Mistä Suomi tulee? Entä suomi? Minkälaisten ristiriitaisten myyttien ja käsitysten varaan tämä hökötys on rakennettu? Onko suomessa jotakin, joka voisi kertoa meille Suomesta tai suomalaisuudesta? Suomen kieli ja mieli kertoo sen.Mainiossa teoksessaan Janne Saarikivi jäljittää suomen kielen, suomalaisen ajattelun ja suomalaisen kulttuurin yhteyksiä. Missä määrin kulttuurit ovat kielten eroja? Saarikivi kaivautuu suomen lisäksi verrattomiin määrin muitakin kieliä, joiden syntaksit ja semantiikat saattavat hyvinkin kertoa meille jotain itsestämme. Kieli on sen elävää käyttöä, ruumiillista maailmassa hillumista, ja muokkaa ajatteluakin, vaikka suomestakaan ei ehkä lopullista vastausta suomalaisuudelle löydä. Epäselvien myyttien - modernien kansallisvaltioiden rakennuspilarien - omanlaisensa purkamisen lisäksi Saarikiven paikoin poleemista, paikoin ratkiriemastuttavaa tekstiä ajaa myös aito huoli suomen kielestä. Tämä piskuinen kieli ei maailman mittakaavassa ole ihan hirveästi suurempi kuin monet sen sukulaiset, joista liian monet ovat kuolleet.
Janne Saarikiven esseet avaavat suomalaisuuden, suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin juuria ja olemusta. Kielitieteilijän kotimaa on ennemminkin suomi kuin Suomi, ennemminkin äidinkielet kuin isänmaat. Esseistä muodostuukin oodi suomen kielelle, äidinkielelle, kaikille kielille. Miten kieli muokkaa ajatteluamme, miten se muokkaa kulttuuria, miten se muuttuu ja elää, miten se on yhteyksissä muihin kieliin?
Saarikivi kirjoittaa innostavasti ja avartaa lukijan maailmankuvaa ja identiteettiä. On aivan tavattoman hienoa lukea humanistin kirkasta ja hauskaa tekstiä aiheista, jotka saavat pään kihelmöimään. Teoksen viimeistä esseetä lukiessani nauroin ääneen mutta sain kyyneleetkin silmiini parikin kertaa. Takaan, että niin käy jokaiselle lukutoukalle ja niille, joille suomen kieli on rakas.
Viihdyttävä, kiinnostava, liikuttava! Opin jokaiselta sivulta jotain uutta, nauratti ja itkettikin (etenkin viimeinen essee!) välillä. 30 vuoden ikäerosta huolimatta samastuin todella moniin Saarikiven kokemuksiin ja ajatuksiin suomen kielestä sekä kirjojen maailmassa kasvamisesta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos äidinkieli ja kielitiede kiinnostaa (ja ehkä vain sitä suuremmalla syyllä, jos ei!)
Olo on surullinen: olemme heittämässä sivuun valtavan osan kulttuuriamme, suomen kieltä, pyrkimyksessämme jatkuvaan kansainvälistymiseen. Tiesin tämän tietysti jos ennen tätä kirjaa, mutta Saarikiven teksti herättää aiheen äärelle uudella tavalla. Kiinnostava ja koskettava tutkimus suomalaisuuteen. Voi, kunpa se säilyisi vahvana, ilmaisuvoimaisena ja arvostettuna. (Viisi tähteä olisin antanut, jos teksti olisi jaettu vielä lukuihin.)
Ensimmäinen osa oli kirjan helmi: taitavalla suomenkielellä ja Hararimaisella mustahkolla huumorilla vauhditettu teksti nationalismista ja kansojen synnystä. Mitä fiktiota se onkaan! Loppu kirja ei valitettavasti ollut ihan yhtä viihdyttävä, vaan muistutti enemmän perinteistä kielitieteellistä tutkielmaa, tosin varmasti omassa lajissaan kiinnostavaa. Saarikivi käy läpi kielten eroja ja yhtäläisyyksiä suhteessa suomeen ja pohtii samalla, missä määrin ne vaikuttavat tai eivät vaikuta kielen puhujan tapaan hahmottaa maailmaa. Mitähän tästä jäi mieleen? Lainasanojen asema "sivistyssanoina", jotka eivät aivan tarkoita samaa kuin suomalaiset vastineensa, kuten diskurssi ja keskustelu, narratiivi ja tarina. "Suomen kansan" synty ensin 1800-luvulla muutaman ruotsinkielisen tiedemiehen mielikuvituksessa (lue tutkimuksissa) ja tulenkantajat ym. kaverukset narratiivin eloon herättäjänä taiteessa. Saman tarinan toisinto monissa muissakin kansallisvaltioissa.
Saarikiven esseet suomesta suomeksi suomalaisille olivat kyllä jotain hyvin hurmaavaa. Harvoin tulee faktakirjaa luettua päivässä, mutta tässä oli sitä jotain mikä siihen pakotti. Ehkäpä se oli se "nationalismi" jonka taakse pystyi kerrankin asettumaan, obskyyrit esimerkit suomen kielen erityispiirteistä tai sitten ihan vain hyvät esseet.
Viehättäviä huomioita kielestä, kulttuurista, kulttuurihistoriasta ja kääntämisen vaikeudesta. Viimeinen kappale erottui muusta kirjasta tyylillään, eikä edukseen. Jaan huolen suomalaisesta yliopistokehityksestä, mutta kiihkoilevaan sävyyn kirjoitettu ja muun muassa teinien elämää setänäkökulmasta päivittelevä teksti sopisi paremmin iltapäivälehden poleemiseksi kolumniksi.
Aiheensa puolesta tämä kirja olisi ansainnut täydet viisi tähteä. On tärkeää, että suomen kielen kohtaloa ja nykyhetkeä käsitellään. Kiitos siitä, Saarikivi!
Kirjan ensimmäinen ja viimeinen essee olivat loistavat. Siinä välillä ei niin ihmeellistä, siksi kokonaisuutena teoksesta jäi hieman epätasainen mielikuva. Onkohan teoksen kanssa tullut kiire?
Tämän kirjan lukeminen aiheutti poikkeuksellisen lämpimiä läikähtelyjä sydänalassa, mikä johtui luultavasti samastumisesta kirjakeskeiseen lapsuuteen ja tietynlaiseen keski-ikäistyvän setämiehen samantaajuiseen maailmankuvaan. Ajoittainen epätasaisuus ja poukkoilu oikeastaan vain täydensi viestiä ja Saarikiven profiilia. Kiekko pomppi puoliksi tuurilla maaliin, jossain toisessa mielentilassa se olisi saattanut mennä ohikin. Mutta kiitos tästä, parasta lukemista pitkään aikaan.
Mistä Suomi tulee? Entä suomi? Minkälaisten ristiriitaisten myyttien ja käsitysten varaan tämä hökötys on rakennettu? Onko suomessa jotakin, joka voisi kertoa meille Suomesta tai suomalaisuudesta? Suomen kieli ja mieli kertoo sen.Mainiossa teoksessaan Janne Saarikivi jäljittää suomen kielen, suomalaisen ajattelun ja suomalaisen kulttuurin yhteyksiä. Missä määrin kulttuurit ovat kielten eroja? Saarikivi kaivautuu suomen lisäksi verrattomiin määrin muitakin kieliä, joiden syntaksit ja semantiikat saattavat hyvinkin kertoa meille jotain itsestämme. Kieli on sen elävää käyttöä, ruumiillista maailmassa hillumista, ja muokkaa ajatteluakin, vaikka suomestakaan ei ehkä lopullista vastausta suomalaisuudelle löydä. Epäselvien myyttien - modernien kansallisvaltioiden rakennuspilarien - omanlaisensa purkamisen lisäksi Saarikiven paikoin poleemista, paikoin ratkiriemastuttavaa tekstiä ajaa myös aito huoli suomen kielestä. Tämä piskuinen kieli ei maailman mittakaavassa ole ihan hirveästi suurempi kuin monet sen sukulaiset, joista liian monet ovat kuolleet.
Ei aivan täysien tähtien kirja, mutta teos, jonka jokaisen suomalaisen ja äidinkielisen suomen puhujan toivoisi lukevan. Viihdyin, hämmästelin ja liikutuin.
Asioista voi kertoa niin monella tavalla. Tämä heppu hauskuuttaa. Opin uutta ja ilahduin kun sain katsoa tuttuja asioita ihan uudesta vinkkelistä. Nyt ymmärrän paremminmiksi en niin usein ymmärrä. Esimerkiksi jääkiekkoa (Jääkiekkokuvauksen luin ääneen teineille). Tai sitä, miksi Kalevalan kirjallinen kulttiasema on aina tuntunut omituiselta. suomen, Euroopan ja maailmankin historia sai kyytiä kun kielisolmut aukeilivat tai sitten eivät.
Esseitä suomen kielelle sekä Suomen moninaisille kulttuurisille kerrrostumille. Rakkaudentunnustus pienille kulttuureille ja periferialle - reunoilta pääsee keskukseen, keskuksesta ei noin vain näe reunoille. Avartavaa analyysiä sanojen merkityskentistä ja niiden suhteesta muihin kieliin. Hätähuuto ja vastalause standardoidulle, valtakieliin keskittyvälle maailmalle, jossa ei ole tilaa pienille kielille ja monimuotoisuudelle.
Mielenkiintoisia näkemyksiä mm. suomen erikoisuuksista ja kansallisvaltioiden keinotekoisuudesta, välillä aika herkullisin kielikuvin. Olisin antanut neljännenkin tähden, ellei vastaan olisi tullut useita kielitieteellisiä asiavirheitä ("papipi", bantukielten nominiluokituksen luonne jne.), joiden tarkastaminen ei olisi vaatinut paljoakaan viitseliäisyyttä.
Tämän kirjoittajan lausumuksen takia voi selvittää miksi kyseinen kirja on kiinnostamaton. Minkä tahansa ajattelijankin täytyy puhkua logiikan tukahduttavan värittävästä fiktiosta ollakseen avartavaa! Toisin sanoen häneltä puuttuu persoonaa ja siksi tunkee kirjan loppuun tietoa omasta tylsästä elämästään. Tää tyyppi luki liikaa Wittgensteinia ja Kanttia
Paras minulle tähän astisista Saarikiven kirjoista ehkä siksi että siinä vertailtiin verrattaen paljon suomea englantiin, ruotsiin tai muihin kieliin mitä saatamme osata jo valmiiksi. Seurustelin useamman vuoden nativiienglanninkielen puhujan kanssa ja tämän kirjan lukeminen olisi kyllä auttanut monessa kielellisessä sotkussa, mitä suhteessa oli.
Mielenkiintoista pohdintaa Suomesta ja suomesta sekä kielen vaikutuksesta ajatteluun ja suomalaisuuteen. Hauska ja oivaltava, jopa hararimaisia piirteitä. Tämä oli mielestäni mukavan yleistajuinen, mutta kielitieteilijänäkin sain paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia. Suosittelen! Saarikivi rocks.
Riemastuttavia ja kiinnostavia tiedonjyviä käärittynä patriarkaalisen kolonialismin paksuihin limaisiin sanomalehtiin. Lopussa vielä klassinen tilitys nykysuomen rappiosta ja siitä, miten suomi on hirveän uhattuna. Ei jatkoon.
Kielitieteellinen ja samalla ihastuttavan henkilökohtainen tutkielma suomen kielestä, sen historiasta ja suhteesta muihin kieliin sekä kirjoittajan omasta suhteesta äidinkieleensä. Tavallaan myös lopunajan profetia "kansainvälisyyden" paineesta suomen kielelle ja kulttuurille.
Saarikiven tekstiä on ilo lukea. Vaikka olenkin esitetyistä argumenteista ja johtopäätöksistä jokseenkin samaa mieltä, petyin silti hieman, kun en löytänyt kansien välistä mitään universaalia totuutta.
Menevästi kirjoitettu suomen kielen puolustus. Kirjan poikkeuksellinen rakenne pitkine, esseemäisine lukuineen piristää. Itse en jaa Saarikiven kansainvälisyyskriittistä asennetta, mutta poleemiset argumentit ovat miltei poikkeuksetta uskottavia ja viihdyttävästi esitetty.
Hauskasti kirjoitettuja ja yleistajuisia esseitä (suomen) kielen luonteesta sekä sen yhteydestä ympäröivään kulttuuriin ja käyttäjän tapaan hahmottaa maailmaa.
Saarikiven rauhallista ja analyyttista pohdintaa on aina nautinto lukea. Hienoja ajatuksia ja ajatelmia Suomen ja suomalaisuuden ja suomen kielen synnystä, kehityksestä ja hiukan tulevaisuudestakin.
Suosittelen aidosti kaikille. Saarikiven tarkkanäköinen havainnointi suomen kielestä, sen ominaisuuksista ja tilasta on riemastuttavaa ja pysäyttävää. Kirjassa eritellään selkeiksi ja perustelluiksi kokonaisuuksiksi kielipoliittisia ideoita ja näkemyksiä ja otetaan kantaa kielten moninaisuuden itseisarvoon.