J. K. Tammisen omaelämänkerta on huima matka elämän harmaan alueen hämäriin syövereihin. Matkaoppaana mies, joka aikoinaan oli monilahjakas neuvonantaja rikosten maailmassa, kanssamatkaajina niin kovia kokeneet ikuiset epäonnistujat kuin niin kutsuttu 'parempi väkikin'. Tammisen asiakkaina ja bisneskumppaneina olivat niin Neuvosto-Venäjän mafia kuin suomalaisen liike-elämän huiputkin. Konnat ja keinottelijat tarvitsivat huippuammattilaista, jolla ryhti oli suora ja kädenjälki peloton. Tamminen kuvaa kirjassaan rikosten maailmaa ja sen lainalaisuuksia, hyväosaisten kyltymätöntä ahneutta ja vähävaraisten oikeudenmukaisuutta. Usko hyvään vahvistuu, mutta matka on välillä raskas. Kirja on suorapuheisuudessaan ainutlaatuinen raportti hämäräbisneksien kulisseista.
Mielenkiintoisia lyhyitä rikoskertomuksia elämänkertatyylisesti kirjoitettuna. Joitain juttuja vähän vaikea seurata. Jutuissa tuntuu olevan ajoittain ehkä n. 93% lapin lisää. Tämänkaltaista kirjaa ei ole tullut aiemmin vastaan joten itselleni 5/5 kokemus joka upposi alas hujauksessa.
Kirjailija J.K. Tammisen nimi ei sanonut minulle mitään ennen kirjaan tarttumista. Muutaman dekkarinkin kirjoittaneen lakimiehen ja entisen rikollisen teksti muistuttaakin välillä joitakin kotimaisia dekkareita. Lauseet ovat lyhyitä ja usein koruttomia. Omaelämäkerrassa käydään Tammisen elämää läpi, mutta se muodostuu pääosin lyhyistä luvuista, joissa anekdootinomaisesti käydään läpi tapauksia kirjoittajan rikolliselta uralta ja lakimiesuralta. Henkilöiden nimet puuttuvat ja pääosin myös vuosiluvut ja paikkakunnat, usein jutut jättävät epämääräisen olon siitä miksi tämäkin on kirjaan otettu.
Entisille rikollisille tyypilliseen tapaan oma toiminta nähdään pääosin oikeutettuna, katumusta ei tunneta, värikynän määrää voi vain arvella ja tarinan konnat ovat usein virkamiehiä. Tamminen antaa tähän osittaista disclaimeria kirjan lopussa.
Kirja on tyyliltään sen verran hapuileva, että se ei anna tarvetta lukea Tammisen muita teoksia.