Pelastusoperaatio kosketti minua silloin syvästi. Kaikki se yhteistyö muuten niin riitaisassa maailmassa, poikien kypsä käytös ja valmentajan viisaus meditaatioineen. Sukeltajien rohkeus, olojen mahdottomuus, se että pojat saatiin turvallisesti ulos, mikä on eräänlainen ihme.
Kirjassa on myös kiehtovia tarinoita Paasin elämästä ja mm. hylkysukelluksista. Hänet kuvataan kirjassa muuten aika levottomaksi, mutta sukeltaessaan superrauhalliseksi. Sukeltamisen maailma on kiehtova, ympäristö ihmiselle vihamielinen ja vaarallinen. Mulla taitaa olla liian voimakas itsesuojeluvaisto, ja ajatus siitä että hengittäminen olisi täysin laitteiden varassa on täysin mahdoton.
Kirjassa kerrotaan myös traagisista nuoruuden vaiheista. Vahingonlaukauksesta, jossa kaveri sai surmansa ja josta johtuva syyllisyys seurasi Mikkoa hänen koko ikänsä. Yllättävintä minusta on, miten moni halusi kostaa vaikka kyseessä oli vahinko ja kuolleen nuoren vanhemmatkin olivat halunneet suojella Mikkoa kostoilta. Hän joutui olemaan aina varuillaan, minkä täytyy olla äärimmäisen stressaavaa ja selittää osaltaan muuttoa ulkomaille.
Hän on aina valmis auttamaan ja kokee suurta tarvetta hyvittää. Hän kokee eläneensä potentiaalinsa alapuolella taustan takia. Jatkossa hän haluaa vielä enemmän auttaa ja olla esimerkkinä siitä että kaiken voi jättää taakseen. Mikkokin päätyi juhlituksi sankariksi, ja syystä. Kirja on kiinnostava, ja muistuttaa että elämänpolut voivat olla erilaisia ja omannäköisiä.