Mielenkiintoisia lauseita:
Aivomme kestävät huonosti sitä, että jokin hirveä asia vain tapahtuu. Siksi on usein niin, että mitä uskomattomampi tapahtuma meitä kohtaa, sitä uskomattomampia selityksiä olemme valmiit uskomaan sen käsittämiseksi.
Kestävä kehitys on termi, jolla kuvataan ihmiskunnan elinolojen ja tekniikan kehityksen kasvua siten, että elinympäristömme eivät tuhoudu eikä maapallo muutu meille asuinkelvototmaksi. Samassa hengessä lanseeraan kestävän menestyksen periaatteen, joka tarkoittaa sitä, että unelmia saa tavoitella ja uraansa rakentaa, mutta sillä ehdolla, että ei tee sitä tuhoavasti.
Väitän, että iso osa ajan nopean kulumisen tunteesta johtuu siitä, että ihmisten päivät ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia eikä niiden aikana synny riittävästi muistoja, jotka muistuttaisivat juuri tuon päivän olemassaolosta. Päiväkirjan pitäminen rikkoo tämän kaavan. Kun alat kirjata päivittäisiä tapahtumia ylös, huomaat, että jokaisessa päivässä on jotain, joka erottaa sen toisista päivistä. Joskus erot ovat pieniä, joskus isoja. Tärkeintä on, että ne laittaa merkille. Havainnoinnin myötä aivojen aikakäsitys muuttuu. Ajan kuluminen on subjektiivinen kokemus, ja erilainen tapa havainnoida sitä muuttaa myös itse kokemusta. Jos käytät enemmän aikaa kunkin hetken havainnointiin ja opetat aivosi ottamaan ne huomioon, huomaat nopeasti, että päivät tuntuvat pidemmiltä ja viikossa ehtii tapahtua älyttömän paljon asioita.
Se, mikä ihmisiä usein päätöksenteossa pelottaa, on virheiden tekeminen. Kun teet päätöksiä, teet väistämättä myös virheellisiä päätöksiä. Ja mitä enemmän teet päätöksiä, sitä enemmän teet virheitä. Ja virheitä ihmiset haluavat viimeiseen asti välttää - niin viimeiseen, että ovat mieluummin tekemättä mitään. Pöytälaatikossa romaani on täydellinen, kustantajalle lähettäminen paljastaa siinä olevat virheet. Tämän takia moni jättää itsensä toteuttamisen täysin puolitiehen.
Havainto oli pysäyttävä. Lähes kaikki, mitä tilanteessa oli tapahtunut, perustui virheellisiin havaintoihin ja tulkintoihin. En tiennyt, oliko mopojannu myöhässä, vaan oletin niin, minkä jälkeen aivoni rakensivat oletuksesta nopeasti virheellisen muiston, joka täysin perusteetta aiheutti minulle pahaa oloa. Paljonko tällaista päässäni tapahtuu päivittäin? Kauanko tällaista on jatkunut? Ei ihme, että minulla on helvetin kamala olla, jos tuollainen ryönä menee aivojeni läpi ilman, että puutun siihen mitenkään. Koska informaatiota tulvii aivoihimme niin hirvittävää tahtia, aivot joutuvat väkisinkin yksinkertaistamaan, rajaamaan materiaalia ja sovittamaan sen ennalta muodostuneisiin kaavoihin. Mutta usein havaintojen rajaaminen sekä tulkinta ja informaation sovittaminen jo tiedettyihin asioihin ei tuota kovinkaan rehellistä tai mukavaa lopputulosta. Kun olen tuon havainnon myötä opetellut tarkastelemaan ajatuksiani neutraalilta pohjalta, olen huomannut, että niistä valtavan iso osa on ihan kaatopaikkakamaa.
Sen sijaan, että kuluttaisin energiaani reaalimaailman ja oman pään rakentaman maailman eroavaisuuksien tarkkailuun, olen vain siellä, missä olen, ja havainnoin kaikessa rauhassa reaalimaailman tapahtumia. Havainnoimalla maailmaa sen oppii tuntemaan paremmin. Ja se, minkä tuntee, pelottaa ja stressaa paljon vähemmän kuin se, minkä päänsä sisään kuvitteli.
Ihminen on siitä näppärä olento, että hän voi itse toimia omana hyvinvointivarkaanaan. Jos on luvannut itselleen, että nyt saa pullanveto riittää, ja sislti tuntia myöhemmin pyyhkii voitaikinatomua rintamukseltaan, efekti on tasan sama kuin Joukolle periksi annettaessa. Jos toistuvasti tekee toisin kuin on itselleen luvannut, luotto omaan itseen alkaa kärsiä, mikä johtaa huonoon itsetuntoon, itsesyytöksiin ja epävarmuuteen päätöksentekotilanteissa. Siksi täytyy oppia tuntemaan omat rajansa ja tehdä itselleen selväksi, mistä pitää ja mitä itselleen sallii.
Jos ihminen ei luo tähän maailmaan mitään uutta, hän tavallisimmin voi jollain tapaa huonosti. Jostain sattuman oikusta meille monelle on tärkeää, että jätämme merkkimme, koska siten jäsennämme omaa merkitystämme tämän kaoottisen todellisuuden keskellä. Olipa kyse sitten oopperasta, novellikokoelmasta tai vessojen seinäkirjoituksesta, kaikki kertovat yhtä ja samaa viestiä: minä olin täällä ja minulla oli merkitys. Jos luovuus kuitenkin edelleen tuntuu jotenkin hankalalta käsitteeltä, ehkä sanan vaihtaminen auttaa: kyse on itsensä toteuttamisesta. Ihminen, joka ei pääse toteuttamaan itseään, jää väistämätät paitsi keskeisestä ihmisyyden kokemuksesta. Ja sellaisesta tulee kurja ja ulkopuolinen olo.
Mikään asia maailmassa ei ole niin mahtava kuin luonto. Luonto on loputon aarrearkku, ikuisen ihmettelyn, inspiraation aj innovaatioiden lähde. Harmi kyllä se on menossa ihmisten ahneuden ja siitä seuranneen ympärristön ylikuormituksen, elinympäristöjen tuhoamisen, luonnonvarojen liikakäytön ja ilmaston lämpenemisen takia täysin paskaksi. Siksi kestäävn menestyjän täytyy oppia tuntemaan luonto ja pitämään siitä huolta, koska elääksemme tarvitsemme elinkelpoisen ympäristön. Hyvä puoli on, että siitä saa itselleenkin ihan mukavasti bonusta.
Olemassaololleni löytyi myös merkitys fyysikko Brian Coxin sanoista: elämä on kosmoksessa ainakin meidän havaintojemme perusteella hyvin harvinaista ja älykäs elämä vielä paljon harvinaisempaa, joten pelkästään harvinaisuuteni tekee minusta ainakin jollakin tapaa merkityksellisen.
Uskon ongelman kumpuavan ainakin osittain siitä, että suomalaisille luonto on tavallaan lähellä mutta silti tosiasiassa hyvin kaukana. Verrattuna moniin muihin maailman valtioihin meillä on paljon rakentamatonta pinta-alaa ja metsät ja vesistöt alkavat yleensä heti siitä, mihin tontti päättyy. Koska suomalaiset ovat periaatteessa fyysisesti lähellä luontoa, heille syntyy harha siitä, että he ymmärtävät sitä.