Miten sairauksia voi hoitaa ja ehkäistä ruokavalion ja liikunnan avulla? Onko kokonaan lääkkeetön elämä mahdollista? Keskiössä ketogeeninen dieetti ja HIIT-harjoittelu.
Tämä kirja ei enää esittelyjä kaipaa. Kaiken tarpeellisen voi lukea Vladimis Heiskasen blogikirjoituksesta "Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet". Luin itse "korjattua" versiota, jossa on kymmenistä asiavirheistä osa korjattu, mutta ei se tästä vieläkään tee millään tavalla laatukirjaa, vaan paatoksellisen, puolueellisen oksennuksen. Kuten Heikkilän muutkin tekstit. Heikkilä kyllä kirjoitta ansiokkaan uskottavasti, joten on helppo uskoa, että asiasta tietämätön maallikko uskoo hänen olevan asioista perillä. Vaan ei ole.
Antti Heikkilän syksyllä 2018 ilmestynyt teos Lääkkeetön elämä on suositeltavaa luettavaa jokaiselle terveellisestä ruokavaliosta ja oman terveytensä edistämisestä kiinnostuneille. Kirja sai aikaan melkoisen mediakohun, vaikka ketodieetin terveysvaikutukset ovat kiistattoman hyviä, ja moni onkin sen ruokavaliomuutoksen myötä onnistunut normalisoimaan niin verenpaineen kuin kolesterolitasonsa.
Suurimpia syitä mediakohuun olivat varmaankin lääke- ja ruokateollisuuden vastaisku ja muutamien lähteiden kyseenalaistaminen. Heikkilä sen sijaan käy poleemiseen tyyliinsä erilaisten huiputus- ja propagandakampanjoiden kimppuun, ja tässäkin kirjassa kolesterolihysteria ja sen syyt saavat satikutia. Koko Pohjois-Karjala-projekti ja samaan syssyyn Pekka Puska lytätään maan rakoon. Samalla kriittiselle lukijalle annetaan lukuisia esimerkkejä ja lähteitä, miten tavallista ihmistä sumutetaan ja syötetään rypsiöljyä ja muuta vältettävää. Heikkilä avaa hyvin LDL-kolesterolin alaryhmät ja suhteen siihen HDL-kolesteroliin. Todellinen riskitekijä on hänen mukaansa nimenomaan insuliiniresistenssi, eikä siinä ole eläinperäisillä rasvoilla mitään sijaa, vaikka ”terveysvalistuksessa” toitotetaan kovista rasvoista ja punaisesta lihasta. Kolesterolia kuljettavat lipoproteiinit tavataan unohtaa kokonaan, ja niitä on molemmissa kolesteroleissa ja alaryhmissä. Ketodieetti sen sijaan nostaa nimenomaan HDL-kolesterolipitoisuuksia, jotka siis tuovat elimistöstä takaisin aineita maksaan puhdistamista varten.
Insuliinihormoni varastoi energiaa elimistöön läskiksi. Rasvaa voi kerääntyä sisäelimien ympärille tai ihon alle. Hiilihydraatti tuottaa elimistölle ylimääräistä sokerilastia, mitä tulisikin välttää. Varsinkin viljatuotteet sisältävät teollisen ruoan tapaan tarpeettomasti hiilihydraatteja, eikä elimistö tee eroa esimerkiksi glukoosin ja fruktoosin suhteen. Jatkuva sokerilasti, napostelu ja makeat välipalat pitävät insuliinituotannon tapissa, ja lopulta ongelmat ovat väistämättömiä, ja resistenssistä tulee pysyvä olotila. Heikkilä myös väittää monien lääkkeiden aiheuttavan statiinien tapaan insuliiniresistenssiä. Saman aiheuttaa hänen mukaansa runsaalla linolihapolla (alfalinoleenihappo ALA eli Omega-3-rasvojen esiaste) ruokitut eläimet siipikarjasta kasvatettuihin kaloihin. Näitä tulisi välttää niin kuin rypsiöljyä, jonka terveysvaikutukset ovat Heikkilän mukaan silkkaa huijausta. Klassinen esimerkki kasviöljyjen epäterveellisyydestä on Okinawalta toisen maailmansodan jälkeen linolihapposyndroomasta, kun isät hautasivat jenkkidiettiin tottuneita poikiaan, eli rypsiöljyä ei tulisi koskaan käyttää uppopaistamiseen. Sen sijaan oliiviöljyä ja kookosrasvaa voi käyttää surutta ruoanlaittoon.
Seuraavaksi siirrytään ketodieettiin ja sen terveysvaikutuksiin. Nyrkkisääntönä voisi pitää noin 50 grammaa hiilihydraatteja päivässä, jolloin elimistö alkaa käyttää rasvaa hiilihydraattien asemasta polttoaineena. Ennen vanhaan ketodieetillä hoidettiin monia sairauksia epilepsiasta alkaen. Ketodieetissä painonpudotus on taattua, ja ketoosissa ruoka-aikoja voi helposti harventaa jopa yhteen ateriaan päivässä, eikä vatsa ala kurnimaan. Pihvi päivässä, kananmuna ja pähkinöitä takaa proteiinitarpeen. Loput saakin olla rasvaa, ja hiukan hiilihydraatteja, ehkä juureksia, omena tai marjoja myslin seassa, eikä tarvita välipalapatukoita. Heikkilä kiinnittää huomiota lihan laatuun, ja siinäkin luomuliha voittaa mennen tullen myös kasvatetun kalan. Ketodieetti ei suinkaan ole mikään lihadieetti, sillä liika proteiini stimuloi insuliinin tuotantoa niin kuin hiilaritkin (eli alle 200 grammaa naudanfilettä päivässä).
Seuraavaksi päästään solutason häiriöihin ja matala-asteiseen tulehdukseen. Vapaat happiradikaalit häiritsevät mitokondrioiden energiatuotantoa, ja siksi ketoaineet ovat hiilihydraatteja turvallisempia energialähteitä. Niiden on jopa todettu suojaavan mitokondrioita. Matala-asteinen tulehdus, lääkkeet, virukset ja kemikaalit sokerin ja roskaruoan lisäksi vaurioittavat mitokondrioita. Lääkkeistä listataan tulehduskipulääkkeet, mielialalääkkeet, kolesterolia alentavat lääkkeet, osa diabeteslääkkeistä, antibiooteista ja kemoterapialääkkeistä. Onkin paradoksaalista, että monet yleisessä käytössä olevista lääkkeistä kiihdyttävät mitokondrioiden solukuolemaa eli apoptoosia.
Ihmisen elimistö valmistaa itse oman glutationinsa, joka on tärkein antioksidantti. Hyvällä ruokavaliolla ja lisäaineilla voidaan stimuloida mitokondrioiden terveyttä ja niiden itsesäätely- ja korjausmekanismeja. Alfalipoiinihappo, N-asetyylikysteiini, ubikinoni, folaatti, C-, D3 ja E-vitamiini, unohtamatta B6- ja B12-vitamiineja ja seleeniä ovat tärkeitä glutationissa.
Matala-asteinen tulehdus voi ilmetä masennuksena, suolistosairauksina, ja jopa Alzheimerin tauti sekä dementia ovat kirjoittajan mukaan seurauksena. Omien ruokailutottumusten merkitys on oleellinen terveyden ylläpitämiseksi, ja siksi haitallisia tekijöitä tulisikin välttää. Niitä ovat uppopaistetut ruoat, jotka sisältävä Omega-6-rasvoja, sokerit, puhdistetut hiilihydraatit ja linolihapot. Myös prosessoidut hiilihydraatit, fruktoosi vilja- ja prosessoidut soijatuotteet voivat aiheuttaa suolistotulehduksia.
Epigenetiikka-luku olikin mielenkiintoista luettavaa, sillä geenejähän on totuttu pitämään vain vanhemmilta ja esi-isiltä perittyinä. Geeneissä on kuitenkin epigenomeja, jotka ovat alttiina ympäristövaikutuksille, ja joista välittyy vaikutus genomiin. Toisin sanoen tekemisemme, syömisemme ja ajattelumme vaikuttavat myös geeneihin, jotka kommunikoivat ympäristön kanssa ja pyrkivät sopeutumaan siihen.
Kirjan saamasta kritiikistä suurin osa muistaakseni liittyi sairauksiin kuten diabetekseen, sydäntauteihin ja syöpiin. Tekijä kyseenalaistaa nykyisiä hoitomuotoja, joissa ravinnolla ei juurikaan tunnusteta olevan terveyttä edistävää tai jopa parantavaa vaikutusta. Niinpä niin, ja lääketeollisuuskin on synteettisten huumeiden (opioidien) myötä kyllästänyt psyykelääkkeiden markkinat, sillä Freudin aikaan mielenterveyttä hoidettiin kokaiinilla, heroiinilla ja oopiumilla, jotka ovat nykyään laittomia lähes kaikkialla.
Seuraavaksi päästään liikuntaan ja nimenomaan oikeanlaiseen liikuntaan. Aerobinen liikunta on melko turhaa, vaikka se kuluttaa enemmän rasvaa kuin hiilihydraatteja. Sen sijaan anaerobinen treenaaminen kuluttaa enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa, mutta sen terveysvaikutukset ovat monipuolisemmat, sillä se kuluttaa enemmän sisäelinrasvaa kuin aerobinen liikunta. Intervalliharjoittelu on parasta, eli treenataan HIIT-menetelmällä. Lopuksi tulee myös hyviä ruoka-ohjeita, jollaisia Heikkilä on kirjoittanut myös muutamissa keittokirjoissaan. Samanlaisia saa aikaiseksi myös karppauskirjoista, eikä hyvälaatuista eläinrasvaa tarvitse pelätä. Välipalaksi sopiikin hyvin alppijuusto.
”Monilääkitys on keskeinen syy eliniän alenemiseen.”
Heikkilä, Antti: Lääkkeetön elämä (2018, Otava, 270 s.)
Erikoislääkäri Antti Heikkilä on hoitanut tuhansia potilaita työssään. Hänen mukaansa moderni terveydenhuolto keskittyy oireiden hoitoon eikä sairauden juurisyyn parantamiseen. Heikkilä nostaa ongelmista esiin erityisesti insuliiniresistenssin, joka on seurausta pitkittyneestä hiilihydraattien tankkauksesta, johon länsimainen ravintosuositus vääjäämättä johtaa. Heikkilän mukaan hiilihydraatit lisäävät matala-asteista tulehdusta, jotka toimivat katalyyttinä lukemattomille sairauksille. Heikkilä pohjaa näkemyksensä ajatukseen, että monet sairaudet ovat pohjimmiltaan metabolisia ongelmia, ja sen vuoksi niitä hoidetaankin nykyaikana väärin. Näin ollen Heikkilä peräänkuuluttaakin ketodieettiä yhdessä HIIT-harjoittelun kanssa, koska ne korjaavat ihmisen aineenvaihduntaa terveemmäksi.
Lukemattomat ihmiset ovat hyötyneet ketodieetistä, HIIT-harjoittelusta sekä muista kirjassa suositelluista terveiden elämäntapojen omaksumisesta. Jos ei ole kokeillut ketoilua, kannattaa kokeilla, niin tietää mistä puhuu.
"Lääkkeetön elämä" on otsikkona provosoiva ja varmasti tarkoituksella. Moni haluaa varmasti tarkoituksella tulkita sen siten, että Heikkilä ehdottaa kaikkien lääkkeiden lopettamista. Tällaisen tulkinnan vetäminen on pahantahtoista, enkä näe sellaiselle perustetta. Heikkilän filosofia on, että ihminen voi saavuttaa lääkkeettömän elämän, jos arjen perusasiat hoidetaan kunnolla, ja jos toimenpiteet eivät riitä, lääkkeet voidaan ottaa avuksi. Tämä asioiden hoitamisen järjestys ei kuulosta kovin radikaalilta, vaan täysin järkevältä. Eli tehdään ensin kaikki omassa vallassa oleva: 3-5 kertaa viikossa hikoiluttavaa liikuntaa, ketodieetti käytäntöön, roskaruoka pois, lisää ulkona liikkumista ja lisäravinteita tarpeen mukaan päälle. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tee näitä asioita arjessaan, vaan jatkaa itsekurin puutteesta johtuen haitallisia elämäntapoja. Ehkä juuri siitä syystä lääkkeetön elämä kuulostaa radikaalilta, kun ei ole koskaan edes yritetty antaa itselle mahdollisuutta onnistua.
Kirjailija suhtautuu moderniin lääketieteeseen hyvin skeptisesti, koska hän katsoo voitontavoittelun ja medikalisaation johtaneen tuhon tielle. Hän syyttääkin monia tahoja suoranaisesta valehtelusta. Toisaalta kirjailijaa on syytetty samasta asiasta. Kriitikot ovat tuoneet esiin, että Heikkilä on itse sortunut lukuisiin asiavirheisiin. Näitä virheitä on mitä ilmeisimmin korjailtu uudemmissa painoksissa. Edellä kuvatut asiasisällön korjailut toki vähentävät teoksen uskottavuutta.
Toisaalta Heikkilään kohdistuvassa kritiikissä on olennaisesti sivuutettu hänen kokemuksensa tuhansien potilaiden hoitamisessa. Ja ennen kaikkea se, mihin lääketieteen tulisi tähdätä: ihmisen terveyden edistämiseen. Jos joku lääkäri on pystynyt edistämään lukuisten potilaiden terveydentilaa tietyllä metodilla, eikö iltapäivälehtien ja tiedemaailman tulisi hyppiä riemusta? Tällaista reaktiota ei ole kuitenkaan näkynyt julkisuudessa, vaan Heikkilään kohdistuva palaute on pääosin negatiivista. Internetin julkiset keskustelupalstat ja kommenttikentät tosin sisältävät paljon ihmisten henkilökohtaisia tarinoita, joissa kerrotaan Heikkilän oppien parantaneen lukemattomia vaivoja. Jos tuhannet ihmiset ovat kokeneet terveydentilan kohentumista, kyseessä on merkittävä saavutus, jota tulisi tutkia lisää. Tämän tosiasian sivuuttaminen tai julistaminen tabuksi on epärationaalista.
Teksti on suoraviivaista, selkeää ja pääosin yleiskielistä. Paikoin mennään jargonin puolelle. Lähteistykseen liittyvä kritiikki on asia, joka vaikuttaa arvosanaan alentavasti. Jos tulevaisuudessa painoksiin saadaan vankemmat lähteet väittämille, arvosana voi nousta ylöspäin.
Kirjassa on todella paljon asiavirheitä, esimerkiksi syöpähoitojen tai kolesterolilääkkeiden tehoon sekä erilaisiin ruoka-aineisiin liittyen. Lisäksi se on pullollaan kirjoitusvirheitä.
On mahdollista, että tämä kirja vaarantaa jopa lukijoidensa terveyden hoito- ja lääkevastaisuuteen liittyvien perättömien väitteidensä kautta. Tämä kirja oli myös osatekijä siinä, että kustantaja voitti Skepsis ry:n tämän vuoden Huuhaa-palkinnon "harhaanjohtavan ja pseudotieteellisen sisällön julkaisemisesta tietokirjoina".
Ei voi suositella kellekään. Asia virheitä vilisevä teksti ei lupaa hyvää. Keto ruokavaliota voi toteuttaa myös väärin ja tässä yksi esimerkki huonosta tieteen tulkinnasta. Painoa voi pudottaa monella ruokavalio ja liikunta yhdistelmällä saaden ihan samat terveyshyödyt. Kirja kuuluisi uskonto osioon ei sovellu terveyskirjaksi.
Pitää olla aivan sokea jos ei näe eikä tunnista mitä ruokateollisuus haluaa että me syödään. Sokeria on kaikkialla, ihmiset syö päivittäin roskaruokaa, pakattua valmis ruokaa täynnä myrkkyjä sekä sokeria, sitten ihmettellään mistä meidä modernilla nykyajalla tulee kaikki sairaukset. Ihmiset on sairaita ja läskejä. Yli koko maailma on paljon lääkäreitä jotka kannattaa todella keto ruokavaliota, eihän Antti Heikkilä ole mikään poikkeus, mutta siis Suomessa on, koska Suomi ja valitettavasti koko länsimaa on melkein vain lääkeuskovaisia. Sokeri tekee ihmisiä sairaaksi, ja epätarpeelliset hiilarit sekä kasvisöljjyt. Muistan kun pienenä käydiin mummon kanssa lähellä olevalla maatilalla ostamassa tutulta suoraan lehmältä tullut tuoretta maitoa. Ja nyt kaikesta siitä oikeasta luonnollisesta ja rasvaisesta ruuasta on otettu pois luonnoliset rasvat, laitettu sijalle sokeria. Ja jengi luulee että tämä on muka terveellista. Se on niin surullista! Jättäkää pois kasvisöljyt ja sokeri niin silloin jo olette pääsenyt oikein pitkälle.
Itse aloitin keto ruokavalion kaksi kuukautta sitten ja terveysvaikutuksista en voi olla hiljaa, tämä on liian hyvä. Vatsavaivat on hävinnyt, jotkut oudot kivut on hävinnyt, mun kuiva iho ei tarvi enää voidetta koska on vain niin pehmeä. Olen ihan älyttömästi kasvattanut lihasta siinä ajassa mitä en huomannut kyllä edes monessa vuodessa.
Ei ihminen tarvitse leipää kaupasta, mihin on laitettu aineita jotka tekevät siitä leivästä houkkuttelevan ja hyvin säilyvän. Aamiaismurit ei liittyy mitenkään terveelliseen ruokaan, tämä on täyttä roskaa.
Ainut asia minkä kanssa ehkä en ihan ollut sama mieltä kirjassa oli se kun Suomen terveyshuolto ei ole ystävällinen potilaalle. Suomessa mun kokemuksien mukaan terveyshuololla asiakaspalvelu on hyvä ja mukava, lääkärit ovat mukavia ja jotain toimenpitetitä on tehty tosi ystävällisesti. Vaikka siis tietty sairauksia hoidetaan vain lääkeillä ja monisairaille vanhuksille annetaan ruuaksi suoraan sokeria, pullaa ja mehua.
Ei ole mitään pahaa sanottava kirjasta. Ihan loogista se kaikki on.
Sisälsi hyviä ajatuksia. Tiettyä kriittisyyttä pitää lukiessa aina olla. Osa tekstistä meni ohi tieteellisyytensä vuoksi ja sen osan olisi voinut jättää pois tai kääntää kansankielelle. Kirjailija sortuu jossain kohdin niihin samoihin tai samantapaisiin, mitä itse perää muilta. Kannattaa lukea!