Historia on täynnä asioita, ihmisiä, eläimiä, suunnitelmia, salaisuuksia ja tapahtumia, jotka on joko painettu villaisella tai jääneet muuten unholaan. Karhu sotilaana kaivaa esiin tällaisia tuntemattomia tosiasioita toisen maailmansodan juoksuhaudoista.
Jotkut faktoista ovat eriskummallisia, niin kuin karhu, joka palveli Puolan joukoissa tai saksalainen sukellusvene U-1206. Se upposi, koska aluksen käymälä meni epäkuntoon.
Toiset historian hämärään jääneet tosiasiat muistuttavat sodan julmasta todellisuudesta. On kylmäävää lukea Saksan Generalplan Ost -suunnitelmasta: jos saksalaiset olisivat voittaneet sodan, he olisivat orjuuttaneet Itä-Euroopan kansat. Toisaalta maailman kurssi olisi voinut kääntyä rajusti toiseenkin suuntaan, jos Britannia ja Yhdysvallat olisivat hyökänneet Neuvostoliittoon 1945 niin kuin niiden suunnitelmissa oli.
Kirjassa on myös tuntemattomia tosiasioita talvi- ja jatkosodasta. Esimerkiksi talvisodassa Suomen puolella taisteli vapaaehtoisia ainakin 19 maasta, muun muassa Trinidadista.
Niclas Hermanssonin ja Peter Rybergin tietokirja "Karhu sotilaana ja muita tuntemattomia tosiasioita toisesta maailmansodasta" (Atena, 2018) sisältää lyhyitä tarinoita, joissa pyritään kartoittaamaan vähemmän tunnettuja tapahtumia vuosilta 1939-1945. Skaala on melko laaja: mukaan on valikoitunut niin hupaisia sattumuksia kuin synkeitä tarinoita sotarikoksista.
Jutut ovat parhaimmillaan hyvinkin kiinnostavia anekdootteja. Kaikki tarinat eivät kylläkään ole niin tuntemattomia kuin tekijät antavat ymmärtää, ja loppupuoliskolla ruotsalaiskaksikon jeesusteleva ja itseään toistava tyyli alkaa jopa hieman ärsyttää.
"Karhu sodassa" voisi soveltua myös yläkoululaisille vinkattavaksi.
Tähän kirjaan on koottu erinäisiä lyhyitä tositarinoita, sotasuunnitelmia ynnä muuta sellaista sieltä tuntemattomimmasta päästä. Enin osa mielenkiintoisia, mutta etenkin sotasuunnitelmia käsittelevä osio menee jo vähän liikaa jossittelun ja historianoppituntimaisen tylsyyden puolelle.
Mutta että tavallaan myös hyvin silmiä avaava teos. En esimerkiksi itse tiennyt sitä että jopa Hiroshima ja Nagasaki jäävät toisiksi kun puhutaan kaikkien aikojen tuhoisimmista pommituksista. Sellainen nimittäin oli Tokion pommitus yöllä 9-10. maaliskuuta. Muutenkin tässä kerrotaan sen mittaluokan tragedioista että todellakin on pakko ihmetellä sitä miksei niistä ole pidetty meteliä. Vaikka kaipa se ihmisyyteen kuuluu että mitä etäämmällä, sitä vähemmän kiinnostaa.
Lisäksi kamaluuksien mittaluokkaa konkretisoidaan kirjan lopussa hienosti. Mikäli yli 250 sivuisen kirjan jokainen kirjain, numero ja välimerkki vastaisi yhtä ihmishenkeä, kokonaismerkkien määrä vastaisi vasta kolmannesta pelkästään Auschwitzin uhrien määrästä.