Manga er ung heimasæta á kostajörðinni Munaðarnesi á Ströndum á 17. öld. Fjölskylda hennar er bjargálna og talin kunna fleira fyrir sér en almennt gerist. En þegar undarlegir fyrirburðir verða í sóknarkirkjunni í Árnesi er sjónum yfirvalda beint að Munaðarnesfólkinu.
Í upphafi frásagnarinnar er Manga lögð á flótta yfir heiðina vestur í Ísafjarðardjúp eftir að Þorleifur Kortsson sýslumaður hefur látið brenna föður hennar á báli fyrir galdra. Sjálf er hún útskúfuð og sætir ásökunum sveitunga sinna um fjölkynngi. Lesandinn fylgir Möngu á flóttanum og í baráttu hennar fyrir réttlæti, en um leið eru rifjaðir upp atburðirnir sem leiddu til þess að hún forðaði sér.
Sagan er byggð á raunverulegum atburðum og þjóðsagnapersónan Galdra-Manga fær hér uppreisn æru
Suurepärane, veenev lugu Islandist: ajastust, pimedast usust, hirmust, Sümpaatne jutustamislaad eri inimeste silmade läbi. Islandist ei saa kunagi küll.
Tapio Koivukarin kirjassa Poltetun miehen tytär eletään 1600-luvun Islannissa. Kristinusko on levinnyt maahan, mutta sitä vanhemmat uskot ja uskonnot ovat mukana jokapäiväisessä elämässä, vaikka kristinusko kieltää uskomasta noitiin, piilokansoihin, maahisiin ja taikuuteen. Hyväniemen Thórdur on tunnettu noitataidoistaan. Hänen noitataitonsa ovat monien sukupolvien takaa ja niiden avulla hän on kalastanut ja pitänyt perheensä jäsenet hyvinvoivina. Taitojensa avulla hän on rakentanut ison aluksen, joka on suurempi kuin muilla ja toki se herätti kateutta muissa. Kateus, pahansuopuus, ilkeys, epäluuloisuus ja muut pahat voimat lisääntyivät heidän asuinseuduillaan ja pian tuli Hyväniemen Thórdurille kutsu noitakäräjille. Mangan isälle kävi kuin kävi ja noitavainot olivat saaneet alkunsa Islannissa. Pastorit ja piispat olivat ihmeissään siitä, miten monta noitaa heidän alueillaan oli. Naapurit ilmiantoivat toisiaan. Epäluulot lisääntyivät, ja isän tuomion jälkeen Manga tiesi, että hänen oli lähdettävä pakomatkalle, tai hän saisi saman tuomion. Kirjan lopussa on faktaa noituuteen liittyvistä asioista. Kirjan tarina kertoo noituuteen liittyvän hulluuden leviämisestä Islannissa ja sen ikävistä seurauksista. Oliko syytöksistä mahdollista selvitä ja millä tavoin, sekin selviää tarinasta. Lukuiloa historiallisen noitatarinan parissa.
Islantihan kiinnostaa aina! Poltetun miehen tytär on värikäs ja elävä kurkistus noitavainojen pimeään aikakauteen 1600-luvulle. Koin tarinan hyvin visuaalisena, sillä Koivukari loihti miljöön maisemineen, asumuksineen ja ihmisineen hienosti lukijan katseltavaksi. Huhut kulkivat ja riehaantuivat. Noituuden ja paholaisen pelko - suorastaan hysteria - levisi yhteisössä vyörynä: aivan pienimmätkin sattumukset tulkittiin paholaisen tekosiksi.
Aika raskassoutuinen romaani. Raskaita olivat henkilöidenkin soutuhommat. Tätä ennen en ollut tiennyt mitään valaanpyynnistä. Kertojat menivät minulla sekaisin samoin kuin joidenkin henkilöiden nimet. Olisi tekstiä voinut muokata vähän "luettavammaksi". Annan kumminkin kolme tähteä, koska noin yleisesti ottaen tykkään Koivukarin teksteistä ja lisäksi kirjalla on hyvä nimi.
Athyglisverð saga, ótrúleg viðhorf sem fólk gat haft og það sem var hægt að trúa upp á aðra! En líka mjög hressandi að sjá eitthvað sem við myndum kalla "eðlileg" viðhorf í seinni hluta sögunnar. Full langdregin, alla vega framan af. En mjög nauðsynleg lesning ef maður er að fara á Strandir :)
Áhugaverð saga byggð á sönnum atburðum um athyglisvert tímabil í Íslandssögunni. Fín þýðing og vel lesin á Storytel. Hef gaman af bókmenntum sem fjalla um tímabilið frá siðaskiptunum og næstu 3-4 hundruð árin á eftir - alveg hægt að mæla með þessari :-). Áhugavert að söguna skrifar erlendur höfundur og markmiðið m.a. að rétta við hlut þeirra sem beitt voru órétti á sínum tíma. Nútímamanneskjunni finnst magnað hvað lítið þurfti til að bendla fólk við galdra, og hversu auðtrúa fólk var og fljótt að dæma ... EN það má kannski barasta á einhvern hátt líkja þessu við fordóma nútímans og kommentaæði almúgans á samfélagsmiðlunum. Á vissan hátt fara rafrænar galdrabrennur víst ennþá fram...
Alku lähti liikkeelle kankeasti vieraita henkilöhahmoja sekä paikkojen nimiä ripotellen. Kesti hetki päästä tarinan mukaan, mutta parinkymmenen sivun jälkeen tahti vilkastui ja kirjan miljööseen upposi. Noitavainoista löytyy aina jotain kauheaa joka koskettaa lukijaa. Kukapa sitä haluaisi pahantekijä olla, vaikka elämässä hyvin voida haluaa.
Ankeata aikaa, ankeita ihmiskohtaloita ja todella rasittava (kalevalamainen?) kirjoitustyyli - oli aika vaikea löytää tästä kirjasta mitään, mistä innostua.
Annetaan toinen tähti vaikka siitä, että kristinopin rumat kasvot tässä paljastuvat pinnallisemminkin ajattelevalle. On kuitenkin virhe, jos joku kuvittelee, että pahempaa se pyramidihuijaus ei olisi tehnytkään. Tuo ihmiskunnan syöpä vei sadoilta miljoonilta ihmisiltä elämän, vapauden, oikeudenmukaisuuden, järjen, moraalin, itseymmärryksen ja usein joidenkin näistä yhdistelmän... ja tekee sitä jopa Suomessa edelleen, vaikka syöpää on ruvettu poistamaan viimeisen 300 vuoden aikana. Kahden tuhannen vuoden ajan tuo syöpä on antanut hädänalaisille ihmisille typeriä keksittyjä tarinoita, ei-mihinkään pohjautuvaa"armoa", katteetomia lupauksia, mielivaltaisia ja jatkuvasti muuttuvia määräyksiä miten pitäisi elää ja jarruttanut inhimillistä kehitystä sekä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa sen minkä vain on suinkin pystynyt. Ja suurin osa niistä ihmisistä, jotka tätä "oopiumia" ovat kansalle syöttäneet ovat aivan hyvin tienneet mistä kusetuksesta on aina ollut kysymys. Jos joku maailmassa vielä ansaitsisi palaa hengiltä, niin nykyiset tuon valheen ja sorron mahti-välineen valtiaat.