Täpärästi rosvoritarien käsistä selvinnyt Reynevan jatkaa pakoaan Sterzin veljeksiltä, jotka janoavat hänelle kostoa sekä yhden veljen kuolemasta, että toisen veljen vaimon kanssa vehtaamisesta. Yhdessä kumppaniensa Scharleyn ja Mesi-Simsonin kanssa nuori lääkäri päätyy kiperästä tilanteesta toiseen, tavoittelee pariakin eri kaunotarta ja seikkailee ympäri keskiaikaista Sleesiaa, kunnes lopulta joukon tie vie kuuluisaan Narrenturmin hullujenhuoneeseen. Selviääkö Reynevan inkvisition kourista vielä vapauteen?
Narrenturm 2 on loppuosa Andrzej Sapkowskin ronskin elämänmakuisesta romaanista, jonka alkupuolisko Narrenturm 1 ilmestyi suomeksi 2018. Tämä 1400-luvun Keski-Eurooppaan sijoittuva road trip aloittaa Noituri-kirjoillaan maailmanmaineeseen nousseen puolalaiskirjailijan pääteossarjan, Hussilaistrilogian.
Andrzej Sapkowski, born June 21, 1948 in Łódź, is a Polish fantasy and science fiction writer. Sapkowski studied economics, and before turning to writing, he had worked as a senior sales representative for a foreign trade company. His first short story, The Witcher (Wiedźmin), was published in Fantastyka, Poland's leading fantasy literary magazine, in 1986 and was enormously successful both with readers and critics. Sapkowski has created a cycle of tales based on the world of The Witcher, comprising three collections of short stories and five novels. This cycle and his many other works have made him one of the best-known fantasy authors in Poland in the 1990s.
The main character of The Witcher (alternative translation: The Hexer) is Geralt, a mutant assassin who has been trained since childhood to hunt down and destroy monsters. Geralt exists in an ambiguous moral universe, yet manages to maintain his own coherent code of ethics. At the same time cynical and noble, Geralt has been compared to Raymond Chandler's signature character Philip Marlowe. The world in which these adventures take place is heavily influenced by Slavic mythology.
Sapkowski has won five Zajdel Awards, including three for short stories "Mniejsze zło" (Lesser Evil) (1990), "Miecz przeznaczenia" (Sword of Destiny) (1992) and "W leju po bombie" (In a Bomb Crater) (1993), and two for the novels "Krew elfów" (Blood of Elves) (1994) and "Narrenturm" (2002). He also won the Spanish Ignotus Award, best anthology, for The Last Wish in 2003, and for "Muzykanci" (The Musicians), best foreign short story, same year.
In 1997, Sapkowski won the prestigious Polityka's Passport award, which is awarded annually to artists who have strong prospects for international success.
In 2001, a Television Series based on the Witcher cycle was released in Poland and internationally, entitled Wiedźmin (The Hexer). A film by the same title was compiled from excerpts of the television series but both have been critical and box office failures.
Sapkowski's books have been translated into Czech, Russian, Lithuanian, German, Spanish, French, Ukrainian, and Portuguese. An English translation of The Last Wish short story collection was published by Gollancz in 2007.
The Polish game publisher, CD Projekt, created a role-playing PC game based on this universe, called The Witcher, which was released in October 2007. There is also a mobile version of the game which has been created by Breakpoint Games and is being published by Hands-On Mobile in Western Europe,Latin America and Asia Pacific.
The English translation of Sapkowski's novel Blood of Elves won the David Gemmell Legends Award in 2009.
Mitä jos keskiajan uskomukset pitäisivätkin paikkansa? Noidat kokoontuisivat kyöpelinvuorella ja kirkon inkvisitio olisi periaatteessa oikealla asialla. Korostan sanaa "periaatteessa", sillä Sapkowski ei anna ymmärtää että ajat ja etenkään ihmisluonto olisivat olleett jotenkin paremmat entisaikoina. Tikunnokkaan joutuvat erityisesti ritarit, joiden valta-asema keskiajalla perustui lähinnä pidäkkeettömään väkivaltaan. Lämmin suositus!
Myönnän että valtava määrä hahmoja monimutkaisine nimineen, lempinimineen ja titteleineen menee minulta autuaasti sekaisin. Myös koko uskonsotakuvio on minulle aika tavalla hämärän peitossa - tai siis ymmärrän pääpiirteet: toinen porukka uskoo näin, toinen noin, ja sitten tapellaan siitä kumpi on oikeassa. Silti kirja piti mielenkiintoni yllä loppuun saakka, ja aivan erityisesti viimeiset kaksi sivua, kun Reynevan törmää vanhaan tuttuun, tuntuivat lukijana äärimmäisen palkitsevilta. Olin odottanut tuota kohtaamista ja olin kuvitellut sen erilaiseksi joka kerta, kun juonikuvio alkoi vihjata että pian se tapahtuu. Ja joka kerta olin kuvitellut sen paljon, paljon epämiellyttävämmäksi Reynevanille. Jään malttamattomana odottamaan seuraavaa kirjaa, jotta saan selville miten Reynevanin ja tämän toisen hahmon välinen tilanne kehittyy.
Like the first part, I enjoyed this book immensely. Reading Narrenturm part one and part two right after each other really helped to stay on track of who is who and what is where, which was necessary with how many characters and places there are in this book. Sapkowski includes so many characters in this book that it makes it almost impossible to remember everyone. Knowing some history of European reformist movements and late middle ages definitely make this book a more enjoyable experience.
As a history nerd, I enjoyed how many references the book contained to things that would shape European history later on, like Gutenberg's press and Martin Luther's theses.
Alussa olisi saanut olla jonkinlainen tiivistelmä ensimmäisen puoliskon tapahtumista ja henkilöistä. Kirja kun on jaettu raa'asti keskeltä kahtia, ei ole mitään muistia herätteleviä kuvauksia tai kertausta, jotta pääsisi sujuvammin takaisin tarinaan. Kieli ja hahmot ovat värikkäitä, mutta kirjassa on myös aika paljon täytedialogia, kun henkilöt suoltavat pitkät pätkät nimiä ja muuta tarpeetonta. Henkilöhahmot ovat tosiaan rempseää väkeä, lukuunottamatta päähenkilö Reynevania, joka on kirjan isoin miinus. Tämä vain koheltaa tilanteesta toiseen oppimatta paljon mitään. Huoh.
Yhtä jännittävä ja mukaansa tempaava kuin ensimmäinenkin osa. Narrenturm kokonaisuutena oli loistava kokemus. Kirjassa sattuu ja tapahtuu toinen toistaan oudompia ja jännittävämpiä kommelluksia joiden aikana saa nauraa ja ihmetellä. Tämän kirjan parissa ei ole tylsää!
Hahmot kasvoivat sellaisiksi joista haluaa palavasti oppia lisää ja tarina sai syvällisiäkin ulottuvuuksia. En malta odottaa mitä Herran soturit tuo tullessaan Reynevanille, Scharleylle ja Mesi-Simsonille.
Taattua Sapkowskin laadukasta fantasiamaailmaa ja henkilökeskeistä tarinan kerrontaa!
Kovasti oudoksuttaa tarve jakaa teos kahtia, vaikeuttaa arviointia yhtenä kirjana. Kakkososa tuntui kuitenkin vauhdikkaammalta ja oli jo varsin erinomaisen viihdyttävää luettavaa. Teoksen loppua kohti selvisi mukavasti mysteereitä, joita kirjan alkupuoli jätti ilmaan. Paljon toki jäi vielä jäljelle.
Sapkowski kuvaa ihmisen julmuutta karmivan taitavasti, hän kirjoittaa myös taistelukuvauksia hyvin. Päähenkilön tempautuminen mukaan sotaan saa kyllä innolla odottamaan, miten tarina jatkuu!
Seuraavan osan luen toki vasta kun molemmat osat ovat saatavilla suomeksi.
The things I liked or didn't like in the first part of this book/series, were just the same in this on: the overall story would've been so much more enjoyable with MUCH less namedropping, politics/religion and use of Latin which you have to keep on checking for translations from the back of the book, all the time. All these annoyances almost made me to give only two stars, because I was seriously hoping these problems would be bygones after Narrenturm 1. But, for the story itself and all the humor, I'm still going to read part 3 of this trilogy aswell.
Alussa erittäin laahaava tarina, joka (onneksi!) muuttuu noin puolen välin jälkeen. Ensimmäinen puolikas (Narrenturm 1.1) näistä kahdesta kirjasta oli mielestäni parempi. En suoranaisesti pidä Reynevanista hahmona, hän tuntuu olevan liian helposti riepoteltavana muiden suuntaan, eikä hänellä ole kovin syvällisiä ajatuksia. Hän menee sinne, kuka hänet sieppaa, tekee sitä, mitä muutkin tekevät. Toivon, että tapahtuisi jonkinlaista hahmon kehittymistä, sillä on turhauttavaa seurata päähenkilön tekemisiä tällä tavoin.
Ei tämä nyt oikein lähde lentoon. Hetkittäin ihan hyvä, mutta liian paljon tyhmiä henkilölistauksia ja jotenkin tulee välissä fiilis, että kirjailija on vähän turhan itsetietoinen, että tässä tehdään kunnon draamaa.
Tarinaan pääsi jälleen hyvin mukaan, vaikka edellisestä kirjasta oli hieman aikaa. Joku oli Goodreadsissa kaipaillut alkuun pientä tiivistelmää ykkösosan tapahtumista, mutta minä en olisi kokenut sitä tarpelliseksi. En toisaalta ymmärrä miksi tämä oli edes jaettu kahteen osaan, kun alkuperäisessä puolankielisessä versiossa oli vain reilut 600 sivua.
Jos keskiaikaa yleensä romantisoidaan, niin Narrenturmissa ollaan ajoittain kuvauksessa jo inhorealismin tasolla. Monien juttujen kohdalla totesin, että tuota ei olisi kiva nähdä visuaalisessa muodossa esimerkiksi elokuvassa. Voisi muuten olla sovittajalle melkoinen työmaa, vaikka kuinka saisi tehdä työtään korkeimpien ikärajojen alla.
Reynevanille ja kumppaneille tapahtuvat sattumukset ovat kyllä hauskoja ja Narrenturmin muut vangit varsinaisia persoonia. Erityisesti minua viehätti kuvaus noitasapatista ja muutenkin kirjan tapa yhdistää taikuus saumattomasti historiallisiin piirteisiin.