Epätodellisuus

by Lyyra Virtanen

Tämä kirja on omistettu koulukiusaajille, kaikille niille vanhemmille jotka lyövät lapsiaan, entisille seurustelukumppaneille, terveyskeskuslääkäreille jotka ovat täysin ammattitaidottomia ja todennäköisesti valelääkäreitä, krooniselle migreenille, Kansaneläkelaitokselle, uusille aluille ja lopun odottelulle.

Epätodellisuus käsittelee enimmäkseen mielen sairauksia ja sairasta mieltä, sekä niitä traumaattisia tapahtumia, jotka ovat johtaneet sairastumiseen. Se on kirjoitettu kesällä 2018.

Maisa Virtanen (s. 1997) sanoo olevansa kotoisin Tampereelta, vaikka on asunut suurimman osan elämästään toisella paikkakunnalla. Hän opiskelee suomen kieltä Turun yliopistossa ja omistaa edelleen kaksi kissaa.

Genres: Poetry, LGBT, Finnish Literature

72 pages, Paperback

Published November 23, 2018

About the author

Esikoisteoksestani sanottua: "Se takakansiteksti on muuten niin loistava ja nerokas, että pelkästään sen takia kaikkien pitäis lukee koko kirja."

Reviews

[Jaana V]

Tämä on kirja, jota en halua arvioida tähdin (tähdet ovat muutenkin aika pölhö tapa arvioida yhtään mitään).

Ristiriitainen mutta ajatuksia herättänyt lukukokemus. Runoista jäi tunne, että ne ovat enemmänkin lähempänä jonkinlaista tunnustuksellista muistikirjaa tai terapiapuhetta kuin loppuun asti hiottua, editoitua runokokoelmaa, mutta sellaisina kyllä tarpeellisia ja kiinnostavia ja varmasti monelle samaistuttavia!

[Naava · Rating 5 out of 5]

Voi pyhät pyssyt.

Eihän tässä voi muuta sanoa kuin että kerrassaan loistava teos, kansikuvasta (Iiris Mäntymiehen piirtämä) lähtien.

Täynnä raakuutta ja intensiivisyyttä – toisaalta viipyilevää lempeyttä ja pehmeyttä, sellainen tunteiden pyörremyrsky että jäin tuntemaan oloni turraksi tämän luettuani. Täytyy makustella ja pohdiskella tarkasti. Upea.

[... · Rating 5 out of 5]

olen yleensä ihminen joka pitää sellaisista kauniista runoista mutta kauniissa runoissa on joskus se juttu ettei niissä ole yhtään tunnetta ja tunne on taiteessa tärkein asia ja tässä teoksessa sitä oli ehkä enemmän kuin missään mitä olen ennen lukenut ja se oli niin vaikuttavaa ja samaistuttavaa ja upeaa ettei tälle voi mitenkään edes harkita antavansa muuta kuin viisi tähteä.

[Haylin T · Rating 5 out of 5]

In your hand you hold a scream, a cry, a whisper, a testament-like collection of life that is mostly left unseen by the masses.

The blurb tells you what to expect: "This book is dedicated to bullies, parents who beat their children, exes, unprofessional and likely fraud GPs, chronical migraines, Kela, new beginnings and waiting for the end."

Discussing trauma, mental illness, non-binary identity stood out as the core of this collection. It's crushing, vivid, and the whirlpool of events that open the door to an unseen world. Here where depression is forever present, the end has not yet materialised, whilst being present now and always.

Many elements in this collection are strongly relatable, making this collection a personal experience with tears and flashbacks.

For those who cannot relate to these experiences, the collection works as an eye-opener to the world where many have been hurt, are being hurt, and see little light in the horizon.

The author comes through as strong and talented - I look forward to their future work.

[Susa · Rating 2 out of 5]

Äärimmäisen henkilökohtainen teos, jota lukiessa tuntuu kuin tuijottaisi kirjoittajaa silmästä silmään. Tällainen runous ei ehkä ole ihan oma juttuni, se vie liikaa kirjoittajan iholle, kun itse lukijana kaipaan pientä etäisyyttä.

[Loviattara · Rating 3 out of 5]

Tosi ristiriitaisia tunteita herättävä kokoelma. Monet runot ovat suorastaan tragikoomisen samastuttavia (esim. "sairaalalasku kolme viikkoa myöhässä" ja "minä en koskaan kokenut tarpeelliseksi tulla kaapista"), ja useissa teksteissä yhteiskunnallinen mutta henkilökohtainen tilitys tuo mieleen punk-lyriikat ja slam-runouden. Tuli sellainen olo, että haluaisin tavata näiden runojen kirjoittajan!

Kurjimmillaan ja korneimmillaan tekstit palauttavat mieleen IRC-gallerian itsetuhoromantiikan ja nollarin sähköpostitse jaetut kiertokirjeet, kun sinänsä vilpittömät runot eivät tarjoa älyllisiä tahi kielellisiä oivalluksia. (Samankaltainen ongelma minulla oli Nelli Ruotsalaisen Täällä en pyydä enää anteeksi -kokoelman kanssa; sitä lukiessa tuntui, että kaikki sanat olivat jo turhankin tuttuja angloamerikkalaisesta liberaalifeministisestä internetkuplasta.)

Puheenomainen, kikkailematon kieli rakentaa raa'an vilpittömyyden ilmapiiriä, joka sopii synkkiin ja henkilökohtaisiin aiheisiin, mutta olisin silti kaivannut enemmän kielellistä luovuutta ja oivaltamisen tunnetta. Edukseen erottuivat sellaiset helmet kuin "kokovartalosuoristusrauta" ja "liimaan pudonneen kissankarvan takaisin kissaan", jotka ovat erilaisuudessaan mieleenpainuvia.

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Olipa hurjan vaikuttava, samaan aikaan brutaalia ja vahvaa sekä myös kaunista ja haurasta. Ihmeellistä miten "helppolukuinen" vaikka aiheet vaikeita. Suosittelen!

[meri]

kuten moni muukin, minäkin koen vaikeaksi tähtiarvioida näin henkilökohtaisen teoksen. olen seurannut lyyran matkaa jo kauan, on tuskallista lukea sanoja tweettien takaa, tunnistaa ehkä tapahtumia mutta olla koskaan tietämättä miten paljon oikeasti sattuu.

samaistumispintaa itselleni on jonkun verran, en usko pitäväni kauniista perinteisen mitan runoista vaan näistä joissa mielen mustuus peittää alleen muun.

lyyra, olet rohkea ja taitava ja toivon ainoastaan hyviä asioita tulevaisuuteesi. ansaitset sen.

[Jaana · Rating 3 out of 5]

Epätodellisuutta on vaikea arvioida lukukokemuksena. Teksti oli alusta loppuun hengästyttävää ja tulvillaan sukupolvikokemusviitteitä ja yhteiskuntakritiikkiä. Kerronnassa piili kenties jotain helislungamaistakin. Puolivälissä aloin kuitenkin toivoa, että teos olisi kirjoitettu runojen sijasta novelleiksi tai pienoisromaaniksi, mikä olisi voinut palvella tehokkaammin sisältöä.

Mukana paras lukemani migreenikuvaus.

[Iiris]

Haluaisin, että tämän kirjan lukisi ainakin sellainen, joka ajattelee, ettei tiedä runoudesta mitään eikä ymmärrä sitä. Hienoa että suomalaiseen runouteen on saatu sellainen ääni kuin Lyyra!!!