Kadotettu sukupolvi käsittelee 1920-luvun Pariisissa syntynyttä kirjallista ryhmittymää, joka tuli tunnetuksi ”lost generationina”. Maailmansotien välisinä hulluina vuosina muun muassa Ernest Hemingway ja Djuna Barnes rantautuivat satojen nuorten amerikkalaisten lailla vapaamieliseen Pariisiin. Monet heistä elättelivät taiteellisia haaveita, ja Euroopassa he tapasivat suuret esikuvansa, kuten Gertrude Steinin ja James Joycen. Näin muodostui lyhyt, mutta kiihkeä taiteellinen liikehdintä ja sai alkunsa myyttinen kadotettu sukupolvi. Jotkut ”kuohuvan 20-luvun” boheemit saivat yhtä paljon mainetta loputtomista juhlistaan kuin kirjoistaan.
Kadotettu sukupolvi kertoo liikkeen tarinan ja katsoo myös sen legendojen taakse. Teoksessa tuodaan esiin Pariisin amerikkalaiselle koulukunnalle rinnakkaisia kirjallisia ryhmiä, kuten Greenwich Villagen boheemit New Yorkissa sekä välkyt nuoret tyypit Lontoossa.
Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija ja kääntäjä. Häneltä on ilmestynyt niin romaaneja, esseitä kuin tietokirjoja, ja hän on suomentanut klassikkokirjallisuutta.
(s. 1980 Kokemäki) on suomalainen Jyväskylässä asuva kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut useita runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja, ja suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Sutinen oli vuonna 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.
Kynttiläni palaa molemmista päistä se ei yön yli leimuta saata Vaan viholliset, ystävät, mitä näistä sen valo kun ihastuttaa maata! (Edna St. Vincent Millay)
Ville-Juhani Sutisen "Kadotettu sukupolvi - maailmansotien väliset kirjalliset liikkeet" (Avain, 2018) on pätevä katsaus kirjallisuushistorian myyttiseen sukupolveen, joka muodosti "tyylillisesti melko epäyhtenäisen mutta elämäntavoiltaan koherentin koulukunnan" (s. 16). Kadotetulle sukupolvelle ominaisia piirteitä olivat muun muassa nuoruuden kapinointi, sirpaleisuus, mieheyden, naiseuden ja seksuaalisuuden teemat, kansainvälisyys sekä ensimmäisen maailmansodan aikaansaama päämäärättömyyden tunne.
Nimitys Kadotettu sukupolvi juontaa juurensa Gertrude Steiniin, josta tuli yksi liikkeen taustavaikuttajista. Liikkeen merkittävimpiä edustajia olivat Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kaltaiset amerikkalaiset kirjailijat, jotka kirjoittivat ja viettivät boheemielämää Pariisissa 1920-luvulla. Sukupolven keskeisiin kohtaamispaikkoihin kuului Shakespeare & Company -kirjakauppa, joka on edelleen pystyssä Pariisissa, vaikka ei sijaitse enää vanhalla paikallaan.
Liike kuihtui 1930-luvulla ja katosi viimeistään toisen maailmansodan kuohuihin. Sutinen esittääkin, että "kadotetusta sukupolvesta on tullut myyttinen myös siksi, että koulukunta oli olemassa vain lyhyen aikaa eikä myöhemmin uudistunut, vaan katosi" (s. 29).
Teoksessa käsitellään myös muita liikkeeseen kytkeytyviä 1920-luvun kirjallisia ryhmiä, kuten New Yorkin Greenwich Villagen boheemit sekä Lontoon Bloomsburyn "välkyt nuoret tyypit", etunenässään Virginia Woolf.
Lukukokemus oli sen verran kiinnostava, että voisin napata kirjahyllystäni luettavaksi Hemingwayn Nuoruuteni Pariisin, olkoonkin että se on ilmestynyt vasta 1960-luvulla eikä ole aikalaiskuvauksena sieltä luotettavimmasta päästä.
Sujuvasti kirjoitettu teos 1920-luvun nuorista taiteilijoista ja kirjoittajista Pariisissa, mutta myös New Yorkissa ja Lontoossa. Aiheesta tuntevalle kirja ei tarjoa paljon uutta, mutta korkeat pisteet siitä, että luettavuus on tässä tietokirjassa huipussaan.
Helppo suositeltava kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille.