Helvetinkoneeseen mahtuu järkyttäviä, unohdettuja ja tunnetumpia rikoksia itsenäisen Suomen ajalta.
Teos alkaa rauhan ajan verisimmältä vuosikymmeneltä, 1920-luvulta, jolloin suurkaupunkien vitsauksena olivat viattomia matkalaisia vaanivat ”maalaistenpyydystäjät” ja poliiseja kuoli virantoimituksessa enemmän kuin koskaan muulloin.
Mukana kirjassa ovat myös esimerkiksi ministeri Ritavuoren ampuminen, Jammu Siltavuoren kauhua herättänyt tapaus ja Viking Sallyn helikopterikannella tapahtunut raaka murha.
Viljakaisen ja Silvanderin tarkkaan tutkimat tapauskertomukset valaisevat ihmisyyden mustia alueita tekijöiden, uhrien ja heidän aikalaistensa silmin. Miten lehdet kirjoittivat? Miten poliisi tutki? Mitä sivulliset näkivät? Mitä rikoksen tekijä oikein ajatteli?
Helppolukuinen katsaus suomalaiseen rikoshistoriaan ja sen kehitykseen 20-luvulta 80-luvun lopun rikoksiin asti. Osa tarinoista on vain muutaman sivun mittaisia, osaa taasen käsitelty laajemmin, joten kirjaa on helppo lukea lyhyemmissä pätkissä, jos siltä tuntuu.
Harmi kyllä tapauksia käsiteltiin suurimmaksi osaksi aika pintapuolisesti, vaikka selvää on, että erityisesti vanhojen tapauksien suhteen informaatiota on varmasti ollut tarjolla vähänlaisesti. Kuitenkin esimerkiksi Jammusta olisi varmasti riittänyt juttua huomattavasti laajempaankin kertomukseen, onhan aiheesta kirjoitettu lukuisia kattavampia ja syväluotaavampia artikkelejakin kuin mitä tähän kirjaan oli painettu. Pyöristän nyt kuitenkin ajattelemani kaksi ja puoli tähteä kolmeen, koska puolikkaita tähtiä ei voi täällä antaa.
Tässä teil on semmonen teos, et kaikille Suomen makaabereimmasta rikoshistoriasta synkimmissä mielikuvissaan kiinnostuneille lukijoille on kerrassaan suvereeni lukukokemus tarjolla. Kirjailijat vie lukijan koukuttavalle matkalle vuosikymmenestä toiseen läpi koko itsenäisen Suomen rikollisen historian. Rikosten määrän ja kirjan kompaktin pituuden vuoksi yksittäisiin rikoksiin ei päästä tutustumaan kovin seikkaperäisesti, mutta kuuluisimmille tapauksille on omistettu useampi sivu. Ainoa ulottuvuus jota itse jäin kaipaamaan tällaiselta rikoshistorialliselta teokselta oli rikostutkinnan menetelmien kehittymisen valottaminen, mutta se olisi toisaalta saattanut levittää kirjan fokusta turhan laveaksi. Kuvaavaa oli, että luin samaan aikaan faktapohjaisen rikoskirjallisuuden klassikkoa, Truman Capoten In Cold Bloodia, mutta tää koukutti enemmän.
Nimi kertoo kaiken oleellisen: kirjassa esitellään 50 rikosta aikavälillä 1920-1980. Vaan jollain oudolla tavalla tuntuu että mitä tuoreemmiksi tapaukset käyvät, sitä tylsempiäkin ne ovat - sikäli kuin tuollaista ilmaisua sopii edes käyttää kun kyse kuitenkin pääasiassa on varsin verisistä tosielämän teoista. Meinaan että joku myrkkytynnyrien upottaminen Itämereen tuntuu aika mitättömältä sen jälkeen kun on lukenut kuusilapsisen perheen vanhemmista jotka tulivat siihen tulokseen että vähemmän olisi parempi ja päättivät myrkyttää lapsistaan viisi - onnistuenkin neljän kohdalla muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen.
Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta esittelee Suomessa tehtyjä rikoksia - käytännössä tappoja ja murhia. Ensimmäiset kirjan kuvaamat rikokset ovat 1920-luvulta, ja Jammu Siltavuoren tekemä kaksoismurha 1980-luvulta päättää teoksen.
Teoksen kirjoittajat ovat rikostoimittajia, ja sen huomaa teeman käsittelyssä. Epäolennaisuuksiin ei sorruta, ja käytetty kieli on melko neutraalia. Poikkeuksen kerronnassa muodostavat vain aikalaislähteet eli käytännössä sanomalehdet ja oikeudenkäyntipöytäkirjat.
Melko nopealukuinen kirja. 50 tarinaa, jokainen mitaltaan vain pari aukeaa, rikostapauksia 1920-luvulta eteenpäin. Monet tuttuja, osa uusia juttuja. Tapaukset käsiteltynä näin lyhyinä pätkinä jää kevyen wessalukemisen tasolle.
Osa tapauksista jäi aika tyngiksi vaikka aivan varmasti olisi ollut enemmänkin tietoa. Osa oli mielenkiintoisia uusia tapauksia, osa taas vähän latteasti kirjoitettu. Helppo kirja lukea osissa, siitä bonusta!
Hyvä teos rikoshistoriasta kiinnostuneille. Kirjassa käytiin läpi sekä (itselleni) entuudestaan tuttuja että tuntemattomiakin rikoksia, mikä oli virkistävää.
Ostin tän kirjan ainoostaan nimen perusteella prismasta alennuksesta, koska oon ollut nyt viimeisen vuoden todella koukussa true crime juttuihin. Tää kirja oli kivaa vaihtelua jenkkitapauksiin, joita oon enemmän nyt lukenut/kuunnellut. Ainoo mikä mua oikeesti harmitti ja häiritsi tässä kirjassa oli se, että mun mielestä joitain tapauksia oikeasti olisi pitänyt avata enemmän. Mutta tykkäsin täysin muuten tästä kirjasta. Tän kirjan avulla tuli myöskin paljon suomalaisia rikostapauksia, joista en ollut ennen edes kuullutkaan, joka oli todella positiivinen yllätys.