Polttariseurueen ilo on ylimmillään, kunnes sankari pyllähtää vesilautaillessaan ja päätyy meressä kelluvan ruumiin kylmään syleilyyn. Tapaus vaatii virkavaltaa paikalle, ja tilanteen ottaa haltuun vasta perustettu Lounais- Suomen poliisin erikoistiimi, ryhmä Halme.
Työryhmän esimies komisario Halme on kansainvälisen uran tehnyt konkari. Hänellä on käsissään varsin sekalainen joukko poliisivoimien edustajia: entinen pörssiyhtiön huippujohtaja rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, lappeenrantalainen rikosylikonstaapeli ja kova luu Sergei Petrov, muiden ärsytyskynnystä koetteleva rikostutkija Magnus Mehtonen sekä naisten lemmikki, nuori kokelas Niklas Lindholm. Siinä Halmeen dream team.
Tomas Gadsin psykologinen rikosromaani Pirulainen kuvaa todentuntuisesti rosoisen joukkion hitsautumista yhteen ainutlaatuiseksi työtiimiksi. Sitä mukaa kun tunnistamattoman ruumiin taustat alkavat hahmottua, kääntyvät esiin ihmismielen pimeimmät loukot, ja lopulta mikään tai kukaan ei ole sitä miltä näyttää.
Hieman epätasainen, mutta nopealukuinen rikossarjan aloitus. Polttariseurue löytää ruumiin ja vastaperustettu ryhmä Halme saa ensimmäisen tehtävänsä. Ryhmässä on totta kai hyvin erilaisia hahmoja, joista jokaisella on omat salaisuutensa ja ongelmansa ja tämä alkaa olla dekkareissa niin peruskauraa, että melkein olisin kaivannut jotain erilaista.
Ryhmän selvittelemä rikos on yllättävä, mutta toisaalta myös vähän epätyydyttävä lopulta. Tuntuu, että hienoja juonikuvioita on punottu, mutta koska halutaan vetää matto jalkojen alta, on täytynyt keksiä jotain hiukan erikoisempaa. Tykkäsin kyllä taustoituksesta ja siitä, että lähes kaikki tuntuivat olevan epäiltyjä. Kirja myös päättyy niin hienoon cliffhangeriin että a) näkee, että Hjort & Rosenfeldtiä on luettu ja b) seuraavakin osa on pakko lukea.
Toivottavasti seuraavassa osassa myös ryhmä Halmeen jäsenien taustoja avataan paremmin, nyt keskityttiin lähinnä yhden henkilön lähimenneisyyteen ja muiden kohdalla tiputeltiin tietoa siellä ja täällä, mutta ilman että kenestäkään sai kunnon otetta. Plussaa myös siitä, että nyt oltiin Turussa, ainakin itsellä oli hauskaa bongailla tuttuja paikkoja. (Erityisnaurut sain siitä, että eräs vastaanotto ilmeisesti toimii Turun pääkirjaston tiloissa, ainakin osoitteen perusteella. Kyllähän sieltä kaiken maailman tiloja löytyy, mutta tämä oli ehkä hieman epäuskottavaa...)
Näin tämän sympaattisen kirjailijakaksikon, Satu Roosin ja Kaisa Nummelan, Dekkarifestivaaleilla ja heidän kertomuksensa yhteisestä kirjoittamisesta kuulosti niin mukavalle, että olisin halunnut tykätä kirjasta enemmän kuin mitä tykkäsin. Mietin lukiessani, vaikeuttiko juuri tämä kahden kirjoittajan kombo kirjan yhtenäisyyttä. Teksti jotenkin hajoili ja myös kirjan hahmot jäivät vieraiksi. Yleensä pidän psykologisoinnista, mutta tässä kirjassa sitä oli jopa liikaa, jotta poliisien toiminta olisi kuulostanut uskottavalle rikosselvittelylle. Kirjailijakaksikon seuraava Ryhmä Halme -kirja näyttää ilmestyvän piakkoin, kriittisyydestäni huolimatta taidan antaa sille mahdollisuuden.
Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Ryhmä Halmeen jäsenet olivat mielenkiintoisia ja mukavan erilaisia. Rikoksen ratkaisu oli todella erikoinen, mutta mielestäni liian omituinen ja sellaisenaan epäaito. Ratkaisu tuntui keksimällä keksityltä. Harmi, sillä juttua rakennettiin ihan hienosti. Kirja tuntui myös kovin pitkitetyltä ja tiivistämisen varaa olisi ollut. Kirja loppuu kyllä sellaiseen koukkuun, että seuraava kirja kyllä houkuttelee. Toivottavasti siinä uskalletaan pitää juoni tarpeeksi uskottavana.
Tomas Gadsin esikoisdekkari Pirulainen pureutuu erikoiseen hukkumistapaukseen. Ryhmänjohtaja Halmeen viisihenkinen rikoksia tutkiva ryhmä kiinnostui hukkumistapauksesta intuition vuoksi. Purjehdusmatkalla ollut toimitusjohtaja löytyi suhteellisen omituisesta hukkumispaikasta, kun taas hänen purjeveneensä oli kaukana paikasta. Lisäksi hänen olisi pitänyt olla ulkomaan työmatkalla eikä Suomessa. Tapaukseen liittyi sen verran omituisia piirteitä, että Halmeen tuore tutkimusryhmä päätti ottaa jutun tutkinnan alle. Tomas Gadsin taakse kätkeytyy parivaljakko Satu Roos ja Kaisa Nummela. He ovat taustaltaan sosiaalipsykologeja, ja heidän työnsä näkyy myös kirjassa mm. pari henkilöä käy terapiassa. Kirjassa on myös yhteiskunnallista sanomaa esim. työuupumista, loppuunpalamista ja niiden johdosta ammatin vaihtoa. Halmeen tutkimusryhmään kuuluu Ann-Mari, Niklas, Magnus ja Ivan. Ryhmän henkilöillä on vielä sopeutumisongelmia ja yhteen hiileen puhaltaminen on vielä alkutekijöissään, mutta silti tulosta alkaa näkyä, kun päästään ennakko-odotuksista ja omasta pätemisestä eroon. Kaikenlaisen säheltämisen jälkeen juttu saadaan ratkaistua, mutta selvisikö juttu sittenkään niin kuin he luulivat, sillä kirjan lopussa odottaa aikamoinen koukku, johon ei voi olla tarttumatta.
Ny ollaan Turus. Tännekki on joku ihme erikoisyksikkö perustettu. Poliisiin. Sen sijaan että kaiken keskellä olis yks ihan hullu poliisi joka tempoilee elämäsä kanssa niin nyt on samas yksikös viis sellasta. Kaikilla jottai hämärää. Ja tää on sarjatuotantoa. Ryhmä Halme. Jo eka osan lopussa oli cliffhangeri. Vähän niinku Akkarin jatkiksissa: jatkuu ens viikol.
Mielenkiintoinen juoni ja hyviä henkilöhahmoja. Ja tapahtumapaikkana vielä Turku - siitä plussaa. Vähän töksähtelevää kieltä ja epätasaista kerrontaa, mutta sen verran koukuttava cliffhanger, että on pakko lukea seuraavakin osa.
3.5. Mielenkiintoinen uutuus. Murhatarina oli karmaiseva syyllisen osalta. Halmeen tiimin jäsenet olivat erikoisia, jotenkin tehtyjä.. Mutta loppu oli yllättävä ja odotan jatkoa.
Dekkarihaasteen kirja kategoriaan dekkari, joka on kirjoitettu salanimellä. Uusi tuttavuus, ei varsinkaan alussa häikäissyt, mutta parani loppua kohti.