What do you think?
Rate this book
Döden vid Raatevägen
Militärhistorien är bräddfylld med berättelser om nedbrända krigszoner, leråkrar, ruinstäder och djungler. Men i stort sett bara ett betydelsefullt slag har utspelat sig i ödemarken kring en landsväg, omgärdad av isiga skogar och midjedjup snö, under långa mörka vinternätter enbart upplysta av månskenet.
Vid Raatevägen nära den ryska gränsen i mellersta Finland inringade och utplånade finländarna två fastfrusna, tungt utrustade och numerärt överlägsna sovjetiska divisioner under finska vinterkriget (1939– 1940). Världsmedierna rapporterade snart om den osannolika framgången.
Hur uppfattades blodbadet av fotsoldaterna på den finska och den sovjetiska sidan? I den prisbelönta Döden vid Raatevägen skildras det ofantliga kaoset som det stora slaget ledde till, där huvudrollerna inte spelades av militära befälhavare utan av helt vanliga soldater som kämpade i ett ”nedfruset helvete”.
”Boken ger nya perspektiv […] Keskisarja presenterar baksidan av de beryktade striderna, individernas öden och dystra händelser funna i arkiven och memoarer, som att avsiktligen avrätta sina egna. […] Genom boken löper ’folkets historia’ som växlar mellan individuella öden och de större sammanhangen.” Helsingin Sanomat
”Boken ger en ärlig och klar bild […] Legenden om vinterkriget har gjorts mänsklig genom det använda källmaterialet.” Kainuun Sanomat
”Boken saknar allt patos och smicker om den stora segern. Istället finns en genuin förundran och respekt för uthärdandet av de hårda krigsförhållandena på båda sidor om frontlinjerna. […] Döden vid Raatevägen gör rättvisa åt de som förtjänar den: vanligt folk.” Yle Lappi
”Fakta berättas som i Peter Englunds Poltava på ett sätt som intresserar en större publik. Keskisarja fokuserar på människor, utvecklar scener, presenterar talande detaljer […] han växlar suveränt mellan de individuella ödena och den större bilden.” Kanava
Vid Raatevägen nära den ryska gränsen i mellersta Finland inringade och utplånade finländarna två fastfrusna, tungt utrustade och numerärt överlägsna sovjetiska divisioner under finska vinterkriget (1939– 1940). Världsmedierna rapporterade snart om den osannolika framgången.
Hur uppfattades blodbadet av fotsoldaterna på den finska och den sovjetiska sidan? I den prisbelönta Döden vid Raatevägen skildras det ofantliga kaoset som det stora slaget ledde till, där huvudrollerna inte spelades av militära befälhavare utan av helt vanliga soldater som kämpade i ett ”nedfruset helvete”.
”Boken ger nya perspektiv […] Keskisarja presenterar baksidan av de beryktade striderna, individernas öden och dystra händelser funna i arkiven och memoarer, som att avsiktligen avrätta sina egna. […] Genom boken löper ’folkets historia’ som växlar mellan individuella öden och de större sammanhangen.” Helsingin Sanomat
”Boken ger en ärlig och klar bild […] Legenden om vinterkriget har gjorts mänsklig genom det använda källmaterialet.” Kainuun Sanomat
”Boken saknar allt patos och smicker om den stora segern. Istället finns en genuin förundran och respekt för uthärdandet av de hårda krigsförhållandena på båda sidor om frontlinjerna. […] Döden vid Raatevägen gör rättvisa åt de som förtjänar den: vanligt folk.” Yle Lappi
”Fakta berättas som i Peter Englunds Poltava på ett sätt som intresserar en större publik. Keskisarja fokuserar på människor, utvecklar scener, presenterar talande detaljer […] han växlar suveränt mellan de individuella ödena och den större bilden.” Kanava
319 pages, Mass Market Paperback
First published January 1, 2012
11 people are currently reading
89 people want to read
About the author
Teemu Keskisarja
28 books39 followersTeemu Keskisarja (s. 1971 ) on filosofian tohtori ja Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 16 of 16 reviews
February 2, 2016
Teemu Keskisarjan "Raaka tie Raatteeseen : suurtaistelun ihmisten historia" (Siltala, 2012) pureutuu moneen kertaan käsiteltyyn aiheeseen kiinnostavasti, yleistajuisesti ja tavallisten sotilaiden näkökulmaa mukaantuoden, hieman Antony Beevorin teosten tapaan.
Suomussalmen torjuntavoiton ja tuhoamistaistelun lisäksi kirjassa valotetaan hieman Kainuun rajaseutujen asukkaiden elämää, muun muassa puna-armeijan kanssa yhteistoimintaan ryhtyneiden korpikommunistien vaiheita ja kohtaloita kuvaten. Neuvostoliittolaisten näkökulmaa on tuotu sitäkin mukaan.
Suomussalmen luminen helvetti näyttäytyy kammottavana ja kaoottisena; sankarivainajien joukkoon sisältyy useita suomalaisten vahingonlaukaukseen kuolleita sotilaita. Pelkuruutta esiintyi, mutta hermoheikkoisiin suhtauduttiin yleensä ymmärtäväisesti.
Keskisarjan päätelmien mukaan Raatteen tien voiton merkitys ei lopulta ollut niin suuri kuin jälkimaailma haluaisi muistaa, sillä lopulliset ratkaisutaistelut käytiin viime kädessä etelämpänä. Mene ja tiedä kyllä sitten, miten olisi käynyt jos Suomi olisi katkennut kahtia?
Suositeltavaa luettavaa kaikille aiheesta kiinnostuneille!
Suomussalmen torjuntavoiton ja tuhoamistaistelun lisäksi kirjassa valotetaan hieman Kainuun rajaseutujen asukkaiden elämää, muun muassa puna-armeijan kanssa yhteistoimintaan ryhtyneiden korpikommunistien vaiheita ja kohtaloita kuvaten. Neuvostoliittolaisten näkökulmaa on tuotu sitäkin mukaan.
Suomussalmen luminen helvetti näyttäytyy kammottavana ja kaoottisena; sankarivainajien joukkoon sisältyy useita suomalaisten vahingonlaukaukseen kuolleita sotilaita. Pelkuruutta esiintyi, mutta hermoheikkoisiin suhtauduttiin yleensä ymmärtäväisesti.
Keskisarjan päätelmien mukaan Raatteen tien voiton merkitys ei lopulta ollut niin suuri kuin jälkimaailma haluaisi muistaa, sillä lopulliset ratkaisutaistelut käytiin viime kädessä etelämpänä. Mene ja tiedä kyllä sitten, miten olisi käynyt jos Suomi olisi katkennut kahtia?
Suositeltavaa luettavaa kaikille aiheesta kiinnostuneille!
February 3, 2022
Suomussalmi ja erityisesti Raatteentie lienevät suomalaisen sotahistorian tunnetuin tapaus. Joulukuussa 1939 Neuvostoliiton joukot yrittivät katkaista Suomen Oulun korkeudelta kahtia mutta kaikkien hämmästykseksi tammikuun puolella suurtaistelu päättyi Suomen voittoon.
Teemu Keskisarjan ”Raaka tie Raatteeseen” lähtee kiertämään suurtaistelua auki ensin tiestä, sitten pitäjästä ja sen asukkaista ja vasta sitten itse sotatoimista. Pidän tällaisesta näkökulmasta, vaikka se ehkä jättääkin välillä strategisen kokonaiskuvan hämärän peittoon. Toisaalta Talvisodan yleiskuvasta lienee kirjoitetun tolkuttomasti, joten tiukka fokus korven keskelle ei ole iso puute.
Kirjoittajana Keskisarja on mainio. Hänellä on selvästi oma, persoonallinen ääni. Mielipiteitäänkään hän ei säästele mutta perustelee niitä (ainakin harrastelijan mielestä) ihan varteenotettavasti. Teksti rullaa rennon sujuvasti, joka on tietokirjallisuudessa verrattain harvinaista.
Raatteentien ja Suomussalmen tapahtumista maalataan karu mutta tasapainoinen kuva. Meno on ollut karua puolin ja toisin mutta ennemminkin korpisodan ankarien olosuhteiden myötä. Verrattuna toisen maailmansodan yleiseen ”meininkiin” Kainuun perukoilla sodittiin sivistyneesti ja vähin raakuuksin.
Itse taistelun kuvaus on mielenkiintoista mutta sotaa edeltävän kainuulaisen korpikommunismin, nopeasti pystyyn polkaistun neuvostohallinnon ja vihollisten leipiin päätyneiden suomalaisten tarinat ovat jopa vielä herkullisempia. Vai mitä muuta voi sanoa kohtauksesta, jossa tuleva presidentti Kekkonen on poliisin edustajana kuuntelemassa Antti-Kristuksena tunnettua saarnamiestä, joka julistaa Neuvostoliiton olevan Ilmestyskirjan punainen ratsastaja, joka surmaa kaikki valkosuomalaiset ja miten vain kommunistit pääsevät taivaaseen? Kovaa kamaa.
Olen Keskisarjalta lukenut aiemmin vain lyhyempiä tekstejä, jotka ovat olleet vaihtelevan tasoisia mutta tämä antaa syyn ottaa myös muita kirjojaan lukulistalle.
Teemu Keskisarjan ”Raaka tie Raatteeseen” lähtee kiertämään suurtaistelua auki ensin tiestä, sitten pitäjästä ja sen asukkaista ja vasta sitten itse sotatoimista. Pidän tällaisesta näkökulmasta, vaikka se ehkä jättääkin välillä strategisen kokonaiskuvan hämärän peittoon. Toisaalta Talvisodan yleiskuvasta lienee kirjoitetun tolkuttomasti, joten tiukka fokus korven keskelle ei ole iso puute.
Kirjoittajana Keskisarja on mainio. Hänellä on selvästi oma, persoonallinen ääni. Mielipiteitäänkään hän ei säästele mutta perustelee niitä (ainakin harrastelijan mielestä) ihan varteenotettavasti. Teksti rullaa rennon sujuvasti, joka on tietokirjallisuudessa verrattain harvinaista.
Raatteentien ja Suomussalmen tapahtumista maalataan karu mutta tasapainoinen kuva. Meno on ollut karua puolin ja toisin mutta ennemminkin korpisodan ankarien olosuhteiden myötä. Verrattuna toisen maailmansodan yleiseen ”meininkiin” Kainuun perukoilla sodittiin sivistyneesti ja vähin raakuuksin.
Itse taistelun kuvaus on mielenkiintoista mutta sotaa edeltävän kainuulaisen korpikommunismin, nopeasti pystyyn polkaistun neuvostohallinnon ja vihollisten leipiin päätyneiden suomalaisten tarinat ovat jopa vielä herkullisempia. Vai mitä muuta voi sanoa kohtauksesta, jossa tuleva presidentti Kekkonen on poliisin edustajana kuuntelemassa Antti-Kristuksena tunnettua saarnamiestä, joka julistaa Neuvostoliiton olevan Ilmestyskirjan punainen ratsastaja, joka surmaa kaikki valkosuomalaiset ja miten vain kommunistit pääsevät taivaaseen? Kovaa kamaa.
Olen Keskisarjalta lukenut aiemmin vain lyhyempiä tekstejä, jotka ovat olleet vaihtelevan tasoisia mutta tämä antaa syyn ottaa myös muita kirjojaan lukulistalle.
September 24, 2018
A quick read on the battle and events leading up to the bloodshed. Avoids false heroism or condescending patriotism and opts for a balanced view of history, events and the people involved.
Starts and ends with more pondering pace, but served to add context.
Starts and ends with more pondering pace, but served to add context.
January 7, 2018
Sujuvaa ja lennokasta tekstiä Keskisarjalta. Suosittelen!
November 13, 2019
Boken har en speciell berättarstil. Den är indirekt och läsaren måste anstränga sig för att förstå. T.ex. frågor som ställs där man måste hålla frågan i huvudet för att faktiskt förstå svaret. Undertexter i vändningar i texten matchar inte det som skrivs i nästa mening. Det svänger fram och tillbaka i språket på ett onödigt sätt. Till det kommer en svårförståelig kronologi. Som läsare förstår man inte förloppet alla gånger.
Samtidigt har boken ett intressant grepp med den lokala bakgrunden
Annat som saknas här är bra kartor. Man vill som läsare av en bok om militära operationer ha många och detaljerade kartor. Det är långt ifrån tillräckligt och inget kartregister för att leta upp en när man behöver en.
Översättaren har gjort ett hästjobb med att fylla i saker som inte ens alla finsktalande kan väntas kunna.
Faktauppgifter är motstridiga med referensverket Finland i krig och med andra källor. Enstaka källor refererade till i boken får omotiverat stor betydelse.
Sammanfattningarna i slutet av boken är långrandiga och oprecisa. Det mesta av boken når i snitt upp till en svag trea genom att ämnet är intressant, men sänks rejält av avslutningen.
Samtidigt har boken ett intressant grepp med den lokala bakgrunden
Annat som saknas här är bra kartor. Man vill som läsare av en bok om militära operationer ha många och detaljerade kartor. Det är långt ifrån tillräckligt och inget kartregister för att leta upp en när man behöver en.
Översättaren har gjort ett hästjobb med att fylla i saker som inte ens alla finsktalande kan väntas kunna.
Faktauppgifter är motstridiga med referensverket Finland i krig och med andra källor. Enstaka källor refererade till i boken får omotiverat stor betydelse.
Sammanfattningarna i slutet av boken är långrandiga och oprecisa. Det mesta av boken når i snitt upp till en svag trea genom att ämnet är intressant, men sänks rejält av avslutningen.
April 6, 2013
Erilainen kuvaus Raateen taisteluista. Laajensi ainakin minun kuvaani talvisodan kuuluisimmasta taistelusta. Yksittäisen sotilaan kokemusten kautta taisteluista tuli kaoottisempi ja sattumavaraisempi nippu tapahtumia. Nyt yöpöydällä oleva Englundin vähän vastaavalla tavalla kirjoitettu kirja I maailmansodasta tuntuu tämän jälkeen ulkokohtaisemmalta.
Mikrohistoriallisten kirjojen lukemisen haasteena minulle on isomman kuvan pitäminen mielessä ja tapahtumien sijoittaminen sen kehyksiin. Keskisarjan kirjassa oli tähän mielestäni riittävästi eväitä.
Mikrohistoriallisten kirjojen lukemisen haasteena minulle on isomman kuvan pitäminen mielessä ja tapahtumien sijoittaminen sen kehyksiin. Keskisarjan kirjassa oli tähän mielestäni riittävästi eväitä.
January 21, 2013
Mielenkiintoisia näkemyksiä selvästi Beevorinsa lukeneelta historioitsijalta. Olisin suonut, että näkökulma ei olisi pysynyt ihan niin lähellä itse tapahtumapaikkoja, vaan olisi piipahtanut Mikkelissä ja Helsingissäkin. Mutta mielenkiintoista suhteutusta: divisioonan kuljettaminen kahdessa viikossa rajalta Ouluun ei olisi onnistunut edes rauhan oloissa!
May 8, 2023
Tietokirja keskittyy kertomaan talvisodan taistelujen etenemisestä Suomussalmen kunnassa. Niistä tunnetuin on tietysti Raatteentien taistelu, jota ainakin omana kouluaikanani käytiin kahdeksannen luokan historiantunnilla läpi. Luin tässä vastikään Antti Tuurin Talvisodan ja tajusin, että oma tietämykseni talvisodan taisteluista on melko vähäistä. Siispä lähdin ihan tietoisesti hakemaan kirjastosta tietokirjaa talvisodasta. Raatteentiestä kertova teos sopii minulle mainiosti, sillä kirjailijana Keskisarja on entuudestaan tuttu ja Kainuun tapahtumat kiinnostavat minua.
Neuvostoliitolla oli aikomuksenaan marssia parissa viikossa Suomen läpi Ouluun asti ja katkaista Suomi näin kahtia. Sopivaksi leikkauskohdaksi valikoitui Suomussalmen kunta, johon pääsi Neuvostoliitosta muutama vuosikymmen aiemmin rakennettua Raatteentietä pitkin. Maasto oli itärajalla vaikeakulkuista, joten viholaisella ei ollut kovinkaan montaa reittivaihtoehtoa siirrellä järeitä ihmistentuhoamisvälineitään. Neuvostosotilaat vyöryivät ensimmäiseksi Suomussalmella Juntusrantaan, minkä jälkeen myös kirkonkylä vallattiin. Moni suomalainen sai kuitenkaan maksaa hengellään siitä, että ryssää ei tämän pidemmälle päästetty. Tästä alkoi suomalaisten kamppailu ja alueiden takaisinvaltaaminen määrältään ylivoimaista vihollista vastaan. Talvisodan ihmeestä voi syystäkin puhua.
Tietokirjaa lukiessa mieleen tuli monenlaisia ajatuksia. Ajatukset siirtyivät väkisin meneillään olevaan Ukrainan sotaan. Ikävä kyllä suurin osa Raatteelle tapetuista neuvostosotilaista oli sotaan heikoissa kamppeissa pakotettuja ukrainalaisia. Yllätyin siitä, että Suomussalmen Juntusrannassa oli ennen sotaa ja sodan alettua paljon myötämielisesti Neuvostoliittoon suhtautuvia korpikommunisteja, jotka vaihtoivat sodan alettua puolta ja toimivat yhteistyössä vihollisen kanssa, esimerkiksi oppaina. Kirjaa lukiessa kiitollisuuteni suomalaisia sotaveteraaneja kohtaan nousi entisestään. Vaikka onhan se sota pahantekoa molemmin puolin, niin kuin eräs joskus sanoi.
Neuvostoliitolla oli aikomuksenaan marssia parissa viikossa Suomen läpi Ouluun asti ja katkaista Suomi näin kahtia. Sopivaksi leikkauskohdaksi valikoitui Suomussalmen kunta, johon pääsi Neuvostoliitosta muutama vuosikymmen aiemmin rakennettua Raatteentietä pitkin. Maasto oli itärajalla vaikeakulkuista, joten viholaisella ei ollut kovinkaan montaa reittivaihtoehtoa siirrellä järeitä ihmistentuhoamisvälineitään. Neuvostosotilaat vyöryivät ensimmäiseksi Suomussalmella Juntusrantaan, minkä jälkeen myös kirkonkylä vallattiin. Moni suomalainen sai kuitenkaan maksaa hengellään siitä, että ryssää ei tämän pidemmälle päästetty. Tästä alkoi suomalaisten kamppailu ja alueiden takaisinvaltaaminen määrältään ylivoimaista vihollista vastaan. Talvisodan ihmeestä voi syystäkin puhua.
Tietokirjaa lukiessa mieleen tuli monenlaisia ajatuksia. Ajatukset siirtyivät väkisin meneillään olevaan Ukrainan sotaan. Ikävä kyllä suurin osa Raatteelle tapetuista neuvostosotilaista oli sotaan heikoissa kamppeissa pakotettuja ukrainalaisia. Yllätyin siitä, että Suomussalmen Juntusrannassa oli ennen sotaa ja sodan alettua paljon myötämielisesti Neuvostoliittoon suhtautuvia korpikommunisteja, jotka vaihtoivat sodan alettua puolta ja toimivat yhteistyössä vihollisen kanssa, esimerkiksi oppaina. Kirjaa lukiessa kiitollisuuteni suomalaisia sotaveteraaneja kohtaan nousi entisestään. Vaikka onhan se sota pahantekoa molemmin puolin, niin kuin eräs joskus sanoi.
November 14, 2017
Hyytävä kuvaus Suomussalmen ja Raatteen tien taisteluista talvisodassa. Teemu Keskisarjalla kuvaa tuttuun tapaansa asioita monen tahon vinkkelistä ja taustoittaa seudun historiaa mukavasti. Toimii.
Raatteen tien motti oli aivan järkyttävää huonosti varustettujen neuvostosotilaiden tapattamista. Suomelle kahden divisioonan tuohoaminen oli riemuvoitto, mutta sillä oli hintansa - taistelu sitoi joukkoja, joita olisi kipeästi tarvittu etelämpänä, missä vihollisen läpimurto tapahtuikin.
Raatteen tien motti oli aivan järkyttävää huonosti varustettujen neuvostosotilaiden tapattamista. Suomelle kahden divisioonan tuohoaminen oli riemuvoitto, mutta sillä oli hintansa - taistelu sitoi joukkoja, joita olisi kipeästi tarvittu etelämpänä, missä vihollisen läpimurto tapahtuikin.
February 15, 2020
Fremragende, multifacetteret og indsigtsfuld analyse af de ikoniske kampe i det nordlige Finland 1939-1940. Kommer bredt omkring; f.eks. til konsekvenserne for lokalbefolkningen.
June 5, 2020
Teemu Keskisarja on ehkäpä paras nykyhistorioitsija. Tämäkin kirja toi ennestään tuttuun aiheeseen uusia näkökulmia ja uutta tietoa.
July 19, 2020
Keskisarja är en bra historiker, men ingen särskilt bra författare.
January 11, 2021
Värikästä ja mukaansa tempaavaa kerrontaa pienen(kin) ihmisen näkökulmasta.
September 24, 2024
Detaljerad och gedigen. Författarens språk höjer läsning med den krassa klarhet och enkla formuleringar.
January 3, 2015
Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen. Suurtaistelun ihmisten historia lähestyy Suomussalmen ja Kuhmon alueen taisteluja talvisodassa monipuolisesti eikä pelkästään vain sotilaiden näkökulmasta.
Lähteitä Keskisarja käyttää useimmiten onnistuneesti ja monipuolisesti, ja tapahtumiin saadaan niin venäläisten, suomalaisten upseerien ja rivimiesten kuin venäläismielisten vakoojien ja loikkareiden näkökulmaa eri arkistolähteistä. Toisaalta lähteiden käytössä on paljon turhia rönsyjäkin, kuten Ilmari Kiannon Turjanlinnan hylkäämisessä: ”Oman onnensa nojaan jäivät lampaat ja Kainuun kaunein rotukissa, niin myös koira jonka viidestä vastasyntyneestä pennusta pääsi reppuun vain yksi, Söpö nimeltään.”
Sananvalinnat ovat paikoin erikoisia ja lennokkaita, mm. Suomussalmen kirkonkylään juuttuneen 163. divisioonan avuksi venäläiset lähettivät kenraali Vinogradovin ukrainalaisdivisioona ”Sininen eli 44. Divisioona ei ollut valioyksikkö, mutta ei sikalaumoihin rinnastuva rupusakkikaan”. Kun motitetut venäläisjoukot yrittivät parhaansa mukaan takaisin rajan taa, ”valkosuomalaiset” lähtivät ”jänisjahtiin”. Marttisen ja Siilasvuon miehet ajoivat peräytyvää vihollista ”pystykorvakiväärein ja rotanhäntäpistimin”.
Karttoja on muutamia, mutta Kuhmon alueen motitukset jäävät kovin vähälle huomiolle, ja pääpaino kirjassa keskittyy kenraalimajuri Zelentsovin ja kenraali Vinogradin joukkojen lyömiseen ja tuhoamiseen. Myös eversti Dolionin hiihtorprikaatin vastahyökkäys ja sen torjuminen miltei sivuutetaan.
Kirjan loppupuolella esitetään niin suomalaistan kuin venäläisten sotahistorioitsijoiden arvioita kaatuneista ja muista tappioista. Ne menevät suuresti ristiin, niin kuin yleensä vastaavissa tapaa mennäkin. Suomalaisarvioiden mukaan puna-armeijan tappiot olivat yli 20 000 miestä, venäläisten mukaan murto-osa siitä.
Vaikka puna-armeijan suunnitelmissa oli katkaista Suomi kolmessa viikossa Suomussalmelta Ouluun ja avata tie siten Ruotsin malmikentille, Keskisarjan mukaan ”Kaikkein kyynisin ulkoavaruudesta saapunut havainnoitsija voisi väittää, että Suomussalmen suurtaistelu 1939–1940 ei hyödyttänyt ketään eikä opettanut mitään.” Ennen kuin päästään avaruuteen, kirjailija vie lukijan moneen otteeseen satojen vuosien päähän, milloin Pultavan pölyisille kentille (1709) niin kuin Suomen sotaankin (1809) yht’äkkiä Siilasvuon sotilaskarttojen ääreltä.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, joskin rönsyilevä, osin hajanainen ja epätasainen esitys Raatteentien sotatapahtumista.
Lähteitä Keskisarja käyttää useimmiten onnistuneesti ja monipuolisesti, ja tapahtumiin saadaan niin venäläisten, suomalaisten upseerien ja rivimiesten kuin venäläismielisten vakoojien ja loikkareiden näkökulmaa eri arkistolähteistä. Toisaalta lähteiden käytössä on paljon turhia rönsyjäkin, kuten Ilmari Kiannon Turjanlinnan hylkäämisessä: ”Oman onnensa nojaan jäivät lampaat ja Kainuun kaunein rotukissa, niin myös koira jonka viidestä vastasyntyneestä pennusta pääsi reppuun vain yksi, Söpö nimeltään.”
Sananvalinnat ovat paikoin erikoisia ja lennokkaita, mm. Suomussalmen kirkonkylään juuttuneen 163. divisioonan avuksi venäläiset lähettivät kenraali Vinogradovin ukrainalaisdivisioona ”Sininen eli 44. Divisioona ei ollut valioyksikkö, mutta ei sikalaumoihin rinnastuva rupusakkikaan”. Kun motitetut venäläisjoukot yrittivät parhaansa mukaan takaisin rajan taa, ”valkosuomalaiset” lähtivät ”jänisjahtiin”. Marttisen ja Siilasvuon miehet ajoivat peräytyvää vihollista ”pystykorvakiväärein ja rotanhäntäpistimin”.
Karttoja on muutamia, mutta Kuhmon alueen motitukset jäävät kovin vähälle huomiolle, ja pääpaino kirjassa keskittyy kenraalimajuri Zelentsovin ja kenraali Vinogradin joukkojen lyömiseen ja tuhoamiseen. Myös eversti Dolionin hiihtorprikaatin vastahyökkäys ja sen torjuminen miltei sivuutetaan.
Kirjan loppupuolella esitetään niin suomalaistan kuin venäläisten sotahistorioitsijoiden arvioita kaatuneista ja muista tappioista. Ne menevät suuresti ristiin, niin kuin yleensä vastaavissa tapaa mennäkin. Suomalaisarvioiden mukaan puna-armeijan tappiot olivat yli 20 000 miestä, venäläisten mukaan murto-osa siitä.
Vaikka puna-armeijan suunnitelmissa oli katkaista Suomi kolmessa viikossa Suomussalmelta Ouluun ja avata tie siten Ruotsin malmikentille, Keskisarjan mukaan ”Kaikkein kyynisin ulkoavaruudesta saapunut havainnoitsija voisi väittää, että Suomussalmen suurtaistelu 1939–1940 ei hyödyttänyt ketään eikä opettanut mitään.” Ennen kuin päästään avaruuteen, kirjailija vie lukijan moneen otteeseen satojen vuosien päähän, milloin Pultavan pölyisille kentille (1709) niin kuin Suomen sotaankin (1809) yht’äkkiä Siilasvuon sotilaskarttojen ääreltä.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, joskin rönsyilevä, osin hajanainen ja epätasainen esitys Raatteentien sotatapahtumista.
May 29, 2016
Keskisarja eksyi tuotannossaan ensi kertaa varsinaisen sotahistorian pariin. Kirja on populaaria mutta ansiokasta Suomussalmen taisteluiden analyysia ja "totaalinen" näkökulmassaan, avaten rivimiehen näkökulmaa talvisissa taisteluissa. Talvisodan myyttiä/henkeä puretaan niiltä osin kuin se on päälleliimattua muihin taistelun tekijöihin (uskollisuus lähiesimiehille ja aseveljille, primitiiviset seikat) nähden. Erityisen kiintoisaa on venäläisnäkökulman avaaminen. Häviö Raatteessa ei johtunut pelkästään hiihtotaidon puutteesta ja sopimattomasta kalustosta pohjoisiin oloihin. Hyvät kartat auttavat seuraamaan taisteluiden kulkua.
Displaying 1 - 16 of 16 reviews