Valkoinen kaupunki

by Anni Nupponen

Nainen kurkottaa kohti aurinkoa jäätyneessä kaupungissa.

Maailma on jäätynyt ilmastokatastrofin seurauksena ja ihmiskunnan rippeet ovat vetäytyneet suljettuihin kaupunkeihin. Sonja, kuuluisan taiteilijan Sasha Marun tytär, haluaa oppia tuntemaan edesmenneen isänsä. Valkoinen kaupunki on romaani taiteesta, kylmyydestä, rajoista ja niiden ylittämisestä.

Genres: Speculative Fiction, Dystopia, Science Fiction, Queer, Finnish Literature

277 pages, Paperback

First published January 1, 2019

About the author

Anni Nupponen is a Finnish writer who writes fantasy and science fiction. She writes about war, use of power and sadness, but also tells tales of love and kindness. She is inspired by fairy tales, steampunk and cyberpunk. She loves cats and sunshine. She lives in Tampere, Finland.

Reviews

[Magdalena Hai · Rating 5 out of 5]

Olen odottanut Valkoista kaupunkia kuin kuuta nousevaa, kahdesta syystä: 1) Anni Nupposen kirjoista tietää aina, mitä saa. Laatua, loistavaa maailmanrakennusta, mieleenjääviä hahmoja ja vähäeleisesti auki keriytyvää juonta. 2) Ja koska (olen sanonut tämän ennenkin) Anni Nupponen on suomispefin salattu, hohtava helmi. Valkoinen kaupunki on parasta Nupposta tähän asti. Kuten sanottu, Nupponen loistaa aina maailmanrakennuksessa, mutta tällä kertaa tuntuu, että hän on vienyt tämän taitonsa aivan uudelle tasolle. Lukijalle avautuu ajankohtaisuudessaan hyvin uskottava ja syvä lähitulevaisuuden maailma, jossa ihminen on jäänyt luonnon armoille ankarimmalla mahdollisella tavalla. Päähenkilö Sonja Marun henkilöhistorian kautta maailman tapahtumat avautuvat upeasti ja Sonjan kaipuu aurinkoon, jonka ihmiset ovat lajina menettäneet, kiertyy kaikkeen, mitä romaanissa tapahtuu. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut tarinaa, jossa seksikohtauksetkin heijastavat hienosti kirjan syvintä teemaa! Tämä on tarinankerronnallista taitoa, jonka äärellä täytyy kumartaa. Nupposen tapa kuvata sukupuolta (tai sukupuolettomuutta) on myös vertaansa vailla. Niin hienoeleisen vaivatonta, että sen täytyy olla vaikeaa.

Ihan parista asiasta kuitenkin naputan, laitan ne spoilerisuojaukseen:

Pieni asia, johon olisin tekstissä toivonut selitystä: Miksi Sonja käytti huikean kalliin Sasha Marun Keltaisen auringon maalaamiseen eikä retkikunnan rahoittamiseen? Teko palveli tematiikkaa, kyllä, mutta tuntui samalta kuin tapa, jolla Sonja menetti kätensä - ja Sonjahan ei ollut enää se Sonja, joka menetti kätensä. (Tää on kyllä vähän tällainen "nipo nipottaa säröstä täydellisyydessä". :D )

Tekstin rytmityksestä näki aika pian loppua lähestyttäessä, että sääasemalle ei päästäisi, vaan tarina loppuun ennen sitä ja keskittyy Sonjan kehitykseen hahmona. Tämä hiukan harmitti, vaikka ymmärränkin kirjailijan tehneen tietoisen valinnan. Tuntui siltä, että edes konkreettinen lähtö lumeen olisi tuonut vielä yhden lisätason tarinaan. Ihanteellisesti olisin halunnut nähdä retkikunnan pääsevän sääasemalle (tai vaihtoehtoisesti kuolevan lumeen). Nyt tuntui hieman liikaa siltä, että kirjailija pohjustaa jatko-osaa (en tiedä tästä), mutta itse olisin tykännyt lukea yhden pidemmän tarinan. Mutta en tunnetusti ole avoimien loppujen ystävä, ja tätä samaa fiilistä tuli myös Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta, jossa koko kirja tehtiin lähtöä ja lopussa lähdettiin. Kyse ei siis ole kirjailijan taitamattomuudesta tms. vaan omasta preferenssistäni lukijana.



Näistä (omasta näkökulmastani puutteista) huolimatta annan kirjalle todella mielelläni viisi tähteä. Nupposen kirjat eivät mielestäni saa niitä tähdityksiä, joita ansaitsevat. Ehkä osittain siksi, että hän on julkaissut vain pienkustantajilta. Lisäksi Nupponen kirjoittaa hiljaista, hitaasti avautuvaa älykästä spefiä, joka ei iske moukarilla, vaan sivelee sulalla. Kun sitä tietää odottaa, iso osa lukunautintoa syntyy siitä tiedosta, että tämä on jälleen sellainen tarina ja maailma, joka tekee pesän mieleen ja jää sinne asumaan.

(Disclaimer: Vaikka olen itsekin Oskin jäsen, en ole ollut millään tavalla tekemässä tätä kirjaa. Arvio on puhtaasti lukijan ja Nuppos-fanin. Voisi ehkä sanoa niinkin, että juuri tällaisten teosten takia olen Oskin jäsen. Haloo, isot kustantajat, miksi te ette ole jo kaapanneet tätä ihmistä?)

[Maria]

Luin tätä hiljakseen ja nautiskellen. Valkoinen kaupunki on ihana kirja, ihana. Olen lukenut teoksen aikaisena käsikirjoitusversiona*, joten periaatteessa tiesin, mihin tarina suuntaa / päätyy, eli muutamien muiden arvioiden "pettymystä" ei tullut lopussa. Oli silti jännä nähdä, mikä kaikki teoksessa oli matkan varrella muuttunut. Tämä on hidasta kaunokirjallista spefiä, joka keskittyy siihen miten ja miksi asiat tapahtuvat eikä niinkään kuljettamaan lukijaa huimaa vauhtia eteenpäin.

Tällaisen kanssa voi olla ylpeä Osuuskummasta, mutta olisin mieluusti nähnyt kirjan suuremmankin kustantajan katalogissa.

*Kerrottakoon, että ahmin aikoinaan kässärin vuorokaudessa, sairaana maatessa, puhelimella pdf-muodossa. Tämä on suositus.

[Paula Silvonen · Rating 4 out of 5]

Upeaa maailmanrakennusta, viipyilevän hitaasti auki kiertyvä tarina, joka piti otteessaan ja jää mieleen pitkäksi aikaa.
Tähän mennessä paras lukemistani Nupposen teoksista, vaikka olen pitänyt kaikista. Suosittelen erityisesti heille, jotka eivät lue spefiä, "koska se on kaavamaista".

[Catti]

Olipa hieno kirja! Dystopia, jossa ilmasto on kylmennyt niin paljon, että osa ihmisistä asuu luolissa maan alla. Suurin osa ihmisistä on jäätynyt kuoliaaksi ja kaupunkien ulkopuolelle on vaarallista lähteä. Todella hienoa kuvausta, ei liikaa maailman rakentelua, vaan tarina kulkee ja sen sivussa kuvataan maailmaakin.

[Janina · Rating 4 out of 5]

Tää jäi niin kesken, haluun tietää miten tää tarina loppuu!! 🥺

[Marmota · Rating 5 out of 5]

Anni Nupposen Valkoinen kaupunki. Olen lukenut tämän jo jokin aika sitten, mutta vaadin hieman sulattelua tämän kanssa.

Ehdottomasti erilainen, uusi kokemus, josta nautin erittäin paljon. Tuntui hyvältä ja samalla aikaa oudon kutkuttavalta lukea kirjaa, jossa sukupuolta ja sukupuolettomuuta, romantiikkaa ja seksuaalisuutta kuvaillaan näin sujuvasti. Tässähän kokee jo olevansa olemassa muidenkin ihmisten silmissä.

Maailma on muutenkin rakennettu upeasti, se on syvällinen ja yksityiskohtainen, uskottava kuvaus maapallomme tulevaisuudesta. Sonjan tarina aukeaa hitaanpuoleisesti, tunteilla ja tunnelmalla makustellen. Mukaan liittyy niin valloittavia, kuin hieman vajaammaksikin jääviä sivuhahmoja, suuria ja inhimmillisiä tunteita, kuin arkea ja yllättyksiä.

Ilmastokatastrofin voisi luulla aiheena olevan loppuunkulunut, olkoonkin ajankohtainen ja tärkeä. Valkoinen kauounki osoittaa, että sitä se ei todellakaan ole.
Miksi näin kävi, onko hahmojen teoriat totta? Voisiko ihmiskunta selvitä näinkin menestyksekkäästi, vai olemmeko tuhoon tuomittuja jos päästämme tilanteen tuohon?

Pakko mainita seksikohtaukset, jotka on kudottu tarinan olemukseen, kuin harkiten, mutta silti niin vaivattomasti. Pidän tämäntyylisestä kuvailusta, se suoraansanottuna iskee hyvin. Muistuttaa hieman tyyliltään Nokkosvallankumouksen kuvailuja seksistä.

Kylmyys, epätoivo, pelko ja ahdistus.
Aurinko, toivo, nautinto ja rakkaus.

Jos jotain on moitittava, on se muutama yksityiskohta, joita en mainitse koska spoilerit. Niistäkin osa on sellaisia, joilla on tarinan kanssa yhteensopiva merkitys, mutta itse en vain pidä. Joten summa summarum 4/5 tähteä.

Loppu jää lupaamaan jatkoa, toivon todella sitä tulevankin.

[Miri Simey · Rating 5 out of 5]

Oh my!

Tähän kirjaan rakastuin jo muutaman ensimmäisen sivun aikana ja loppuun päästyäni itkin. En muista koska olisin edellisen kerran ollut näin vaikuttunut lukemastani. Juoni, kuvailu ja maailma vei täysin mukanaan.

Muistan herkässä teini-iässä lukiessani monesti uponneeni kirjoihin hyvin samaan tapaan kuin upposin Valkoiseen kaupunkiin. Muistan rakastuneeni hahmoihin ja maailmoihin kovin kiihkeästikkin. Muistan ahdistuksen kirjan lopussa siitä että joudun luopumaan maailmasta kirjan loppuessa. En ole kokenut tuon kaltaisia tunteita aikoihin mutta selvästi sen tasoinen uppoutuminen on edelleen mahdollista.

Olipa se kaunis.

[Heidi Nummi · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä. Pyöristän ylöspäin, koska huikea maailmanrakennus!

Ensin mietin, että onkohan tämä nyt yhtään oma juttuni, ja oikeastaan mietin samaa vielä kirjan takakannen suljettuani. Mutta nyt kun lukemisesta on kulunut jo useampi päivä, huomaan edelleen Valkoisen kaupungin läikähtelevän mielessäni. Kirja teki työtään hienovaraisesti ja pikkuhiljaa, ja ilmeisesti sama prosessi jatkuu lukemisen jälkeenkin. Se on aika wau.

Omaan makuuni loppu olisi ampaissut pidemmälle. (Jätän tämän nyt tällaiseen spoilerivapaaseen, epämääräiseen mainintaan.) Kirja olisi siis hyvin voinut olla pidempikin. Jos tästä tulee jatko-osa, luen ehdottomasti! (Ja sitten taas: ehkäpä kirja jäi niin vahvasti mieleen juuri siksi, että se loppui miten loppui.)

PS. Kirjan taitto ja visuaalinen ilme oli jotenkin tosi miellyttävä, pehmeät kannet ja silti liepeet mukana, tykkäsin.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Päähenkilö oli makuuni turhan passiivinen. Asiat tapahtuivat hänelle sen sijaan, että aktiivisesti olisi vaikuttanut mihinkään. Kirja myös tuntui loppuvan kesken, jopa niin että toivisin kirjan lopun olevan vasta kirjan keskikohta. Mitään ei oikeastaan selvinnyt. Tarinaa oli kuitenkin miellyttävä lukea, joskin olisin toivonut hieman tarkempia kuvauksia maailmasta, jotta olisi paremmin pystynyt heti alussa hahmottamaan missä paikat sijaitsevat ja millaisia ne ovat.

Suosittelen kaikille kotimaisen sci-fin/dystopian ystäville, joita avoin loppu ja passiivinen päähenkilö ei haittaa.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Kylmä kieltämättä kiehtoi tätä käteen napatessa. Tällä kertaa ilmastonmuutos ei käristäkään palloa vaan jäädyttää sen. Idea oli ehkä parempi kuin toteutus vaikka ei tämä huono ole. Mutta itselle ei ainakaan rakentunut mitään suurempaa suhdetta kehenkään kirjan hahmoon missään vaiheessa. Eniten jäi mietityttämään, mistä kaikki johtui ja tuleeko jatko-osa, jossa jutut selviää.

[Heidi]

Jäätynyt maailma. Keskushenkilönä suuren taiteilijan tytär, joka haluaa nähdä auringon. Dystooppinen tai kenties postapokalyptinen. Jäin etsimään joitakin motiiveja ja punaista lankaa. On myös mahdollista, että en osannut lukea tätä oikein. Selviytyjiä eri tavoin niukkojen resurssien todellisuudessa. Seikkailun tuntu.

[Irina Mäkipaja · Rating 4 out of 5]

Kirja ei välittömästi imaissut minua sisäänsä, kerronta- ja kirjoitustapa eivät alkuun ihan iskeneet omiin mieltymyksiini. Muutaman kymmenen sivun jälkeen kuitenkin mielenkiintoinen ja omalaatuinen maailma sekä kiinnostavat ja moniulotteisilta tuntuvat hahmot veivät mukanaan. Tykkäsin myös juonenkulusta ja käänteistä läpi kertomuksen kaaren.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

Tyylikästä kotimaista scifiä. Puitteina pelottavan todentuntuinen tuhon jälkeisen maailman skenaario - uusi jääkausi. Pidin, ja koska kirja päättyi taitekohtaan, soisin tarinan mielelläni jatkuvan.

[Eija · Rating 3 out of 5]

Maailma oli ihan mielenkiintoinen, mutta juoni oli heppoinen. Saattoi olla myös, että taidekauppa ei ollut itseäni kiinnostava aihe joten senkään takia juonellisesti kirja ei itseäni häikäissyt. 3-