Hämärä rakkaus: 30-luvun runot

by Federico García Lorca, Katri Kaarniala (Translator)

HÄMÄRÄ RAKKAUS sisältää suomennokset kolmesta espanjalaisesta alkuperäiskokoelmasta. Niistä KUUSI GALICIALAISTA RUNOA ilmestyi 1935, kun taas TAMARITIN RUNOT julkaistiin postuumisti 1940 ja HÄMÄRÄN RAKKAUDEN SONETIT vasta 80-luvulla. Yhdessä ne kokoavat Lorcan olennaiset viimeiset säkeet, valtaosan hänen 30-luvun lyriikastaan.

Kuten suomentaja Katri Kaarniala jälkisanoissaan toteaa, Lorcan myöhäistuotanto on yhtaikaa nykyrunoutta sekä yltäkylläistä uusbarokkia ja elävää kansanperinnettä.

"Niin! Sehän on kuu
ja sillä on piikkikruunu
ja se tanssii, tanssii, tanssii
Kuolleiden aukiolla!"

Genres: Poetry

74 pages, Paperback

Published January 1, 2018

About the author

Born in Fuente Vaqueros, Granada, Spain, June 5 1898; died near Granada, August 19 1936, García Lorca is one of Spain's most deeply appreciated and highly revered poets and dramatists. His murder by the Nationalists at the start of the Spanish civil war brought sudden international fame, accompanied by an excess of political rhetoric which led a later generation to question his merits; after the inevitable slump, his reputation has recovered (largely with a shift in interest to the less obvious works). He must now be bracketed with Machado as one of the two greatest poets Spain has produced in the 20th century, and he is certainly Spain's greatest dramatist since the Golden Age.

Reviews

[Ville · Rating 4 out of 5]

Tummasävyistä, kohtalokasta, kiihkeää ja salaperäistä runoutta. En tuntenut Lorcalta tätä ennen muuta kuin Veren häät -näytelmän, jonka runolliseen kieleen rakastuin nähdessäni sen. Tuli tarve tutustua kirjailijan tuotantoon. Lorcan runot ovat helposti lähestyttäviä ja tunteellisia, mutta moderneja ja aikansa moninaisissa taiteellisissa virtauksissa kiinni. Tykkään.

[Suvi · Rating 5 out of 5]

Voi. On niin kauan siitä, kun pääsin lukemaan jotain tuntematonta tältä runoilijalta. Rakastan tätä kokoelmaa, sen kuvakieltä, suomennoksen poljentoa ja ennen kaikkea sonetteja. Osan olen lukenut englanniksi, mutta suomennoksen sävyt ja kuvat tekevät paljon voimakkaamman ja hienovaraisen vaikutuksen. En vaadi runomitan säilyttämistä, kun se mikä minulle runoilijassa on oleellista välittyy.

Lorca toimi minulle aikanaan porttihuumeena runouteen, eikä vaikutus ole hälventynyt. (Anteeksi, jonkin koulun kirjasto: minulla on edelleen Andalusian lauluja.)

Ja huomaan taas saman tutun asian: mitä runouteen tulee, olen vuosikymmeniä myöhässä. Kaikki mitä rakastan on tehty kauan sitten. Eikä se oikeastaan ole kummallista, sillä sama pätee usein kirjallisuuteen yleensä.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Tekstiä myöhemmin.