Vastavalmistunut lääkäri Junita Laine palaa lapsuutensa kotikaupunkiin auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa. Työ paikallisessa terveyskeskuksessa panee Junitan heti koville, potilaat eivät hoidu yhtä helposti kuin oppikirjoissa. Kotona murjottava Jerokin tuntuu ventovieraalta.
Kaupungissa alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, ja Junitan ja Jeron kynnykselle ilmestyy nimettömiä uhkauksia. Junita purkaa ahdistustaan juoksemiseen, punaviiniin sekä vertaistukeen, jota hän saa työkavereiltaan – erityisesti kollegalta, johon hän ihastuu vastoin suunnitelmiaan.
Kun viimeisin onnettomuus osuu liian lähelle, on Junitan selvitettävä, mitä kaupungissa oikeastaan tapahtuu ja kuka on nimettömien uhkauksien takana. Jerokin tuntuu salailevan jotakin. Voiko Junita luottaa enää edes omaan veljeensä?
Emma Luoma on tamperelainen kirjailija, joka rakastaa sirkusta ja tanssia. Esikoisteos "Vain huonoja vaihtoehtoja" ilmestyi 2019, ja toinen romaani "Perhosten aika" ilmestyy huhtikuussa 2021.
Emma Luoma's debut novel "Vain huonoja vaihtoehtoja" was published in 2019. The second novel "Perhosten aika" will be published in April.
Virkistävä lukukokemus! Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, koska se koukutti niin pahasti. Esikoiskirjaksi mielettömän ehjä ja varma suoritus. Hauska ja viihteellinen, mutta silti myös vakava ja viisas. Onnistui yllättämään monta kertaa, mikä on aina positiivista. Täydellinen kirja kesäpäivään!
Viihdyttävä ja kiinnostava, tykkäsin 😊 Kevyt, mutta mysteeri teemalla saadaan hiukan kriipiä tunnelmaa. Äänikirjan lukijan puhe tökkii hassusti, lauseet eivät tunnu sujuvilta. Tyyliin: "en ole, aiemmin, tarvinnut sitä"
Hieno esikoiskirja! Muistuttaa jossain määrin Toni Ahon Milla-terveyskeskuslääkärin seikkailuja pienessä kaupungissa - tässä siis sama asetelma, mutta Luoman kirja oli ehdottomasti kepeämpi lukea.
Ehdotan, että tämä kirja tulee pakolliseksi lukea ennen opintojen päättymistä lääketieteellisessä tiedekunnassa! Vaikka Junita on varsin näppärä aloittelevaksi lääkäriksi, tuntuu, että hänellä on aikaa tavata vaikka miten monta potilasta jo ennen lounasta (ja ilman senioritukea)! Kirja sisälsi kaikki lääketieteen klassikot (Staying alive, magneettikuvantamista vaativan selkäkivun, antibiootitta parantuvan korvavaivan ja monta muuta) jota varsinkin alan ammattilaiset osannevat arvostaa. Loppuratkaisu tuli hieman ryminällä, tuli sellainen tunne, että kirja piti saada kiireellä päätökseen. Teksti eteni kuitenkin todella mallikkaasti esikoiskirjaksi, kirjassa oli tosi kiva tempo, joka takasi sen, että sivut kääntyivät, vaikka aikaa lukemiseen olisikin ollut vain lyhyen hetken. Toivoisin, että Junitan ja Tatun seikkailut jatkuisivat tulevaisuudessakin! Kakkososassa voitaisiin yhdistellä erikoistumista ja pikkulapsiarkea, kolmannessa taistella HPV-rokotteiden puolesta peruskoulun vanhempainilloissa, toki sivussa rikoksia ratkoen ja arkipäivän sosiaalisen elämän koukeroissa luovien.
Kuuntelin äänikirjana ja tätä en voi suositella lukijan erikoisten äänenpainojen vuoksi. Myös jotkut toistuvat lauseet/ilmaukset pomppasivat kuunnellessa turhan ärsyttävästi. Tarina itsessään oli ihan otteessaan pitävä.
Jännitystä, viihdettä ja terveyskeskuslääkärin arkea, josta tirkistelijä-sivupersoonani nautti ehdottomasti eniten! Miten lääkäri voi muistaa lääkkeen annostelun? Miksi kysytään aina samoja asioita, vaikka menisi valittamaan ihan eri vaivaa? Koska lähetetään laboratorioon, koska keskussairaalaan? Mitä tehdään ammattipotilaille?
Kun tähän lisätään ihmissuhdedraamaa eksän, potentiaalisen nyksän ja pikkukaupungin tyyppien kanssa, flash back-muistoja jostain karmeasta, halvaantunut ja masentunut pikkuveli sekä paluu lapsuuskaupunkiin Jyväskylässä vietetyn opiskeluajan jälkeen, ei päähenkilöä todellakaan käy kateeksi.
Luoma on ladannut vähän liiankin paljon touhua ja jännitystä kirjaansa, jonka kielestä pidin kovastikin. Vähemmän voisi olla ihan hyvin enemmän seuraavassa kirjassa, joka toivottavasti saadaan!
Esikoisromaani, jossa oli joitakin puutteita. En pidä uskottavana, että lääkäri olisi niin avuton alaraajahalvaantuneen henkilön seurassa ja kyselisi itsestäänselvyyksiä (saako pyörätuolissa istuva juoda alkoholia jne).
Juonen kulku oli nopeaa, joskaan mitään mullistavaa kirja ei tarjonnut. Termi sohvabataatti sai tirskahtamaan. Kivaa, kun terveyskeskuslääkärin työstä on olemassa kirjoja, en ole aiemmin vastaavia lukenut. Loppuratkaisu ontui osin, mutta päähenkilöstä paljastui lopussa jotakin yllättävää, mitä en olisi arvannut ennalta.
Nopea välipalakirja, joka ei jää mieleen hyvässä, kuin pahassakaan.
En lue kovinkaan usein takakansia. Poimin dekkarihyllystä ja katson mitä tulee. Tyttäreni nauroivat itsensä tärviölle kun huomasivat minun poimineen chic lit kirjallisuutta. Nyt tiedän sitten senkin genren.
Perusasetelma ok ja aavistuksen jännitystäkin ilmassa. Mutta sulkujen käyttö jatkuvalla syötöllä häritsi ihan sunnattomasti.
Pystyin vahvasti samaistumaan Junitaan ja kirjan muihin nuoriin lääkäreihin, osittain ahdistuenkin. Pienellä paikkakunnalla työskentely yhdistettynä vaitiolovelvollisuuteen on tullut itsekin koettua. On lähes mahdotonta ilmaista jääviytensä tuttujen henkilöiden asioihin puuttumiseen, kun kaikki ihmiset ovat jollain tavalla 'tuttuja' ja lähiverkostoa. Chick lit ei ole niinkään oma juttuni kuin dekkarit, mutta tässäpä tuli yhdistettynä molemmat genret. Juoni kieppui vähän liikaa itsensä ympärillä, mutta imua riitti loppuun saakka.
25.1.20 Luin toiseen kertaan lukupiirin kokoontumista ajatellen, muuten kirja ei ehkä kestäisi kahta lukukertaa. Kiinnitin nyt enemmän huomiota kieleen, lyhyisiin lauseisiin ja erikoisiin sulkumerkkien käyttöihin. Terveyskeskuksen arki nuoren lääkärin silmin oli kiinnostavaa, mutta mysteerin juoni tuntui nytkin liian kieppuvalle ja herpaannuin sen suhteen kesken lukemisen.
Kuuntelin äänikirjana ja lukijan sanojen painotukset olivat paikoittain hyvin erikoisia, mikä ärsytti kuunnellessa. Itse lukien olisi varmasti ollut parempi.
Kirja oli toisinaan kuin teini-ikäisen kirjoittama hottiksineen ja etenkin alkupuolella ammattisanastoa tuotiin esille liikaakin. Varmasti saman alan ihmisille kiva, mutta itselleni aivan tarpeetonta koska ne eivät liittyneet juoneen juurikaan.
Kirja tuntui loppua kohden vain toistavan itseään.
Kuuntelin äänikirjana, enkä voi suositella lukijan töksäyttelevän. lukutavan. vuoksi.
Tämä häiritsi lukukokemusta huomattavasti.
Muuten pidin kirjan alkuasetelmasta. Pikkukaupungin tunnelma välittyi ja himmelikaupunki oli tunnistettava. Terveyskeskuslääkärin työn kuvaus oli uskottavaa ja pidin siitä erityisesti. Arvasin lopputuloksen, mutta nautin matkasta sinne. Romanssi ja ylimääräinen draama sai välillä yökkäämään.