Aivojen, tietoisuuden ja vastuun suhteesta keskustellaan vilkkaasti. Keskusteluun olennaisesti liittyvä kysymys vapaasta tahdosta on aina ollut yksi filosofian, teologian ja tieteen suurista arvoituksista. Ihmisillä todennäköisesti on vapaa tahto. Se ei kuitenkaan välttämättä ole juuri sellainen kuin olemme kuvitelleet.
Joidenkin käsitysten mukaan ihmisillä on täysin vapaa tahto; toisten mukaan ihmisillä voi olla vapaa tahto, vaikka kaikki olisi ennalta määrättyä; kolmannet ajattelevat, että ihmisillä ei ole vapaata tahtoa lainkaan.
Vapaan tahdon filosofia esittelee nämä kolme päänäkemystä perusteluineen. Samalla se luo perusteellisen katsauksen tahdonvapautta koskevaan filosofiseen ja tieteelliseen nykykeskusteluun. Teos pohtii myös viimeaikaisia neurotieteiden ja kognitiotieteiden tuloksia, joiden perusteella tahdonvapautta on kyseenalaistettu. Se tarkastelee laajasti myös näkökulmia minuuteen ja moraaliseen vastuuseen.
Vapaan tahdon problematiikka liittyy läheisesti niin etiikkaan, metafysiikkaan, psykologiaan kuin yhteiskuntatieteisiinkin. Miten inhimillistä käyttäytymistä voidaan selittää? Ovatko ihmiset vastuussa teoistaan? Entä tekoäly ja robotit?
Loistava yleisesitys kiinnostavasta aiheesta. Suosittelen erityisesti kaikille niille, jotka ovat lukeneet Sam Harrisin Free Will -teoksen ja uskoneet kaiken, mitä siinä sanotaan.
Vain esitys perusasioista, mutta erinomainen sellainen. Käy läpi kattavasti ja neutraalisti vapaata tahtoa koskevan filosofisen keskustelun perinteiset kysymykset ja kannat, ja loppuun mahtuu vielä lisäksi "järkevämpi" näkemys siitä, miten asiaa voisi tarkastella verrattuna aiempiin suurelta osiin teoreettisiin lähinnä determinismiin liittyviin tarkasteluihin. Asiaan pitkään väitöskirjaa varten perehtyneenä en kokenut, että tässä olisi jäänyt mitään olennaista sanomatta, mutta sen sijaan löysin kyllä näkökantoja ja kirjoittajia, joista en vielä tiennyt.
Kerta kaikkiaan erinomainen yleisteos, joka tarjoaa runsaasti esimerkkejä ja käsitteistöä tahdonvapausongelman jatkotutkiskeluun. Teos vaatii lukijalta keskittymistä ja useiden näkökohtien ja käsitteiden tarkastelukykyä ja omaksumista, mutta samalla se ei vaadi hirveästi ennakkotietoja etenkään filosofian saralla. Sanoisin, että sen lukemiseksi riittää lähinnä ripaus itsekuria ja loraus kiinnostusta.
Tahdonvapaus on suunnattoman tärkeä aihe, sillä mikäli se nähtäisiin yhdessä tuumin illuusioksi, ei maailmamme olisi enää ihmissilmin katsottuna sama paikka. Tapamme kokea ja nähdä ihmiskunta muuttuisi, jopa niissä tapauksissa, joissa korostetaan tahdonvapauden poistumisen olevan lähinnä oikean kehityksen tiellä oleva muodollisuus. Kysymys on tärkein nimenomaan maailmankatsomuksemme ja moraalimme kannalta: miten näemme ihmisen, miten näemme moraalin perustan?
Nykyaikana determinismi on vallannut enenevissä määrin alaa maailmankuvassamme tieteiden kehitysharppausten ansiosta. Ihmisillä on kuitenkin käsitys, että heillä on vapaa tahto. Se, kuinka tämä istuu determinismin kanssa, on yksi suuri osa koko debaattia. Toinen suuri osa koskee sitä, mikä on tahdonvapauden luonne.
Olisi helppo omaksua näkemys, jonka mukaan tiede on jo todistanut, että ei voi olla mitään vapaata tahtoa. Näin kukaan ei ansaitse mitään, mutta voimme yhä jatkaa yhteiskuntaeloa perustelemalla esimerkiksi, että yhteiskunnalla on oikeus puolustaa itseään ja näin laittaa ilkimyksiä telkien taakse. (Vertauksena tilanteessa on käytetty vakavan tartuntataudin omaavan laittamista karanteeniin.) Voimme myös mahdollisesti jatkaa tahdonvapauden illuusion ylläpitoa, sillä se on hyödyllinen illuusio. Mutta kumpikin näistä näkemyksistä on kaukana kiistattomasta: Ensimmäinen olettaa aika rohkeasti, että moista on todistettu ja että tahdonvapaus on pitkälti syvävapauksien varassa toimiva taikatemppu. Toinen olettaa, että ihmiskunta kykenisi moiseen kognitiivisen dissonanssin siivittämään ajatusleikkiin.
Tässä kirjassa tulee ilmi, miten kompatibilismia ja inkompatibilismia on puolustettu etenkin modernissa angloamerikkalaisessa filosofisessa keskustelussa ja tieteen kentällä. Erityisen mielekästä luettavaa olivat eri huomiot jyrkän inkompatibilismin oletuksista (niin deterministien kuin indeterminismiin kallellaan olevien) ja niiden taustalla olevien tieteellisten kokeiden puutteista. Nämä kokeet kun ovat tavalliselle tallaajalle aika vaikeita kritisoida, jolloin jokainen syvän linjan inkompatibilistin julistus vaikuttaa kyllä räikeältä, mutta sitä vastaan ei voida oikeen rehellisesti käydä. Samalla käsitteistön esittelyn lomassa tuli itse havainneeksi, minkälaisia seurauksia eri näkökantojen valinnalla on loogisesti ja maailmankuvallisesti.
On myös suorastaan himoittavaa seurata, miten näennäisen pesunkestäviä argumentteja on käännetty päälaelleen ja niiden heikkouksia on pikku hiljaa alettu havaitsemaan. Filosofinen argumentointi voi kerta kaikkiaan saavuttaa huikean viihdyttävät sfäärit - mieleenpainuvin tapaus oli (valitettavan vähäpuheisesti selitetty) David Lewisin tapaus, joka meni niin pitkälle, että kyseenalaisti ihmisen kykenemättömyyden vaikuttaa luonnonlakeihin ja menneisyyteen. (Ja ei, en usko tähän, mutta mielenkiintoinen veikko kerta kaikkiaan.)
Suosittelen vakaasti niille, joita tahdonvapauskysymys ahdistaa ja/tai kiehtoo. Lukemalla ymmärtää, kuinka monimuotoinen tämä(kin) väittely on, ja miten sitä ei ihan heti onnistuta ratkaisemaan. Samalla lukija saa vähän perspektiiviä mahdollisiin änkyränäkökulmiin, ja siihen, miten filosofia, ihmistieteet ja ns. kova tiede voivat tukea toisiaan tämän probleemin parissa.
(Hieman rokotan teoksen etenkin alkupuolella vilisevistä kirjoitusvirheistä ja jopa kokonaisten sanojen puutteesta. Näin hyvässä kirjassa moiset kömmähdykset ovat kuin sinappitahroja tohtorin saketissa.)
Kysymys vapaasta tahdosta on yksi filosofian vanhimmista ongelmista. Kysymys on tullut ajankohtaiseksi modernin aivotutkimuksen, psykologian sekä tekoälyn kehittymisen myötä.
Kirjassaan ”Vapaan tahdon filosofia”, uskonnonfilosofi Aku Visala luo kattavan katsauksen vapaan tahdon käsitteisiin, argumentteihin puolesta ja vastaan sekä käynnissä olevan väittelyn nykytilanteeseen. Kirja on suhteellisen helppolukuinen eikä vaadi aikaisempaa tietoa filosofiasta. Kirjan negatiivisena puolena on käsitetulva, jota kompensoimaan löytyy kuitenkin kirjan lopussa oleva kattava käsiteluettelo.
Vaatiiko tahdonvapaus sen, että muodostamme tahdon itse, täysin ulkopuolisista tekijöistä, esim. genetiikasta tai olosuhteista riippumatta? Riittääkö, että toimimme halujemme mukaan, riippumatta olemmeko itse luoneet ne? Jos determinismi osoittautuu todeksi, niin miten se käytännössä vaikuttaa elämäämme? Tuleeko ihmisistä moraalittomia? Emmekö ole enää kykeneväisiä valitsemaan jäätelömakua kaupassa?
Arkikäsityksen mukaan determinismi ei ole yhteensopiva vapaan tahdon kanssa. Toisaalta voidaan myös pohtia, olisiko sattumaan perustuva indeterminismi sen yhteensopivampaa vapaan tahdon kanssa. Onko kolikon heittoon perustuva päätös ennalta määrättyä päätöstä vapaampi?
Yllätys: Luonnontiede ei olekaan ratkaissut pysyvästi vapaan tahdon ongelmaa. Jos et usko, lue tämä kirja.
Uusia käsitteitä on paljon, mutta jos ne onnistuu pitämään mielessään luku-urakan ajan, niin Vapaan tahdon filosofia kyllä palkitsee hyvinkin ymmärrettävänä ja luettavana johdatuksena aihepiirin keskeisiin teorioihin ja niiden kritiikkiin.
Visala käy yleistajuisesti läpi melkoisen määrän vapaaseen tahtoon liittyvää teoriaa ja vaikka arvostankin lopun lisälukemistolistaa, niin tämän jälkeen ei ihan heti tunne olevansa sen tarpeessa.
alkupuolen kirjasta luki mielenkiinnolla. Tekstissä paljon hyvää pohdintaa, joka pistää aivot töihin. Pitemmälle kirjassa mentäessä tuli vastaan yhä enemmän uusia määritelmiä ja tekstissä paljolti viitattiin niihin, jolloin lukemiskokemus jäi sekavaksi näin vähemmän(ei juuri yhtään) filosofiaa lukeneelle. Varmasti enemmän pohjatietoa filosofiasta omaava saa enemmän irti. Kirjan lopussa on sanasto ja termien selitykset, mutta luin kirjan e-kirjana ja silloin hakemiston käyttö on vähän hankalaa. Fyysistä versiota lukiessa on helpompi katsoa sanastosta, että mitä se kova inkompatilibismi nyt tarkoittikaan.
Filosofia on edelleen vaikeaa, mutta ainakin hetkittäin koin pysyvän tässä teoksessa kirjailijan mukana. Gaudeamuksen kustantamaksi aika paljon typoja, mutta menköön, koska sisältö kantaa. Voi olla, että ymmärrykseni on illuusio, mutta vaikkei tässä kirjassa puhuttu hölkäsen pöläystä tekoälystä, saatan nyt hahmottaa paremmin, miksi joidenkin mielestä on relevanttia tutkia, onko tekoälyllä ymmärrystä ja tahtoa. Lisäksi sain täydennystä sen miettimiseen, miten voidaan olla varmoja, että ajattelu ja minuus sijaitsevat aivoissa. Luulisin.
Luettava ja hyvin jäsennetty yleisesitys vapaan tahdon ongelmaan analyyttisen filosofian näkökulmasta. Kirjoitustapa on pikemminkin esittelevä ja luetteloiva kuin analyyttinen, ja on valtava sääli, etteivät mannermaisen filosofian oivallukset mahdu tällaisiin kirjoihin, vaan niistä pitää kirjoittaa erikseen.