Alexi Laiho - Kitara, kaaos & kontrolli

by Petri Silas

Laihon tarina soi yhtä tinkimättömästi kuin hänen kitaransa Children of Bodom -yhtyeessä

Kun punkkarin elämänasenne yhdistyy häikäisevään tekniseen osaamiseen, päästään suurten tarinoiden äärelle.

Yksi kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista metallimuusikoista täyttää 40 vuotta ja kertoo juhlan kunniaksi vaiherikkaasta urastaan kaiken.

Children Of Bodomin ahkera keikkailu etenkin Yhdysvalloissa tuottaa kovaa tulosta, ja maailmanlaajuinen levymyynti ylitti kahden miljoonan rajapyykin jo aikaa sitten.

Tämä kirja soi Alexi Laihon äänellä, yhtä tinkimättömänä ja särmikkäänä kuin hänen kitaransa.

"Sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä." - Alexi Laiho

20 vuotta sitten perustetun Children of Bodom -yhtyeen nokkamies Alexi Laiho on klassinen kitarajumala, joka on valittu mm. Guitar World -lehden äänestyksessä maailman parhaaksi kitaristiksi. Taakse jäivät niin Metallican Kirk Hammet kuin Guns N' Rosesin Slash.

Laiho on tunnettu myös klassisesta rock'n'roll-elämäntyylistään.

Genres: Music, Audiobook, Biography, Nonfiction, Finnish Literature, Memoir

253 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

Reviews

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Kirja oli hyvin ja sujuvasti kirjoitettu ja paikoitellen hyvin surullista ja haikeaa luettavaa, varsinkin kohdat joissa puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista ja kaikesta siitä. Pidän näistä, joissa puhutaan totuudenmukaisesti itsestään - jaetaan jotain itsestä ja omasta elämästä ja jollain tavoin koin kirjan hyvin vahvasti. En tiedä miten olisin kirjan ottanut jos tilanne olisi ollut toinen ja mies olisi vielä elossa. Mutta arvioin aina kirjan sillä hetkellä jolloin sen luen ja sitä on turha lähteä miettimään miten olisi "normaalitilassa" kirjan arvioinut.

Helmet- haasteen toinen kierros: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa. Mietin pitkään laitanko kohtaan historiallinen kirja, koska kyllähän tämä tavallaan sitäkin on ja tulee varmasti olemaan, ehkä.

[KariG · Rating 2 out of 5]

Pintapuoliseksi jäävä kuvaus kitarasankarista ja hänen yhtyeestään - joka on itse asiassa enemmän valokeilassa kuin Laiho itse. Olisin kaivannut huomattavasti syvempää otetta Laihon harjoitteluun ja soittamiseen, nyt niistä ei puhuta juuri mitään.

[Petia Vladimirova · Rating 5 out of 5]

This is a book I wanted to put my hands on since it was published! It's a honor to read for my ultimate idol and best guitarist in the world!

P.S.
I just read it, and I'd lie if I say I didn't cry at the end. So smart, self aware and strong man, and yet so humble and so kind. Alexi was the person I respected more than anyone in my life, always used to see him as an example to follow, to copy and to try to improve myself like him. His passing broke my heart, shook my world and it would never be the same.

Alexi was a masterpiece himself. Rest in peace, WildChild, we will keep your legacy alive!

[Charlotta · Rating 2 out of 5]

Ei harmita, että luin mutta oli se välillä aika struggle :D
Mulla on tullu kevyeks tavaks nyt ottaa välistä lukuun sellasia kirjoja, jotka tavallisesti skippaisin sen enempää miettimättä. Se on ollu hauskaa ja nyt sen pohjalta valkkasin tän, mikä onki mun eka artistista kertova kirja! Oli mielenkiintoista lukea hänestä ja bändistä, jonka musiikkia en käytännössä tunne yhtään. Nyt voisin kyllä jopa kuunnella. Mutta hankalan kirjasta teki sen kirjoitustapa, se oli tosi sekava. Struktuuria oli yritetty hakea, mutta lukujen sisällä oli älyttömästi viittauksia ja aikahyppyjä ties mihin suuntiin, mikä tahmautti lukukokemusta. Lisäksi pakko sanoa, että ehkä vähän vähentämällä Alexin omaa ääntä teksti olisi voinut olla parempi.

[Daniel · Rating 5 out of 5]

In this autobiography you get to see the chaos and eccentricity that reigned over Alexi’s mind, a chaos needed to reach greatness. Second to none when it came to playing the guitar, Alexi allows us to have a deeper insight into his life beyond the music, even if music was his life. It is inspiring how Alexi is so open about his mental struggles, about how he learned to deal with his demons, about how he transformed those demons that were destroying him into motivation and inspiration for his music. In terms of music knowledge and ability to perform, Alexi must be considered one of the greatest ever, a talent like his is unique, and his love for music pushed him to further work on being even better. While reading this book, it is easily perceived how Alexi was one of a kind, eccentric, sometimes difficult to deal with, but mostly a music lover that wanted to share his love for his music with all of us.

The last chapter of this book gains a whole new depth after you know that Alexi sadly passed away in December 2020. Reading how excited he was about his future with his new band, how happy he sounded about having found a new partner and having a stepdaughter, how he talks about how he is looking forward towards the future, it really makes you realize that no matter what you hope, death is merciless.

An amazing talent that was gone too soon. Rest in peace Alexi!

[Ozlem · Rating 5 out of 5]

I wrote a whole page of review filled with memories about why COB means so much to me, right after writing that it wasn't going to be a personal review... Then I decided to keep it all to myself as I always do...
I really enjoyed reading about his professional life. I didn't mind that he decided not to elaborate on his personal matters. Whatever I can decipher from his lyrics is enough for me. I read some reviews and yes rhythm of the text was somewhat all over the place. But I am okay with it because if it were calmer, I don't think I would feel his presence as much and I wanted him to be alive again whilst reading the book. I was devastated when I heard his passing. I rarely care about behind-the-scenes and personal life stories about band members, but the ones I know, ones I care enough to remember -and in this instance- Alexi and his music had a huge impact on my personality. This band will always have a special place in my heart for so many reasons. Throughout the book I felt all sorts of emotions especially when he was talking about his plans for the future. Knowing that those would never happen was utterly upsetting. Sooo I was left with tears at the end.
"End of fucking story."

[Hanna Morre · Rating 4 out of 5]

Tuli luettua eilen tämä loppuun. Alexin sujuvaa minä-kerrontaa, jossa näkyy sopivasti puhekielisyys. Parempi ja tyylikkäämpi kuin tätä ennen lukemani (kuuntelemani) Marco Hietalan elämäkerta. Pidin erityisesti lukujen lyhyistä tiivistyksistä heti lukunumerojen alla, mutta lehtityyliin tehdyistä nostolaatikoista en.

Sen sijaan tämän kansi! Oikeasti nyt... Nää musta-valkoiset kasvokuvat ovat jo niin umpikyllästyttäviä. Ja ennen kaikkea... Missä on kitara?! Alexin elämän tärkein asia!!

Noin muuten ei tosiaan valittamista. Kirja on mulle tärkeä, koska en ole fanittanut varmaan mitään niin kokonaisvaltaisesti ja uskollisesti kuin Bodomin lapsia ja Alexia. Alexi ei juuri ole avautunut yksityiselämästään, eikä tässäkään ole mitään meheviä juttuja. Sitä arvostan kyllä. Ei bändiriitoja tms. Silti tarina on oikein kiinnostava, mutta en tiedä saako COB:sta ja metallista kiinnostumaton tästä mitään irti.

[Titus Hjelm · Rating 3 out of 5]

Aivan kelpo kirja yhdestä kotimaisen metalliskenen keskeisistä hahmoista. Hienoa, että tämä tuli tehtyä! Kirja itsessään on melko kronikkamainen, asiat käydään läpi aikajärjestyksessä ja välillä tunnelma on hieman listamainen. Mutta kokonaisuudessaan hienosti sujuva narratiivi. Aluksi minua hämäsi se, että kannessa lukee Petri Silas, sivuilla puhuu Alexi ensimmäisessä persoonassa, mutta kuitenkin "minä", ei "mä" -muodossa. Hybridi kuitenkin toimii. Parasta oli tietenkin tunnistaa tyyppejä ja tilanteita vuosien varrelta, jonkin verran samoissa skeneissä kun on tullut pyörittyä. COBn perhefiiliksen hehkuttaminen on toki bittersweetin kuuloista nyt, kun homma onkin pantu pakettiin.

[Piritta · Rating 4 out of 5]

Sujuvaa tekstiä, mielenkiintoisia juttuja ängetty sopivaan pituuteen. Hassua ajatella Laihoa selvittämässä elämäänsä kirjurille, mutta kirjuri on tehnyt ihan hyvää jälkeä.

[Ahinora Rangelova · Rating 4 out of 5]

We all know the ending but it still made me so so sad. ❤️ Gone but never forgotten. 🤘🏻

[Andrew Knutson · Rating 5 out of 5]

Alexi Laiho. My favorite musician of all time. Hard to believe he's gone. I loved reading behind the scenes stories and his thought process on writing music and just on life in general. I learned a few things I didn't know about him/Children of Bodom and I wish that he was still here. I got to the last page (the US edition is extended because it came out later than the Finnish version) and started crying. Rest in power, buddy. "End of fuckin' story.", as you would say.

[Aidan · Rating 4 out of 5]

Very insightful biography in his own words, from childhood right up to his last few years on this planet. Alexi Laiho was, and will always be one of my favourite artists. A guitar wizard gone too soon.
RIP WildChild. 🤟

[Janne Paananen · Rating 3 out of 5]

Sujuva, viihtyisä ja nopealukuinen, joskaan ei mitenkään syvälle pureutuva, elämäkerta kenties Suomen kuuluisimmasta kitarasankarista (termi, jota hän itse kummeksuu kirjan sivuilla).

Minäkerronta on uskottavaa. Alexin äänellä käydään lähinnä Children of Bodomin historia kronologisesti läpi. Perusrakenteen lisäksi lukemista keventävät nostot, joita on liki joka toisella aukeamalla viemässä reilusti tilaa. Lisäksi jokaisen luvun alkuun on kirjoitettu lyhyt tiivistelmä, mitä luku tulee tuomaan tullessaan. Tulee hieman olo, että kirja on kirjoitettu (tai kustannustoimituksessa muokattu) nuoria lukijoita silmällä pitäen.

Laihoa pidetään yhtenä maailman taitavimmista rankemman musiikin kitaristeista. Olisinkin kaivannut enemmän sisältöä kitaravelhon omasta osaamisesta, sen kehittymisestä, mikä siitä tekee niin uniikkia ja kenties jopa hänen harjoittelustaan. Yleensä en välitä isommin musiikkielämäkerroissa tällaisista asioista, mutta juuri Laihon kohdalla ne olisivat tuntuneet relevanteilta. Ehkä omasta soitosta on haastava tehdä analyysiä tai uskoa, että se voisi jotakuta kiinnostaa.

Laihosta ei myöskään oikein synny rock-lehtien haastatteluita kummoisempaa kuvaa. Alexi ei kutsu lukijaa julkisuusverhon tuolle puolen.

Sujuvuutensa vuoksi tekisi mieli antaa tälle elämäkerralle jopa neljäkin tähteä, mutta teos jää liian etäiseksi ja pikkunäppäräksi.

[Epos Opus · Rating 5 out of 5]

Title: Alexi Laiho - Kitara, kaaos & kontrolli 

Author: Petri Silas
Publisher: Johny Kniga Kustannus 

Pages: 253
First Published: 2019
Isbn: 978-951-0-42341-7
Format: Hardcover
Read and Review: 2025

Alexi Laiho – Kitara, Kaaos ja Kontrolli by Petri Silas tells about the life of Alexi Laiho.

Alexi Laiho was a guitar hero, a wildchild, and a true metal icon. One if not the best guitarist ever, known for his insane speed and technical skill. His music with Children of Bodom was fast, aggressive, and full of melody, making it unique in the metal world. COB is well known but still underappreciated. Put on any of their albums, and it'll probably hit you like a bloody freight train.

The book talks about Alexi's music, guitar playing, and struggles. The book has many details about his bands (he was never againts sideprojects), his style, and how he made his songs. There are also stories about his life outside of music from early childhood till he was interviewed for the book.

The book follows Alexi’s life in chronological order, from his childhood and early years to his time with COB, both in the beginning and later on. It shows what shaped him as a person and highlights the important people and things in his life.

[Timo · Rating 4 out of 5]

Alexi Laiho was the frontman of melodic death metal band Children of Bodom, one of the most popular Finnish metal bands. He was also an insanely talented guitar player, featured often in the covers of guitar magazines and guitar ads. He has surely motivated many young people around the world to grab a guitar and start practising.

This book was published a couple years ago so it doesn't cover the last 2 years of Alexi Laiho's life. He passed away a few months ago, way too early for such a talented and hard working musician. The book tells his story mostly from the perspective of music and his bands, starting all the way from childhood. It doesn't go too deep in his personal life outside of music circles, which is a little bit shame, but he probably also wanted to keep his private life a little bit separate from the professional one.

I enjoyed reading this so I'd recommend it for any Children of Bodom fan around the world. Finnish books rarely get translated to English though, which is also a shame.

[Otto Keskinen · Rating 4 out of 5]

Rentoa luettavaa kuin Alexin suusta suoraan. Vaatii kylläkin ennalta mielenkiinnon Bodomiin, Laihoon itse ja suomalaiseen metalliskeneen että tästä voi pitää. Onneksi multa nämä löytyi. Kirjasta ei löydä mitään sen suurempaa filosofista pohdistaan Laiholta, mutta ehkä hyvä näin sillä kaveri ei vaikuta siltä, että sellaista hänelta kannattaa odottaa sillä omaa juttuaan hän on nämä vuodet tehnyt. Kirja onkin enemmän "Alexi Laihon muistelmat", kuin että "Näin minusta tuli kitarasankari". Tykkäsin kyllä pirusti. Muutamaa asiaa jota aivan varmasti olisi voinut laajentaa kirjassa niin olisi saanut muutaman sivun lisää. Kirjaa lukiessa on hyvä muistaa että se on tullut pihalle vähän ennen bändin hajoamista.

[Pertti T · Rating 3 out of 5]

Elämänkerraksi hieman erikoisesti tämä on enemmänkin sinne tänne sinkoileva melko pintapuolinen selostus Children of Bodomista. Mukaan mahtuu kuitenkin kiinnostavaakin läppää (eli ei mitään syvällistä) myös kitarasankarista itsestään, vaikkakaan ei esimerkiksi kitaransoitosta tai biisien synnystä käytännössä mitään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta useimmiten niistäkin edetään nopeasti eteenpäin vähän hälläväliä-asenteella.

Kirjan loppu hämmentää bändille tämän jälkeen tapahtunutta ajatellen, ja tietysti nyt Laihon poismenon jälkeen ei ole mitenkään meiltä ylentävää lukea ruusuisista tulevaisuuden suunnitelmista.

[Petri Volanen · Rating 3 out of 5]

Varsin mielenkiintoinen katsaus Children of Bodomin tarinaan Alexi Laihon silmin ja sanoin. Toisaalta toisin kuin kirjan nimen perusteella voisi kuvitella, Laiho itse jää henkilönä tässä vähän sivurooliin mikä toisaalta on ymmärrettävääkin koska CoB ilmiselvästikin oli niin valtavan iso osa miehen elämää. Ja kyllä tässä sentään vähän sitä henkilöpuoltakin raotetaan ja myös autoja (onneksi) (vähän) käsitellään. Surullinen kirja myös, kun vielä tässä mies miettii kuinka parinkymmenen vuoden kuluttua CoB:in eläköidyttyä tuo alkaisi viettää rauhallista omakotitaloelämää Australiassa ja kohta jo kuolo korjasi, aivan liian varhain.

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 2 out of 5]

Kirjaksi Alexi Laihosta tämä kertoi hämmästyttävän vähän Alexi Laihosta. Kirja oli lähinnä bändin (pintapuolista) historiikkia ja namedroppailua. Aineksia olisi ollut vaikka mihin, mutta nyt tuli tunne että tämä oli raakaversio, joka olisi kaivannut runsaasti editointia. En myöskään ymmärtänyt miksi kirjan sivulla toistuivat lehtiartikkelityyliin lainaukset samalla sivulla olevasta tekstistä, se ei toiminut sitten yhtään. Children of Bodomiin kirja kuitenkin antoi vähän uutta näkökulmaa ja oli siksi lukemisen arvoinen.

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Luin tämän vähän niin kuin osana surutyötä. Yleisesti en paljoakaan välitä elämäkerroista enkä ole ollut vuosiin mikään musiikki-ihminen, mutta Laihon yllättävä kuolema tuntui kyllä kovaa.

Tämä elämäkerta oli enemmän bändin kuin Laihon historiikki ja harmillisen pinnallinen sellainen, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista aikuisena lukea omien teinivuosien sankarista. Kokonaisuus jäi vähän tylsän etäiseksi, mutta kiva että elämäkerta on kuitenkin kirjoitettu. Viimeisten sivujen optimistisista tulevaisuuspohdinnoista jäi kyllä surullinen mieli.

[Jaakko Nikko · Rating 2 out of 5]

Ihan kiinnostava kirja (nyt jo edesmenneen) kitarasankarin uran vaiheista. Enemmän kirja kuitenkin kertoo Bodomin historiaa, eikä Allu availe kaikkia sattumuksia perinpohjin. Esimerkiksi yhtyeen bisnespuolta olisi voinut käsitellä enemmänkin, niin suuremmalle yleisölle olisi voinut avautua paremmin kuinka kädestä suuhun isotkin yhtyeet elävät. Ja miten kuluttavaa elämää se on.

Eniten kirjassa ärsytti muutamaan muuhunkin elämäkertakirjailijan teokseen pesiytynyt tapa nostaa juuri luetusta kappaleesta virke tai pari ikäänkuin väliotsikoksi luvun keskelle, en arvosta.

[Matias · Rating 4 out of 5]

Luin kirjan vähän Laihon kuoleman jälkeen ja on surullista miten kirjan lopun haaveet eivät koskaan päässeet toteutumaan. Kirjassa käydään todella avoimesti Children of Bodomin taivalta. Varsinkin työtahtia ja moraalia. Kirjaa lukiessa ei voinut olla pohtimatta, mitä jos oltaisiin tehty vähän vähemmän. Kirja on kirjoitettu keskustelunomaiseksi ja helppolukuiseksi. Välillä oli vaikea pysyä oikeassa ajankohdassa lukijana. Kirjan viimeiset sanat: ”Joten palataan asiaan vaikka seuraavan 40-vuotisjakson päätteksi eli 2059. Mutta toistaiseksi... Sen pituinen se, end of fuckin’ story.”

[Seppo Sepponen · Rating 2 out of 5]

Sujuvasti kirjoitettu, mutta jokseenkin pintapuolinen selonteko kitarasankarin urasta.

Vaikka kirjassa käytiin läpi oleellisimmat vaiheet uralta ja yksityiskohtia elämästä, teksti tuntui toisinaan venytetyltä musiikkilehden artikkelilta. Tämä ei olisi lähtökohtaisesti huono asia, mutta lopputulos tuntuu jokseenkin vaillinaiselta.

Posia voidaan antaa nuoruuskuvauksesta sekä klassisen koulutuksen roolista muusikon identiteetin rakentumisessa. Negaa sitten vaikka siitä, että bändin/biisinkirjoittajan rooli skenessään ja yleisesti Suomessa ja maailmalla jäi vajaaksi.

[Nina · Rating 3 out of 5]

Olin aikoinaan melko suurikin Bodom-fani, ja siltä pohjalta kirjaan tuli tartuttua, vaikka fanitus omalta osalta onkin laantunut jo aikoja sitten. Hieman kaksijakoiset fiilikset jäi: toisaalta kirja on sinällään ihan perustoimiva ja esim. minäkertoja toimii, kirja "kuulostaa" hyvin Alexilta itseltään. Pidempään seuranneelle fanille kirjassa tuskin on kuitenkaan kovin paljon uusia asioita, ja tietynlainen pintaa syvemmälle meneminen kirjasta tuntuu puuttuvan. Sujuvasti kirjoitettu kuitenkin, ja hyvä että tämä ehdittiin tehdä ennen Alexin poismenoa. Kepeät mullat.

[Repe · Rating 4 out of 5]

Hieno katsaus henkilön elämään joka oikeasti kiinnostaa. Kirja antaa paljon taustaa Bodomin eri vaiheille siitä, miten bändi saatiin kasaan, mitä albumejen taustalla tapahtui ja ehkä parhaimpana mitä keikoilla tapahtui perus esitysten lisäksi. Kirja myös tuo hyvin esille Alexin suhtautumisen bändiin ja elämiseen ja selkeästi huomaa hänen omistautumisen CoB:ille.

Omalla tavalla myös surullinen kirja, kun nyky kontekstilla tietää, ettei Laiho ole enää elossa ja kirjoituksessa tulee ilmi tulevaisuuden suunnitelmia.

[Tapio T · Rating 3 out of 5]

3 tähteä oikeastaan tulee kirjan päähenkilön karismasta ja tarinoista. 2 tähteä lähtee "kirjailijan" kömpelöstä tyylistä kirjoittaa.

"5. luku jossa autoilla ajellaan ja tutustuillaan naapurin studiolle ja myös oivalletaan miksi plektraa käsissä pidellään.."

Kuka kirjoittaa tällaisella tyylillä kirjaan ja miksi ihmeessä? Nykyaikana vastaava kirja onnistuisi luultavasti 10 kertaa paremmin jos artisti sanelisi tarinansa tekoälylle ja tätä pyydettäisiin kirjoittamaan tarina omaelämäkerta- muotoon. Ja ei muuta ku painoon.

[Gord Alexander · Rating 4 out of 5]

This was a great memoir. Cool stories, well written, and filled with geeky, behind the scenes stuff. But it was lacking a lot of what I'm sure most fans would want to read. Most fans will know that Alexi was in extremely poor health when he wrote this book, but none of that was mentioned at all. I respect his privacy in that regard, but as a fan who was left saddened by my last COB live show, I would've been curious to read a candid perspective. Overall, great book.

[IleniaCore · Rating 5 out of 5]

Read in english, so the review is in english. I was waiting fir this to read…. Alexi Laiho was sort of my idol. I was nit obsessed by him and I am more the Ale in the story. But great bio, in my opinion. I was never able to meet him, but he was a good person and a sort of mix between super old school musicians and current ones. I would like him to talk more about his demons. But we already know how the story ends. RIP Alexi.

[Raul Moran · Rating 5 out of 5]

It’s not mainly about COB if it is that you maybe wanting. But obviously there are tons of things about it.
I wanted to learn more about the man, the guitar hero itself and that’s what I found.
It covers a bit of a lot of his problems we all know.
The ending, just the ending.. it hits different now we know he passed away months or less than when he wrote that..
It just feels so sad.

Anyway, i enjoyed a lot this book and I knew it would made me cry.

[Inka · Rating 5 out of 5]

Sekä Children Of Bodomin että Alexin pitkäaikaisena fanina luin kirjan yhdeltä istumalta. Kirja oli kirjoitettu soljuvasti ja tekstiä oli sujuvaa lukea ja sisäistää. Lukiessani muistan kulmieni olleen keskittyneessä kurtussa, hymyilin, nauroin ääneen ja lopussa myös itkin. Menetimme Alexin aivan liian aikaisin.