What do you think?
Rate this book
Only in Finland
Räjähtikö Viipurin linnan tornissa? Miksi Sex Pistolsia ei päästetty Suomeen? Muistatko Tampereen kadonneen kaupunginjohtajan? Suomalainen järjenkäyttö on maailman huippua. Pienet ja suuret hankkeet, joihin suomalaiset ovat ryhtyneet, ovat tuntuneet erinomaisilta ajatuksilta sillä hetkellä. Ja millaisia älynväläyksiä olemmekaan saaneet kokea! Noitavainoja, häsyjouluja, teorioita Suomen egyptiläisestä muinaisuudesta, videolakeja ja elämäntapaintiaaneja. Only in Finland on älyttömyyksien Suomen historia keskiajan hämäristä 2010-luvulle. Se kertoo historiallisista sattumuksista, hankkeista ja projekteista, jotka eivät menneet niin sanotusti putkeen. Teos valaa uskoa siihen, että suomalainen konstailematon tapa käyttää järkeä voi hyvin niin nyt kuin myös tulevaisuudessa.
311 pages, Paperback
Published October 18, 2018
4 people are currently reading
66 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
April 14, 2024
Viihdyttävää nappulatriviaa. Erityisesti kiinnostivat itsenäisen Suomen aikaiset älynväläykset, vanhempaa historiaa oli mielestäni otsikkoon nähden liikaa (vaikka se alkupuheessa perusteltiinkin). Mieleen jäivät erityisesti finnoegyptiläisteoria (johon on hienosti päädytty kulkematta totuuden kautta), järvien laskeminen (maksamme näitä edelleen tulvina), sukupuolesta vapauttaminen opintoja varten, erinäiset eläinmaininnat sekä Helsingin metron pitkä historia (länsimetro mainittu). Meni lenkki- ja unikirjana kuunnellen oikein mainiosti. Tällaiset noin kymmenen minuutin anekdooteista koostuvat kokoelmat toimivat aika ajoin, kun ei jaksa keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin.
October 19, 2019
Kiinnostava ja viihdyttävä kirja. Hauskasti kirjoitettukin, joten tätä oli ilo lukea. Lempilauseeni kirjasta oli tämä Sigurd Wettenhovi-Aspaa kuvaileva luonnehdinta: "Hän hankki tietonsa suoraan mielensä uumenista kulkematta todellisuuden kautta."
March 19, 2023
Lempikohtiani olivat fennoegyptiläinen suuruudenaika ja Tampereen yliopiston marxistinen psykologian laitos. Miten olen voinut elää ilman näitä ja muita kirjassa kerrottuja tietoja ja ennen kaikkea, miten näistä mikään on ikinä ollut kenenkään mielestä hyvä idea?
August 9, 2023
Toinen lukemani Vesa Sisätön populaari tietokirja Only in Finland - Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä (2018) on samanhenkinen teos kuin muutama vuosi myöhemmin kirjoitettu Huuhaa-Suomen historia. Ja itse asiassa samoilla linjoilla ja aiheilla mennään. Tässä kirjassa oli muutama aihe, joita myös käsiteltiin Huuhaa-Suomen historiassa.
Kuten Huuhaa-Suomen historiankin nimi, tämänkään teoksen nimi ei ihan täysin vastaa sisältöä. Esimerkiksi Ruotsin kuninkaan Kustaa Kolmannen 1700-luvun sotaretkellä ei juurikaan ole tekemistä suomalaisen järjenkäytön kanssa. Ja tässä siis haetaan nimenomaan sellaisia tapauksia, jossa se järjenkäyttö on jäänyt vähän vähemmälle. Lähemmäksi teoksen nimeä ehkä päästään teoksen loppupuolella kerrotulla Lääkelaitoksen alueellistamistapauksella. Siinä kyllä hakattiin päätä seinään oikein kunnolla. Muutenkin käsitellyt 1990-luvun ja 2000-luvun "tapaukset" (elämäntapaintiaanit, Helsinki hakee talviolympialaisia, Riot Entertainment bilettää sijoittajien rahat jne.) ovat jo itsellekin tuttuja. Joskin tämä teos avaa vähän uusia näkökulmia niihin.
Sitten niihin positiivisiin puoliin. Sisättö kirjoittaa elävästi. Käsiteltyjen aiheiden aikaväli on 1200-luvulta 2010-luvulle. Monesti luvut ovat kirjoitettu in media res -muotoon ja sen jälkeen on avattu yksilön kokemuksen kautta ilmiön laajempaa kokonaisuutta.
Teksti on miellytävää luettavaa. Jokaisesta aiheesta oppii jotain uutta ja samalla viihtyy lukemansa parissa. Näitä juttuja lukee mielellään "välipaloina" ja laitankin seuraavan Sisätön teoksen kirjastosta varaukseen.
Tieto- ja viihdeosuus ovat mukavassa tasapainossa, vaikka pintaraapaisuja tietysti aiheisiin tehdään. Kuitenkin näiden kahden elementin vuoksi annan tälle mieluummin heikon nelosen kuin vahvan kolmosen, joten 3,6/5.
Kuten Huuhaa-Suomen historiankin nimi, tämänkään teoksen nimi ei ihan täysin vastaa sisältöä. Esimerkiksi Ruotsin kuninkaan Kustaa Kolmannen 1700-luvun sotaretkellä ei juurikaan ole tekemistä suomalaisen järjenkäytön kanssa. Ja tässä siis haetaan nimenomaan sellaisia tapauksia, jossa se järjenkäyttö on jäänyt vähän vähemmälle. Lähemmäksi teoksen nimeä ehkä päästään teoksen loppupuolella kerrotulla Lääkelaitoksen alueellistamistapauksella. Siinä kyllä hakattiin päätä seinään oikein kunnolla. Muutenkin käsitellyt 1990-luvun ja 2000-luvun "tapaukset" (elämäntapaintiaanit, Helsinki hakee talviolympialaisia, Riot Entertainment bilettää sijoittajien rahat jne.) ovat jo itsellekin tuttuja. Joskin tämä teos avaa vähän uusia näkökulmia niihin.
Sitten niihin positiivisiin puoliin. Sisättö kirjoittaa elävästi. Käsiteltyjen aiheiden aikaväli on 1200-luvulta 2010-luvulle. Monesti luvut ovat kirjoitettu in media res -muotoon ja sen jälkeen on avattu yksilön kokemuksen kautta ilmiön laajempaa kokonaisuutta.
Teksti on miellytävää luettavaa. Jokaisesta aiheesta oppii jotain uutta ja samalla viihtyy lukemansa parissa. Näitä juttuja lukee mielellään "välipaloina" ja laitankin seuraavan Sisätön teoksen kirjastosta varaukseen.
Tieto- ja viihdeosuus ovat mukavassa tasapainossa, vaikka pintaraapaisuja tietysti aiheisiin tehdään. Kuitenkin näiden kahden elementin vuoksi annan tälle mieluummin heikon nelosen kuin vahvan kolmosen, joten 3,6/5.
February 7, 2023
Ei se nyt ihan noin mennyt, vaikka kirjan otsikko, väittää: ”Only in Finland.” Suomalaisen järjenkäytön esimerkkejä tai sen laistamisesta on sitä sun tätä ammoisista (Ruotsin vallan) ajoista ihan Sipilän vatulointeihin saakka. Oikeastaan kirjassa ihmetellään erilaisia anekdootteja, kummallisia sattumia ja ihan yleismaailmallisia ilmiöitä kuten kesäaikaa ja noitavainoja. Omasta mielestäni mielenkiintoisinta oli media- ja kulttuurikriittinen anti, ja sehän sujui hyvin tekijältä eli Vesa Sisätöltä, joka on tuottelias tietokirjailija ja kirjallisuusihminen.
Niitä muutaman sivun mittaisia ihmettelyn aiheita on kuutisenkymmentä, ja paikoitellen oivallinen lähteiden käyttö valaisee menneitä tapahtumia onnistuneen kriittisesti. Sen sijaan tyyli on paikoin tekohauskaa ironiaa, ja siten sitä asenteellisuutta ja politisoitumista saadaan toisinaan lätkäistyä mukaan niin kuin suomalaisten sotasankarien seikkailuihin natsi-Saksan joukoissa.
Nykylukijan on aika hankalaa varmaan asettua 1800-luvun naisen asemaan, sillä yliopistoonkin tarvittiin keisarin lupa, ja lisäksi piti anoa ”vapautusta sukupuolesta”, jotta akateemisten polkujen tallailu olisi luonnistanut. Ihmetellään myös naisten oikeustoimikelvottomuutta. Kieltolakikin alkoi 1919 useamman yrityksen jälkeen, eikä se toiminut yhtään niin kuin kuviteltiin, ja siitä sitten luovuttiinkin 1931, ja sen jälkeen päästään luontevasti lapuanliikkeeseen ja presidentti Stålbergin kyyditysmatkaan. Surkuhupaisa tarina oli myös tekotieteilijä Sigurd Wetterhovi-Aspasta, joka kuvitteli suomalaisten olleen pyramidien tekijöitä ja oikeastaan fenno-egyptiläisiä vähän samaan tapaan kuin Juslenius aikoinaan niputti suomalaiset samaan porukkaan, joka rakensi Baabelin tornin, ja muuan Maagog sieltä tallaili pohjan perukoille.
Ennen pitkää päästään 1960-luvulle ja Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin ja sieltä sujuvasti vasemmistovyörytykseen 1970-luvulle ja SKP:n vaiheisiin. Vähitellen Suomi alkaa vapautua mediaviestinnän osalta, kun käsitellään ”sotaa pöllöuutisista”, eli vasta 1981 Maikkari sai luvan esittää telkussa omia uutisiaan. Siitä päästäänkin sujuvasti Punk-rockiin ja perin noloon Sex Pistols -banniin 1978. Alkujaan Lastensuojelun keskusliitto vaati ulkomaalaistoimistoa estämään brittiläisten punkkareiden konsertin. Vasemmiston nuoriso-organisaatio luokitteli Sex pistolsin fasistiseksi yhtyeeksi. Fasismihan oli jo tuolloin kirosana, ja kuoroon yhtyivät sosiaalihallitus, Raittiusliitto, Suomen partiolaiset, Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ja jopa SAK. Eli Ruotsiin saakka ne turmeluksen aiheuttajat onnistuivat pääsemään, mutta onneksi Suomen sisäministeri Eino Uusitalo piti pintansa, eikä niitä väkivaltaisia huumehörhöjä päästetty suomalaisia teinejä pilaamaan. Kaiken huipuksi bändin piti esiintyä Messukeskuksen UKK-hallissa – voi miten jumalatonta!
Kun päästään seuraavalle vuosikymmenelle päivitellään turhuuksien turhuutta eli kesäaikaa, josta pääsee nauttimaan vain 20 prosenttia maailman ihmisistä, eikä edes EU tuonut helpotusta tuosta idiotismista. Olihan vain 84 prosenttia EU:n kansalaisista vastaan tuota pöljää päätöstä ainakin 2018 teetetyssä kyselyssä.
Myös elokuvatarkastuksen – siis käsittämättömän ennakkosensuurin – historiikki on täyttä asiaa. Vuonna 1946 perustettu virasto piti tiukasti huolta, että kansakunnan toivot varjeltuisivat ylenpalttiselta pornolta ja väkivallalta. 1980-luvun alkuvuosina niin Yleisradiossa ja MTV:n ohjelmissa käytiin omanlaisensa kampanja, jonka mukaan ”vidiootit oli pistettävä kuriin lainsäädännöllä”. Tuntuu tosiaan hullulta näin jälkikäteen, kuinka rankasti sensuroitiin toimintafilmejä, kauhu- ja scifileffoja. Niitä piti tosiaan ostaa Ruotsista 1990-luvun alussakin vielä, jos halusi nähdä monet elokuvat sellaisena kuin se olivat kansainvälisessä levityksessä – poislukien tietysti Suomi.
Nykynuorilla on myös ihmettelemistä siinä, kuinka ankea juomakulttuuri oli vielä vuosikymmeniä sitten. 1970-luvulla suomalainen olutvalikoima oli reilu tusina eri sorttia, ja sen lisäksi oli tasan yksi siideri ja lonkero kumpaakin. Toisaalta kirjan sisällössä olisi ollut karsimisen varaa, eli on tyhjänpäiväisiä uutisankkoja kuten Ruokolahden leijonaa, Paavo Väyrysen puheita, Toni Ponia ja sukellusveneseikkailuja. Lopussa on vielä parikymmentä sivua pitkä lähdeluettelo, jossa voi tarkistella, kuka oli kirjoittanut ja mitä oli tapahtunut näistä aiheista, joita ikään kuin väritetään omanlaisella asenteella. Objektiivisuuteen ei oikeastaan pyritäkään, vaikka sellainen kuva aika usein tuntuu välittyvän...
Niitä muutaman sivun mittaisia ihmettelyn aiheita on kuutisenkymmentä, ja paikoitellen oivallinen lähteiden käyttö valaisee menneitä tapahtumia onnistuneen kriittisesti. Sen sijaan tyyli on paikoin tekohauskaa ironiaa, ja siten sitä asenteellisuutta ja politisoitumista saadaan toisinaan lätkäistyä mukaan niin kuin suomalaisten sotasankarien seikkailuihin natsi-Saksan joukoissa.
Nykylukijan on aika hankalaa varmaan asettua 1800-luvun naisen asemaan, sillä yliopistoonkin tarvittiin keisarin lupa, ja lisäksi piti anoa ”vapautusta sukupuolesta”, jotta akateemisten polkujen tallailu olisi luonnistanut. Ihmetellään myös naisten oikeustoimikelvottomuutta. Kieltolakikin alkoi 1919 useamman yrityksen jälkeen, eikä se toiminut yhtään niin kuin kuviteltiin, ja siitä sitten luovuttiinkin 1931, ja sen jälkeen päästään luontevasti lapuanliikkeeseen ja presidentti Stålbergin kyyditysmatkaan. Surkuhupaisa tarina oli myös tekotieteilijä Sigurd Wetterhovi-Aspasta, joka kuvitteli suomalaisten olleen pyramidien tekijöitä ja oikeastaan fenno-egyptiläisiä vähän samaan tapaan kuin Juslenius aikoinaan niputti suomalaiset samaan porukkaan, joka rakensi Baabelin tornin, ja muuan Maagog sieltä tallaili pohjan perukoille.
Ennen pitkää päästään 1960-luvulle ja Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin ja sieltä sujuvasti vasemmistovyörytykseen 1970-luvulle ja SKP:n vaiheisiin. Vähitellen Suomi alkaa vapautua mediaviestinnän osalta, kun käsitellään ”sotaa pöllöuutisista”, eli vasta 1981 Maikkari sai luvan esittää telkussa omia uutisiaan. Siitä päästäänkin sujuvasti Punk-rockiin ja perin noloon Sex Pistols -banniin 1978. Alkujaan Lastensuojelun keskusliitto vaati ulkomaalaistoimistoa estämään brittiläisten punkkareiden konsertin. Vasemmiston nuoriso-organisaatio luokitteli Sex pistolsin fasistiseksi yhtyeeksi. Fasismihan oli jo tuolloin kirosana, ja kuoroon yhtyivät sosiaalihallitus, Raittiusliitto, Suomen partiolaiset, Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ja jopa SAK. Eli Ruotsiin saakka ne turmeluksen aiheuttajat onnistuivat pääsemään, mutta onneksi Suomen sisäministeri Eino Uusitalo piti pintansa, eikä niitä väkivaltaisia huumehörhöjä päästetty suomalaisia teinejä pilaamaan. Kaiken huipuksi bändin piti esiintyä Messukeskuksen UKK-hallissa – voi miten jumalatonta!
Kun päästään seuraavalle vuosikymmenelle päivitellään turhuuksien turhuutta eli kesäaikaa, josta pääsee nauttimaan vain 20 prosenttia maailman ihmisistä, eikä edes EU tuonut helpotusta tuosta idiotismista. Olihan vain 84 prosenttia EU:n kansalaisista vastaan tuota pöljää päätöstä ainakin 2018 teetetyssä kyselyssä.
Myös elokuvatarkastuksen – siis käsittämättömän ennakkosensuurin – historiikki on täyttä asiaa. Vuonna 1946 perustettu virasto piti tiukasti huolta, että kansakunnan toivot varjeltuisivat ylenpalttiselta pornolta ja väkivallalta. 1980-luvun alkuvuosina niin Yleisradiossa ja MTV:n ohjelmissa käytiin omanlaisensa kampanja, jonka mukaan ”vidiootit oli pistettävä kuriin lainsäädännöllä”. Tuntuu tosiaan hullulta näin jälkikäteen, kuinka rankasti sensuroitiin toimintafilmejä, kauhu- ja scifileffoja. Niitä piti tosiaan ostaa Ruotsista 1990-luvun alussakin vielä, jos halusi nähdä monet elokuvat sellaisena kuin se olivat kansainvälisessä levityksessä – poislukien tietysti Suomi.
Nykynuorilla on myös ihmettelemistä siinä, kuinka ankea juomakulttuuri oli vielä vuosikymmeniä sitten. 1970-luvulla suomalainen olutvalikoima oli reilu tusina eri sorttia, ja sen lisäksi oli tasan yksi siideri ja lonkero kumpaakin. Toisaalta kirjan sisällössä olisi ollut karsimisen varaa, eli on tyhjänpäiväisiä uutisankkoja kuten Ruokolahden leijonaa, Paavo Väyrysen puheita, Toni Ponia ja sukellusveneseikkailuja. Lopussa on vielä parikymmentä sivua pitkä lähdeluettelo, jossa voi tarkistella, kuka oli kirjoittanut ja mitä oli tapahtunut näistä aiheista, joita ikään kuin väritetään omanlaisella asenteella. Objektiivisuuteen ei oikeastaan pyritäkään, vaikka sellainen kuva aika usein tuntuu välittyvän...
November 20, 2022
Vesa Sisättö: Only In Finland, Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä
Jälleen tartun Sisätön kirjoittamaan sähläämisen oppikirjaan, hänellä kun on miellyttävä tyyli kaivella arkistojen niitä kaappeja jotka haluttaisiin tyystin unohtaa.
Onneksi kuitenkin tiedot ovat jääneet meille jälkipolville opiksi.
Lukiessa tulee mieleen että mikään ei ole niin vahingollinen kuin puuhakas pölvästi, paitsi puuhakas pölvästi jolla on oikeus päättää asioista..
Kirja koostuu omituisesta kokoelmasta järvenlaskijoista, noitavainoista, häsyjouluista, elämäntapaintiaaneista ja videolakien tehtailusta ja täytyy sanoa että mielelläni kävisin ruokapöytäkeskusteluja kirjailijan kanssa 😊 kun veikkaan että myös kirjan ulkopuolelle jäävistä jutuista on keskusteltu.
Suosittelen kaikille joilla on usko suomalaisten erityisyyteen ja niillekin joilla ei ole.
https://keittionoidanmuistiinpanoja.b...
Jälleen tartun Sisätön kirjoittamaan sähläämisen oppikirjaan, hänellä kun on miellyttävä tyyli kaivella arkistojen niitä kaappeja jotka haluttaisiin tyystin unohtaa.
Onneksi kuitenkin tiedot ovat jääneet meille jälkipolville opiksi.
Lukiessa tulee mieleen että mikään ei ole niin vahingollinen kuin puuhakas pölvästi, paitsi puuhakas pölvästi jolla on oikeus päättää asioista..
Kirja koostuu omituisesta kokoelmasta järvenlaskijoista, noitavainoista, häsyjouluista, elämäntapaintiaaneista ja videolakien tehtailusta ja täytyy sanoa että mielelläni kävisin ruokapöytäkeskusteluja kirjailijan kanssa 😊 kun veikkaan että myös kirjan ulkopuolelle jäävistä jutuista on keskusteltu.
Suosittelen kaikille joilla on usko suomalaisten erityisyyteen ja niillekin joilla ei ole.
https://keittionoidanmuistiinpanoja.b...
November 19, 2022
(Finnish book, Finnish review)
Ihan jees ja viihdyttävä teos. Oletin sisällön olevan enemmän byrokratian rattaissa taistelevia kansalaisia ja hankkeita kuin semi-hassuja anekdootteja historian hämäristä. Aika moni tarina tuntuu olevan sellainen, että ne voisivat ihan hyvin tapahtua muuallakin. Yksi tähti pois vielä parissa kohtaa tapahtuneesta oman kirjan mainostamisesta (mallia "tämä seikka on niin monimutkainen, etten sitä referoi tähän, mutta ostapa toinen kirjani niin tiedät siitä).
Ihan jees ja viihdyttävä teos. Oletin sisällön olevan enemmän byrokratian rattaissa taistelevia kansalaisia ja hankkeita kuin semi-hassuja anekdootteja historian hämäristä. Aika moni tarina tuntuu olevan sellainen, että ne voisivat ihan hyvin tapahtua muuallakin. Yksi tähti pois vielä parissa kohtaa tapahtuneesta oman kirjan mainostamisesta (mallia "tämä seikka on niin monimutkainen, etten sitä referoi tähän, mutta ostapa toinen kirjani niin tiedät siitä).
December 4, 2022
Oon tykännyt kovasti Vesa Sisätön kirjoista. Tämä oli alkuun aika tylsä. Ehkä tuo esihistoria ei itseäni tuppaa niin paljon kiinnostelemaan. Kun päästiin 70-luvulle niin heräsi mielenkiinto ihan eri tavalla. Silti kokonaisuutena vähän tylsähkö.
January 5, 2019
Only in Finland nimenomaan, huh huh :D
March 4, 2019
Traagisia tarinoita siitä kuinka ihmiskunta ja erityisesti suomalaiset eivät ota opikseenmuiden tai edes omista virheistään. Synkän huumorin ja mokailun ystäville.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews