What do you think?
Rate this book
Kiira : ehjäksi särkynyt
Taitoluistelija Kiira Korven rankka ja avoin kasvutarina. Valovoimaisen urheilutähden tarinaa värittävät tinkimätön kunnianhimo, kasvavat paineet, ankara harjoittelu ja vaiheet, joissa usko uhkaa loppua - mutta myös rakkaus ja ilo onnistumisen hetkistä. "Olen saanut itse valtavasti oivalluksia ja voimaa luettuani muiden elämäkertoja, ja nyt voin toivottavasti antaa niitä muille."
Audiobook
First published September 26, 2018
14 people are currently reading
180 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 84 reviews
October 14, 2018
Kirja on upea tarina. Se on kertomus nuoren naisen vaativasta elämästä erittäin vaativan lajin huippuna. Se on myös tarina huippu-urheilijan arjesta ja sen osatekijöistä paikoin todella tarkkoinekin kuvauksine. Kirja on paikoin jopa ylettömän rehellisen kuuloinen teos Kiira Korven elämästä. Kyytiä saavat niin rakkaimmat kuin valmentajat ja sponsorit. Samalla nämä kaikki saavat paikoin yltäkylläisten kuuloisia kiitoksia. Suorat sitaatit ihmisiltä ympäriltään tuo kirjaan paikoitellen ns. toista näkökulmaa. Kirjassaan Kiira onnistuu kuvaamaan lajiaan yhtäältä kauniina ja tunneilmaisultaan tarkkana lajina, jonka taustalla on raadollista harjoittelua loputtomissa määrin.
Kirja kuvaa varsin hyvin, mikä merkitys tiimipelaamisella ja luottamuksella on matkalla huipulle. Se on kuva myös siitä, että huipputiimi muodostuu huipuista yksilöistä, joiden täytyy toimia keskenään saumattomasti. Keskeinen osa sitä on syvä luottamus, jonka keskiönä avoin keskustelu.
Ennen kaikkea kirja saa ymmärtämään sen, miten vähän tavallinen ihminen voi ymmärtää huippu-urheilun arjesta. Samalla se saa ymmärtämään, että menestys on lahjakkuuden, kovan harjoittelun, sitoutumisen sekä tiimipelaamisen yhteissumma. Matkalla tulee kolhuja. Kun rohkeutta riittää, voi itse vaikuttaa siihen, että niistä selviää, ja jopa saa voimaa uuteen.
Kirja kuvaa varsin hyvin, mikä merkitys tiimipelaamisella ja luottamuksella on matkalla huipulle. Se on kuva myös siitä, että huipputiimi muodostuu huipuista yksilöistä, joiden täytyy toimia keskenään saumattomasti. Keskeinen osa sitä on syvä luottamus, jonka keskiönä avoin keskustelu.
Ennen kaikkea kirja saa ymmärtämään sen, miten vähän tavallinen ihminen voi ymmärtää huippu-urheilun arjesta. Samalla se saa ymmärtämään, että menestys on lahjakkuuden, kovan harjoittelun, sitoutumisen sekä tiimipelaamisen yhteissumma. Matkalla tulee kolhuja. Kun rohkeutta riittää, voi itse vaikuttaa siihen, että niistä selviää, ja jopa saa voimaa uuteen.
October 21, 2018
Jo pelkästään siksi, että naisista kirjoitetaan naurettavan vähän elämäkertoja, saati sitten elävistä ja nuorista naisista, tämä ansaitsee kaikki maailman tähdet. Mutta lisäksi tämä on aidosti hyvin toimitettu kirja, joka kannattaa lukea jos on esimerkiksi tyttölapsen vanhempi, rasavillin vanhempi, urheilijan vanhempi tai puoliso, urheilija, nainen, ihminen.
March 30, 2020
En ole Kiira Korven elämää tai uraa seurannut, oli mielenkiintoista lukea taitoluistelun maailmasta mikä on itelle täysin outo
December 2, 2018
Ehh...
I really enjoyed this book when I started it, but towards the end, the same things started being repeated over and over again. It was almost like there just wasn't that much to say about the first 30 years of the life of one of Finland's most beloved athletes, which is a ludicrous idea in and of itself. It's a shame, really.
I really enjoyed this book when I started it, but towards the end, the same things started being repeated over and over again. It was almost like there just wasn't that much to say about the first 30 years of the life of one of Finland's most beloved athletes, which is a ludicrous idea in and of itself. It's a shame, really.
January 1, 2019
Olen seurannut Kiiran uraa ihan alusta asti. Opiskeluaikoina luistelin Tapparan Taitoluistelijoiden aikuismuodostelmajoukkueessa (ihan vaan helppo harrasteryhmä, mukana aikuisena luistelun aloittaneita sekä lapsena lopettaneita, kuten minä). Näin Kiiran luistelevan Tapparan luistelijoiden tapahtumassa silloin kerran aivan nuorena tyttönä ja ihmettelin upeaa lahjakkuutta. Omat luistelut lopetin Vaasassa 10-vuotiaana (treenimäärä 13 tuntia viikossa tässä vaiheessa ja en tullut toimeen uuden valmentajan kanssa - en muista tästä juuri mitään, mutta näin minulle on kerrottu). Ilmoitin, etten mene jäälle enää ikinä. Sen jälkeen lopettamispäätös kadutti jo puolen vuoden päästä, mutta mahdollisuutta ei ollut palata. Juna oli ajanut jo ohi. Samassa seurassa oli vain yksi senioriluistelija silloin, selvääkin selvempää oli, miksi vain yksi.
Luistelu on huipulla raadollinen laji ja vain luja tahto nousta ylös kaatumisten jälkeen vaatii erityisluonteisen ihmisen ja erityistä lahjakkuutta. Kirja on upea analyysi lajin vaatimista psyykkisistä vaatimuksista, haasteista ja Kiiran kamppailuista lajin vaatimuksien edessä sekä lopulta lopettamispäätökseen ajaneista tekijöistä. Mietin aina Kiiran luistelua katsoessa, mitä Kiiralle kuuluu, miten menee, mitä on epäonnistumisten takana. Kirja antoi vastaukset ja oli todella tarkkanäköinen tarina huippu-urheilijan urasta.
Luistelu on huipulla raadollinen laji ja vain luja tahto nousta ylös kaatumisten jälkeen vaatii erityisluonteisen ihmisen ja erityistä lahjakkuutta. Kirja on upea analyysi lajin vaatimista psyykkisistä vaatimuksista, haasteista ja Kiiran kamppailuista lajin vaatimuksien edessä sekä lopulta lopettamispäätökseen ajaneista tekijöistä. Mietin aina Kiiran luistelua katsoessa, mitä Kiiralle kuuluu, miten menee, mitä on epäonnistumisten takana. Kirja antoi vastaukset ja oli todella tarkkanäköinen tarina huippu-urheilijan urasta.
September 8, 2020
Jere Nurmisen "Kiira : ehjäksi särkynyt" (Otava, 2018) on elämäkerta tamperelaisesta taitoluistelijasta, joka oli yksi aktiiviurallaan Suomen suosituimmista ja tunnetuimmista urheilijoista. Korpi saavutti urallaan yhden EM-hopean (Sheffieldissä vuonna 2012) ja kaksi EM-pronssia. Ei siis yhtään hullummin näin kovatasoisessa lajissa! Mieleenpainuvimmaksi muistokseen hän silti noistaa Helsingin EM-kisojen kaatumisen ja kotiyleisön kannustuksen.
Nuorena huipulle ponnahtaneen urheilijan ympärillä pyörinyt julkisuusrumba oli melkoinen. Seitsemäntoistavuotiaan pää voi moisessa pyörityksessä mennä aika sekaisin. "Minäkuva oli vasta kehittymässä, eikä alituinen julkisuus auttanut sen rakentumista", hän toteaa. Netin keskustelupalstoille ilmestyi kaikenlaista ikävää (mikä vaikutti enemmän äitiin) ja kotipihalle eksyi erikoisia hiippareita.
Luistelu oli jäädä välillä sivuosaan, kun lehtien toimittajat olivat kiinnostuneempia mahdollisista poikaystävistä ja ulkonäköön liittyvistä jutuista kuin luistelusta. Korpi myös myöntää, että edullisesta ulkonäöstä oli hänelle hyötyä niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Luistelumaailmaan yhdistyvät ulkonäköpaineet tuottivat kyllä myös ongelmia. Korven mukaan hänellä ei koskaan diagnosoitu varsinaista syömishäiriötä, mutta tekstistä kyllä välittyy myös tämmöiselle maallikolle, että ihan kunnossa hän ei ollut tämän asian suhteen.
Korpi vaati muutenkin itseltään hirvittävän paljon. Perfektionismiin taipuvainen luonne teki elämästä aikataulutettua suorittamista; täydellisyyden tavoittelusta oli tullut normi ja harjoittelusta muuttui väkinäiseksi tavoitteiden perässä juoksemiseksi. Mikään ei riittänyt, mikään ei ollut riittävästi. Luistelusta ja elämästä alkoi kadota ilo. Voisiko vähemmän olla sittenkin enemmän? Mielestäni tämä on kirjan keskeinen ja muutenkin aika yleispätevä ajatus, jota voisi pohtia myös yläkoululaisten kanssa.
Kummallisen isoon rooliin kirjassa nousee "seikkailu" venäläisen miljardöörin kanssa, sitä kun käsitellään kymmenen sivun verran - eli melkeinpä saman verran ja yhtä yksityiskohtaisesti kuin vaikka Torinon olympiakisoja. Lieneekö tarkoituksena ollut tarjota vaan lööppimateriaalia iltapäivälehdille?
Kirjan tapahtumat eivät etene aivan kronologisesti, mikä voi olla huonommalle lukijalle pikkuisen hankalaa. Luultavasti otan kirjan siitä huolimatta mukaan kahdeksasluokkalaisten vinkkauksiin.
Nuorena huipulle ponnahtaneen urheilijan ympärillä pyörinyt julkisuusrumba oli melkoinen. Seitsemäntoistavuotiaan pää voi moisessa pyörityksessä mennä aika sekaisin. "Minäkuva oli vasta kehittymässä, eikä alituinen julkisuus auttanut sen rakentumista", hän toteaa. Netin keskustelupalstoille ilmestyi kaikenlaista ikävää (mikä vaikutti enemmän äitiin) ja kotipihalle eksyi erikoisia hiippareita.
Luistelu oli jäädä välillä sivuosaan, kun lehtien toimittajat olivat kiinnostuneempia mahdollisista poikaystävistä ja ulkonäköön liittyvistä jutuista kuin luistelusta. Korpi myös myöntää, että edullisesta ulkonäöstä oli hänelle hyötyä niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Luistelumaailmaan yhdistyvät ulkonäköpaineet tuottivat kyllä myös ongelmia. Korven mukaan hänellä ei koskaan diagnosoitu varsinaista syömishäiriötä, mutta tekstistä kyllä välittyy myös tämmöiselle maallikolle, että ihan kunnossa hän ei ollut tämän asian suhteen.
Korpi vaati muutenkin itseltään hirvittävän paljon. Perfektionismiin taipuvainen luonne teki elämästä aikataulutettua suorittamista; täydellisyyden tavoittelusta oli tullut normi ja harjoittelusta muuttui väkinäiseksi tavoitteiden perässä juoksemiseksi. Mikään ei riittänyt, mikään ei ollut riittävästi. Luistelusta ja elämästä alkoi kadota ilo. Voisiko vähemmän olla sittenkin enemmän? Mielestäni tämä on kirjan keskeinen ja muutenkin aika yleispätevä ajatus, jota voisi pohtia myös yläkoululaisten kanssa.
Kummallisen isoon rooliin kirjassa nousee "seikkailu" venäläisen miljardöörin kanssa, sitä kun käsitellään kymmenen sivun verran - eli melkeinpä saman verran ja yhtä yksityiskohtaisesti kuin vaikka Torinon olympiakisoja. Lieneekö tarkoituksena ollut tarjota vaan lööppimateriaalia iltapäivälehdille?
Kirjan tapahtumat eivät etene aivan kronologisesti, mikä voi olla huonommalle lukijalle pikkuisen hankalaa. Luultavasti otan kirjan siitä huolimatta mukaan kahdeksasluokkalaisten vinkkauksiin.
September 4, 2019
Ehjäksi särkynyt on henkilökohtaisen oloinen elämäkerta perfektionistista, urheilijasta, joka teki kaikkensa, jotta menestyisi ja ei senkään jälkeen ollut itseensä tyytyväinen. Kiira kertoo uransa menestyksistä ja aallonpohjista, ihastuksista, rakkaudesta, perheestään ja paljon harjoittelustaan ja siitä miltä se tuntui. Tämä on oikein hyvää luettavaa jokaiselle vanhemmalle, joka omasta pienestä lapsosestaan maailmanmestaria niin kovin haluaa. Ja perään kannattaa lukea Aino-Kaisa Saarisen elämäkerta. Maailmassa voi valita paljon helpompia ja kenties yllättäen, myös terveellisempiä uria, kuin kilpaurheilun.
Kiira kertoo paljon valmentajistaan ja perheestään. Suurimman osan hän taitaa lohkaista siskolleen, Petralle, joka myös taitoluisteli nuorempana. Sittemmin selkeästi läheinen sisar on ollut tuiki tarpeellinen tuki Kiiran elämässä.
Ehjäksi särkynyt on oivallista lukemista kaikille itsestään suorittajan löytäville. Kun Kiira esimerkiksi teki ennätyspisteensä luistelun Grand Prix-kisoissa ja voitti, hän sätti itseään, että ennätyspisteet eivät vastanneet hänen odotuksiaan. Ohjelmassa oli tapahtunut virheitä.
Tuntui vapauttavalta lukea kaikista pienistä säröistä, jotka onnistuivat läpäisemään Kiiran perfektionismin. Esimerkiksi kun olympialaisissa jääkiekkoilijat onnistuivat saamaan Kiiran mukaansa juhlimaan.
Toki voi kyseenalaistaa, että onko kolmekymppisen ihmisen järkevä kirjoittaa vielä elämäkertaa. Taitoluistelun kohdalla kuitenkin huippuvuodet koetaan yleensä hyvin nuorena ja Kiira pysyi huipulla vielä hieman "vanhempanakin". Hänen uransa on huomattava ja kirja toimii välitilinpäätöksenä urheilu-uran loputtua. Hän avaa kirjassa myös lopettamispäätöstään ja siihen johtaneita syitä.
Kiira teki Suomen mittakaavassa erittäin suuren ja pitkäkestoisen sponsoridiilin Valion kanssa. Tämän mahdollisti Hjallis Harkimon apu ja se, että Kiiran tuntevat kaikki. Hän osuu markkinointisegmenteissä niin nuoriin kuin vanhuksiin ja niin naisiin kuin miehiinkin. Tämä on hyvin poikkeuksellista.
Kiira kertoo paljon valmentajistaan ja perheestään. Suurimman osan hän taitaa lohkaista siskolleen, Petralle, joka myös taitoluisteli nuorempana. Sittemmin selkeästi läheinen sisar on ollut tuiki tarpeellinen tuki Kiiran elämässä.
Ehjäksi särkynyt on oivallista lukemista kaikille itsestään suorittajan löytäville. Kun Kiira esimerkiksi teki ennätyspisteensä luistelun Grand Prix-kisoissa ja voitti, hän sätti itseään, että ennätyspisteet eivät vastanneet hänen odotuksiaan. Ohjelmassa oli tapahtunut virheitä.
Tuntui vapauttavalta lukea kaikista pienistä säröistä, jotka onnistuivat läpäisemään Kiiran perfektionismin. Esimerkiksi kun olympialaisissa jääkiekkoilijat onnistuivat saamaan Kiiran mukaansa juhlimaan.
Toki voi kyseenalaistaa, että onko kolmekymppisen ihmisen järkevä kirjoittaa vielä elämäkertaa. Taitoluistelun kohdalla kuitenkin huippuvuodet koetaan yleensä hyvin nuorena ja Kiira pysyi huipulla vielä hieman "vanhempanakin". Hänen uransa on huomattava ja kirja toimii välitilinpäätöksenä urheilu-uran loputtua. Hän avaa kirjassa myös lopettamispäätöstään ja siihen johtaneita syitä.
Kiira teki Suomen mittakaavassa erittäin suuren ja pitkäkestoisen sponsoridiilin Valion kanssa. Tämän mahdollisti Hjallis Harkimon apu ja se, että Kiiran tuntevat kaikki. Hän osuu markkinointisegmenteissä niin nuoriin kuin vanhuksiin ja niin naisiin kuin miehiinkin. Tämä on hyvin poikkeuksellista.
February 2, 2019
Aina jaksan hämmästellä, kun alle kolmikymppiset kirjoittavat elämäkertojaan, mutta tässä tapauksessa se on jotenkin ookoo. Ensinnäkin Korpi tiedostaa tilanteen ja selittää, miksi hän halusi tarinansa julkaista jo nyt, ja toiseksi Korven huippu-urheilu-ura on päättynyt, joten yksi selkeä osa hänen elämäänsä on nyt paketissa. Ehkä sitten yhdeksänkymppisenä hän julkaisee koko elämänsä kerran.
Kirja tuntuu olevan hyvin rehellisesti ja avoimesti kerrottu tarina siitä, miksi luistelija Kiira Korvesta tuli se mikä tuli, ja miksi hänen täytyi lopulta päästää siitä Kiira Korvesta irti. Ylisuorittamisen siemenet on kylvetty kotona. Äärimmäinen kunnianhimo ja suorituskeskeisyys ovat hyviä asioita kun tähtää lajinsa absoluuttiselle huipulle, mutta jos asiat menevät överiksi, jännittävällä tavalla kroppa alkaa pettää alta ennen kuin mieli ehtii mukaan prosessiin.
Kaikkia asioita Korpi ei vieläkään itselleen myönnä, ja kirjassa on hämmentäviä retorisia kysymyksiä kuten "en nyt sitten tiedä oliko minulla syömishäiriö vai ei" (vastaus: Oli!). Vähän sellainen olo tuleekin, että kirjan kirjoittaminen on ollut osa Korven terapiaprosessia, ja siinä sivussa pääsee koko kansa näkemään millaista hänen elämänsä oli taitoluistelun maailmassa, joka oli yhtä aikaa taivas ja helvetti.
Kirja tuntuu olevan hyvin rehellisesti ja avoimesti kerrottu tarina siitä, miksi luistelija Kiira Korvesta tuli se mikä tuli, ja miksi hänen täytyi lopulta päästää siitä Kiira Korvesta irti. Ylisuorittamisen siemenet on kylvetty kotona. Äärimmäinen kunnianhimo ja suorituskeskeisyys ovat hyviä asioita kun tähtää lajinsa absoluuttiselle huipulle, mutta jos asiat menevät överiksi, jännittävällä tavalla kroppa alkaa pettää alta ennen kuin mieli ehtii mukaan prosessiin.
Kaikkia asioita Korpi ei vieläkään itselleen myönnä, ja kirjassa on hämmentäviä retorisia kysymyksiä kuten "en nyt sitten tiedä oliko minulla syömishäiriö vai ei" (vastaus: Oli!). Vähän sellainen olo tuleekin, että kirjan kirjoittaminen on ollut osa Korven terapiaprosessia, ja siinä sivussa pääsee koko kansa näkemään millaista hänen elämänsä oli taitoluistelun maailmassa, joka oli yhtä aikaa taivas ja helvetti.
March 2, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Laadukkaasti toteutettu elämäkerta, joka valottaa kiinnostavalla tavalla sekä urheilijuutta että kohdehenkilön persoonaa. Kiira Korpi ja hänen läheisensä kertovat itse näkökulmansa, ja teos on rehellinen aina ankaruuteen asti, mutta myös valoisa ja armollinen. Kiiraa oli aidosti mukava kuunnella.
”Ei ole aikaa pysähtyä nauttimaan, vaan minun pitää olla parempi.”
”Ensimmäisen kerran muistan, että ulkonäköni nousi puheeksi julkisuudessa jo junioreiden MM-kisoissa, kun olin vasta 15-16-vuotias.”
”Ei ole aikaa pysähtyä nauttimaan, vaan minun pitää olla parempi.”
”Ensimmäisen kerran muistan, että ulkonäköni nousi puheeksi julkisuudessa jo junioreiden MM-kisoissa, kun olin vasta 15-16-vuotias.”
October 17, 2018
Kilpaurheilusta sen syvemmin kiinnostumattomalle lukijallekin tämä tarina antoi paljon. Avoin ja rehellinen tilitys paitsi luistelumaailmasta, myös siitä, millaista elämä on, kun ihminen on itselleen liian vaativa ja itsekriittinen. Pohjavire on surullinen, mutta kasvutarina jättää toivon pilkahduksen kohti tulevaa. Tulee mieleen monta tuttavaa, joille haluaisin suositella tämän lukemista.
December 29, 2018
Erittäin vaikuttava kuuntelukokemus, kuuntelin siis äänikirjana. Todella hämmentävää oli se, että kirja herätti minussa hyvin samantyyppisiä ajatuksia ja tunteita kuin Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Essi Ihosen Ainoa taivas, jotka kertovat päähenkilöiden irrottautumisesta lestadiolaisyhteisöstä. Yhteistä näille on mielestäni elämäntilanteen, elinyhteisön ja ehkä oman maailmankuvankin aiheuttama pahoinvointi, jota yksilön on kuitenkin todella vaikeaa ensin tunnistaa itsessään, sen jälkeen hyväksyä, ja sitten onnistua irrottautumaan siitä. En ollut osannut ajatella, että kilpaurheilukin voisi olla näin rajua henkisestä näkökulmasta.
April 25, 2022
4,5⭐️ tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni kirja sopi oikein hyvin - huomasin paljon yhtäläisyyksiä mun ja kiiran ajatuksissa. myös kiiran urheilu-uraa oli mielenkiintosta seurata, kun en siitä aikaisemmin tiennyt oikein mitään😅 ainut asia josta en kirjassa pitänyt, oli vähän poukkoileva teksti, liikuttiin liian monesti ajassa toiseen eikä välillä meinannut pysyä perässä. muuten oikein super hyvä kirja!
February 1, 2020
Kirjan nimi oli erittäin osuvasti valittu, ajatellen sen juonenkaarta. Elämänkerta vasta kolmikymppisen naisen elämästä on harvinaisempi tapaus miehisessä kulttuurissamme. Kirja keskittyi kuvailemaan Kiiran luistelu-uraa 4-vuotiaasta aina vuoteen 2015 asti, jolloin hän särkyneenä ja loppuun palaneena päätyi lopettamaan uransa, vaikka oli juuri parantunut loukkaantumisistaan, ja olisi voinut vielä jatkaakin. Kirja ei kerro pelkästään luistelu-urasta, vaan lisäksi Kiiran perheestä, henkilökohtaisesta elämästä eri aikoina, ja kirjassa keskitytään aika paljon avaamaan Kiiran pohdintoja ja fiiliksiä luistelusta, harjoittelusta ja elämästä ylipäätään. Hän on todella herkkä ja pohtivainen ihminen. Nykyään hän opiskelee psykologiaa New Yorkissa.
Luistelu on erittäin kurinalaisen harjoittelun laji, jossa maailman huipulle nouseminen on äärimmäisen vaikeaa. Kiirasta tuli jo 11-vuotiaana huippulupaus, ja paineet alkoivat kasautua. Tampereella hän kasvoi luistelun parissa, ja 15 vuoden ajan (n. 26-vuotiaaksi asti) hän oli ammattimaisesti ja tavoitteellisesti harjoitteleva taitoluistelija. Menestystä tuli, mutta niin myös suuria pettymyksiä, loukkaantumisia ja kaiken aikaa häntä vaivasivat vakava ahdistus, lievät syömishäiriöt ja monet pakkomielteet.
Kiira saattoi olla perfektionisti, ja ainakin hän oli liian ankara itseään kohtaan. Hän ei kyennyt iloitsemaan voitoistaan, vaan itsekritiikki ja tyytymättömyys olivat hellittämättömästi hänen psyykeensä painolastina. Kuinka paljon näissä oli kyse Kiiran omasta luonteesta, kuinka paljon huippuluistelun ilmapiirin häneen iskostamista ajattelumalleista..? Kun hän 17-vuotiaana nousi julkisuuteen, häntä alkoivat vaivata myös ulkonäköpaineet. Häntä tituleerattiin monesti maailman kauneimmaksi urheilijaksi jne. ja hänet nähtiin paljolti ulkonäkönsä eikä tekemisensä kautta. Hänellä oli myös valmentajia, jotka tarkkailivat hänen painoaan satojen grammojen tarkkuudella...
Kirja rakentaa alusta asti kiinnostavan, monitasoisen ja ytimekkään tarinan urheilijan urasta, ja ottaa mukaan sopivasti sitä sivuavia asioita; urheilijan maskin takana on koko ajan se todellinen ihminen. Myös urheilun kaupallista puolta tarkasteltiin esim. mainos- ja sponsoritulojen kautta. Kirjan kirjoittaja, Ylen pitkäaikainen urheilutoimittaja, Jere Nurminen, on koostanut toimivan paketin, joka koukuttaa lukijan jo alussa. Lukukokemuksena kirja oli mielestäni varsin hyvä. Minulle kaikki oli uutta ja kiinnostavaa, sillä taitoluistelu on ollut itselleni varsin vieras laji tähän mennessä. Oli kirja kuitenkin hiottu melko kliiniseksi toisaalta; ei siinä annettu kunnolla palaa. Teksti oli selkeää, moitteetonta asiakieltä, kuten kokeneelta urheilutoimittajalta odottaa saattaa. Ei mitään kovin järisyttävää missään vaiheessa kuitenkaan. Linjavalintoja, linjavalintoja...
Lopulta minulle jäi melko negatiivinen käsitys huippuluistelusta ja Kiiran urasta. Hän kärsi nuoresta lähtien luistelun vuoksi, vaikka se toikin hänen elämäänsä joitain onnistumisen hetkiä ja hän nautti jäällä esiintymisestä aina. Kirjassa oli lueteltu todella monia pettymyksiä ja epäonnistumisia peräkkäin. Kiiran ura alkoi tietyssä vaiheessa kirjaa tuntua raskaalta pettymysten sarjalta. Silti hän on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä taitoluistelijoista. Kaikki on aina suhteellista.
Kirjan merkittävin juonenkaari oli kertomus siitä, miten tiukasti ja kurinalaisesti, 15 vuoden ajan tarkkoja harjoitusohjelmia tavoitteellisesti noudattanut, nuori ja herkkäsieluinen urheilija, alkoi lopulta kärsiä liikaa, ja särkyi - ja että särkyminen oli lopulta onni. Valmentajista viimeisimmät olivat liian intensiivisiä ja jopa julmia. Kirjan lopussa Kiira kuvaa uransa jälkeistä vapautumista, kasvamista ja todellisen itsensä oivaltamista. Hän oli lukenut mm. Eckhart Tollea, ja harjoittanut mindfulnessia... Eli hänestä tuli vihdoin ehjä, niin pitkän ahtailla olon jälkeen. Mitaleita himoava voittajan identiteetti, joka oli ollut alusta alkaen vääristynyttä minuutta, särkyi, ja tilalle tuli se todellinen, itseään syvältä kuunteleva Kiira. Eli kirjasta voi tämän narratiivin kautta jokainen oppia jotain...
Kuitenkin täytyy muistaa, että Kiira on kaikesta tästä huolimatta aina ollut menestyvä ihminen, eivätkä hänen kärsimyksensä ole olleet sen kummempia kuin kenenkään muunkaan. Luultavasti pienempiä kuin useimpien. Hänen uraansa varjostivat psyykkiset kahleet, turhat pakkomielteet ja vääristynyt identiteetti. Ilmankin niitä olisi voinut elää, mutta hän halusi niin kovasti olla se maailman paras, että oli näiden mielenrakenteiden vankina. Olisiko ollut mahdollista noin nuorena skipata näitä lähes kaikkien elämään kuuluvia oireita millään keinoin, tuskinpa... Psyykkinen valmennus huippu-urheilussa on selvästi ratkaisevan tärkeä osa-alue.
Luistelu on erittäin kurinalaisen harjoittelun laji, jossa maailman huipulle nouseminen on äärimmäisen vaikeaa. Kiirasta tuli jo 11-vuotiaana huippulupaus, ja paineet alkoivat kasautua. Tampereella hän kasvoi luistelun parissa, ja 15 vuoden ajan (n. 26-vuotiaaksi asti) hän oli ammattimaisesti ja tavoitteellisesti harjoitteleva taitoluistelija. Menestystä tuli, mutta niin myös suuria pettymyksiä, loukkaantumisia ja kaiken aikaa häntä vaivasivat vakava ahdistus, lievät syömishäiriöt ja monet pakkomielteet.
Kiira saattoi olla perfektionisti, ja ainakin hän oli liian ankara itseään kohtaan. Hän ei kyennyt iloitsemaan voitoistaan, vaan itsekritiikki ja tyytymättömyys olivat hellittämättömästi hänen psyykeensä painolastina. Kuinka paljon näissä oli kyse Kiiran omasta luonteesta, kuinka paljon huippuluistelun ilmapiirin häneen iskostamista ajattelumalleista..? Kun hän 17-vuotiaana nousi julkisuuteen, häntä alkoivat vaivata myös ulkonäköpaineet. Häntä tituleerattiin monesti maailman kauneimmaksi urheilijaksi jne. ja hänet nähtiin paljolti ulkonäkönsä eikä tekemisensä kautta. Hänellä oli myös valmentajia, jotka tarkkailivat hänen painoaan satojen grammojen tarkkuudella...
Kirja rakentaa alusta asti kiinnostavan, monitasoisen ja ytimekkään tarinan urheilijan urasta, ja ottaa mukaan sopivasti sitä sivuavia asioita; urheilijan maskin takana on koko ajan se todellinen ihminen. Myös urheilun kaupallista puolta tarkasteltiin esim. mainos- ja sponsoritulojen kautta. Kirjan kirjoittaja, Ylen pitkäaikainen urheilutoimittaja, Jere Nurminen, on koostanut toimivan paketin, joka koukuttaa lukijan jo alussa. Lukukokemuksena kirja oli mielestäni varsin hyvä. Minulle kaikki oli uutta ja kiinnostavaa, sillä taitoluistelu on ollut itselleni varsin vieras laji tähän mennessä. Oli kirja kuitenkin hiottu melko kliiniseksi toisaalta; ei siinä annettu kunnolla palaa. Teksti oli selkeää, moitteetonta asiakieltä, kuten kokeneelta urheilutoimittajalta odottaa saattaa. Ei mitään kovin järisyttävää missään vaiheessa kuitenkaan. Linjavalintoja, linjavalintoja...
Lopulta minulle jäi melko negatiivinen käsitys huippuluistelusta ja Kiiran urasta. Hän kärsi nuoresta lähtien luistelun vuoksi, vaikka se toikin hänen elämäänsä joitain onnistumisen hetkiä ja hän nautti jäällä esiintymisestä aina. Kirjassa oli lueteltu todella monia pettymyksiä ja epäonnistumisia peräkkäin. Kiiran ura alkoi tietyssä vaiheessa kirjaa tuntua raskaalta pettymysten sarjalta. Silti hän on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä taitoluistelijoista. Kaikki on aina suhteellista.
Kirjan merkittävin juonenkaari oli kertomus siitä, miten tiukasti ja kurinalaisesti, 15 vuoden ajan tarkkoja harjoitusohjelmia tavoitteellisesti noudattanut, nuori ja herkkäsieluinen urheilija, alkoi lopulta kärsiä liikaa, ja särkyi - ja että särkyminen oli lopulta onni. Valmentajista viimeisimmät olivat liian intensiivisiä ja jopa julmia. Kirjan lopussa Kiira kuvaa uransa jälkeistä vapautumista, kasvamista ja todellisen itsensä oivaltamista. Hän oli lukenut mm. Eckhart Tollea, ja harjoittanut mindfulnessia... Eli hänestä tuli vihdoin ehjä, niin pitkän ahtailla olon jälkeen. Mitaleita himoava voittajan identiteetti, joka oli ollut alusta alkaen vääristynyttä minuutta, särkyi, ja tilalle tuli se todellinen, itseään syvältä kuunteleva Kiira. Eli kirjasta voi tämän narratiivin kautta jokainen oppia jotain...
Kuitenkin täytyy muistaa, että Kiira on kaikesta tästä huolimatta aina ollut menestyvä ihminen, eivätkä hänen kärsimyksensä ole olleet sen kummempia kuin kenenkään muunkaan. Luultavasti pienempiä kuin useimpien. Hänen uraansa varjostivat psyykkiset kahleet, turhat pakkomielteet ja vääristynyt identiteetti. Ilmankin niitä olisi voinut elää, mutta hän halusi niin kovasti olla se maailman paras, että oli näiden mielenrakenteiden vankina. Olisiko ollut mahdollista noin nuorena skipata näitä lähes kaikkien elämään kuuluvia oireita millään keinoin, tuskinpa... Psyykkinen valmennus huippu-urheilussa on selvästi ratkaisevan tärkeä osa-alue.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 13, 2021
Kiira on taas yksi sellainen elämänkerta jota on ollut haamukirjoittaja, Jere Nurminen, tekemässä, mutta hänen ääntään emme kuule ollenkaan. Äänessä on koko ajan minä muodossa Kiira. Ei haamukirjoittaja minusta saa olla pelkkä haamu, odottaisin lukijana jotakin reflektiota kirjoittajaltakin.
Kiira on tavallisen epätavallinen kympin tyttö, josta tulee taitoluistelija, koska hän on hankaluuteen asti vahvatahtoinen ja sisukas. Liikunnallisesti lahjakkaammasta isosta siskosta ei tule. Kiitosta annan pyrkimyksestä avoimuuteen suhteessa itseensä, valmentajiin ja kilpakavereihin. Luistelija Kiira tuupertuu ja uupuu lopulta perfektionismiinsa. Jännä juttu miten kovan tason ammattilaiset ympärillä eivät tässäkään urheilijatapauksessa kykene auttamaan. Hankalaa se näin itsepäisen ja fiksun ihmisen kohdalla tietenkin on.
Kolmekymppisestä elämänkerran kirjoittaminen on arveluttavaa. Arveluttavana pidän myös kirjan nimeä ja loppua. Taitoluistelu-uran päättymisestä on kirjan lopussa kovin vähän aikaa ja sinä aikana Kiira on hapuillut sitä sun tätä, mutta väittää jo nyt särkyneensä ehjäksi. Se jää nähtäväksi, toivottavasti otsikko on oikeassa. Kirjassa on turhauttavasti toistoa, esimerkiksi Susanna Pöykiötä kehutaan kymmenen kertaa samoilla sanoilla. Ja jos asiat olisivat paremmin seestyneet loppupuolen tuskaiset jaarittelut olisivat pelkistyneet kummasti. Kolme tähteä.
Kiira on tavallisen epätavallinen kympin tyttö, josta tulee taitoluistelija, koska hän on hankaluuteen asti vahvatahtoinen ja sisukas. Liikunnallisesti lahjakkaammasta isosta siskosta ei tule. Kiitosta annan pyrkimyksestä avoimuuteen suhteessa itseensä, valmentajiin ja kilpakavereihin. Luistelija Kiira tuupertuu ja uupuu lopulta perfektionismiinsa. Jännä juttu miten kovan tason ammattilaiset ympärillä eivät tässäkään urheilijatapauksessa kykene auttamaan. Hankalaa se näin itsepäisen ja fiksun ihmisen kohdalla tietenkin on.
Kolmekymppisestä elämänkerran kirjoittaminen on arveluttavaa. Arveluttavana pidän myös kirjan nimeä ja loppua. Taitoluistelu-uran päättymisestä on kirjan lopussa kovin vähän aikaa ja sinä aikana Kiira on hapuillut sitä sun tätä, mutta väittää jo nyt särkyneensä ehjäksi. Se jää nähtäväksi, toivottavasti otsikko on oikeassa. Kirjassa on turhauttavasti toistoa, esimerkiksi Susanna Pöykiötä kehutaan kymmenen kertaa samoilla sanoilla. Ja jos asiat olisivat paremmin seestyneet loppupuolen tuskaiset jaarittelut olisivat pelkistyneet kummasti. Kolme tähteä.
April 6, 2019
Jo pelkästään siksi, että naisten elämäkertoja julkaistaan niin vähän (saati elossaolevien, alle kolmekymppisten naisten) tämä ansaitsee olemassaolollaan monta tähteä. Kirja on hyvin kirjoitettu eikä sitä tahdo laskea käsistään. Vaikka kirja käsittelee hyvin henkilökohtaisia asioita Kiiralle, uskon että moni nainen ja/tai urheilija löytää paljon tarttumapintaa Kiiran kipuilusta riittämättömyyden tunteesta ja paineiden siedosta. Kiira on erikoinen hahmo täydellisessä pedanttiudessaan ja periksiantamattomuudessaan, vaikka julkisuuskuva hänestä on/oli lähinnä herkkä yksiulotteinen jääprinsessa. Kiiralle tyypillisesti kirja keskittyy (joissain kohdin hyppelehtien ja ei-kronologisesti) enemmän uran epäonnistumisiin kuin onnistumisiin ja ilman alun tuloslistaa voisi jopa jäädä epäselväksi OLIKO ura tosiaan menestyksekäs, mtä se toki oli. Taitoluistelu on yksi kovimpia lajeja jossa maailman huipulla on paljon tekijöitä ja esim. MM-kisoissa 20 parhaan joukkoon sijoittuminen vertautuu jääkiekossa top viiteen sijoittumiseen. Hienoa, että lajin tunnettuus on kasvanut.
Luin kirjan itselleni luistelu-uran kannalta käänteentekevässä ajassa, mikä teki siitä merkityksellisemmän.
Luin kirjan itselleni luistelu-uran kannalta käänteentekevässä ajassa, mikä teki siitä merkityksellisemmän.
September 6, 2020
3,5. Taitoluistelu on niitä harvoja urheilulajeja, jotka minua kiinnostavat, joten kuuntelin tämän Helmet-lukuhaasteen urheiluun liittyvä kirja -kohtaan. Kirja oli perushyvä: ei mikään tajuntaaräjäyttävä, mutta ihan mukavaa kuunneltavaa. Kirjan toisteisuus tosin hieman rasitti. Vaikka tiesin, että taitoluistelun kauneuden takana on paljon rumaa, ainakin Korven tarina yllätti välillä raakuudellaan.
February 4, 2020
Kuuntelin tämän kahdessa päivässä, koska miksi ei. Tämä oli kiinnostavampi kuin ihan kiva, ja eksyin välillä nettiin etsimään lisätietoja milloin mistäkin kirjassa mainitusta aiheesta. Kirjassa oli mukavasti tarttumapintaa.
March 6, 2020
Kirjan alku vaikutti loputtomalta kiiltokuvalta ja itsekehuskelulta, mutta loppu paljasti rehellisen ja itsetutkiskelevan huippu-urheilijan. Jos olisin jättänyt kirjan kesken, pitäisin Kiiraa sietämättömän egotistisena huippu-urheilijana, onneksi en näin tehnyt.
May 21, 2022
iha hyvä kirja. En hirvee usein lue tän tapasii kirjoi eikä ne oo iha lemppareit. oli tosi samaistuttava ja hyvä!
February 9, 2019
Kirjan rakenne on hankala. Tämä ei etene kronologisesti vaan tavallaan aihe kerrallaan ts edellisessä kappaleessa ollaan jo lopettamassa uraa niin seuraavassa palataan taas alkuun. Arvostan huippu-urheilua enkä taitoluistelusta ymmärrä mitään enkä ikinä seuraa mutta mielenkiinnosta luin ja onneksi luin. Nyt tiedän miten raakaa touhua sekin on. 15 vuotta kilpaurheilua on varmasti vaatinut paljon eikä muuta elämää sitten ole ollutkaan.
June 17, 2023
Toimi hyvin äänikirjana ja lukijan ääni sopi erinomaisesti kirjaan.
May 13, 2021
Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja. Positiivisesti minut yllätti kirjan loppuosa, jossa oli paljon rehellisentuntuista pohdintaa, heikkouksien ja epävarmuuksien rohkeaa aukikirjoittamista, oivalluksia ja syvällisiäkin mietteitä elämästä, elämisestä, heittäytymisestä, jne. Pidin kovasti.
May 1, 2025
Vähän sekava kerronta ja jäi olo, että Kiiran uralla oli lähinnä kuraa ja vaikeuksia. Ehkä olikin. Ainakaan pärjäämistä ei korostettu kirjassa.
April 24, 2019
Lukukokemus jäi jotenkin latteaksi.
Lajiin vihkiytymättömänä olisin halunnut oikeasti tietää, mitä se niin vaivattoman näköinen suoritus jäällä on vaatinut ennen kisakampaukseen, meikkiin ja asuun sonnustautumista. Esimerkiksi oheisharjoitteluja ei kuvata juuri ollenkaan, mainitaan vain, ettei se tahtonut maistua. Mitä se sisälsi? Millaista salitreeniä, millaista kehonhuoltoa? Kirjassa ei mielestäni esitetä missään kohti konkreettisesti, miten kovaa työtä menestymiseen tarvitaan.
Viimeiset parikymmentä sivua meni vain loppua toivoessa. Kiva, että nyt Kiiran elämässä on taas värit taivaassa ja puissa ja matka minuuteen on ollut opettavaista, mutta tässäkin jäin kaipaamaan fyysisiä detaljeja huippu-urheilun lopettamisesta; miten kroppa reagoi kovaa treenaamisen jäädessä pois, millainen suhde liikkumiseen on nyt...?
Ehkä omat odotukseni urheilijan elämäkerrasta olivat liian urheilulliset.
Lajiin vihkiytymättömänä olisin halunnut oikeasti tietää, mitä se niin vaivattoman näköinen suoritus jäällä on vaatinut ennen kisakampaukseen, meikkiin ja asuun sonnustautumista. Esimerkiksi oheisharjoitteluja ei kuvata juuri ollenkaan, mainitaan vain, ettei se tahtonut maistua. Mitä se sisälsi? Millaista salitreeniä, millaista kehonhuoltoa? Kirjassa ei mielestäni esitetä missään kohti konkreettisesti, miten kovaa työtä menestymiseen tarvitaan.
Viimeiset parikymmentä sivua meni vain loppua toivoessa. Kiva, että nyt Kiiran elämässä on taas värit taivaassa ja puissa ja matka minuuteen on ollut opettavaista, mutta tässäkin jäin kaipaamaan fyysisiä detaljeja huippu-urheilun lopettamisesta; miten kroppa reagoi kovaa treenaamisen jäädessä pois, millainen suhde liikkumiseen on nyt...?
Ehkä omat odotukseni urheilijan elämäkerrasta olivat liian urheilulliset.
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 21, 2020
Nopea- ja helppolukuinen kirja, mutta sisältö jäi aika köyhäksi.
Kiiran luistelu-ura on ollut ilmeisen kivikkoinen, mutta kirjaan olisi voinut lisätä myös yleisempää tasoa omakohtaisten kokemusten lisäksi. Esimerkiksi yhdellä virkkeellä kuitattu pohdinta siitä, tarvitseeko huippu-urheilijan olla tietynlainen olisi ansainnut enemmänkin palstatilaa.
Kirjan rakenne oli myös ajoittain sekava. Hyppiminen vuodesta toiseen periaatteessa kronologisesssa kirjassa oli erikoista ja aiheutti sen, että jotkut asiat toistuivat useasti ja toiset asiat oli sivuutettu puolella lauseella kirjan alussa ja lukijan oli tarkoitus muistaa ne kirjan lopussa.
Taitoluistelun ystäville ja harrastajille varmasti ihan mielenkiintoinen kirja.
Kiiran luistelu-ura on ollut ilmeisen kivikkoinen, mutta kirjaan olisi voinut lisätä myös yleisempää tasoa omakohtaisten kokemusten lisäksi. Esimerkiksi yhdellä virkkeellä kuitattu pohdinta siitä, tarvitseeko huippu-urheilijan olla tietynlainen olisi ansainnut enemmänkin palstatilaa.
Kirjan rakenne oli myös ajoittain sekava. Hyppiminen vuodesta toiseen periaatteessa kronologisesssa kirjassa oli erikoista ja aiheutti sen, että jotkut asiat toistuivat useasti ja toiset asiat oli sivuutettu puolella lauseella kirjan alussa ja lukijan oli tarkoitus muistaa ne kirjan lopussa.
Taitoluistelun ystäville ja harrastajille varmasti ihan mielenkiintoinen kirja.
November 12, 2022
luin tän nyt tokaa kertaa ja on edelleen aivan todella ihana kirja. herkkä, rankka, samaistuttava kuvaus huippu-urheilusta ja nimenomaan luistelumaailmasta sen kiiltokuvapuolen takaa.
October 19, 2024
Upea tarina, josta lopulta suurin mahdollinen palkinto mitä ihmiselle voi suoda.
--Syvimmän olemuksen (awareness/tietoisuus) löytyminen.
Ne jotka tuntevat aihepiirin, tietävät mitä se tarkoittaa.
Sanotaan, että kaikki puutteesta/tarvitsemisesta/riittämättömyydestä kumpuava tavoittelu ja saavuttaminen ovat vain pyrkimyksiä ulkoisten asioiden kautta päästä takaisin onnellisuuden ja rauhan tilaan (mikä sattuu olemaan ihmisen luonnollinen olotila).
Aivan kuten kehon normaali luonnollinen olotila on kivuton, kun kaikki toimii.
Niin samoin on psyykkeen kanssa. Ongelmien (psykologisen kivun) poissaollessa jää jäljelle vain rauha ja onnellisuus.
Jos luonnollisen olotilansa on kadottanut, pyrkii siihen tietysti takaisin. Luonnollista, eikö?
Tästä luonnollisesta olotilasta (joka kaikilla tietysti on koko ajan) kuitenkin eksytään kulttuurillemme uskollisesti kun luodaan harhakuvitelmia siitä, kuinka kaikki olisi paremmin ainaisen enemmän ja isomman saavuttamisen kautta. Päädytään oman mielen kaaokseen, josta ainoa ulospääsy tuntuu olevan sen jonkun isomman saavutuksen saavuttaminen, tietämättä että tämä ei ollutkaan totta. Onnen puutetta ja pahan olon läsnäoloa pyritään kompensoimaan ainoalla mielen tuntemalla tavalla: asioiden saavuttamisella, jolloin saadaan hetkeksi hyvä fiilis, olo ja 'onni'.
Jokainen tietää tämän prosessin. Mutta vain harva on todella sisäistänyt asian. Että ulkoinen menestys ei oikeasti ikinä pitänyt sisällään onnellisuutta. Ne eivät ikinä kulkeneet käsi kädessä. Ne eivät ikinä kuuluneet samaan diiliin. Ulkoinen menestys ei ole ikinä tae onnelle. Tämä on hienosti nähtävissä myös Kiiran tarinasta. Toisaalta vain aniharva ikinä ymmärtää tai uskaltaa tarkastella asiaa, saati myöntää sitä itselleen. Aniharva ikinä päätyy edes miettimään mitään lähellekään asiaan liittyvää ja siksi siihen usein vaaditaan vastoinkäymisten läpikäyntiä ja ikävyyksiä, jotta nykyistä toimintamallia saattaa ruveta kyseenalaistamaan. Kiira, analyyttisen urheilijapersoonansa ansioista, (ja mahdollisesti psykologinsa avustuksella) ja raskaan tarinansa johdosta saattoi kuitenkin päätyä havahtumaan, huomaamaan, kyseenalaistamaan ja lopulta uskaltaa myöntämään tämän asian toimimattomuuden.
Usko pois Kiira, kukaan ei ole ihmiskunnan historiassa saavuttanut sisäistä rauhaa, saati tullut ikuisesti ehjäksi, kokonaiseksi tai onnelliseksi sillä, että saavutti mitä halusi. Tämä onnentavoittelun tapa ei valitettavasti ikinä kestä. Aina tulee tarve jollekin uudelle mielen totuttua viimeisimpään saavutukseen. Aina tulee tarve uudelle ja enemmälle kun edellinen 'unelma' normalisoituu.
Voisi melkein sanoa että Kiiran uran oli tarkoitus mennä juuri niinkuin se meni, jotta se saattoi tuoda Kiiran pisteeseen, jossa hän saattoi löytää todellisen minänsä. Tämä on jopa luettavissa rivien välistä—eihän hän luule enää elämän johdatuksia sattumiksi (kuten ei pidäkään). Kaiken täytyi tapahtua tavalla niinkuin se tapahtui. Oli käytävä läpi kaikki mitä tapahtui, jotta saattoi löytää tähän pisteeseen. Joillakin se vaatii vähemmän, joillakin enemmän. Kiiran tapauksessa se vaati käsittämättömän paljon.
Ja kuten sanottua, todellisen minän 'löytämisen' ollessa kenelle vain hienoin ja merkityksellisin asia mitä voi kuvitella, on se sitä varmasti etenkin Kiiralle kaiken kärsimyksen jälkeen, sillä se tarjoaa mahdollisuuden helpompaan ja kauniimpaan elämään, jonka hän todella ansaitsee.
Tervetuloa toiseen elämään
--Syvimmän olemuksen (awareness/tietoisuus) löytyminen.
Ne jotka tuntevat aihepiirin, tietävät mitä se tarkoittaa.
Sanotaan, että kaikki puutteesta/tarvitsemisesta/riittämättömyydestä kumpuava tavoittelu ja saavuttaminen ovat vain pyrkimyksiä ulkoisten asioiden kautta päästä takaisin onnellisuuden ja rauhan tilaan (mikä sattuu olemaan ihmisen luonnollinen olotila).
Aivan kuten kehon normaali luonnollinen olotila on kivuton, kun kaikki toimii.
Niin samoin on psyykkeen kanssa. Ongelmien (psykologisen kivun) poissaollessa jää jäljelle vain rauha ja onnellisuus.
Jos luonnollisen olotilansa on kadottanut, pyrkii siihen tietysti takaisin. Luonnollista, eikö?
Tästä luonnollisesta olotilasta (joka kaikilla tietysti on koko ajan) kuitenkin eksytään kulttuurillemme uskollisesti kun luodaan harhakuvitelmia siitä, kuinka kaikki olisi paremmin ainaisen enemmän ja isomman saavuttamisen kautta. Päädytään oman mielen kaaokseen, josta ainoa ulospääsy tuntuu olevan sen jonkun isomman saavutuksen saavuttaminen, tietämättä että tämä ei ollutkaan totta. Onnen puutetta ja pahan olon läsnäoloa pyritään kompensoimaan ainoalla mielen tuntemalla tavalla: asioiden saavuttamisella, jolloin saadaan hetkeksi hyvä fiilis, olo ja 'onni'.
Jokainen tietää tämän prosessin. Mutta vain harva on todella sisäistänyt asian. Että ulkoinen menestys ei oikeasti ikinä pitänyt sisällään onnellisuutta. Ne eivät ikinä kulkeneet käsi kädessä. Ne eivät ikinä kuuluneet samaan diiliin. Ulkoinen menestys ei ole ikinä tae onnelle. Tämä on hienosti nähtävissä myös Kiiran tarinasta. Toisaalta vain aniharva ikinä ymmärtää tai uskaltaa tarkastella asiaa, saati myöntää sitä itselleen. Aniharva ikinä päätyy edes miettimään mitään lähellekään asiaan liittyvää ja siksi siihen usein vaaditaan vastoinkäymisten läpikäyntiä ja ikävyyksiä, jotta nykyistä toimintamallia saattaa ruveta kyseenalaistamaan. Kiira, analyyttisen urheilijapersoonansa ansioista, (ja mahdollisesti psykologinsa avustuksella) ja raskaan tarinansa johdosta saattoi kuitenkin päätyä havahtumaan, huomaamaan, kyseenalaistamaan ja lopulta uskaltaa myöntämään tämän asian toimimattomuuden.
Usko pois Kiira, kukaan ei ole ihmiskunnan historiassa saavuttanut sisäistä rauhaa, saati tullut ikuisesti ehjäksi, kokonaiseksi tai onnelliseksi sillä, että saavutti mitä halusi. Tämä onnentavoittelun tapa ei valitettavasti ikinä kestä. Aina tulee tarve jollekin uudelle mielen totuttua viimeisimpään saavutukseen. Aina tulee tarve uudelle ja enemmälle kun edellinen 'unelma' normalisoituu.
Voisi melkein sanoa että Kiiran uran oli tarkoitus mennä juuri niinkuin se meni, jotta se saattoi tuoda Kiiran pisteeseen, jossa hän saattoi löytää todellisen minänsä. Tämä on jopa luettavissa rivien välistä—eihän hän luule enää elämän johdatuksia sattumiksi (kuten ei pidäkään). Kaiken täytyi tapahtua tavalla niinkuin se tapahtui. Oli käytävä läpi kaikki mitä tapahtui, jotta saattoi löytää tähän pisteeseen. Joillakin se vaatii vähemmän, joillakin enemmän. Kiiran tapauksessa se vaati käsittämättömän paljon.
Ja kuten sanottua, todellisen minän 'löytämisen' ollessa kenelle vain hienoin ja merkityksellisin asia mitä voi kuvitella, on se sitä varmasti etenkin Kiiralle kaiken kärsimyksen jälkeen, sillä se tarjoaa mahdollisuuden helpompaan ja kauniimpaan elämään, jonka hän todella ansaitsee.
Tervetuloa toiseen elämään
April 18, 2023
Minua ei kiinnosta seurata kilpaurheilua. Ei kertakaikkiaan ole mitään väliä kuka voittaa. Voittaja on vain eniten uhrannut muuta elämäänsä tavoitteensa eteen, en voi sitä ymmärtää. Liikunnasta kyllä pidän, ja ymmärrän, että ihmiset urheilevat. Hyvän olon, terveyden ja kunnon vuoksi. Mutta kilpaurheilua en pysty tajuamaan.
Jos nyt kuitenkin jotain urheilua katsoisin televisiosta, se olisi ehkä taitoluistelua, koska siinä on se visuaalinen ja taiteellinen puolensakin.
Siksi valitsin Kiira Korven elämän kerran Helmet 2023 -lukuhaasteen kohtaan
24. Kirja kertoo urheilijasta
Kiira on nyt viime aikoina ollut paljon esillä mediassa. Hän on eronnut aviomiehestään, kuin myös myöhemmästä miesystävästään, ja jopa tunnustanut olevansa biseksuaali. Korpi on myös saanut höykytystä murskakritiikit saaneen ”runo”kirjansa tiimoilta (ei, en aio lukea sitä).
Tässä vuonna 2018 ilmestyneessä elämänkerrassa ei näistä viimeisistä käänteistä siis tiedetä vielä mitään, ja Kiira hehkuttaa rakkauttaan aviomieheensä.
Vaikken kilpaurheilusta olekaan niin kiinnostunut, kirja vei mukanaan. Tämä oli hyvin ja sujuvasti kirjoitettu teos, josta sai kiintoisaa tietoa Kiira Korvesta, kilpaurheilusta sekä taitoluistelupiireistä. Kirjassa puhutaan paineista, julkisuudesta, sponsoreista, valmentajista,laihduttamisesta, ahdistuksesta, suorittamisesta, perfektionismista. Paljon tulee myös taitoluistelujargonia. Erilaisia hyppyjä, askelsarjoja, harjoittelumetodeja.
Joitain asioita toisteltiin omituisesti, kuten että koulussa keskiarvo oli 9,9 (mainittu ainakin kolme kertaa eri kappaleissa). Ihan kuin ei olisi muistettu, että tämä asia on jo mainittu.
Pidin myös lopusta, jossa kyseenalaistettiin huippu-urheilua, kaikkea siihen liittyvää uhriutumista ja menetettyä elämää. Kiira havahtuu kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa, pysähtyy hetkeen, nauttii oman hengityksensä kuuntelemisesta. Hyviä vinkkejä monille muillekin omassa oravanpyörässään tuskaileville. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista.
Ylipäätään tykkään lukea elämänkertoja, ja tämä oli ihan hyvä ja sujuva sellainen.
Jos nyt kuitenkin jotain urheilua katsoisin televisiosta, se olisi ehkä taitoluistelua, koska siinä on se visuaalinen ja taiteellinen puolensakin.
Siksi valitsin Kiira Korven elämän kerran Helmet 2023 -lukuhaasteen kohtaan
24. Kirja kertoo urheilijasta
Kiira on nyt viime aikoina ollut paljon esillä mediassa. Hän on eronnut aviomiehestään, kuin myös myöhemmästä miesystävästään, ja jopa tunnustanut olevansa biseksuaali. Korpi on myös saanut höykytystä murskakritiikit saaneen ”runo”kirjansa tiimoilta (ei, en aio lukea sitä).
Tässä vuonna 2018 ilmestyneessä elämänkerrassa ei näistä viimeisistä käänteistä siis tiedetä vielä mitään, ja Kiira hehkuttaa rakkauttaan aviomieheensä.
Vaikken kilpaurheilusta olekaan niin kiinnostunut, kirja vei mukanaan. Tämä oli hyvin ja sujuvasti kirjoitettu teos, josta sai kiintoisaa tietoa Kiira Korvesta, kilpaurheilusta sekä taitoluistelupiireistä. Kirjassa puhutaan paineista, julkisuudesta, sponsoreista, valmentajista,laihduttamisesta, ahdistuksesta, suorittamisesta, perfektionismista. Paljon tulee myös taitoluistelujargonia. Erilaisia hyppyjä, askelsarjoja, harjoittelumetodeja.
Joitain asioita toisteltiin omituisesti, kuten että koulussa keskiarvo oli 9,9 (mainittu ainakin kolme kertaa eri kappaleissa). Ihan kuin ei olisi muistettu, että tämä asia on jo mainittu.
Pidin myös lopusta, jossa kyseenalaistettiin huippu-urheilua, kaikkea siihen liittyvää uhriutumista ja menetettyä elämää. Kiira havahtuu kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa, pysähtyy hetkeen, nauttii oman hengityksensä kuuntelemisesta. Hyviä vinkkejä monille muillekin omassa oravanpyörässään tuskaileville. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista.
Ylipäätään tykkään lukea elämänkertoja, ja tämä oli ihan hyvä ja sujuva sellainen.
March 1, 2019
Hyvin mielenkiintoinen elämänkerta entiseltä huippu-urheilijalta. Kirjan läpi kantavana teemana on ennen kaikkea periksiantamattomuus, kovat vaatimukset, uupuminen ja muiden ihmisten miellyttäminen. Olin hyvin otettu kirjan rehellisestä sävystä; mitään ristiriitoja ei siloteltu, Kiira kertoo rehellisesti myös aiemmin vaietuista aiheista ja valottaa taitoluistelun vaativaa taustaa armottomalla rehellisyydellä.
Muistan elävästi seuranneeni Kiiran luistelua televisiosta aina mahdollisuuksien mukaan, joten oli kutkuttavaa lukea Kiiran omia tuntemuksia kisoista joita itse seurasi aikoinaan tv:stä. Hyvin raadollista oli myös lukea perfektionistin itsesyytösiä ja sitä, kuinka hän ei ollut mihinkään saavutukseen tyytyväinen.
En tiedä kuinka minulle valikoituu juuri tähän elämänvaiheeseen näin paljon uupumuksesta ja siitä parantumisesta kertovia kirjoja, mutta jälleen kerran voin todeta saaneeni hieman vertaistukea tästä kirjasta. Kiiran ajatukset uupumisesta, se tapa jolla hän luistelua suoritti ja kuinka hän kuvailee ajatusten pyörineen 24/7 luistelussa ovat hyvin lähellä omia ajatuksiani tällä hetkellä omasta työstäni. Jatkuvasti mielessä, 24/7.
Muistan elävästi seuranneeni Kiiran luistelua televisiosta aina mahdollisuuksien mukaan, joten oli kutkuttavaa lukea Kiiran omia tuntemuksia kisoista joita itse seurasi aikoinaan tv:stä. Hyvin raadollista oli myös lukea perfektionistin itsesyytösiä ja sitä, kuinka hän ei ollut mihinkään saavutukseen tyytyväinen.
En tiedä kuinka minulle valikoituu juuri tähän elämänvaiheeseen näin paljon uupumuksesta ja siitä parantumisesta kertovia kirjoja, mutta jälleen kerran voin todeta saaneeni hieman vertaistukea tästä kirjasta. Kiiran ajatukset uupumisesta, se tapa jolla hän luistelua suoritti ja kuinka hän kuvailee ajatusten pyörineen 24/7 luistelussa ovat hyvin lähellä omia ajatuksiani tällä hetkellä omasta työstäni. Jatkuvasti mielessä, 24/7.
March 15, 2021
"Mua on alkanut kiinnostaa se, ettei kehon liikkeiden tarvitse olla pakotettuja, vaan toimin kehoni ja päivän kunnon ehdoilla ja vahvistan sitä sisältä ulospäin. Haluan olla sisältä vahva. Myönnän ja antaudun kehoni rajojen edessä ja kunnioitan sitä siitä huolimatta, vaikken pystyisi tekemään joitain liikkeitä. Yritän suhtautua kehooni armollisemmin, kiittää esimerkiksi kipeää selkääni siitä että se on näinkin hyvin jaksanut kaikki vuodet, jotka olen sitä pahoinpidellyt pakottamalla mieleni sulkemaan heikkouden pois ja varastoimalla sitä osittain kehooni. Kehoni on niin viisas, niin kaunis, mutta tottakai eletty elämä jättää jälkiä ja arpia. Tästä lähtien haluan kohdella sitä arvokkaasti, treenaamalla sen rajojen mukaan ja kantaen sitä ylpeydellä. Olen joutunut kohtaamaan lapsuuteni ja nuoruuteni vaikeita koettelemuksia, päästämään paljon vihaa, tuskaa ja surua ulos. On ollut päiviä jolloin jopa hengittäminen on tuntunut raskaalta, mutta pikku hiljaa suojamuurini alkaa murtua ja valoa pääsee sisääni enemmän ja enemmän."
Displaying 1 - 30 of 84 reviews