What do you think?
Rate this book
Menisit ennemmin terapiaan
"Jos haluat jotakin, koko universumi auttaa sinua saavuttamaan sen."
- Paulo Coelho
Paskapuhetta.
Ei auta.
Myöskään tämä kirja ei ratkaise ongelmiasi. Mutta ainakin se auttaa nauramaan niille. Erityisesti yhteiskunnallisilla nettiteksteillään tunnetuksi tulleen oululaiskoomikon ensimmäinen kirja on opas parempaan elämään - niille, jotka arvostavat rehellisyyttä. Sillä vaikka uskot itseesi, voit silti olla aivan paska.
- Paulo Coelho
Paskapuhetta.
Ei auta.
Myöskään tämä kirja ei ratkaise ongelmiasi. Mutta ainakin se auttaa nauramaan niille. Erityisesti yhteiskunnallisilla nettiteksteillään tunnetuksi tulleen oululaiskoomikon ensimmäinen kirja on opas parempaan elämään - niille, jotka arvostavat rehellisyyttä. Sillä vaikka uskot itseesi, voit silti olla aivan paska.
176 pages
Published November 10, 2018
About the author
Iikka Kivi
2 books1 followerIikka Kivi on suomalainen stand up -koomikko, käsikirjoittaja ja luontoaktivisti. Hän on valmistunut medianomiksi Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Ennen koomikonuraansa Kivi työskenteli toimittajana, muun muassa kolumnistina ja kirjakriitikkona. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 2018 julkaistu self help -kirjallisuutta parodioiva Menisit ennemmin terapiaan – rehellinen self help -kirja.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
February 19, 2019
Mulla oli tämän kanssa neljä ongelmaa:
1. Koko teos tuoksahtaa halvalta kopiolta. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on jo kirjoitettu ja se on huomattavasti parempi.
2. Kivi ei onnistu ankkuroimaan (monien sinänsä hyvien) ohjeidensa merkitystä mihinkään kestävään. Joka toisella sivulla kaikki on ehdotonta ja joka toisella sivulla vapaavalintaista.
3. Välillä (usein) tuntui että koko kirja on kirjoitettu vain jotta Kivi pääse ampumaan puskista niitä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä politiikasta. Tylsää.
4. Esipuheessa kirjailija kertoi halunneensa kirjoittaa ennemmin linnuista. Minä taas olisin lukenut sitä mieluummin.
1. Koko teos tuoksahtaa halvalta kopiolta. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on jo kirjoitettu ja se on huomattavasti parempi.
2. Kivi ei onnistu ankkuroimaan (monien sinänsä hyvien) ohjeidensa merkitystä mihinkään kestävään. Joka toisella sivulla kaikki on ehdotonta ja joka toisella sivulla vapaavalintaista.
3. Välillä (usein) tuntui että koko kirja on kirjoitettu vain jotta Kivi pääse ampumaan puskista niitä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä politiikasta. Tylsää.
4. Esipuheessa kirjailija kertoi halunneensa kirjoittaa ennemmin linnuista. Minä taas olisin lukenut sitä mieluummin.
November 15, 2018
Ah, mitä mahtavuutta. Iikka Kivi on yksi mun suosikkikoomikoista, joten tartuin tähän heti (äänikirjana, jonka Kivi itse lukee). Yleisenä kokemuksena kirjan kuuntelu tuntui Kiven vetämältä parin tunnin yksityiskeikalta, joten ehkä tässä ollaan myös uuden genren äärellä.
Kiven huumori toimii minulle myös kirjan muodossa. Mutta kuten Kiven huumori yleensäkin, se ei ole liian helppoa höhhöhhöö-huumoria, vaan pureutuu syvälle tärkeisiin asioihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä kirja on tulkintani mukaan satiirinen selfhelp-teos, mutta ihan oikeaa asiaakin tässä oli mukana ihmisyydestä, toisten ihmisten kunnioittamisesta, hyvinvoinnista, mielenterveydestä, uralla kehittymisestä, kritiikin annosta ja vastaanottamisesta, ihmisen toiminnasta maapallolla jne. Tämä teos sai minut ajattelemaan monista asioista uudesta näkökulmasta, joten suosittelen muillekin. Vakavaa asiaa hauskassa muodossa! Lisäksi ilahduttavan paljon Kiven argumentoinnista perustuu tutkitusti todistettuihin asioihin (mm. evoluutioteorialla on suuri rooli, kun Kivi analysoi "sapiensin homon" käytöstä).
No, miksi sitten annan vain neljä tähteä? Vaikka oli mielestäni todella hyvä ratkaisu, että Kivi luki itse oman äänikirjansa, puhe oli välillä todella nopeaa, minkä vuoksi jokin sana saattoi mennä ohi sieltä täältä. Tämä ei kuitenkaan ollut iso ongelma, ja äänikirja on ehdottomasti parhautta koomikon itsensä lukemana.
Kirjan aiheet tärkeydestään ja linkittyneisyydestään huolimatta poukkoilivat makuuni hieman liian paljon, eikä paketti pysynyt aina punaisen langan johdattamana loogisena kokonaisuutena - viihdyttävänä kyllä senkin edestä. Etenkin alkupuolella teos on kyllä loogisesti etenevä, mutta ainakin näin kertakuuntelun jälkeen jäi hieman sellainen vaikutelma, että samaan kirjaan on yritetty mahduttaa liikaa, tai asioiden yhteenkuuluvuutta olisi pitänyt kielentää selkeämmin. Vaikka toki kirjan ydinsanomat ovat selviä: (1) menisit ennemmin terapiaan ja (2) älä ole mulkku.
Tämä täytyy ehdottomasti ostaa fyysisenä kappaleena omaan hyllyyn, sillä moniin Kiven helmiksi kiteyttämiin ajatuksiin tekisi mieli palata jo nyt. Pienistä vioistaan huolimatta siis täydellisen viihdyttävä ja nopealukuinen pläjäys!
Kiven huumori toimii minulle myös kirjan muodossa. Mutta kuten Kiven huumori yleensäkin, se ei ole liian helppoa höhhöhhöö-huumoria, vaan pureutuu syvälle tärkeisiin asioihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä kirja on tulkintani mukaan satiirinen selfhelp-teos, mutta ihan oikeaa asiaakin tässä oli mukana ihmisyydestä, toisten ihmisten kunnioittamisesta, hyvinvoinnista, mielenterveydestä, uralla kehittymisestä, kritiikin annosta ja vastaanottamisesta, ihmisen toiminnasta maapallolla jne. Tämä teos sai minut ajattelemaan monista asioista uudesta näkökulmasta, joten suosittelen muillekin. Vakavaa asiaa hauskassa muodossa! Lisäksi ilahduttavan paljon Kiven argumentoinnista perustuu tutkitusti todistettuihin asioihin (mm. evoluutioteorialla on suuri rooli, kun Kivi analysoi "sapiensin homon" käytöstä).
No, miksi sitten annan vain neljä tähteä? Vaikka oli mielestäni todella hyvä ratkaisu, että Kivi luki itse oman äänikirjansa, puhe oli välillä todella nopeaa, minkä vuoksi jokin sana saattoi mennä ohi sieltä täältä. Tämä ei kuitenkaan ollut iso ongelma, ja äänikirja on ehdottomasti parhautta koomikon itsensä lukemana.
Kirjan aiheet tärkeydestään ja linkittyneisyydestään huolimatta poukkoilivat makuuni hieman liian paljon, eikä paketti pysynyt aina punaisen langan johdattamana loogisena kokonaisuutena - viihdyttävänä kyllä senkin edestä. Etenkin alkupuolella teos on kyllä loogisesti etenevä, mutta ainakin näin kertakuuntelun jälkeen jäi hieman sellainen vaikutelma, että samaan kirjaan on yritetty mahduttaa liikaa, tai asioiden yhteenkuuluvuutta olisi pitänyt kielentää selkeämmin. Vaikka toki kirjan ydinsanomat ovat selviä: (1) menisit ennemmin terapiaan ja (2) älä ole mulkku.
Tämä täytyy ehdottomasti ostaa fyysisenä kappaleena omaan hyllyyn, sillä moniin Kiven helmiksi kiteyttämiin ajatuksiin tekisi mieli palata jo nyt. Pienistä vioistaan huolimatta siis täydellisen viihdyttävä ja nopealukuinen pläjäys!
January 4, 2022
Iikka Kiven keikalle ennoo vielä eestynyt, mutta FB-päivitystensä viihdyttämänä tartuin myös tähän kirjaan. Tykkäsin kolmen ja puolen tähden verran. Minnuun vetoaa tyyli, jossa ihmiselämän isojen asioiden väleihin tuupataan huumoria ja saadaan sillä kelpo paketti kasaan. Asiathan on siis isoja, kuten ihmisen tarve hyväksyntään, kokemusten merkitys, avaruus, luonto, oma perse ja muiden perseet. Tämmöistä self-helpiä mie kyllä jaksan, vaikken tietenkään mitään opikaan eikä elämäni muutu napsun vertaa paremmaksi.
Muistiin lukukohdat: sivut 43 ja 76.
Muistiin lukukohdat: sivut 43 ja 76.
April 10, 2019
Yhden miehen näkemys tästä ajasta ja hänen selviytymiskeinonsa siinä. Ristiriitaista ja kipuilevaakin tekstiä nykyihmisen kohtaamista haasteista: ikään kuin ihmisen fysiologian ja tietoisuuden välillä olisi hurja kuilu.Tavallaan Kivi korostaa meidän olevan vaativien kognitiivisten taitojen ytimessä, toisaalta toimivan kuin apinat. Jossain kohtaa hän korostaa, kuinka olemassaolomme on erityisen harvinaista ja ainutlaatuista, toisaalta olemme vain keskivertoja tallaajia.
Jäi mietityttämään myös esim. Yön, Juha Sipilän, Jussi Halla-ahon, Laura Huhtasaaren, Teuvo Hakkaraisen, Donald Trumpin, Axl Smithin, Sauli Niinistön ja Sebastian Tynkkysen kritisoiminen. Huvittavaa sinänsä, että Kivi itse pohtii kritiikkiä ja palautteen antamista, mutta sortuu lähinnä lällättely-tasolla pilkkaamaan edellä mainittuja henkilöitä, joita soimaamalla useimmiten voittaa suurimman osan keskivertotallaajista puolelleen.
Kirja oli kokonaisuudessaan viihdyttävä, mutta argumentointi ja loogisuus jäi joissain kohden niin vajavaisiksi, että kahta tähteä enempää ei tälle kirjalle voi antaa.
Kokonaisvaikutelmaksi jäi, että Kivi on päässyt jyvälle siitä, mitä todellisuudessa kannattaa arvostaa ja suojella (maapallo, luonto, toiset ihmiset), mutta on omaa ahdistustaan purkaakseen saattanut itse sortua turhan paljon lokeroimiseen ja stereotypioihin. Kivi kirjoitti humoristiseen tapaan siitä, kuinka hänellä on mahdollisuus vieläpä ansaita palkkaa kritisoimalla maan hallitusta ja naurattamalla muita. Kirjan lopussa hän myös esittää, kuinka meidän jokaisen elämän tarkoitus voi olla melkeinpä mitä tahansa haluamme. Juuri tässä kohtaa Kivi vaikuttaa unohtavan asuvansa Suomessa, jossa ihmisillä on maailman mittakaavassa keskivertotallaajaa paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään
-toistaiseksi.
Kirja toimii siis vapauttavana tekstinä juuri tässä hetkessä kipuilevalle, mutta Kivi unohtaa ottaa huomioon sen, että tässä hetkessä itsestäänselvyydeltä vaikuttavat asiat eivät säily sellaisina pelkästään hyvällä tahdolla auttaa kaikkia maailman ihmisiä. Maailma on murroksessa ja self-help-kirjojen lisäksi tarvitaan niitäkin, jotka näkevät pidemmälle, asettavat päämääriä ja suuntaavat energiansa myös niihin asioihin, joista ei juuri tässä hetkessä vaikuta olevan harmia.
Jäi mietityttämään myös esim. Yön, Juha Sipilän, Jussi Halla-ahon, Laura Huhtasaaren, Teuvo Hakkaraisen, Donald Trumpin, Axl Smithin, Sauli Niinistön ja Sebastian Tynkkysen kritisoiminen. Huvittavaa sinänsä, että Kivi itse pohtii kritiikkiä ja palautteen antamista, mutta sortuu lähinnä lällättely-tasolla pilkkaamaan edellä mainittuja henkilöitä, joita soimaamalla useimmiten voittaa suurimman osan keskivertotallaajista puolelleen.
Kirja oli kokonaisuudessaan viihdyttävä, mutta argumentointi ja loogisuus jäi joissain kohden niin vajavaisiksi, että kahta tähteä enempää ei tälle kirjalle voi antaa.
Kokonaisvaikutelmaksi jäi, että Kivi on päässyt jyvälle siitä, mitä todellisuudessa kannattaa arvostaa ja suojella (maapallo, luonto, toiset ihmiset), mutta on omaa ahdistustaan purkaakseen saattanut itse sortua turhan paljon lokeroimiseen ja stereotypioihin. Kivi kirjoitti humoristiseen tapaan siitä, kuinka hänellä on mahdollisuus vieläpä ansaita palkkaa kritisoimalla maan hallitusta ja naurattamalla muita. Kirjan lopussa hän myös esittää, kuinka meidän jokaisen elämän tarkoitus voi olla melkeinpä mitä tahansa haluamme. Juuri tässä kohtaa Kivi vaikuttaa unohtavan asuvansa Suomessa, jossa ihmisillä on maailman mittakaavassa keskivertotallaajaa paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään
-toistaiseksi.
Kirja toimii siis vapauttavana tekstinä juuri tässä hetkessä kipuilevalle, mutta Kivi unohtaa ottaa huomioon sen, että tässä hetkessä itsestäänselvyydeltä vaikuttavat asiat eivät säily sellaisina pelkästään hyvällä tahdolla auttaa kaikkia maailman ihmisiä. Maailma on murroksessa ja self-help-kirjojen lisäksi tarvitaan niitäkin, jotka näkevät pidemmälle, asettavat päämääriä ja suuntaavat energiansa myös niihin asioihin, joista ei juuri tässä hetkessä vaikuta olevan harmia.
December 15, 2021
Ihan hauskasti muotoiltuja pointteja ja jaan kyllä Kiven maailmankuvan aika monessa asiassa. Mutta hiukan kevyeksihän tämä jäi, eli ei mitään maailmaa mullistavaa, mitä ei ehkä kukaan toki odotakaan. Kuuntelin hänen itsensä lukemana äänikirjana ja välillä artikulointi oli hieman puuroutunutta.
January 24, 2021
Niin kun odotin tältä paljon, mutta kesken jäi. Ei kestänyt millään ajatukset kirjassa tätä lukiessa. Hyvä ajatus, mutta jotain puuttui. Ehkä tiivistämällä parempi?
December 21, 2018
Täyttä asiaa tärkeistä asioista, mutta on siellä huumoriakin seassa. Sellainen sopivan keskinkertainen esikoiskirja. Thumbs up.
January 30, 2019
Iikka Kivi on suhteellisen suosittu stand-up-koomikko, joka on käsikirjoittanut myös Noin Viikon Uutiset -ohjelmaa. En liioin seuraa stand-uppia, koska minun on vaikea eläytyä monen koomikon juttuihin. Kivi ei tee tässä asiassa poikkeusta.
Pidän Iikka Kivin suorasukaisesta tyylistä, vaikka en juuri ole hänen keikoillaan käynyt. Harva stand-up on sellaista, joka naurattaa ja Kiven intellektuelli ja provosoiva tyyli menee monella varmasti yli hilseen, tunteisiin tai molemmat. Minä olen sen verran maailman karaistama, että olen Kiven kanssa monesta samoilla linjoilla ja ei ollut vaikea päätös tehdä valinta seuraavan äänikirjan suhteen. Mikä parasta, Iikka kivi lukee kirjan itse, joka vain lisää sen vaikuttavuutta.
"Menisit ennemmin terapiaan" on vastaisku kaikille self-help-kirjoille. Kirja on ennen kaikkea hauska. On kirjassa joitakin vinkkejäkin, mutta se lunastaa lupauksensa, että se ei ratkaise ongelmiasi. Kirjan tyyli on ajatusvirtamainen, mutta ei liian haahuileva, joka sopii minulle loistavasti. Yli puolet kirjasta tuli kuunneltua käppäillessä hymy huulilla. Herätti välillä myös spontaaneja naurunpyrskähdyksiä.
Kirja käy läpi ihmisen ("apinan") ja maailman suhdetta toisiinsa yltiörehellisesti palauttaen varmasti monen lukijan takaisin maan pinnalle epärealistisista pilvilinnoistaan tai viha-asenteiden kuplastaan. Kirja ei ollut niin provosoiva kuin odotin, päinvastoin, minulle jäi suorastaan lämmin kuva Kivestä hänen ajatuksiensa myötä, etenkin koska pystyin samaistumaan suurimpaan osaan niistä. Myös minä olen ahdistuneisuushäiriöinen, samankaltaisen kasvatuksen saanut, samaan tyyliin ajatteleva, vaikka maailmankatsomukseni on yhä agnostisen kristityn suuntaan kallellaan.
Kirjassa on monia huippujuttuja, mutta etenkin ahdistuneisuushäiriötä Iikka kuvaa täydellisesti:
Iikan käytännön esimerkit virheellisistä muistoista ja eri tilanteiden absurdeista ahdistuskohtauksista ovat kaikessa tarkkuudessaan myös hauskoja. Hyviä juttuja lukuisat asiallisiin aiheisiin upotetut vitsit, loistavat metaforat ja napakka ote.
Mikä parasta, Iikka Kiven lukutahti on täydellisen nopeatempoinen, sillä äänikirjoissa usein häiritsee liian hitaat lukijat. Bravo, 5/5, suosittelen.
Pidän Iikka Kivin suorasukaisesta tyylistä, vaikka en juuri ole hänen keikoillaan käynyt. Harva stand-up on sellaista, joka naurattaa ja Kiven intellektuelli ja provosoiva tyyli menee monella varmasti yli hilseen, tunteisiin tai molemmat. Minä olen sen verran maailman karaistama, että olen Kiven kanssa monesta samoilla linjoilla ja ei ollut vaikea päätös tehdä valinta seuraavan äänikirjan suhteen. Mikä parasta, Iikka kivi lukee kirjan itse, joka vain lisää sen vaikuttavuutta.
"Menisit ennemmin terapiaan" on vastaisku kaikille self-help-kirjoille. Kirja on ennen kaikkea hauska. On kirjassa joitakin vinkkejäkin, mutta se lunastaa lupauksensa, että se ei ratkaise ongelmiasi. Kirjan tyyli on ajatusvirtamainen, mutta ei liian haahuileva, joka sopii minulle loistavasti. Yli puolet kirjasta tuli kuunneltua käppäillessä hymy huulilla. Herätti välillä myös spontaaneja naurunpyrskähdyksiä.
Kirja käy läpi ihmisen ("apinan") ja maailman suhdetta toisiinsa yltiörehellisesti palauttaen varmasti monen lukijan takaisin maan pinnalle epärealistisista pilvilinnoistaan tai viha-asenteiden kuplastaan. Kirja ei ollut niin provosoiva kuin odotin, päinvastoin, minulle jäi suorastaan lämmin kuva Kivestä hänen ajatuksiensa myötä, etenkin koska pystyin samaistumaan suurimpaan osaan niistä. Myös minä olen ahdistuneisuushäiriöinen, samankaltaisen kasvatuksen saanut, samaan tyyliin ajatteleva, vaikka maailmankatsomukseni on yhä agnostisen kristityn suuntaan kallellaan.
Kirjassa on monia huippujuttuja, mutta etenkin ahdistuneisuushäiriötä Iikka kuvaa täydellisesti:
Ahdistuneisuushäiriön voisi tiivistää siten, että silloin ihminen ottaa vakavasti ihan kaiken ikävän mitä aivot nyt sattuvat keksimään. Ja antaa vastaavasti hyvin ohuesti huomiota millekään hyvälle.
Iikan käytännön esimerkit virheellisistä muistoista ja eri tilanteiden absurdeista ahdistuskohtauksista ovat kaikessa tarkkuudessaan myös hauskoja. Hyviä juttuja lukuisat asiallisiin aiheisiin upotetut vitsit, loistavat metaforat ja napakka ote.
Mikä parasta, Iikka Kiven lukutahti on täydellisen nopeatempoinen, sillä äänikirjoissa usein häiritsee liian hitaat lukijat. Bravo, 5/5, suosittelen.
August 18, 2020
Mielenkiintoisia lauseita:
Aivomme kestävät huonosti sitä, että jokin hirveä asia vain tapahtuu. Siksi on usein niin, että mitä uskomattomampi tapahtuma meitä kohtaa, sitä uskomattomampia selityksiä olemme valmiit uskomaan sen käsittämiseksi.
Kestävä kehitys on termi, jolla kuvataan ihmiskunnan elinolojen ja tekniikan kehityksen kasvua siten, että elinympäristömme eivät tuhoudu eikä maapallo muutu meille asuinkelvototmaksi. Samassa hengessä lanseeraan kestävän menestyksen periaatteen, joka tarkoittaa sitä, että unelmia saa tavoitella ja uraansa rakentaa, mutta sillä ehdolla, että ei tee sitä tuhoavasti.
Väitän, että iso osa ajan nopean kulumisen tunteesta johtuu siitä, että ihmisten päivät ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia eikä niiden aikana synny riittävästi muistoja, jotka muistuttaisivat juuri tuon päivän olemassaolosta. Päiväkirjan pitäminen rikkoo tämän kaavan. Kun alat kirjata päivittäisiä tapahtumia ylös, huomaat, että jokaisessa päivässä on jotain, joka erottaa sen toisista päivistä. Joskus erot ovat pieniä, joskus isoja. Tärkeintä on, että ne laittaa merkille. Havainnoinnin myötä aivojen aikakäsitys muuttuu. Ajan kuluminen on subjektiivinen kokemus, ja erilainen tapa havainnoida sitä muuttaa myös itse kokemusta. Jos käytät enemmän aikaa kunkin hetken havainnointiin ja opetat aivosi ottamaan ne huomioon, huomaat nopeasti, että päivät tuntuvat pidemmiltä ja viikossa ehtii tapahtua älyttömän paljon asioita.
Se, mikä ihmisiä usein päätöksenteossa pelottaa, on virheiden tekeminen. Kun teet päätöksiä, teet väistämättä myös virheellisiä päätöksiä. Ja mitä enemmän teet päätöksiä, sitä enemmän teet virheitä. Ja virheitä ihmiset haluavat viimeiseen asti välttää - niin viimeiseen, että ovat mieluummin tekemättä mitään. Pöytälaatikossa romaani on täydellinen, kustantajalle lähettäminen paljastaa siinä olevat virheet. Tämän takia moni jättää itsensä toteuttamisen täysin puolitiehen.
Havainto oli pysäyttävä. Lähes kaikki, mitä tilanteessa oli tapahtunut, perustui virheellisiin havaintoihin ja tulkintoihin. En tiennyt, oliko mopojannu myöhässä, vaan oletin niin, minkä jälkeen aivoni rakensivat oletuksesta nopeasti virheellisen muiston, joka täysin perusteetta aiheutti minulle pahaa oloa. Paljonko tällaista päässäni tapahtuu päivittäin? Kauanko tällaista on jatkunut? Ei ihme, että minulla on helvetin kamala olla, jos tuollainen ryönä menee aivojeni läpi ilman, että puutun siihen mitenkään. Koska informaatiota tulvii aivoihimme niin hirvittävää tahtia, aivot joutuvat väkisinkin yksinkertaistamaan, rajaamaan materiaalia ja sovittamaan sen ennalta muodostuneisiin kaavoihin. Mutta usein havaintojen rajaaminen sekä tulkinta ja informaation sovittaminen jo tiedettyihin asioihin ei tuota kovinkaan rehellistä tai mukavaa lopputulosta. Kun olen tuon havainnon myötä opetellut tarkastelemaan ajatuksiani neutraalilta pohjalta, olen huomannut, että niistä valtavan iso osa on ihan kaatopaikkakamaa.
Sen sijaan, että kuluttaisin energiaani reaalimaailman ja oman pään rakentaman maailman eroavaisuuksien tarkkailuun, olen vain siellä, missä olen, ja havainnoin kaikessa rauhassa reaalimaailman tapahtumia. Havainnoimalla maailmaa sen oppii tuntemaan paremmin. Ja se, minkä tuntee, pelottaa ja stressaa paljon vähemmän kuin se, minkä päänsä sisään kuvitteli.
Ihminen on siitä näppärä olento, että hän voi itse toimia omana hyvinvointivarkaanaan. Jos on luvannut itselleen, että nyt saa pullanveto riittää, ja sislti tuntia myöhemmin pyyhkii voitaikinatomua rintamukseltaan, efekti on tasan sama kuin Joukolle periksi annettaessa. Jos toistuvasti tekee toisin kuin on itselleen luvannut, luotto omaan itseen alkaa kärsiä, mikä johtaa huonoon itsetuntoon, itsesyytöksiin ja epävarmuuteen päätöksentekotilanteissa. Siksi täytyy oppia tuntemaan omat rajansa ja tehdä itselleen selväksi, mistä pitää ja mitä itselleen sallii.
Jos ihminen ei luo tähän maailmaan mitään uutta, hän tavallisimmin voi jollain tapaa huonosti. Jostain sattuman oikusta meille monelle on tärkeää, että jätämme merkkimme, koska siten jäsennämme omaa merkitystämme tämän kaoottisen todellisuuden keskellä. Olipa kyse sitten oopperasta, novellikokoelmasta tai vessojen seinäkirjoituksesta, kaikki kertovat yhtä ja samaa viestiä: minä olin täällä ja minulla oli merkitys. Jos luovuus kuitenkin edelleen tuntuu jotenkin hankalalta käsitteeltä, ehkä sanan vaihtaminen auttaa: kyse on itsensä toteuttamisesta. Ihminen, joka ei pääse toteuttamaan itseään, jää väistämätät paitsi keskeisestä ihmisyyden kokemuksesta. Ja sellaisesta tulee kurja ja ulkopuolinen olo.
Mikään asia maailmassa ei ole niin mahtava kuin luonto. Luonto on loputon aarrearkku, ikuisen ihmettelyn, inspiraation aj innovaatioiden lähde. Harmi kyllä se on menossa ihmisten ahneuden ja siitä seuranneen ympärristön ylikuormituksen, elinympäristöjen tuhoamisen, luonnonvarojen liikakäytön ja ilmaston lämpenemisen takia täysin paskaksi. Siksi kestäävn menestyjän täytyy oppia tuntemaan luonto ja pitämään siitä huolta, koska elääksemme tarvitsemme elinkelpoisen ympäristön. Hyvä puoli on, että siitä saa itselleenkin ihan mukavasti bonusta.
Olemassaololleni löytyi myös merkitys fyysikko Brian Coxin sanoista: elämä on kosmoksessa ainakin meidän havaintojemme perusteella hyvin harvinaista ja älykäs elämä vielä paljon harvinaisempaa, joten pelkästään harvinaisuuteni tekee minusta ainakin jollakin tapaa merkityksellisen.
Uskon ongelman kumpuavan ainakin osittain siitä, että suomalaisille luonto on tavallaan lähellä mutta silti tosiasiassa hyvin kaukana. Verrattuna moniin muihin maailman valtioihin meillä on paljon rakentamatonta pinta-alaa ja metsät ja vesistöt alkavat yleensä heti siitä, mihin tontti päättyy. Koska suomalaiset ovat periaatteessa fyysisesti lähellä luontoa, heille syntyy harha siitä, että he ymmärtävät sitä.
Aivomme kestävät huonosti sitä, että jokin hirveä asia vain tapahtuu. Siksi on usein niin, että mitä uskomattomampi tapahtuma meitä kohtaa, sitä uskomattomampia selityksiä olemme valmiit uskomaan sen käsittämiseksi.
Kestävä kehitys on termi, jolla kuvataan ihmiskunnan elinolojen ja tekniikan kehityksen kasvua siten, että elinympäristömme eivät tuhoudu eikä maapallo muutu meille asuinkelvototmaksi. Samassa hengessä lanseeraan kestävän menestyksen periaatteen, joka tarkoittaa sitä, että unelmia saa tavoitella ja uraansa rakentaa, mutta sillä ehdolla, että ei tee sitä tuhoavasti.
Väitän, että iso osa ajan nopean kulumisen tunteesta johtuu siitä, että ihmisten päivät ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia eikä niiden aikana synny riittävästi muistoja, jotka muistuttaisivat juuri tuon päivän olemassaolosta. Päiväkirjan pitäminen rikkoo tämän kaavan. Kun alat kirjata päivittäisiä tapahtumia ylös, huomaat, että jokaisessa päivässä on jotain, joka erottaa sen toisista päivistä. Joskus erot ovat pieniä, joskus isoja. Tärkeintä on, että ne laittaa merkille. Havainnoinnin myötä aivojen aikakäsitys muuttuu. Ajan kuluminen on subjektiivinen kokemus, ja erilainen tapa havainnoida sitä muuttaa myös itse kokemusta. Jos käytät enemmän aikaa kunkin hetken havainnointiin ja opetat aivosi ottamaan ne huomioon, huomaat nopeasti, että päivät tuntuvat pidemmiltä ja viikossa ehtii tapahtua älyttömän paljon asioita.
Se, mikä ihmisiä usein päätöksenteossa pelottaa, on virheiden tekeminen. Kun teet päätöksiä, teet väistämättä myös virheellisiä päätöksiä. Ja mitä enemmän teet päätöksiä, sitä enemmän teet virheitä. Ja virheitä ihmiset haluavat viimeiseen asti välttää - niin viimeiseen, että ovat mieluummin tekemättä mitään. Pöytälaatikossa romaani on täydellinen, kustantajalle lähettäminen paljastaa siinä olevat virheet. Tämän takia moni jättää itsensä toteuttamisen täysin puolitiehen.
Havainto oli pysäyttävä. Lähes kaikki, mitä tilanteessa oli tapahtunut, perustui virheellisiin havaintoihin ja tulkintoihin. En tiennyt, oliko mopojannu myöhässä, vaan oletin niin, minkä jälkeen aivoni rakensivat oletuksesta nopeasti virheellisen muiston, joka täysin perusteetta aiheutti minulle pahaa oloa. Paljonko tällaista päässäni tapahtuu päivittäin? Kauanko tällaista on jatkunut? Ei ihme, että minulla on helvetin kamala olla, jos tuollainen ryönä menee aivojeni läpi ilman, että puutun siihen mitenkään. Koska informaatiota tulvii aivoihimme niin hirvittävää tahtia, aivot joutuvat väkisinkin yksinkertaistamaan, rajaamaan materiaalia ja sovittamaan sen ennalta muodostuneisiin kaavoihin. Mutta usein havaintojen rajaaminen sekä tulkinta ja informaation sovittaminen jo tiedettyihin asioihin ei tuota kovinkaan rehellistä tai mukavaa lopputulosta. Kun olen tuon havainnon myötä opetellut tarkastelemaan ajatuksiani neutraalilta pohjalta, olen huomannut, että niistä valtavan iso osa on ihan kaatopaikkakamaa.
Sen sijaan, että kuluttaisin energiaani reaalimaailman ja oman pään rakentaman maailman eroavaisuuksien tarkkailuun, olen vain siellä, missä olen, ja havainnoin kaikessa rauhassa reaalimaailman tapahtumia. Havainnoimalla maailmaa sen oppii tuntemaan paremmin. Ja se, minkä tuntee, pelottaa ja stressaa paljon vähemmän kuin se, minkä päänsä sisään kuvitteli.
Ihminen on siitä näppärä olento, että hän voi itse toimia omana hyvinvointivarkaanaan. Jos on luvannut itselleen, että nyt saa pullanveto riittää, ja sislti tuntia myöhemmin pyyhkii voitaikinatomua rintamukseltaan, efekti on tasan sama kuin Joukolle periksi annettaessa. Jos toistuvasti tekee toisin kuin on itselleen luvannut, luotto omaan itseen alkaa kärsiä, mikä johtaa huonoon itsetuntoon, itsesyytöksiin ja epävarmuuteen päätöksentekotilanteissa. Siksi täytyy oppia tuntemaan omat rajansa ja tehdä itselleen selväksi, mistä pitää ja mitä itselleen sallii.
Jos ihminen ei luo tähän maailmaan mitään uutta, hän tavallisimmin voi jollain tapaa huonosti. Jostain sattuman oikusta meille monelle on tärkeää, että jätämme merkkimme, koska siten jäsennämme omaa merkitystämme tämän kaoottisen todellisuuden keskellä. Olipa kyse sitten oopperasta, novellikokoelmasta tai vessojen seinäkirjoituksesta, kaikki kertovat yhtä ja samaa viestiä: minä olin täällä ja minulla oli merkitys. Jos luovuus kuitenkin edelleen tuntuu jotenkin hankalalta käsitteeltä, ehkä sanan vaihtaminen auttaa: kyse on itsensä toteuttamisesta. Ihminen, joka ei pääse toteuttamaan itseään, jää väistämätät paitsi keskeisestä ihmisyyden kokemuksesta. Ja sellaisesta tulee kurja ja ulkopuolinen olo.
Mikään asia maailmassa ei ole niin mahtava kuin luonto. Luonto on loputon aarrearkku, ikuisen ihmettelyn, inspiraation aj innovaatioiden lähde. Harmi kyllä se on menossa ihmisten ahneuden ja siitä seuranneen ympärristön ylikuormituksen, elinympäristöjen tuhoamisen, luonnonvarojen liikakäytön ja ilmaston lämpenemisen takia täysin paskaksi. Siksi kestäävn menestyjän täytyy oppia tuntemaan luonto ja pitämään siitä huolta, koska elääksemme tarvitsemme elinkelpoisen ympäristön. Hyvä puoli on, että siitä saa itselleenkin ihan mukavasti bonusta.
Olemassaololleni löytyi myös merkitys fyysikko Brian Coxin sanoista: elämä on kosmoksessa ainakin meidän havaintojemme perusteella hyvin harvinaista ja älykäs elämä vielä paljon harvinaisempaa, joten pelkästään harvinaisuuteni tekee minusta ainakin jollakin tapaa merkityksellisen.
Uskon ongelman kumpuavan ainakin osittain siitä, että suomalaisille luonto on tavallaan lähellä mutta silti tosiasiassa hyvin kaukana. Verrattuna moniin muihin maailman valtioihin meillä on paljon rakentamatonta pinta-alaa ja metsät ja vesistöt alkavat yleensä heti siitä, mihin tontti päättyy. Koska suomalaiset ovat periaatteessa fyysisesti lähellä luontoa, heille syntyy harha siitä, että he ymmärtävät sitä.
September 11, 2021
Kirja ei ole paikkaansa pitävä. Siinä esitellään tietona sellaisia asioita jotka eivät ole totta. Kirjan kirjoittaja vaikuttaa itsekeskeiseltä ja omahyväiseltä. Kohtia joista en pitänyt -> heti kun kirjan ottaa käteen ja alkaa lukemaan saa sellaisen kuvan ettei kirjailija halua sinun lukevan kirjaansa, kuin se olisi epätoivottavaa eikä sinua haluttaisi "sinne". Minua myös suunnattomasti ärsytti kun kirjailija mainostaa heti johdannossaan sitä ettei kirjoittanut kirjaansa siksi että tahtoisi tienata vaan vain siksi ettei kukaan voi tehdä "sitä" sinun puolestasi (mitä ikinä sitä sitten onkaan). Kyllä ymmärrän hyvin juuri sen olevan koko ajatus kirjalta, mutta se oli esitetty hyvin huonosti. Kirjasta en oikein saanut irti mitään ja uskon jokaisen meistä tietävän että jos jotain tahtoo se on tehtävä itse. Kirjailijan tulisi kerrata biologian kurssit. Lisäksi suosittelen häntä lukemaan masennuksen biologia nimisen kirjan.
January 1, 2019
Onko julmaa luokitella kirja, joka ei ole omien sanojensa mukaan self help kirja, self help kirjahyllyyn? Kunhan kysyn.
Menisit ennemmin terapiaan oli lukukokemus, jota pitää hetken aikaa sulatella. Ensimmäisen puolikkaan saatoin hieman haukkua sitä kaverilleni, mutta nyt tänään loppuun sen kuunnellessani mielipiteeni muuttui. Vaikka kirjoitustyyli ei aina puhutellutkaan minua kirjan viimeinen osa oli kuitenkin mukavaa kuunnella, ja täynnä ajatuksia herättelevää tekstiä. Loppua kohti siis paranee!
Itse kuuntelen jokaisen tämän tyyppisen kirjan toivoen valaistusta, uteliaana tietämään miksi jotkut pitävät niin paljon self help kirjoista. Jäin vielä odottamaan ahaa-elämystäni. Negatiivinen kokemus tämä kirja ei kuitenkaan ollut.
Menisit ennemmin terapiaan oli lukukokemus, jota pitää hetken aikaa sulatella. Ensimmäisen puolikkaan saatoin hieman haukkua sitä kaverilleni, mutta nyt tänään loppuun sen kuunnellessani mielipiteeni muuttui. Vaikka kirjoitustyyli ei aina puhutellutkaan minua kirjan viimeinen osa oli kuitenkin mukavaa kuunnella, ja täynnä ajatuksia herättelevää tekstiä. Loppua kohti siis paranee!
Itse kuuntelen jokaisen tämän tyyppisen kirjan toivoen valaistusta, uteliaana tietämään miksi jotkut pitävät niin paljon self help kirjoista. Jäin vielä odottamaan ahaa-elämystäni. Negatiivinen kokemus tämä kirja ei kuitenkaan ollut.
November 29, 2018
Muistan lukeneeni Iikka Kiven sanoneen jossain "siitä tulikin vakavampi kuin piti". Voin nyt todeta: "Se olikin vakavampi kuin odotin." En tiedä, mitä kanssamatkustajat ajattelet, kun välillä pyrskähtelin pieniin nauruihin tai hymyilin kuin onnellisesti hullu. Erotyisesti pidin keskinkertaisuuden ylistyksestä ja kaiken sattumanvaraisuudesta. Puhumattakaan pienistä piikeistä siellä täällä. Lukijana kirjailija itse. Omakohtaisuudesta jälleen kerran satapistettä.
January 4, 2019
Odotukset olivat siinä, että kirja olisi hauska, mutta tämä olikin enemmän vakavahkoa self help -tyylistä elämänohjeistusta, nasevalla huumorilla ja terävillä heitoillakin toki höystettynä. Hieman liikaa itsestäänselvyyksiä, pidän enemmän stand up -tyyppisistä lyhyistä jutuista kuin tästä kirjasta. Kuuntelin äänikirjana kirjoittajan itsensä lukemana, juttujen nopeahko tykitys teki kuuntelemisen hetkittäin haastavaksi.
May 19, 2019
**Warning: this text may contain spoilers** Lähtökohdat tähän kirjaan suhtautumiseen oli ristiriitaisia. Ryhdyin silti tuumasta toimeen ja kahlasin junassa tämän läpi. Kahteen osaan jaoteltu sisältö kehittyi loppua kohti pissakakkavitseistä vakavaksi pohdinnaksi elämästä ja kuolemasta. Keskeinen sanoma on, että elämä on todella siistiä. Ei kannata liian vakavasti lukea mutta suhtaudu silti tarvittavalla vakavuudella.
February 25, 2020
Ainakin voi sanoa, että kirja oli juuri sitä, mitä takakansiteksti lupasi. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ykkösosa on kömmittävä läpi siksi, että kakkososasta viitataan ykkösessä kerrottuun jatkuvasti. Kakkososa kuitenkin on se, mikä on varsinkin lukemisen arvoista. Spoiler alert: kestävän menestymisen konseptin kehittely jää hyvin vähiin, ja siihen viitataan lopulta vain jossain sivulauseessa. Enemmänkin mittaa olisi saanut. Tämänkokoisena kirja tuli luettua yhdessä illassa.
May 3, 2020
Mukava kirja self help -kirjojen ongelmallisuudesta, ihmismielen syövereistä ja oman itsensä auttamisesta. Parhainta antia itselleni lukea toisen ahdistuneisuushäiriöisen kuvausta omasta elostaan, on jotenkin lohdullista kokea välillä se alati jauhava huolimylly jonkun toisen tekstin kautta.
Lienee parhaimmillaan pieninä annoksina, sillä ainakin omat aivoni väsyvät humoristisen tekstin lukemiseen todella nopeasti.
Lienee parhaimmillaan pieninä annoksina, sillä ainakin omat aivoni väsyvät humoristisen tekstin lukemiseen todella nopeasti.
July 22, 2019
Lukemisen sijaan kuuntelin tämän äänikirjana (Kivi lukee itse), ja veikkaan että näin se toimi jopa paremmin kuin luettuna. Ajatuksia herättävä mutta silti paikoin ääneen naurattava, ja paljon, paljon paremmin upposi kuin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, vaikka aika samanhenkinen taitaa olla. Kaikesta en ole samaa mieltä, mutta ei tartte ollakaan. Tykkäsin!
June 26, 2020
Siihen on syynsä, että stand-uppia katsellaan, eikä pelkästään kuunnella.
Kuten muutkin lukijat, huomasin tässä kopion vivahdetta. Naurahdin kerran, monesti totesin, että taidan tykätä enemmän positiivisesta self-helpistä kuin tällaisesta kyynisestä asenteesta. No, olipahan lyhyt ja paikoin ihan osuva :)
Kuten muutkin lukijat, huomasin tässä kopion vivahdetta. Naurahdin kerran, monesti totesin, että taidan tykätä enemmän positiivisesta self-helpistä kuin tällaisesta kyynisestä asenteesta. No, olipahan lyhyt ja paikoin ihan osuva :)
October 22, 2021
Jutut toimivat varmaan standupissa mutta kirjana ne olivat vain pitkäveteinen, toisteinen ja ennalta-arvattava litania. Pakottauduin kuuntelemaan loppuun asti, että voin muodostaa mielipiteeni. Lisäksi Kivi lukee äänikirjan liian nopeaan tahtiin. Ainoa hyvä puoli olivat Kiven avoimet kuvaukset mielenterveysongelmistaan.
August 6, 2022
Hauskasti kirjoitettua self help-kirjoja parodioivaa tekstiä, jossa kiteytetään olennaisia asioita elämästä. Paikoitellen häiritsi hiukan tyyli, josta paistoi stand up -komiikan formaatti läpi. Se mikä toimii lavalla ei aina toimi niin hyvin tekstissä. Tämä on kuitenkin pieni yksityiskohta kokonaisuutena mainiossa kirjassa.
March 28, 2019
Pidin, vaikka olenkin kuullut, että tämä on jokseenkin samantyylinen kuin ”Kuinka olla piittaamatta p**aakaan” -kirja. Tykkäsin Kiven tekstistä sekä elämän ja olemisen pohtimisen lomassa heitetyistä vitseistä.
June 6, 2019
Äänikirjan lukijana oli Iikka itse, muuten oli hauska ja jopa ihan ajatuksia herättävä kirja, mutta Iikan lukuvauhti oli paikoitellen aika päätä huimaava. :)
Paras (ja ainut) selfhelp kirja mitä olen lukenut!
Paras (ja ainut) selfhelp kirja mitä olen lukenut!
November 10, 2018
5/5 ja vahva suositus ihan jokaiselle.
December 1, 2018
Yllättävän fiksuja ajatuksia hauskassa paketissa. Iikka Kivi on kuin Suomen Mark Mason. Jos tämä olisi kirjoitettu englanniksi, kyseessä voisi olla kansainvälinen bestseller.
January 6, 2019
Hyvät naurut ja tärkeää asiaa kaikesta.
February 13, 2019
Paras lukemani self help -opas. Ja ainoa.
Nautittu äänikirjana.
Nautittu äänikirjana.
October 8, 2019
Ihan jees.
March 9, 2020
Hauska ja mukava lukea. Ei ydinfysiikkaa joten sopii monelle.
April 13, 2020
Highly enjoyable and soaked with banal, yet wise way of looking at life.
Strong kinship with Mark Manson.
Nothing special, but something that gives and doesn't take.
Strong kinship with Mark Manson.
Nothing special, but something that gives and doesn't take.
July 28, 2020
Loistava hauska ja kiinnostava!
Displaying 1 - 30 of 39 reviews