What do you think?
Rate this book
Domowik
Et ole koskaan liian vanha saduille.
Yllättävän testamentin myötä Vilma Sumeliuksen perhe muuttaa Hästebäckin kartanoon Raaseporin linnan tuntumaan. Edesmennyt isosetä on jättänyt Vilmalle kummia viestejä, joiden myötä uusi koti paljastaa salaisen puolensa. Käytävillä liikkuva aave on vain alkua . Domowik-kotihengen avulla Vilma tutustuu salaperäiseen maailmaan, josta tuntemamme sadut ovat peräisin.
Hän alkaa selvittää sukunsa arvoituksia. Ja kohtaa synkät salaisuudet silmästä silmään.
Ilkka Auerin ”Domowik” on täynnä talvisia huurrekuvia ikkunoissa, kutkuttavia arvoitusten ratkomisia, tutkimusretkiä oudossa kartanossa ja salaperäisiä välähdyksiä toisenlaiseen maailmaan, joka elää tavallisen maailmamme rinnalla. Tarina viehättää yhtä lailla nuoria kuin aikuisempiakin lukijoita.
Yllättävän testamentin myötä Vilma Sumeliuksen perhe muuttaa Hästebäckin kartanoon Raaseporin linnan tuntumaan. Edesmennyt isosetä on jättänyt Vilmalle kummia viestejä, joiden myötä uusi koti paljastaa salaisen puolensa. Käytävillä liikkuva aave on vain alkua . Domowik-kotihengen avulla Vilma tutustuu salaperäiseen maailmaan, josta tuntemamme sadut ovat peräisin.
Hän alkaa selvittää sukunsa arvoituksia. Ja kohtaa synkät salaisuudet silmästä silmään.
Ilkka Auerin ”Domowik” on täynnä talvisia huurrekuvia ikkunoissa, kutkuttavia arvoitusten ratkomisia, tutkimusretkiä oudossa kartanossa ja salaperäisiä välähdyksiä toisenlaiseen maailmaan, joka elää tavallisen maailmamme rinnalla. Tarina viehättää yhtä lailla nuoria kuin aikuisempiakin lukijoita.
262 pages, Paperback
Published October 1, 2018
4 people are currently reading
51 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
December 5, 2019
Olin kuullut Domowikin tunnelmasta paljon kehuja jo ennen kuin tartuin kirjaan ja alunperin ajattelin säästää tämän kirjamessuostoksen joulunpyhiksi (koska kirjan tapahtumat sijoittuvat jouluun), mutta sitten kuitenkin tuli sellainen olo, että juuri nyt olisi hyvä hetki. Tämä oli tosi ihana. Tunnelmallinen ja satumainen, ja vaikka tässä oli kauhuelementtejä, tarinan fiilis pysyy turvallisena ja lempeänä koko ajan. Olisin rakastanut tätä kirjaa alakoululaisena ja nautin lukemisesta suunnattomasti nytkin. Kukapa EI haluaisi matkustaa Hästebäckiin?!
December 18, 2019
Täydellinen kirja joulun lähestyessä, sillä kirjassa on aivan ihana satumaisen joulun tunnelma. Arvoituksia oli kuitenkin omaan makuun liikaa, ja päähenkilö tuntui ikäistään huomattavasti nuoremmalta.
December 28, 2020
13-vuotias Vilma perii isosetänsä vanhan kartanon, jossa väitetään kummittelevan. Vilma on hyvä koulussa, mutta hänen mielikuvituksensa on hyvin vahva ja hän uppoaa usein päiväunelmointiin, minkä vuoksi koulusta otetaan yhteyttä vanhempiin ja Vilmaa pidetään "ongelmallisena". Paitsi että se, mitä Vilma näkee ja kuulee ei ole kuviteltua. Kartanossa tosiaan on kummitus ja kodinhenki, Domowik.
Vilma on perinyt suvussa kulkeneen kyvyn nähdä kansanperinteestä ja saduista tuttuja olentoja ja siitä onkin apua, sillä setä on jättänyt hänelle tehtävän ratkaista kadonneen siskonsa arvoituksen. Joulu on lähestymässä ja kartanon ymmpäristö saa paksun lumivaipan. Pihan rajojen ulkopuolella liikkuu tumma varjo, joka pelottaa Vilmaa.
Ihanaa joulunodotuksen tunnelmaa, pakkasen tuoksua ja fantasiaa ripauksella kauhua. Jos et pidä pelleistä, tämä ei ehkä sovi sinulle! Domowik oli ihanan lempeä olento, joka opettaa Vilman näkymättömän maailman tapoihin ja opastaa tämän tehtävissä.
Sisäkannesta löytyvässä sukupuussa oli virhe: Vilman isoisoäiti oli Gerda, ei Amanda, joka puolestaan kuoli nuorena. Ihmettelinkin, kuinka 1909 kuollut Amanda olisi voinut saada lapsia 1929-1940, mutta tekstistä selviää, että nämä kaksi naista ovat menneet vahingossa vääriin kohtiin sukupuuta.
Ihmettelin myös sitä, kuinka sukupuun perusteella Vilman äiti (s. 1990) olisi ollut tyttären saadessaan vuonna 2003 vasta 13-vuotias, mutta tämä lienee lipsahdus äidin syntymävuoden suhteen, tekstissä kun ei mainittu sanallakaan, että Vilman äiti olisi ollut poikkeuksellisen nuori äidiksi.
Vilma on perinyt suvussa kulkeneen kyvyn nähdä kansanperinteestä ja saduista tuttuja olentoja ja siitä onkin apua, sillä setä on jättänyt hänelle tehtävän ratkaista kadonneen siskonsa arvoituksen. Joulu on lähestymässä ja kartanon ymmpäristö saa paksun lumivaipan. Pihan rajojen ulkopuolella liikkuu tumma varjo, joka pelottaa Vilmaa.
Ihanaa joulunodotuksen tunnelmaa, pakkasen tuoksua ja fantasiaa ripauksella kauhua. Jos et pidä pelleistä, tämä ei ehkä sovi sinulle! Domowik oli ihanan lempeä olento, joka opettaa Vilman näkymättömän maailman tapoihin ja opastaa tämän tehtävissä.
Sisäkannesta löytyvässä sukupuussa oli virhe: Vilman isoisoäiti oli Gerda, ei Amanda, joka puolestaan kuoli nuorena. Ihmettelinkin, kuinka 1909 kuollut Amanda olisi voinut saada lapsia 1929-1940, mutta tekstistä selviää, että nämä kaksi naista ovat menneet vahingossa vääriin kohtiin sukupuuta.
Ihmettelin myös sitä, kuinka sukupuun perusteella Vilman äiti (s. 1990) olisi ollut tyttären saadessaan vuonna 2003 vasta 13-vuotias, mutta tämä lienee lipsahdus äidin syntymävuoden suhteen, tekstissä kun ei mainittu sanallakaan, että Vilman äiti olisi ollut poikkeuksellisen nuori äidiksi.
March 4, 2019
Voi kuinka olisin rakastanut tätä kirjaa alakoulun viimeisillä luokilla - hiukan liian kauheaa, hengästyttävän mukaansatempaavaa ja huolellisesti tunnelmaa rakentavaa.
Pidin erityisesti siitä, kuinka pikkutarkasti kuvaillen imaistaan lukija mukaan muuttamaan kartanoon, joka on jokaisen kummitusten ystävän unelma. Kaakaomukit, jouluinen fiilis ja ystävälliset ohjeet vaivuttavat turvallisuuden tunteeseen, joka repäistää rikki yhä uudelleen. Vanhemmat ovat juuri oikealla tavalla pihalla kuvioista, kuten aikuisten kuuluukin :), lapsiporukka löytää toisensa ja liittoutuu taistellakseen pahaa vastaan, karkuun päässyt sukulainen suostuu auttamaan menneiden vääryyksien korjaamisessa. Aah.
Sirkus, pelle, varjot, hämähäkit ja muu kauhukuvasto toimii, mutta silti päällimmäisenä on tunne ihasta, jännittävästä sadusta. Tiedäthän - sellainen, jossa makaat pehmeässä sängyssä lakritsipussin kanssa ja käärit varpaat tiukasti peittokääryleen sisään, koska joku saattaisi hipaista niitä kesken luvun jääkylmillä luunkovilla sormillaan...
Pidin erityisesti siitä, kuinka pikkutarkasti kuvaillen imaistaan lukija mukaan muuttamaan kartanoon, joka on jokaisen kummitusten ystävän unelma. Kaakaomukit, jouluinen fiilis ja ystävälliset ohjeet vaivuttavat turvallisuuden tunteeseen, joka repäistää rikki yhä uudelleen. Vanhemmat ovat juuri oikealla tavalla pihalla kuvioista, kuten aikuisten kuuluukin :), lapsiporukka löytää toisensa ja liittoutuu taistellakseen pahaa vastaan, karkuun päässyt sukulainen suostuu auttamaan menneiden vääryyksien korjaamisessa. Aah.
Sirkus, pelle, varjot, hämähäkit ja muu kauhukuvasto toimii, mutta silti päällimmäisenä on tunne ihasta, jännittävästä sadusta. Tiedäthän - sellainen, jossa makaat pehmeässä sängyssä lakritsipussin kanssa ja käärit varpaat tiukasti peittokääryleen sisään, koska joku saattaisi hipaista niitä kesken luvun jääkylmillä luunkovilla sormillaan...
January 22, 2020
Domowik on vahva kotimainen kirja satujen, fantasian ja kauhun ystäville - älkää antako lasten&nuorten romaanin hämätä, tämä kirja pitää lukijan otteessaan!
Kirjan päähenkilö Wilhelmiina on aina ollut hieman omanlaatuinen, kuten isosetänsäkin. Kun isosetä jättää testamentissaan Wilhelmiinan perheelle perinnöksi ihkaoikean kartanon asuttavaksi, Wilhelmiina luulee kaikkien unelmiensa täyttyneen. Kartano kätkee kuitenkin sisälleen ja mailleen salaisuuksia, joita vain herkimmät meistä voivat havaita - Wilhelmiina kuuluu yhdeksi heistä.
Kirja onnistui nostattamaan välillä järkyttävät vilunväreet. Loistavaa kerrontaa, paikka paikoin piti jopa miettiä onko kohtaukset liian pelottavia mahdollisille lapsilukijoille.
Kirjan päähenkilö Wilhelmiina on aina ollut hieman omanlaatuinen, kuten isosetänsäkin. Kun isosetä jättää testamentissaan Wilhelmiinan perheelle perinnöksi ihkaoikean kartanon asuttavaksi, Wilhelmiina luulee kaikkien unelmiensa täyttyneen. Kartano kätkee kuitenkin sisälleen ja mailleen salaisuuksia, joita vain herkimmät meistä voivat havaita - Wilhelmiina kuuluu yhdeksi heistä.
Kirja onnistui nostattamaan välillä järkyttävät vilunväreet. Loistavaa kerrontaa, paikka paikoin piti jopa miettiä onko kohtaukset liian pelottavia mahdollisille lapsilukijoille.
August 22, 2022
Kartano, jossa elää henkiä ja haltioita, salaperäisiä viestejä, kadonneen henkilön mysteeri, suoraan helvetistä nousevan pahuuden uhka... Ai, kun olikin loistava tämä kaikin puolin. Varsinkin äänikirjana.
December 19, 2019
Olipa ihana ja taianomainen kertomus, eikä yhtään pelottava niin kuin olin pelännyt. 😊
June 27, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Kirja oli muuten oikein tunnelmallinen talvi/joulutarina, mutta loppua kohti kaikkea alkoi olla jo liikaa. Käänteitä ja henkilöitä vuörytettiin puolenvälin jälkeen kiihtyvässä tahdissa, eikä mielenkiintoisille jutuille annettu kunnolla tilaa. Näin kiehtovassa maailmassa olisi ollut ainekset pitempäänkin tarinaan.
November 18, 2018
Tulet huomaamaan, että Hästebäck ei ole tavanomainen kartano, mutta uskon, että jo aavisteletkin jotain sen kaltaista. Nyt kun olet laittanut signeerauksesi sopimukseen ja vastaanottanut tämän kirjeen, olet sidoksissa kartanoon. (s. 34)
Domowik vaikuttaa ensi alkuun hyvin hyytävän pelottavalta kauhukirjalta, mutta sitä se ei varsinaisesti ole. Kun Vilman perhe saa perinnöksi Hästebäckin kartanon, aistii Vilma heti talossa jotain erikoista. Tarina ei juurikaan pidä lukijaa pitkään jännityksessä, vaan haamut ilmaantuvat melko luontevasti osaksi tarinaa, eikä Vilma tunnu olevan kovinkaan kauhistunut. Hän suhtautuu aaveisiin hyvin luontevasti, sillä hänellä on aina ollut hiukan yliluonnollisia aisteja. Hän tutustuu melko pian talon kotihenkeen, eräänlaiseen tontuun, joka tottelee nimeä Domowik. Tuo omalaatuinen pikku-ukkeli näyttäytyy vain Vilmalle, sillä aikuiset eivät näe mitään tuollaisia, ja neuvoo Vilmaa kartanon emännöinnissä. Näyttää siltä, että isosetä on jättänyt Vilmalle hyvin tärkeän tehtävän.
Nainen kumartui, ja Vilma tunsi hipaisun korvassaan. Hento kuiskaus pyyhkäisi korvalehden ihoa, ja ilma tuoksui omenoilta ja savulta, mutta Vilma ei kuullut sanaakaan.
Aaveiden puheita oli näemmä hyvin hankala kuulla. (s. 165)
Vilma huomaa pian, ettei kaikki aaveet ja haamut olekaan kovin kivoja. Ovella käy hyvin karmivan oloinen tyyppi, joka yrittää tunkea sisään väkisin. Kun Vilma käydessään Raaseporin linnassa näkee omituisen, vanhan maailman näyn, hän ei saa sitä mielestään. Miksi Vilman huoneessa vieraileva Gerdan aave on niin surullinen? Mikä on Musta sirkus ja miten sinne pääsee? Kuultuaan sukulaistensa surullisista kohtaloista Vilma ei voi seistä tumput suorina. Domowik apunaan Vilma joutuu hyvin jännittäviin seikkailuihin Alismaassa, toisessa ulottuvuudessa. Kauhutarinaan sekoittuu äkkiarvaamatta sirkusmaista fantasiaa ja satumaisuutta.
"Näin lähellä satua en ole koskaan ollut. Paitsi unessa!"
"Ei ihme, sillä täältä lähes kaikki sinun maailmasi sadut ovat peräisin." (s. 200)
Domowik on sopivaa luettavaa jo varhaisnuorille kauhun ja jännityksen ystäville. Mukavan talvinen ja jouluinen teema sopii loistavasti tähän vuodenaikaan. Tarina on sopivan pelottava nuorille lukijoille, kun taas minun makuuni se jäi vähän pliisuksi. Olisin nauttinut enemmän pelkistä hiipivistä kauhuelementeistä, koska hämmennyin hiukan fantasiamaisten sirkuskuvioiden ilmestyessä tarinaan. Vilma on mukavan reipas ja rohkea henkilöhahmo, kun taas hänen vanhempansa jäävät statistin rooliin tyttärensä seikkaillessa toisissa ulottuvuuksissa.
Kirjan tarinalla on selkeä viesti: vain lapset voivat nähdä satumaailman hahmoja, mutta jos aikuinen säilyttää lapsenmielisyytensä ja riisuu estonsa, voi hänkin nähdä pilkahduksen satumaailmasta.
Domowik vaikuttaa ensi alkuun hyvin hyytävän pelottavalta kauhukirjalta, mutta sitä se ei varsinaisesti ole. Kun Vilman perhe saa perinnöksi Hästebäckin kartanon, aistii Vilma heti talossa jotain erikoista. Tarina ei juurikaan pidä lukijaa pitkään jännityksessä, vaan haamut ilmaantuvat melko luontevasti osaksi tarinaa, eikä Vilma tunnu olevan kovinkaan kauhistunut. Hän suhtautuu aaveisiin hyvin luontevasti, sillä hänellä on aina ollut hiukan yliluonnollisia aisteja. Hän tutustuu melko pian talon kotihenkeen, eräänlaiseen tontuun, joka tottelee nimeä Domowik. Tuo omalaatuinen pikku-ukkeli näyttäytyy vain Vilmalle, sillä aikuiset eivät näe mitään tuollaisia, ja neuvoo Vilmaa kartanon emännöinnissä. Näyttää siltä, että isosetä on jättänyt Vilmalle hyvin tärkeän tehtävän.
Nainen kumartui, ja Vilma tunsi hipaisun korvassaan. Hento kuiskaus pyyhkäisi korvalehden ihoa, ja ilma tuoksui omenoilta ja savulta, mutta Vilma ei kuullut sanaakaan.
Aaveiden puheita oli näemmä hyvin hankala kuulla. (s. 165)
Vilma huomaa pian, ettei kaikki aaveet ja haamut olekaan kovin kivoja. Ovella käy hyvin karmivan oloinen tyyppi, joka yrittää tunkea sisään väkisin. Kun Vilma käydessään Raaseporin linnassa näkee omituisen, vanhan maailman näyn, hän ei saa sitä mielestään. Miksi Vilman huoneessa vieraileva Gerdan aave on niin surullinen? Mikä on Musta sirkus ja miten sinne pääsee? Kuultuaan sukulaistensa surullisista kohtaloista Vilma ei voi seistä tumput suorina. Domowik apunaan Vilma joutuu hyvin jännittäviin seikkailuihin Alismaassa, toisessa ulottuvuudessa. Kauhutarinaan sekoittuu äkkiarvaamatta sirkusmaista fantasiaa ja satumaisuutta.
"Näin lähellä satua en ole koskaan ollut. Paitsi unessa!"
"Ei ihme, sillä täältä lähes kaikki sinun maailmasi sadut ovat peräisin." (s. 200)
Domowik on sopivaa luettavaa jo varhaisnuorille kauhun ja jännityksen ystäville. Mukavan talvinen ja jouluinen teema sopii loistavasti tähän vuodenaikaan. Tarina on sopivan pelottava nuorille lukijoille, kun taas minun makuuni se jäi vähän pliisuksi. Olisin nauttinut enemmän pelkistä hiipivistä kauhuelementeistä, koska hämmennyin hiukan fantasiamaisten sirkuskuvioiden ilmestyessä tarinaan. Vilma on mukavan reipas ja rohkea henkilöhahmo, kun taas hänen vanhempansa jäävät statistin rooliin tyttärensä seikkaillessa toisissa ulottuvuuksissa.
Kirjan tarinalla on selkeä viesti: vain lapset voivat nähdä satumaailman hahmoja, mutta jos aikuinen säilyttää lapsenmielisyytensä ja riisuu estonsa, voi hänkin nähdä pilkahduksen satumaailmasta.
September 15, 2020
Tämä oli aivan ihana! Ja vähän myös kauhea. Mutta silti selkeästi pehmeämpi kuin Auerin Kymnaasi, Anastasiasta puhumattakaan. Yritin pitkittää lukemista, että saisin nauttia tarinasta pidempään, mutta vaikeaa se oli. Täydellisemmäksi lukukokemus olisi voinut muuttua vain jos olisin malttanut jättää lukemisen joulukuulle.
October 23, 2018
Osuipa sää (hämärä syysilta ja sateen ropina), mieliala, tunnelma ja kirja kohtaamaan täydellisesti. Ihana lukea tätä kummitustarinaa.
January 16, 2020
Ihana tarina! Kunpa olisin tajunnut lukea tämän ennen joulua. Niin hienoa kuvailua ja tunnelmaa. Tarina oivallinen, mielikuvituksen riemuvoitto arkipäiväisistä tylsistä tarinoista. Onnellinen loppu kuuluu asiaan ja sellainen tarinassa onneksi olikin.
September 21, 2019
Kumpa olisin tiennyt, miten mukava tätä olisi ollut lukea joulun aikaan! Vilman ja koko Sumeliuksen suvun tarina kun sijoittuu lähes kokonaan joulun tienoille ja kirja herättelikin joulutunnelmaa jo nyt syyskuussa. Mutta ei nyt takerruta jouluun, vaikka sen tuoksu alkoikin leijailemaan mukavasti nenään ja maut maistumaan kielellä, niitä postikorttimaisemia odotellessa...
Krhm siis. Kirjaa ei ole aikuiselle lukijalle kirjoitettu, mutta sain siitä silti paljon iloa ja nautintoa irti. Vilma on ihailtava hahmo, se luonteenlujuus ja avoimuus, mikä hänellä on maailmaa kohtaan toimii myös hyvänä roolimallina.
Sopivasti jännitystä ja pelkoa, jota tasapainottaa hyvät ja lämpimät asiat, joten kirjasta ei jää pelottavaa tunnelmaa päälle nuoremmallekaan lukijalle. Näin ainakin uskoisin, vaikka onhan kirjassa aikalailla hyvää painajaismateriaaliakin. Sanotaan jo nyt, että loppu oli todella kaunis. Jäin vain odottelemaan, mitä Vilman vanhemmat ajattelivat.
Tunnelma, mikä jäi oli yhdellä sanalla lämmin. Etenkin Caiuksen, aaveen (jonka nimi jääköön mainitsematta) ja Vilman perheen hyvinvoinnin ja onnen kautta käsiteltiin helposti lähestyttävällä tavalla ihmisen elämän tunneskaalaa, syy seuraus suhteita ja pelkoja. Välissä vähän jännitti, välissä itketti ja välissä sai elää ilon ja leikin hetkiä. Itse jäin kaipaamaan välillä sitä oivaltamisen iloa, mitä olisin nuorempana varmasti kirjasta saanut, mutta eihän se kirjan vika ole.
Mukavahan se oli, että Vilma tapasi tienoon muita samanikäisiä, mutta kohtaamisen jälkeen hahmot tuntuivat vain pyyhkiytyvän pois, mikä sai miettimään hahmojen tarpeellisuutta. Välistä tuntui muutenkin, että kirjaan on ahdettu sisältöä vähän liikaa ja asioita jää vajaaksi. Toisaalta voisi ajatella, että juuri se oli sitä täytettä, mikä keventää tunnelmaa ja saa aivonystyröitä liikkeelle. Alismaasta olisi kyllä kiva lukea lisää, siihen liittyen jäi vielä paljon paljon mysteerejä!
Pidin kirjan tavasta kuvailla ympäristöä, pyrkien havainnollistamaan asioita jokaisen aistin kautta. Domowik ja Caius, Pihan Ukko ja kettu olivat ehdottomasti lempihahmojani, joita tulee ikävä ❤️
4/5 Ilahduttava lukukokemus
Krhm siis. Kirjaa ei ole aikuiselle lukijalle kirjoitettu, mutta sain siitä silti paljon iloa ja nautintoa irti. Vilma on ihailtava hahmo, se luonteenlujuus ja avoimuus, mikä hänellä on maailmaa kohtaan toimii myös hyvänä roolimallina.
Sopivasti jännitystä ja pelkoa, jota tasapainottaa hyvät ja lämpimät asiat, joten kirjasta ei jää pelottavaa tunnelmaa päälle nuoremmallekaan lukijalle. Näin ainakin uskoisin, vaikka onhan kirjassa aikalailla hyvää painajaismateriaaliakin. Sanotaan jo nyt, että loppu oli todella kaunis. Jäin vain odottelemaan, mitä Vilman vanhemmat ajattelivat.
Tunnelma, mikä jäi oli yhdellä sanalla lämmin. Etenkin Caiuksen, aaveen (jonka nimi jääköön mainitsematta) ja Vilman perheen hyvinvoinnin ja onnen kautta käsiteltiin helposti lähestyttävällä tavalla ihmisen elämän tunneskaalaa, syy seuraus suhteita ja pelkoja. Välissä vähän jännitti, välissä itketti ja välissä sai elää ilon ja leikin hetkiä. Itse jäin kaipaamaan välillä sitä oivaltamisen iloa, mitä olisin nuorempana varmasti kirjasta saanut, mutta eihän se kirjan vika ole.
Mukavahan se oli, että Vilma tapasi tienoon muita samanikäisiä, mutta kohtaamisen jälkeen hahmot tuntuivat vain pyyhkiytyvän pois, mikä sai miettimään hahmojen tarpeellisuutta. Välistä tuntui muutenkin, että kirjaan on ahdettu sisältöä vähän liikaa ja asioita jää vajaaksi. Toisaalta voisi ajatella, että juuri se oli sitä täytettä, mikä keventää tunnelmaa ja saa aivonystyröitä liikkeelle. Alismaasta olisi kyllä kiva lukea lisää, siihen liittyen jäi vielä paljon paljon mysteerejä!
Pidin kirjan tavasta kuvailla ympäristöä, pyrkien havainnollistamaan asioita jokaisen aistin kautta. Domowik ja Caius, Pihan Ukko ja kettu olivat ehdottomasti lempihahmojani, joita tulee ikävä ❤️
4/5 Ilahduttava lukukokemus
December 31, 2020
Pienellä kauhuvivahteella maustettu fantasiatarina Spiderwickin kronikoiden hengessä.
Kun Vilma Sumelius muuttaa perheensä kanssa isosetänsä testamenttaamaan Hästebäckin kartanoon, joutuu hän saman tien mukaan mitä merkillisimpiin seikkailuihin. Kartano ei olekaan mikään perustönö vaan ihan oikea kummitustalo, jonka käytävillä liikkuvat niin kuolleet sukulaiset kuin kummalliset kotihenget. Tietenkin mukaan kietoutuu myös suuri pahuus, jonka voittaakseen Vilman on selvitettävä tiensä mystiseen Alismaahan ja ratkottava siinä sivussa koko joukko merkillisiä arvoituksia, joita isosetä on hänelle jättänyt. Sopivan kekseliäs ja yllätyksellinen tarina pitää mukavasti otteessaan. Tosin se, etteivät aikuiset huomaa mitään kummallista, vaikka koko talo muuttuisi hetkessä toisenlaiseksi, jäi vähän harmittamaan. Vaikka he olisivatkin menettäneet kykynsä nähdä yliluonnollisia ilmiöitä, niin luulisi heidän kykenevän edes jonkinlaiseen ympäristön havainnointiin. Näin moderniin nuortenkirjaan olisi kuvitellut löytyvän muitakin ratkaisuja kuin "aikuisille näkymättömät ilmiöt".
Kun Vilma Sumelius muuttaa perheensä kanssa isosetänsä testamenttaamaan Hästebäckin kartanoon, joutuu hän saman tien mukaan mitä merkillisimpiin seikkailuihin. Kartano ei olekaan mikään perustönö vaan ihan oikea kummitustalo, jonka käytävillä liikkuvat niin kuolleet sukulaiset kuin kummalliset kotihenget. Tietenkin mukaan kietoutuu myös suuri pahuus, jonka voittaakseen Vilman on selvitettävä tiensä mystiseen Alismaahan ja ratkottava siinä sivussa koko joukko merkillisiä arvoituksia, joita isosetä on hänelle jättänyt. Sopivan kekseliäs ja yllätyksellinen tarina pitää mukavasti otteessaan. Tosin se, etteivät aikuiset huomaa mitään kummallista, vaikka koko talo muuttuisi hetkessä toisenlaiseksi, jäi vähän harmittamaan. Vaikka he olisivatkin menettäneet kykynsä nähdä yliluonnollisia ilmiöitä, niin luulisi heidän kykenevän edes jonkinlaiseen ympäristön havainnointiin. Näin moderniin nuortenkirjaan olisi kuvitellut löytyvän muitakin ratkaisuja kuin "aikuisille näkymättömät ilmiöt".
November 30, 2020
Rakastan Auerin Lumen ja jään maa -sarjaa ja siten päädyin kuuntelemaan tätä äänikirjana. Enkä kyllä pettynyt yhtään.
Kirjassa on aivan ihana talvinen ja jouluinen tunnelma, ja maagiset elementit kietoutuvat siihen tosi hyvin. Mielenkiintoinen juoni, joskin jotkut elementit istuivat vähän oudosti kirjan suomalaiseen kulttuurimaisemaan. Tuo vähän mieleen Artemis Fowlin tai Spiderwickin kronikat. Ja pidän tosi paljon siitä, että vastaavaa kirjallisuutta löytyy myös suomeksi kirjoitettuna suomalaiselta kirjailijalta. Nuorempana olisin varmasti pitänyt tästä vieläkin enemmän.
Ainoa ehkä hämmentävä elementti liittyi päähenkilöön. Ensimmäiset pari lukua meni vähän ihmetellessä, ja Vilman ikä meni ohi, joten suurimman osan kirjasta kuvittelin repliikkien ja muiden henkilöhahmojen kanssakäymisten perusteella Vilman olevan noin 10-vuotias (vaikkakin välillä vähän pikkuvanha), en kolmetoistavuotias. Ei se lukukokemusta mitenkään häirinnyt, hämmensi vain suuresti.
Kirjassa on aivan ihana talvinen ja jouluinen tunnelma, ja maagiset elementit kietoutuvat siihen tosi hyvin. Mielenkiintoinen juoni, joskin jotkut elementit istuivat vähän oudosti kirjan suomalaiseen kulttuurimaisemaan. Tuo vähän mieleen Artemis Fowlin tai Spiderwickin kronikat. Ja pidän tosi paljon siitä, että vastaavaa kirjallisuutta löytyy myös suomeksi kirjoitettuna suomalaiselta kirjailijalta. Nuorempana olisin varmasti pitänyt tästä vieläkin enemmän.
Ainoa ehkä hämmentävä elementti liittyi päähenkilöön. Ensimmäiset pari lukua meni vähän ihmetellessä, ja Vilman ikä meni ohi, joten suurimman osan kirjasta kuvittelin repliikkien ja muiden henkilöhahmojen kanssakäymisten perusteella Vilman olevan noin 10-vuotias (vaikkakin välillä vähän pikkuvanha), en kolmetoistavuotias. Ei se lukukokemusta mitenkään häirinnyt, hämmensi vain suuresti.
November 3, 2019
Hyvin tunnelmallinen ja viehättävä. Rauhallisesti etenevää mielikuvituksen liitoa. Jäin kaipaamaan vähän syvempää porautumista siihen, miten tämä maailma toimii.
April 11, 2019
Kelpo fantasiaa. Pidin niin paljon kuin tällaisista nyt yleensä pidän. Sopinee myös seiskoille, vaikkakin tuntui hivenen lapselliselta ottaen huomioon päähenkilön iän. Mutta en jää jumiin siihen, vaikka olenkin tunnettu angstailija.
December 27, 2020
Aivan ihana kauhistuttava joulun ajan lukuromaani. Pidin kirjasta alusta loppuun.
January 9, 2021
Ilkka Auerin Domowik siirtyi myös lukulistalleni e-kirjana Storytellissä 06.01.2021.
Kannesta tuli mieleen yksi rakennus Tallinnassa, ja toinen Lontoossa, ehkä niiden päällekkäiskuva.
Kannesta tuli mieleen yksi rakennus Tallinnassa, ja toinen Lontoossa, ehkä niiden päällekkäiskuva.
February 17, 2023
Tämä oli vahva kolmonen, lähenteli jopa nelosta omassa kategoriassaan. Olen kerran aikaisemmin lukenut Ilkka Auerin kirjan, enkä muistanut että hän oli näin hyvä kirjailija.
Tämä on selvästi suunnattu lapsille/nuoremmille lukijoilla, mutta näin vanhemmalla iällä se ei millään tapaa haitannut. Tarkoitan tällä siis sitä että kirja ei millään tavalla vaikuttanut epäuskottavalta ja muutenkin sopi mielestäni aikuisenkin luettavaksi. Päähenkilö oli fiksu ja käyttäytyi johdonmukausesti ja järkevästi eikä tehnyt päätöksiä, jotka olisivat saaneet pyörittelemään silmiään. Se että teos oli suunnattu nuoremmille tuli lähinnä ilmi siinä, että kirja ei kauhuteemastaan huolimatta ollut kovin pelottava ja päähenkilö oli jatkuvasti turvassa ja asiat selvisivät ehkä aikuiseen makuun turhan helposti. Mutta muuten ei mitään kritisoitavaa.
Tykkäsin teemasta ja maailmasta, joka vielä tässä osassa jäi kyllä aika pintapuoliseksi. Olisi ollut kiva jos Vilmalla olisi ollut joku ikäisensä kaveri, mutta se korjaantuu seuraavassa osassa. Tässä hän jollain tapaa on aika yksin. Tietyt asiat juonessa olivat vähän turhankin itsestäänselviä ja selvisivät liiankin helposti, kuten sanoin, mutta lasken sen lasten/nuortenkirjan piikkiin. Loppu kanssa oli vähän pettymys. Itse mysteeri oli kiva.
Suosittelen kuitenkin sellaiseksi kivaksi pikku välikirjaksi.
Tämä on selvästi suunnattu lapsille/nuoremmille lukijoilla, mutta näin vanhemmalla iällä se ei millään tapaa haitannut. Tarkoitan tällä siis sitä että kirja ei millään tavalla vaikuttanut epäuskottavalta ja muutenkin sopi mielestäni aikuisenkin luettavaksi. Päähenkilö oli fiksu ja käyttäytyi johdonmukausesti ja järkevästi eikä tehnyt päätöksiä, jotka olisivat saaneet pyörittelemään silmiään. Se että teos oli suunnattu nuoremmille tuli lähinnä ilmi siinä, että kirja ei kauhuteemastaan huolimatta ollut kovin pelottava ja päähenkilö oli jatkuvasti turvassa ja asiat selvisivät ehkä aikuiseen makuun turhan helposti. Mutta muuten ei mitään kritisoitavaa.
Tykkäsin teemasta ja maailmasta, joka vielä tässä osassa jäi kyllä aika pintapuoliseksi. Olisi ollut kiva jos Vilmalla olisi ollut joku ikäisensä kaveri, mutta se korjaantuu seuraavassa osassa. Tässä hän jollain tapaa on aika yksin. Tietyt asiat juonessa olivat vähän turhankin itsestäänselviä ja selvisivät liiankin helposti, kuten sanoin, mutta lasken sen lasten/nuortenkirjan piikkiin. Loppu kanssa oli vähän pettymys. Itse mysteeri oli kiva.
Suosittelen kuitenkin sellaiseksi kivaksi pikku välikirjaksi.
May 18, 2024
Alkuun samoja ideoita, kuin Locke & Key -sarjakuvassa. Myös moni fantasiatarina oli luettu. Tarina tapahtui omassa ajattomassa maailmassaan, eikä niinkään sidottu meidän maailmamme tapahtumiin ajallisesti. Tarinoiden myötä tuotiin mukaan historiaa ja fantasiamaailmoja.
Jotenkin sekavahko ja mielenkiinnoton tarina. Ehkä toimii paremmin oikealle ikäluokalle ja sukupuolelle, eli noin 9-12 ikäisille tytöille.
Myös äänikirjan lukija oli alkuun epämiellyttävä, niin se haittasi tunnelmaan pääsyä.
Jotenkin sekavahko ja mielenkiinnoton tarina. Ehkä toimii paremmin oikealle ikäluokalle ja sukupuolelle, eli noin 9-12 ikäisille tytöille.
Myös äänikirjan lukija oli alkuun epämiellyttävä, niin se haittasi tunnelmaan pääsyä.
January 1, 2023
3.5⭐️
March 27, 2022
Ihastuttava lasten- ja nuortenromaani, jossa riittää nautittavaa iästä riippumatta. Yhdistelee viehättävästi suomalaista ym. lähiseutujen kansanperinnettä, goottimysteeriä ja satuelementtejä. Täydellinen talviluettava viltin alle lumisena päivänä. Täytyy joskus lukea uudestaan joulun alla, koska tarina sijoittuu joulunalusaikaan!
Displaying 1 - 24 of 24 reviews