Ihmettä kaikki

by Juha Itkonen, Jussi Puhakka (Narrator)

Nelikymppinen aviopari päättää toivottaa iltatähden tervetulleeksi ennestään kaksilapsiseen perheeseen. Käynnistyvä raskaus ajaa pariskunnan mahdottoman päätöksen eteen. Sen jälkeen tulee kerralla tuplailo, mutta turhan varhain – ennenaikaisina syntyneiden kaksosten elämä alkaa vastasyntyneiden teho-osastolta. Juha Itkosen omakohtainen romaani on kertomus surusta, ilosta ja elämän sietämättömästä, ihmeellisestä arvaamattomuudesta. Se on myös kirja rakkaudesta sen monissa eri muodoissa. Poikkeustilojen keskelläkin myös arjen on koko ajan jatkuttava.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook

Audiobook

Published January 1, 2018

About the author

Juha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.

Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.

Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.

Reviews

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Tämä oli hienoin pitkän rakkaussuhteen kuvaus, jonka olen lukenut. Toki väkevä vanhemmuuden kuvaus myös. Ehkä autofiktion rajojen koetteluakin. Lukusuositus, oli lapsia tai ei, oli raskauden eettiset kysymykset omakohtaisia tai ei. Hieno, laajemmalle ulottuva teos kuin miltä päällisin puolin näyttää.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tässä sanoitetaan vanhemmuuteen liitttvää huolta, riittämättömyyttä, ristiriitoja ja rakkautta niin tarkasti että monesti olin että "just noin', vaikka en ole tietty samanlaisissa tilanteissa ollut. Kirja on myös äärimmäisen, jopa piinallisen jännittävä, ollaanhan mm. vastasyntyneiden teho-osastolla. Elämä on ihmeellistä, todella.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Nopealukuista koskettavaa sosiaalipornoa johon ei voi suhtautua millään muulla tavalla kuin tavattomalla empatialla. Kirjailija kertoo perheensä tarinaa, myöhäistä keskenmenoa ja seuraavasta raskaudesta seuraavaa pikkukeskoskaksosten syntymää. Raadollinen rehellisyys tuntuu ainoalta mahdollisuudelta käsitellä asiaa ja se ilahduttaa. En ole juurikaan ollut ihastunut kirjailijan aikaisempiin teoksiin ja tuleekin mieleen antaa ohje että älä keksi mitään - vaan kerro. Terveydenhuollon ammattilaisena katse kiinnittyy kohtiin joissa ilmenee miten huonosti palvelujärjestelmämme vastaa ihmisten tarpeisiin kriisin hetkellä. Vaikka tässä korkeasti koulutettu, hyvätuloinen pariskunta kyseessä, ei ole mitenkään itsestään selvää että he ovat saaneet tarvitsemansa psyykkisen ja fyysisen avun.

[Mindy Svenlin · Rating 4 out of 5]

Om föräldraskap, havandeskap och äktenskap ur en mans synvinkel. Jag blev märkbart berörd av den här boken och kan lätt konstatera att finskan är ett rasande vackert språk. Nu vet jag också varför graviditet på finska heter ”raskaus”. Så bra! Läs!

[Carola Sundqvist · Rating 5 out of 5]

Denna autofiktion är det starkaste jag läst på länge. Juha Itkonen och hans fru måste ta beslutet att avbryta en graviditet med ett barn som inte har förutsättningar att klara sig. Sorgen är stor. Sedan blir Rosé gravid på nytt bara några månader efteråt, denna gång med tvillingar. Tvillingarna föds mycket för tidigt och vi får följa familjen på intensivvårdsavdelningen under flera månader.
Itkonen är en mästare på att beskriva känslor på ett nyanserat sätt. Jag skulle säga att berättelsen utspelar sig lika mycket inne i hans huvud som i den fysiska miljön. Han väjer inte för det svåra eller för det fula, men skriver också oerhört poetiskt om lyckan i livet. Jag grät många gånger, för orden gick rakt in, och slog an egna erfarenheter.

[Sanni · Rating 5 out of 5]

”Tiesin sen entuudestaan ja silti päätin tehdä sen, asettautua alttiiksi vielä kerran aivan uusille ja tuntemattomille vaaroille. Annoimme elämälle mahdollisuuden, ja tässä me nyt olemme: pulassa.”

[Lassi Aalto · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu ja sujuva lukea, mutta en saanut oikein makua. Ajattelin jopa lopettaa 20 sivun jälkeen. Ehkä muuten koskettavan tarinan päällä kulkevat rakkausasiat ja kertojan vaikeudet niissä ei oikein iskenyt.

Luin tätä ennen kirjan, jota ei GD:stä taaskaan löytynyt eli turkulaisen VeePee Lehdon seikkaperäisesti eli lähes 600 sivun verran kirjoittamaa tekstiä sanoituksistaan Matin ja Tepon lauluihin, joita on tosi paljon. En kirjaa olisi varmaan muuten lukenut, mutta siinä oli myös itse perusturkulaisesta VeePeestä ja lisäksi ajankuvaa Turusta ja Suomesta ja vähän maailmatakin 1970-luvulta tähän päivään.

[Tuulia · Rating 3 out of 5]

Itkosen kieltä on miellyttävä lukea ja koska olen suunnilleen samassa tilanteessa kuin hän kirjan toisessa osassa - keskoseni kanssa naistenklinikan teho-osastolla - toivon, että koko lähipiirini lukee tämän. Teho-osastoelämän kuvaus on tarkkaa (lukuun ottamatta sitä, että todellakin osastolle mennessä pestään kädet). On kuitenkin sanottava, että vaikka hän kuvaa samaa teho-osastoa, samaa tilannetta, jopa samaa lääkäriä, en ole tainnut tuntea yhtäkään samaa tunnetta kuin hän.

Mutta: pidän Itkosesta tämän jälkeen entistä vähemmän. En pidä niistä hänen kirjoistaan, jotka olen aiemmin lukenut, koska mielestäni hän on kirjoittajana itserakas ja kyyninen ja kuvittelee tietävänsä asioista, joista ei tiedä. Tämän kirjan jälkeen en pidä hänestä ihmisenäkään. Minusta on hämmästyttävää, että minäkertoja tuntuu niin vahvasti kuvittelevan, että koko maailmankaikkeus pyörii hänen ympärillään.

[Anniliina · Rating 2 out of 5]

Juha Itkonen tarjoaa valmiiksi pureskeltuja, sulatettuja ja märehdittyjä tunteita lukijalleen, jolta hän ei odota mitään, suorastan aliarvioi. Näin raskaan ja kompleksisen aiheen kerrontaan kaipaisin kompleksisuutta ja tilaa prosessoida, mutta Itkonen vie banaaleilla dialogeillaan kaiken tilan.
Tietenkin tällaiset autofiktiiviset, syvän henkilökohtaiset ja hankalia asioita käsittelevät teokset ovat ylipäätään hankalia kritisoinnin kohteita - onhan hyvä, että vaikeista asioista puhutaan vaikenemisen sijaan. Vaikeasta ja puhumisen arvoisesta aiheesta lisätähti. Silti näin editoimattoman päiväkirjan oloista tekstiä on lähinnä turhauttava lukea.

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Kirja, joka vetää hiukan ehkä jopa hiljaiseksi. Jo itse päätarina on erittäin vaikuttava ja laittaa pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Sen lisäksi ohessa kulkeva kuvaus parisuhteesta sekä kummankin omasta arvopohdinnasta tuo syvyyttä lisää. Kirja kuvaa myös erittäin hyvin ihan ”perus arkea” ja sitä, kuinka senkin on jatkuttava kaikesta huolimatta. Kirja on myös ylistys suomalaiselle terveydenhuollolle ja etenkin hoitohenkilökunnalle. Kaikkineensa kirja on kaunis ja puhutteleva eikä säästän lukijaa tunnekokemuksenlta.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Aiheesta en mitään tiedä, mutta ei se estä pitämästä kirjasta. Iso peukku myös Itkoselle, joka avasi omaan elämään liittyvän ison asian näin kaikille.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Upea lukukokemus rankasta aiheesta, josta Itkonen kirjoittaa kovin kauniisti. Ihmettä kaikki todella.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Erinomainen ja koskettava kirja. Tarkkaa ja analyyttistä kuvausta parisuhteesta ja tunteista erittäin sujuvasti kirjoitettuna. Puhuttelee varmasti erityisesti niitä, joilla on ollut samantyyppisiä kokemuksia, mutta uskon, että toimii myös yleisemmin.

Vähän ihmetyttää kirjailijan ratkaisu käyttää keksittyjä nimiä tarinan henkilöillä. Tai kirjan nimittäminen romaaniksi ja sijoittaminen luokkaan 84.2. Ehkä oli tarve joiltakin osin ottaa kirjailijan vapauksia? Lukijan kannalta sillä ei suurta merkitystä liene, että onko kaikki tapahtunut pilkulleen noin.

[Tuike · Rating 5 out of 5]

Syvästi liikuttava, raastava ja viisas teos. Tuntuu hölmöltä arvioidta tätä tähdin, sillä Itkosen kirja tuntui henkilökohtaisuudessaan luottamuksenosoitukselta lukijalle, jopa vähän kuin ystävän elämäntarinalta. Tässä oli suurta eettistä pohdintaa oikeasta ja väärästä, itsekkyydestä rakkaudesta ja uskonnostakin. Silti ehkä kaikkein ansiokkainta oli perheen, elämän ja vanhemmuuden veitsenterävä kuvaus. Itkin ja nauroin ääneen.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Tämän kirjan kohdalla en halua arvioida sen kaunokirjallista tasoa, se meni niin totaalisesti ihon alle. Tosi rehellisen tuntuista tekstiä, vaikkei ihan autofiktiota varmaan olekaan. Hieno vanhemmuuden ja pitkän parisuhteen kuvaus; tunnistin saman pelon ja huolet, saman onnentuntemuksen. Todella lukemisen arvoinen!

[Helena · Rating 5 out of 5]

Avoin ja rehellinen kuvaus keskenmenosta, keskosvauvojen vanhemmuudesta, vanhemmuudesta yleensäkin ja rakkaudesta. Koskettava monin tavoin. Ei tätä kirjaa turhaan ole kehuttu.

[Pinja · Rating 4 out of 5]

Koskettava tarina, joka muistuttaa siitä kuinka täynnä yllätyksiä elämä onkaan. Mielenkiintoista kuulla vaikeista raskauksista myös miehen näkökulmasta.

[Svante Suominen · Rating 5 out of 5]

Todella upeaa, syvälle tunteisiin tunkeutuvaa autofiktiokerrontaa tavallaan niin läheltä (perhe-elämä Helsinkissä), mutta kuitenkin niin kaukaa (menettäminen, suru, kaksoset, keskoset).

[Henrika · Rating 4 out of 5]

Uskomaton tarina ❤️‍🩹

[Lilja]

2kk ja 300 sivua myöhemmin mä sain vihdoin läimäistä tän kannen kiinni 💥🙂 ehkä harkitsen niitä ruotsinkielisiä tenttikirjoja vielä pari kertaa

[Rini · Rating 3 out of 5]

Hyvää pohdintaa raskaudenkeskeytyksen eettisyydestä ja isän roolista/yksinäisyydestä raskaudesta. Jäin silti kaipaamaan jotain. En tiedä kyllä oikein että mitä.

[Hanna Lindberg · Rating 4 out of 5]

Jag skulle kanske aldrig att upptäckt Juha Itkonen om det inte hade varit för brevboken han skrivit tillsammans med Kjell Westö. Som tur var gjorde jag det. Ihmettä kaikki är en ytterst finstämd skildring av förlust, ångest och kärlek. Jag uppskattar speciellt reflektionerna kring familjens betydelse och vardag.

[Maria Rautio · Rating 5 out of 5]

Meni suoraan sydämeen. Niin kaunis kertomus elämän ihmeestä, rakkaudesta ja perheestä.

[Spidermonkey · Rating 5 out of 5]

No nyt kyllä luin jotain sellaista, jota ei ole ihan hetkeen tullut vastaan! Harmittelin juuri hetki sitten, miten en ole pitkään aikaan lukenut mitään oikeasti hyvää. Onpahan sekin asia nyt korjattu, onneksi.

Ihmettä kaikki on kipeä ja riipaiseva, mutta myös toiveikas ja rakkaudentäyteinen. Se pistää ajattelemaan ja herättää tunteita. Ihmismieli on lopulta hyvin vahva ja kestää aika paljon. Mutta niin on myös pieni ihminen - tai tässä tapauksessa kaksi ihmistä - joka syntyy maailmaan ihan liian aikaisin, keskeneräisenä.

Minua itketti useammassakin kohdassa, mutta varsinaisia kyyneleitä en vuodattanut lukiessani kertaakaan. Tavallaan vähän harmi, koska olisin jopa halunnut itkeä. Mutta kyllähän tämä oli todella koskettava, kaikessa surullisuudessaan, mutta myös kaikessa ihmeellisyydessään. Monta kertaa pitki lopettaa lukeminen ja laskea kirja hetkeksi alas, koska olin niin vaikuttunut, mykistynyt, liikuttunut.

Itkonen kirjoittaa todella kauniisti, niin että se koskettaa ja repii sisintä. Ja kieli ei kuitenkaan tunnu yhtään liioitellun kauniilta, vaan juuri sellaiselta kuin pitääkin. Tekstiä on mukavaa lukea.

Kirjassa kosketti ja itketti menetetyn lapsen aiheuttama suru ja jopa epäoikeudenmukaisuuskin, pitkään kestäneen uskollisen ja vilpittömän rakkauden kuvaus, uuden raskauden ja kaksosten aiheuttama ilo ja myös epävarmuus. Niin monia asioita, jotka vain iskivät jonnekin syvälle, vaikka en niihin läheskään kaikkiin voinutkaan samaistua.

Huomasin ajattelevani kirjaa ja sen tapahtumia sinä aikana, kun en kirjaa lukenut. Useampikin tuttuni ja pari kaveria ovat parhaillaan raskaana tai jo saaneet lapsen. En tietenkään kertonut heille tästä kirjasta - mielestäni raskaana olevien kannattaa ehkä jättää tämä väliin tai lukea toisena ajankohtana. Mutta pyöristyviä vauvavatsoja katsellessani huomasin ajattelevani, että miten ihanaa on, kun uusia elämiä on aluillaan. Jos olisin itse äiti tai raskaana (toivottavasti joskus olenkin), niin olisin todennäköisesti itkenyt silmät päästäni tätä lukiessani.

Nappasin tämän kirjan mukaan vähän niinkuin villinä korttina käydessäni kirjastossa. Ja hyvä, että nappasin! Ei todellakaan jää viimeiseksi Itkosen kirjaksi, jonka luen. Itseasiassa mieleni tekisi heti mennä lainaamaan häneltä jokin toinenkin teos, mutta ehkä pidän hetken taukoa. Mahtavaa, että Suomesta löytyy näin lahjakkaita (mies)kirjailijoita, enkä ymmärrä, miksi olen vähän karttanut heitä aiemmin. En tiennyt, että Itkonen on näin lahjakas. Toivottavasti hänen muut kirjansa ovat yhtä hyviä. Onneksi ei lopu lukeminen ihan heti kesken, hänhän on julkaissut useita muitakin kirjoja.

[Pilvi · Rating 3 out of 5]

Koskettava tarina lapsensa menettämisestä. Kirjassa tuotiin mielestäni hyvin esille sitä, kuinka menetys on silti iso, vaikka sikiö ei olisi keskenmenon sattuessa ollut kohdun ulkopuolella elinkelpoinen. Vauva on aina vauva, vaikka maailmaan valmiiseen tilanteeseen olisi pitkä matka. En tiedä oliko tahatonta, kuinka kirjailijan kuvaukset lääkäreistä muuttuivat raskauksia hoitaneiden ja syntyneitä vauvoja hoitaneiden välillä. Juuri mikään ei sujunut gynekologien kanssa, mokomia ihmishirviöitä, joiden sosiaalisissa taidoissa isoja puutteita. Kun taas lastenlääkärit ihania lapset elossa pitäviä pelastavia enkeleitä. Toisaalta kaikessa ärsyttävyydessään kuitenkin vain kuvaus ihmismielen yleisestä ajatusmaailmasta erilaisissa stressitilanteissa. Kirjassa kuvattiin myös hienosti pitkän parisuhteen ongelmia, mutta toisaalta myös sitä, miten parisuhde muuttuu ja miten sitä pidetään yllä sen jatkuessa pitkään.

Ei kuitenkaan 4-5 tähden arvoinen suoritus, vaikka en osaakaan sanoa mistä varsinaisesti ne muutama tähti vähentyy.

[Lotta · Rating 5 out of 5]

Luin tämän kirjan Helmet lukuhaaste Facebook-ryhmän keskustelun innoittamana. Teemana kirja käsittelee sellaista aihetta, johon en ehkä muuten olisi tarttunutkaan. Ryhmän keskustelussa ihmisten mielipiteet jakautuivat voimakkasti ja kirja herätti eettistä keskustelua lasten saamisen hinnasta, adoptiosta ja siitä, mikä on eettisesti oikein. Kirjan voi toki lukea myös sellaisilla silmälaseilla, mutta itselleni se avautui enemmän kahden yksilön elämän kuvauksena, ja erityisesti isän tunteiden avaajana. Raskauteen ja lasten vauva-aikaan liittyy paljon isää kaukana olevia elementtejä, ja ainakin kirjoittajan kokemuksen mukaan myös terveydenhuoltomme rakenteet tukevat vain äitejä antaen isälle vain tukijan roolin. Tämä kirja avasi myös isän tunnemaailmaa, ja niitä pohdintoja, joita hän käy vaikeissa tilanteissa - useimmiten yksin.

Kirja on traaginen, surullinen ja empatiaa herättävä, mutta mukana on myös toivoa, uskoa tulevaisuuteen ja valon säteitä. Kokonaisena lukukokemuksena tämä oli siinä määrin vaikuttava, että heti sen jälkeen ei voinut aloittaa uutta teosta.

[Tuula · Rating 5 out of 5]

Pidin tästä todella paljon. Kirja on avoin ja liikuttava, rakkauskertomus ja selviytymiskertomus. Hienosti myös kuvattu miehen ja ikääntyvän äidin lämmin suhde. "Äiti. Minun 71-vuotias äitini, aina rakastava, mutta lapsuuteni muistoissa pikemminkin äkkipikainen ja huolestunut, missä vaiheessa hänestä oli tullut näin rauhallinen ja tyyni? Hän puhui minulle tälläisiä, tasaisella lempeällä äänellä, ja minä ajattelin, että hän oli varmaankin oikeassa mutta että se oli hänen ansiotaan, kaikkein eniten hänen, hänhän minua oli syntymästäni rakastanut ja osannut ilmaista sen niin, ettei minun ollut tarvinnut ikinä epäillä sitä."

Kirja on myös syvällinen, jopa uskonnollinen. "En mä tiedä. Mä en tiedä miksi mä tätä sanoisin. Siunaukseksi? Mun on vaikea käyttää sitä sanaa."
Lukekaa ja itkekää puhdistava itku. Kiitos kirjasta, Juha Itkonen.

[Elina · Rating 3 out of 5]

Itkonen kuvailee osuvasti yllättävää kriisitilannetta yksilön, pariskunnan ja perheen näkökulmasta. Parhaimmillaan teksti onkin valloittavan aito kuvaus oikeasta elämästä ja sen arvaamattomuudesta. Samalla kirja onnistuu kuvaamaan hienosti pitkän parisuhteen kiemuroita ja luomaan perhe-elämästä mukavan positiivisen kuvan. Itse tuoreena vanhempana samaistuin moniin Itkosen ajatuksiin.

Toisaalta tyyli millä kirja on kirjoitettu, teki lukuelämyksestä ajoittain raskaan. Kerronta keskittyy paljolti päähenkilön ajatusten ja tunteiden läpikäyntiin erinäisissä tilanteissa, ja välillä teksti pyöri toistuvaa kehää ahdistuneesta ajatuksesta toiseen. Tämä on toki osuva tapa kuvata kriisitilanteessa elävän ihmisen elämää, mutta lukijana olisin kaivannut jotain muuta tämän lisäksi. Ehkä kuitenkin lisää niitä pariskunnan ja perheen näkökulmia yksilönäkökulman lisäksi?

[Laura Walin · Rating 1 out of 5]

Liian henkilökohtaista minulle. Minua vaivasi todella paljon se, että tiesin tämän kirjan olevan autofiktiota. Vaikka kuinka on kirjoitettu luonnollisesti puolison suostumuksella, tämä vain oli minulle liikaa. Asialla oli sellainen vaikutus, että se etäännytti minut tekstistä täysin. Enpä olisi uskonut, että pystyn näin dramaattisen tarinan lukemaan kyynelehtimättä, mutta niin vain kävi. Jokainen sana tuntui niin kovin laskelmoidulta, jälkeenpäin tarinaan kirjoitetulta. Sekin ärsytti, että Itkosten vanhemmat pojat oli nimetty kirjassa Veljeni Leijonamielen mukaan. En löytänyt mitään yhteyttä ja oikeutusta sille.

[Sisuhukka · Rating 2 out of 5]

Raskas aihe, josta oli kirjoitettu raskaslukuisesti. Lisätähti siitä, että tässä ei oltu teennäisen yleviä vaikeiden kysymysten äärellä, vaan niihin liittyviä tunteita puitiin avoimesti. Tunteiden puinti oli toisaalta myös kirjan heikkous, koska se oli jatkuvasti päällimmäisenä esillä tarinan tukahduttaen. Minua myöskin häiritsi katujen ja ravintoloiden nimeäminen, koska ympäristöä tai sen merkitystä mihinkään ei muuten kuvattu.