Itsenäistymisen jälkeen koitti Suomen historian vaikein vuosi.
Eturivin historioitsijat kertovat ihmisen näkökulmasta ja monipuolisesti traagisesta vuodesta 1918. Teoksen lukuisat, osin ennennäkemättömät valokuvat pysäyttävät ihmiskohtaloiden äärelle.
Upeasti kuvitettu kirja Suomen sisällissodan ajasta. Kuvituksen puolesta kirja ansaitsisi viisi tähteä. Häggman ja Kuisma kirjoittavat hyvin ja asiantuntevasti, mutta Keskisarja taas... En ole Keskisarjan kirjoja lukenut ja jos tämän kirjan teksti vastaa normaalia hänen kirjoitustapaansa, niin taidan jättää väliin. Pari editointikierrosta lisää olisi tehnyt hyvää. Asenteellinen ja jotenkin vihainen teksti, jossa ei ollut sellaista puolueetonta asioiden käsittelyä, jota olisin kaivannut. Tällaisenaan vaikutti lähinnä opiskelijan kirjoittamalta mielipidetekstiltä. Keskisarjan mielipide sisällissotaan tuli harvinaisen selväksi ja olen tyytyväinen, ettei sodan osapuolia liene enää juurikaan tätä kirjaa lukemassa. Ihan kuvituksen vuoksi kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua.
Fantastista kuvajournalismia ja mielenkiintoisia näkökulmia sisällissodan vuoteen.
Vaikka kirjan kannessa mainitaan sinällään ansaitusti kolme historioitsijaa, varastaa valokeilan Jukka Kukkosen toimittama kuvitus. Arkistomateriaali on hillittömän hienoa, niin kerronnan, tekniikan kuin valokuvataiteellisten näkökulmien suunnalta. Taitto ja kuvavalinnat on tehty hienosti ja suuriin, aukeaman kokoisiksi levitettyihin ikkunoihin menneisyyteen tekee mieli jäädä viipyilemään kerta toisensa jälkeen.
Moittimista ei sinänsä löydy teksteissäkään. Keskisarja, Häggman ja Kuisma kirjoittavat vuoden tapahtumista mielenkiintoisesti ja selkeän erilaisista perspektiiveistä. Keskisarjan näkökulma tuntuu vähiten fokusoidulta ja laajalta. Häggman katsoo asioita kirjailijoiden ja kulttuurieliitin silmin ja Kuisma erittelee sodan talouspoliittisia ja teollisuuteen liittyviä yhtymäkohtia.
Pidän sinällään Keskisarjan tekstistä mutta lukiessa myös koin väistämättä melkoista hämmennystä. Hän tuntuu kirjoittavan hirveän kiukkuisesti - ikään kuin koko juttu ja kaikki siihen liittyvä kyrpisi suunnattomasti. Punaisten lähtökohtien toivottomuus, sodanjälkeinen valkoinen terrori, kiistelyt siitä miksi konfliktia tulisi kutsua ja moni muu piirre puretaan paperille niin purevan sarkasmin ja ivan saattelemana, että kulmakarvat pomppivat.
Häggmanin artikkeli (essee?) on näkökulmaltaan omalla kohdalla kiinnostavin. Kirjallisuus ja sen tavat heijastaa todellisuutta ovat lukunörtin sydäntä lähellä. Kuisman kirjoitus taas sisältää ehkä itselle yllättävimmät uudet tiedot - kuningasprojektin, laajemman suurvaltapelin ja teollisuuspomojen keskinäiset ristivedot eivät ole peruskoulupohjalta liikkeellä olevalle tuttuja ulottuvuuksia.
Jos historiallinen kuvajournalismi kiinnostaa, tämä on ehdottomasti pakollista luettavaa. Jos vuoden 1918 tapahtumat on suurin piirtein tuttuja mutta syvemmin vieraita, lämmin suositus. Epäilemättä paremmin historiansa tunteville tämä tuskin tuo valtavasti uutta, sen verran yleisellä tasolla liikutaan. Minä tykkäsin ja sain paljon.
Kolme esseetä juuri itsenäistyneen Suomen alkuajoista. Lyhyydestään huolimatta tässä kirjassa on käsitelty Suomen ensimmäistä vuotta todella monesta näkökulmasta; talouden, suurvaltapolitiikan, laillisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kulttuurin näkökulmista. Tämä sisälsi paljon sellaista tietoa joka tuli itselleni uutena ja jonka luulin jo tietäväni, mutta kirjan luettuani huomasin että en tiennyt kuin vähän pintaa. Esimerkkinä vaikkapa Saksan vaikutus Suomeen ja Suomen asema suurvaltapolitiikan pelinappulana maailmansodassa.
Kirjan pääasiallista antia ovat valokuvat, ja niistä kirja saa viisi tähteä. Kliseisesti voi tässäkin kuitenkin todeta, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Etenkin Keskisarjan ja Häggmanin tekstit tuovat kovin vähän uutta tai mielenkiintoista näkökulmaa tapahtumiin. Ilmeisesti jotain vastakkainasettelua tai vuoropuhelua on haettu, mutta yritys jää väkinäiseksi. Kuisman teksti talouseliitin näkökulmasta vuoden 1918 tapahtumiin sen sijaan oli mielenkiintoinen. Joka tapauksessa enimmän osan kirjan annistaa saanee vain selaamalla kuvat kuvateksteineen läpi, Jukka Kukkosen kuvatoimitus kantaa hienosti läpi kirjan.
Kolme kirjoittajaa, kolme erilaista näkökulmaa Suomen vuoteen 1918. Kuvituksellisesti mahtava, mutta myös laadukasta tekstikerrontaa. Keskisarjan pistävä sarkasmi ja aggressiivisuus voi olla tehokeino, mutta jäin miettimään motiiveja kirjoitustyylin valintaan. Kokonaisuutena hyvin valikoituneet kirjoittajat, tällä hetkellä kotimainen kärkikaarti kasassa. Kerronta sopivan neutraalia, ilman antipatioita tai sympatioita kumpaankaan suuntaan.
Kiinnostavia analyysejä ja vietävän hienoja valokuvia. Jokainen kirjoittaja on kirjoittanut oman osansa, joista jokainen kertoo eri näkökulmasta vuoden 1918 tapahtumista.
Kuunneltu äänikirjana. Tiivis tuokiokuva sisällissotavuodesta. Storytel-äänikirjassa oli teknisiä ongelmia. Painettu versio ilmeisesti hienosti kuvitettu.