Kasvatus ekokriisin aikakaudella

by Veli-Matti Värri

Miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön?

Nykyinen kasvatusjärjestelmä pitää ylikulutusta normaalina elämäntyylinä. Kasvatuksen mallina pidetään kansalaista, jonka ainoa tehtävä on olla joka hetki aiempaa tuottavampi. Ideologisena pyrkimyksenä on sitoa kasvatus- ja koulutusinstituutiot yhä tiukemmin talouden ja tuotannon välineiksi, vaikka jatkuva kulutus on ympäristön kannalta sietämätöntä. Miten tämän yhtälön voi purkaa kasvattajana?

Perimmäiset käsityksemme ihmisen ja luonnon suhteesta on ajateltava uudelleen, jotta elämä jatkuu maapallolla. Myös kasvatusajattelua on uudistettava, jotta tulevien sukupolvien elämä olisi ihmisarvoista. Kasvatusinstituutioiden tehtävät pitää kyseenalaistaa. Millaisia ihmisiä me kasvatamme? Millaiseen maailmaan? Millä edellytyksillä?

Veli-Matti Värri tarkastelee kasvatus- ja opetusjärjestelmän taustaa, jonka mukaan ylenmääräinen hedonistinen halu ja ylikulutus ohjaavat elämäämme. Värri pohtii, miten tällainen rakenne voidaan purkaa ja löytää viisaampi suhde luontoon ja kasvatukseen.

Filosofinen kirja on kirjoitettu kasvattajille, opettajille ja kasvatusalan tutkijoille. Kulttuurikriittisenä kannanottona teos on myös maailmankatsomuksellinen puheenvuoro.

Veli-Matti Värri on filosofi ja kasvatustieteen professori Tampereen yliopistossa.

Genres: Nonfiction

186 pages, Paperback

Published January 1, 2018

Reviews

[Ann Alice]

Too many feels about this book. Hated reading the first 85% of the book. The last 15% was nothing new (for me).

Tunnen, et pean inimesi selle raamatu suhtes hoiatama. Raamatu pealkiri oli minu jaoks ilmselge clickbait, mille õnge ma läksin. Ootused olid kõrged ja seega kukkumine valus.

Esimesed 150 lehekülge olid eemaletõukavad mitmelgi põhjusel (loe alt täpsemalt). Õhku visati intrigeerivaid mõtteid nagu "elukestva õppe kontseptsioon, ettevõtlusõpe ja digiõpe on näide, kuidas globaalse kapitalismi hegemoonia võtab enda teemistusse haridussüsteemi, selleks et taastoota naudinguid otsivaid (ehk tarbivaid) ja samal ajal pidevas ebakindluses olevaid subjekte" ja "progressiusk on põhjustanud meie ühiskonnas teravate probleemide tõrjumise ja mahamatmise". Samas oli nende väidete käsitlus pinnapealne ja läbipõimunud kaugetest ja segastest filosoofilistest mõistetest nagu hüperobjekt, interobjektiivsus, iha, liha, psühhokapitalism, kleepuvus jne, mis tegid arusaamise ja seoste loomise reaalse eluga minu jaoks saavutamatuks. Sellele ei aidanud kaasa autori kirjastiil, kus iga lause sisaldas vähemalt 5-8 filosoofilist terminit (nagu trantsendentne, ontoloogiline, episteem jne) ja oli mitu rida pikad. Mõtte välja lugemine oli seega üpris aeganõudev ja andsin alla rohkem kui ühel korral.
Seejärel jõudis autor lõpuks rääkida ka (loosunglistest) lahendustest - peame saama teadlikuks oma eluvalikute vildakusest, globaalse kapitalismi hegemooniast, loobuma progressiideoloogiast, alluma vabatahtlikule eneseditsipliinile, pürgima ökoloogilise tarkuse poole jne.

Ainuke osa, mida nautisin raamatust (viimased 25 lehte) oli see, kus autor rääkis päriselt kasvatusest. Selles osas oli tema mõte ja sõnum selgem, kuid mitte uudne. See meenutas mulle väga Jordan Petersoni elufilosoofiat, kus rõhub üksikindiviidi moraalsusele, vastutusele ja empaatiale ning kuidas kasvatuse ülim eesmärk ongi neid aspekte arendada ning see päästaks maailma ja annaks inimesele eneseteadlikuse ja enesekindluse maailmas toimimiseks (erinevalt elukestvast õppest). Värri kahjuks ei ole nii osav oma sõnade ja kirjastiiliga, et ta suudaks kedagi samade mõtetega panna end järgima nagu seda teeb Peterson.

Mida positiivset raamatu lugemine mulle andis?
1. Tuletasin meelde palju filosoofilist sõnavara.
2. Olin sunnitud taas läbimõtlema hariduse ja kasvatusega seotud kontseptsioonid ja seda, mida ma päriselt nendest arvan: millega nõustun, millega mitte ja miks. Raamatus oli ideid, millega nõustun täielikult, kui ka neid, millega ei saa üldse nõustuda. Need ideed olid segipaisatud kui pudru ja kapsad, seega tunnen, et arendasin oma funktsionaalset lugemisoskust ja kriitilist mõtlemist oluliselt.

[Risto Hinno]

Vajalik lugemine. Ökoloogline kriis pole ökoloogia poolt põhjustatud, see on inimkonna kriis. Praegust ökoloogiliselt jätkusuutmatut süsteemi aitab luua ja üleval hoida haridussüsteem. Inimene ja tema vajadused on seatud esikohale looduse ees. Süsteemi muutmiseks on vaja teha suuri muudatusi kogu ühiskonna toimimises ning eriti kasvatuses. Me ei saa enam võlga järgmise põlvkonna kaela kanda. Võib-olla järgmist põlvkonda ei tulegi. Autor räägib, kuidas kasvatus peaks muutuma ning on osa probleemist. Filosoofiline stiil võib kohati olla keeruline, kuid autor kajastab teemat sügaval, filosoofilisel tasandil. See teeb raamatu nauditavaks.

[Joonas]

Kirjan viesti LIT AF vaikka onkalot, hyperobjektit ja lihan ontologia meinasivat välillä käydä vaikeiksi. Jonkinlainen versio Värrin teesistä pitäisi äkkiä saada osaksi opettajankoulutusta ja keskustelua yleisemminkin.

[Perttu Ojanperä]

Tämä ei ollut oikeastaan sellainen kirja, jonka sen oletin olevan. Luulin, että kyseessä on hieman konkreettisempi aihetta käsittelevä opus, mutta kyseessä olikin hyvin filosofinen, jopa metafyysinen, teos, joka kulki aika ohuessa yläpilvessä koko matkan. Filosofeille tyypillisesti kirjoittaja oli käyttänyt varsin paljon sellaista ilmaisutapaa, että näin kevyehkösti alaan paneutuneena olin kyllä välillä hyvinkin ulapalla siitä, mistä milloinkin puhuttiin.

Muutamia tosi hyviä ajatuksia kuitenkin heräsi tästä. Keskeisimpänä mainittakoon yleisesti hyväksytyn kulutuksen kulttuurin kestämättömyys ja tulevaisuuden resurssien häikälemättömän käyttämisen kritisointi. Ydinjätteeseen kirjoittaja palasi useita kertoja käyttäen sitä esimerkkinä ihmiskunnan tavasta pitää tulevaisuutta omaisuutenaan ja tehdä kulutusratkaisuja, joiden vaikutuksista ei kellään voi olla mitään todellista käsitystä niiden tekohetkellä. Jos ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvän kasvatuksen/koulutuksen filosofia kiinnostaa, niin kannattaa tämä ohukainen teos lukaista pois.

[Laura Nyyssölä]

Herättelevää tekstiä nykymaailman tärkeimmästä aiheesta, ilmastonmuutoksesta. Filosofista pohdintaa, mutta välillä teksti menee niin metatasolle, että on vaikea seurata kirjan kulkua. Sieltä täältä kuitenkin maallikkokin saa oivalluksia. Miten kietoutunut koko systeemi kasvatuksesta ja jopa lapsen syntymästä lähtien on, että se pitää saada poiskiedottua, jotta voimme yhteiskuntana ratkaista ilmastonmuutoksen haasteen.