Ihminen kykenee hyvään ja pahaan. Tähän havahtuu Yön ja päivän tarinoiden lukija tavatessaan henkilöitä, jotka ovat päätyneet kynnykselle tutun ja tuntemattoman, totutun ja vieraan väliin. He pyrkivät, kuka mitenkin, tukkimaan menetysten ja luopumisten elämään näivertämiä aukkoja, ja paikkailevat samalla itseään. Kynnykseltä avautuu näkymä myös menneisyyteen, kun muistot kuljettavat näkyviin valintoja ja ratkaisuja, ilon pilkahduksia, rakkauden laahuksia ja koteloitunutta surua.Vainosen tarinat luovat omalakisen kolhuisen todellisuutensa, jossa alitajuinen ja pimeä sekoittuu toivoon ja lohtuun. Hän kuvaa ihmisiä, joiden mieltä myllertävät elämän ja kuoleman vietit. Pyristellessään niiden otteessa he ajattelevat - tai kuvittelevat - voivansa valita, kummalle puolelle kynnystä jalkansa laskevat.Tarinoiden välisten kynnysten yli kulkeutuu myös groteski kuvasto ja symboliikka, jossa ruumis ja mieli lakkaamatta hiertyvät toisiaan vasten synnyttäen yhä uusia lihan ja hengen liittoja: milloin ilkamoivia, milloin melankolisia, mutta aina surrealistisia ja kummia.
Yön ja päivän tarinoita on osuva nimi tälle Jyrki Vainosen mustan surrealistiselle novellikokoelmalle. Vainonen läväyttää näkösälle ihmisluonnon absurdeja ja pimeitä, sairaitakin puolia, mutta valoa vain nimeksi - joten enemmän siellä yönpuolella liikuskellaan. Hän nivoo jännittävästi monia novelleja toisiinsa kertoen jo tutun hahmon tarinaa eri näkökulmasta. Trillereiden ja kauhutarinoiden ystävälle tämä on varmasti todellinen lukunautinto. Tarinat ja juonet kumpuavat ihmisen pimeästä sisimmästä, mutta teksti loistaa valoa.
Hyvä kirja! Kauniisti ja tarkasti kirjoitettu, mieleenpainuvat ja kiinnostavat tarinat. Todella uskottavat hahmot ja kaunista tavallisen elämän taianomaisuuden, ihmeiden ja painajaisten kuvausta. Pidin etenkin kahden vanhuksen päivistä kertovasta tarinasta nimeltä Kaksin, se oli sydäntäsärkevän kaunis. Myös Löydökki oli mehiläisineen aivan ihana ja Päät oli karmaisevalla tavalla todella hauska ja mieleenpainuva.
Tämä oli pikemminkin 3 1/2 tähden lukukokemus, mutta päädyin kolmoseen, sillä tämä ei säväyttänyt mitenkään ihmeellisesti. Todella hyvä lukukokemus siis, mitään uutta ja ihmeellistä ei kuitenkaan tästä kirjasta saanut.
Vaikka teoksen otsikossa onkin maininta tarinoista, löytyy tästä kokoelmsta monia ns. tyylipuhtaita novelleja loppukoukkuineen kaikkineen. Hieno kokoelma, joka on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle.
Jyrki Vainosen Yön ja päivän tarinoissa kuljetaan hieman nyrjähtäneissä maailmoissa. On siirtyviä huoneita, omituisia kasvannaisia puutarhoissa, eloon herääviä nukkeja. Nämä novellit eivät olleet aivan omaan makuuni, mutta eivät ne huonojakaan olleet. Perushyvä.
"He lepäävät vierekkäin, äiti ja tytär, niin kuin monesti makuuhuoneen sängyllä. Kuva kahdesta luurangosta niin lähekkäin, että luut ovat ajautuneet limittäin, tietämättä kummasta ovat irronneet tai kenelle elämässä kuuluneet, tulee Antonin mieleen aina, kun hän seisahtuu hautakiven eteen ja sulkee silmänsä.
Kun hän avaa ne, kuva haihtuu, ja Anton näkee todellisuuden: hiekalle karisseet männynneulaset, hautakivien jonot ja rivit, toisiaan risteävät hiekkakäytävät, vesipisteet hanoineen ja letkuineen, puiden rungot, kivisen aidan. Elämän, joka jatkuu. Ja tänään myös tuulen, joka kohahtelee puuskina mäntyjen latvuksissa."
...
Vainosen novelleissa leijuu maatumisen metsäinen, imelä tuoksu, salaisuuksia ja mystiikkaa. Hahmot ovat eksyksissä kukin omilla tavoillaan ja kuolema on koko ajan sormien ulottuvilla. Vainosen luomassa absurdissa ulottuvuudessa on myös lämpimämpiä sävyjä: lohtua antavat rakkaus, suru, kaipuu sekä luonnon kiertokulkuun tuudittautuminen.
Novellit on kieltämättä taidolla kirjoitettuja, tunnelma pitää otteessaan ja kokonaisuus on koherentti. Jostain syystä oma lukukokemukseni ei kuitenkaan ollut kaikista nautinnollisin, tuntui monesti että kirjaa piti rämpiä eteenpäin. Voisin antaa arvosanaksi mitä vaan 2-4 välillä. Voi olla, että novellikokoelmat eivät vain ole juttuni.
Vaikka tää ei ole sitä tyypillistä kirjallisuutta mitä luen, pakko myöntää että yllätyin positiivisesti! Ihan tosi kauniisti kirjoitettua tekstiä ja huomasi kyllä ettei kirjoittaja ollut ekaa kertaa kirjoittamassa. 😍
Kahdentoista novellin kokoelma. Taitavasti punottuja kuvia elämästä ja kuolemasta, sijoiltaan nytkähtäneestä todellisuudesta. Erittäin nautinnollista kieltä!
Kokoelma oli hyvä. Muutama tarina jäi vähän auki, enkä saanut kiinni siitä, mitä niillä ehkä haettiin. Kokoelmassa lempparini oli ehdottomasti viimeinen novelli, Silmukka.
Olen yleensä pitänyt Jyrki Vainosen kirjoista, mutta nyt tämä kokoelma ei erityisemmin iskenyt. Ehkä tarinat olivat tähän hetkeen liian synkkiä ja muutenkin pointti jäi monesta tarinasta tajuamatta.