What do you think?
Rate this book
Mai betyder vatten
Det här är berättelsen om hur en flicka blir till.
Adi bor i ambassadens tjänstebostad på Upanga 81 i Dar es-Salaam. Hon har två systrar, den dansande Dina och den ständigt sjuka Mai som stirrar på henne med sina mörka ögon. Hon har en pappa som är skyldig döden ett liv och en mamma med mystiska linjer på kroppen. Hon har också en smutsig hemlighet.
I hemlandet Zaire finns de andra syskonen, de döda och smärtan efter århundraden av övergrepp och våld. Överallt finns myterna och förbannelserna som lever kvar, överallt finns också gud – som ser det som Adi helst vill gömma.
Mai betyder vatten är Kayo Mpoyis debutroman och utgår från myter som berättats i hennes familj. Den belönades med Katapultpriset 2019.
Kayo Mpoyi är född 1986 och bor i Stockholm. Hon har gått Biskops-Arnös skrivarlinje och är medieproducent.
Adi bor i ambassadens tjänstebostad på Upanga 81 i Dar es-Salaam. Hon har två systrar, den dansande Dina och den ständigt sjuka Mai som stirrar på henne med sina mörka ögon. Hon har en pappa som är skyldig döden ett liv och en mamma med mystiska linjer på kroppen. Hon har också en smutsig hemlighet.
I hemlandet Zaire finns de andra syskonen, de döda och smärtan efter århundraden av övergrepp och våld. Överallt finns myterna och förbannelserna som lever kvar, överallt finns också gud – som ser det som Adi helst vill gömma.
Mai betyder vatten är Kayo Mpoyis debutroman och utgår från myter som berättats i hennes familj. Den belönades med Katapultpriset 2019.
Kayo Mpoyi är född 1986 och bor i Stockholm. Hon har gått Biskops-Arnös skrivarlinje och är medieproducent.
254 pages, Hardcover
First published January 10, 2019
19 people are currently reading
551 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 53 reviews
June 21, 2020
Nythän taitaa olla niin, että luen pelkästään loistavia kirjoja. Tai sitten kesä pehmittää päätäni ja on vaan niin täydellistä lukea. Joka tapauksessa Kayo Mpoyin Virtaavan veden sukua vei minut keskelle tarinoita, joissa soivat vesi ja laulut ja jumala. Kun lapsella ei ole täsmällisiä sanoja tapahtumille ja aika hyppelee, on maailmaa vaan järjestettävä niin kuin osaa.
Adi-tyttö kasvaa ankaran isän ja suvun tarinoiden keskellä. Sisarusten kohtalot toistavat historiaa, ja on vaikea saada todellisuudesta otetta. Kerronta hyppelee, mutta se kuvastaa hienosti Adin ajatuksia.
Adi-tyttö kasvaa ankaran isän ja suvun tarinoiden keskellä. Sisarusten kohtalot toistavat historiaa, ja on vaikea saada todellisuudesta otetta. Kerronta hyppelee, mutta se kuvastaa hienosti Adin ajatuksia.
October 31, 2022
La transmission
Le respect des ancêtres et des traditions
La protection des enfants.
J'ai adoré le fait que ce soit raconté par une enfant avec toute sa candeur/maladresse/naïveté.
Zo et Maï vont me manquer
Le respect des ancêtres et des traditions
La protection des enfants.
J'ai adoré le fait que ce soit raconté par une enfant avec toute sa candeur/maladresse/naïveté.
Zo et Maï vont me manquer
July 13, 2020
Wow! Trovärdigt barnperspektiv, lyckosam avvägning mellan drömmar och verklighet. Den kunde gärna ha fortsatt hundra sidor till, jag vill veta vad som hände sen.
March 6, 2019
En ambitiös debut som får mina tankar att gå till Vända hem av Yaa Gyasi och Stanna hos mig av Ayobami Adebayo. Mytologi, religion, kolonialism och familjesaga vävs samman i en berättelse från ett barns perspektiv.
September 4, 2021
An sich fand ich das Konzept des Buches sehr interessant und gut gewählt; Adi wächst in Tansania mit ihrer Familie auf und verliert nach und nach ihre Unschuld und auch ihre Familie. An sich fand ich es gut, dass der Blickwinkel von Adi gewählt wurde um die Geschichte zu erzählen. Sie wird unschuldig, ehrlich und auch mit vielen Fragen erzählt ohne diese nachher wirklich aufzulösen. Dabei kommen einige kulturelle und religiöse Aspekte vor, wie die Mythen und Flüche, und auch die Stellung der Frau in der Gesellschaft.
Allerdings hatte ich noch mehr von der afrikanischen Kultur und den Mythen erwartet. Ich hatte das Gefühl, dass die Geschichte etwas an Farbe gefehlt hat, denn sie war leider nicht so ausdrucksstark wie andere Geschichten wie "Heimkehren", "At Night all Blood is Black", usw. Auch wenn ich mit Adi als Hauptcharakter irgendwo mitfühlen konnte, konnten mir ihre Beschreibungen nichts Neues geben. Außerdem war die Geschichte etwas schleppend erzählt, etwas gekürzter und präziser hätte sie mir mehr gefallen. Ich wollte das Buch so sehr lieben und auch wenn mir ein paar Elemente wie die Geschichte hinter der Namensgebung und auch die Gespräche mit Gott sehr gefallen haben, hat es mich nicht ganz überzeugen können. Allerdings finde ich, dass das Buch trotzdem lesenswert ist, wenn man sich für afrikanische Kulturen und eine etwas andere Coming-of-Age-Story interessiert.
** Dieses Buch wurde mir über NetGalley als E-Book zur Verfügung gestellt **
Allerdings hatte ich noch mehr von der afrikanischen Kultur und den Mythen erwartet. Ich hatte das Gefühl, dass die Geschichte etwas an Farbe gefehlt hat, denn sie war leider nicht so ausdrucksstark wie andere Geschichten wie "Heimkehren", "At Night all Blood is Black", usw. Auch wenn ich mit Adi als Hauptcharakter irgendwo mitfühlen konnte, konnten mir ihre Beschreibungen nichts Neues geben. Außerdem war die Geschichte etwas schleppend erzählt, etwas gekürzter und präziser hätte sie mir mehr gefallen. Ich wollte das Buch so sehr lieben und auch wenn mir ein paar Elemente wie die Geschichte hinter der Namensgebung und auch die Gespräche mit Gott sehr gefallen haben, hat es mich nicht ganz überzeugen können. Allerdings finde ich, dass das Buch trotzdem lesenswert ist, wenn man sich für afrikanische Kulturen und eine etwas andere Coming-of-Age-Story interessiert.
** Dieses Buch wurde mir über NetGalley als E-Book zur Verfügung gestellt **
March 23, 2020
Berättat ur ett barns perspektiv. Om Jesus, andar, sex och relationer.
Lite seg i början.
"Mai är förbannad av gammelfarmor Mai", förklarar jag för Zo när
mamma är upptagen med annat.
"Jaså", säger han och ser allvarligt på mig. "Alla är förbannade.
Det är luften i Zaire. Det är osaliga andar överallt och de får människorna
att göra illa varandra."
Femte boken i min tema-femma "Alla dessa kvinnor/flickor"
Lite seg i början.
"Mai är förbannad av gammelfarmor Mai", förklarar jag för Zo när
mamma är upptagen med annat.
"Jaså", säger han och ser allvarligt på mig. "Alla är förbannade.
Det är luften i Zaire. Det är osaliga andar överallt och de får människorna
att göra illa varandra."
Femte boken i min tema-femma "Alla dessa kvinnor/flickor"
May 11, 2020
Tämä oli kiehtova perhetarina afrikkalaisesta, keski(?)luokkaisesta perheestä, jossa tiukka uskonnollisuus on alati läsnä. Ajoittain toiveikas, mutta valtaosan ajasta D-mollissa kulkeva kerronta ei ole liian raskassoutuista, vaan oikeasti nautittavaa.
Mielikuvitusta kutkuttelevaa sukukirousta olisi mielestäni voinut hyödyntää erityisesti teoksen rakennetta mietittäessä huomattavastikin paremmin.
Mielikuvitusta kutkuttelevaa sukukirousta olisi mielestäni voinut hyödyntää erityisesti teoksen rakennetta mietittäessä huomattavastikin paremmin.
January 26, 2019
Målande gestaltning i debutromanen om Adi och hennes uppväxt i Dar es Salaam i Tanzania. Adi försöker förstå sin omvärld. Vi får följa med på en flickas förvirrade försök att navigera i mäns sexualisering, systerns gränslöshet, mammans förtvivlan och den sjuka lillasysterns lidande. Kayo Mpoyri blandar i uppväxtskildringen tanzanisk mytologi och religiositet med ett barns tankar och framtidsdrömmar.
June 28, 2020
Virtaavan veden sukua on rikas ja pulppuileva Tansaniaan sijoittuva romaani, joka kerrotaan kuusivuotiaan Adi-tytön näkökulmasta. Kirja on elämänmakuinen, lapsenmielinen ja paikoin raskas. Lukija ymmärtää enemmän kuin nuori päähenkilö.
Oli virkistävää lukea afrikkalaiseen miljööhön sijoittuva kirja. Romaani on sukellus paikalliseen kulttuuriin ja moniin uusiin, mutta tunnistettaviin tapoihin. Pikkusiskon asema oli erityisen samaistuttavaa luettavaa. Välillä lukemattomat uudet sanat ja nimet saivat pääni pyörälle, mutta loppua kohden osasin jo erottaa olennaisuudet.
Kantaviksi teemoiksi nousevat paitsi päähenkilön kasvu, myös uskomukset ja uskonto sekä seksuaalisuus. Sukupolvien kohtaloita kerrataan lauluin ja värittyvin kertomuksin. Romaania ei ole turhaan nimetty veden suvun mukaan; kaikki tuntuu kiertyvän lopulta vesiteeman ympärille. Mai betyder vatten!
Oli virkistävää lukea afrikkalaiseen miljööhön sijoittuva kirja. Romaani on sukellus paikalliseen kulttuuriin ja moniin uusiin, mutta tunnistettaviin tapoihin. Pikkusiskon asema oli erityisen samaistuttavaa luettavaa. Välillä lukemattomat uudet sanat ja nimet saivat pääni pyörälle, mutta loppua kohden osasin jo erottaa olennaisuudet.
Kantaviksi teemoiksi nousevat paitsi päähenkilön kasvu, myös uskomukset ja uskonto sekä seksuaalisuus. Sukupolvien kohtaloita kerrataan lauluin ja värittyvin kertomuksin. Romaania ei ole turhaan nimetty veden suvun mukaan; kaikki tuntuu kiertyvän lopulta vesiteeman ympärille. Mai betyder vatten!
September 3, 2021
Ausführliche Gedanken folgen, wenn ich die Rezension für Netgalley geschrieben habe.
March 10, 2019
Jag ville älska den här då jag hört så mycket bra om den. Och den lät som något som jag verkligen skulle kunna älska.
Även om jag läste den på kort tid, då den är svår att lägga ifrån sig, fastande jag inte för karaktärerna. Historien var bra nog, men känner inget för det hela. Och det händer ganska hemska saker igenom boken. En händelse är kanske det värsta jag skulle kunna tänka mig, men inte ens det får mig att känna något.
Så det är en bra bok, även om den är jobbig att läsa ibland. Värd att läsa alltså men tyvärr inte mer än tre stjärnor för min del.
Även om jag läste den på kort tid, då den är svår att lägga ifrån sig, fastande jag inte för karaktärerna. Historien var bra nog, men känner inget för det hela. Och det händer ganska hemska saker igenom boken. En händelse är kanske det värsta jag skulle kunna tänka mig, men inte ens det får mig att känna något.
Så det är en bra bok, även om den är jobbig att läsa ibland. Värd att läsa alltså men tyvärr inte mer än tre stjärnor för min del.
March 6, 2022
Huh! Imaisin tämän itselleni epätyypillisen nopeasti, kun tarina vei niin mukaansa! Kirja on kirjoitettu niin aidosti ja viattomasti. Järkyttäviä tapahtumia, jotka välillä yllättivät suoruudellaan. Magiaa kaiken keskellä. Takakansi kannattaa lukea ennen kuin päättää lähteekö lukemaan, koska käydään välillä syvällä. Mutta upea, upea kirja!
October 16, 2022
stark debut
November 13, 2021
Eines dieser Bücher, nach deren Lektüre ich nicht genau weiß, was zu sagen ist. Ob ich es gern gelesen habe oder nicht. Ob ich finde, dass es gut geschrieben ist oder nicht. Ob die Hauptfigur interessant war oder nicht. 🤷♀️🤷♀️🤷♀️ Das Buch gefällt vermutlich Leser*innen, die „Blauer Hibiskus“ oder „Ghana Must Go“ gern lasen (obwohl ich Fan von beiden Büchern bin, diesem aber nun indifferent gegenüberstehe). Überhaupt wer gerne Romane liest, die schwierige Familienverhältnisse aufarbeiten, Märchenwelten und Realitäten verweben, Coming-Of-Age-Mädchen porträtieren, der ist hier auf jeden Fall richtig.
📚🫂 November 2021
📚🫂 November 2021
December 15, 2020
Virtaavan veden sukua on afrikkalainen tarina. Se kertoo Adista, joka on kirjan alussa kuusivuotias ja asuu perheineen Tansaniassa Dar es Salaamissa. Perhe on tullut Tansaniaan alunperin Zairesta, isä on jonkinlainen diplomaatti, eikä perhe ole ihan täysin sopeutunut Tansaniaan. Isä pitää ankaraa uskonnollista kuria, isoimmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa ja ennen pitkää isosisko Dinakin lähtee. Adin seuraksi jää vain sairaalloinen pikkusisko Mai, joka on saanut nimensä kongolaiselta isomummolta.
Adilla on salaisuus, joka liittyy alakerrassa asuvaan alaikäisiä tyttöjä viekoittelevaan Monsieur Éléphantiin, salaisuus, josta jos isä tietäisi... Adi joutuu lapsena kantamaan epämääräistä syyllisyyttä ja häpeää, jolle hänellä ei oikein ole sanoja. Mukana kulkee myös suvun tarinat, Adi kertoo Maille isomummo Main tarinaa ja tapahtumien lomassa kerrotaan muitakin suvussa kulkevia kertomuksia. Lapsikertoja ei ole koskaan mikään helppo ratkaisu, mutta tässä se toimii oikein mainiosti.
Kirja on suomennettu ruotsista. Kirjoittaja Kayo Mpoyi asuu Ruotsissa, mutta on muuttanut perheineen maahan Tansaniasta. Kansiliepeiden mukaan kirjassa kuuluvat Mpoyin suvun omat tansanialaiset tarinat. Toivottavasti kirja ei kovin omaelämäkerrallinen ole, sillä Adin vaiheisiin mahtuu paljon kaikenlaista epämiellyttävääkin, jota kuusivuotias tyttö ei ymmärrä, mutta aikuinen lukija sitäkin tuskallisemmin.
Oma viehätyksensä näissä afrikkalaisissa tarinoissa on. Taustalla vaikuttaa siirtomaa-aika, tässä tapauksessa Kongon julmat belgialaiset siirtomaaisännät, joiden jättämä leima näkyy monta sukupolvea myöhemmin. Naisten asema, uskonnon käyttäminen alistamisen ja väkivallan työkaluna, afrikkalaisen kulttuurin monimuotoisuus... tässä on paljon kiinnostavia aineksia. Monipuolinen kirja.
Adilla on salaisuus, joka liittyy alakerrassa asuvaan alaikäisiä tyttöjä viekoittelevaan Monsieur Éléphantiin, salaisuus, josta jos isä tietäisi... Adi joutuu lapsena kantamaan epämääräistä syyllisyyttä ja häpeää, jolle hänellä ei oikein ole sanoja. Mukana kulkee myös suvun tarinat, Adi kertoo Maille isomummo Main tarinaa ja tapahtumien lomassa kerrotaan muitakin suvussa kulkevia kertomuksia. Lapsikertoja ei ole koskaan mikään helppo ratkaisu, mutta tässä se toimii oikein mainiosti.
Kirja on suomennettu ruotsista. Kirjoittaja Kayo Mpoyi asuu Ruotsissa, mutta on muuttanut perheineen maahan Tansaniasta. Kansiliepeiden mukaan kirjassa kuuluvat Mpoyin suvun omat tansanialaiset tarinat. Toivottavasti kirja ei kovin omaelämäkerrallinen ole, sillä Adin vaiheisiin mahtuu paljon kaikenlaista epämiellyttävääkin, jota kuusivuotias tyttö ei ymmärrä, mutta aikuinen lukija sitäkin tuskallisemmin.
Oma viehätyksensä näissä afrikkalaisissa tarinoissa on. Taustalla vaikuttaa siirtomaa-aika, tässä tapauksessa Kongon julmat belgialaiset siirtomaaisännät, joiden jättämä leima näkyy monta sukupolvea myöhemmin. Naisten asema, uskonnon käyttäminen alistamisen ja väkivallan työkaluna, afrikkalaisen kulttuurin monimuotoisuus... tässä on paljon kiinnostavia aineksia. Monipuolinen kirja.
March 5, 2025
"Kun Dina oli kanssani, hän osoitti aina taivasta kuin siellä olisi paratiisi. Mutta minä haluan katsoa alas maahan. Maa pitää puut pystyssä. Maa ääntelee, sen uumenissa natisee ja pauhaa. Haluaisin että maa pitäisi minusta lujemmin kiinni, koska en pysty pitämään itseäni koossa. Minun nimeni Tshadi on tshilubaa ja tarkoittaa rintaa. Äidin mukaan nimi on peräisin muinaisista kuninkaallisista balubaveistoksista, jotka esittävät rintojaan piteleviä naisia. Vain nainen on riittävän vahva kantamaan kuningaskunnan salaisuuksia ja synnyttämään kuninkaan. Hän kannattelee koko kuningaskuntaa, koko perheen kunniaa. H��n ei saa langeta."
Tää kirja kertoo ylisukupolvisista traumoista, seksuaaliväkivallasta ja tyttönä kasvamisesta, ja opettaa myös välähdyksiä Itä-Afrikan historiasta. Läpi tarinan lukijaa kuljettaa lapsikertoja ja veteen liittyvät metaforat, joista pidin paljon. Alkuperäiskielellä ruotsiksi teoksen nimi on "Mai betyder vatten".
Pidin erityisesti siitä, että lapsen näkökulmasta kerrottu tarina ei ollut mitenkään yksinkertaistettu, vaan mielikuvituksellinen ja värikäs. Mpoyi alleviivaa teoksellaan, miten tärkeää olisi opettaa lapsia puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja luoda sellainen ilmapiiri, jossa mieltä painavia asioita on turvallista ottaa esille.
Lukukokemuksena virkistävä mutta myös hieman sekava: historiikkipätkät eivät istuneet tarinaan aina saumattomasti. Kirja myös jätti mielen yllättävän haljuksi, tärkeistä teemoista ja taitavasta kielestä (ja käännöksestä!) huolimatta henkilöhahmot ja tapahtumat jäivät etäisiksi. Herätti kyllä kiinnostuksen tutustua Mpoyin muuhun tuotantoon!
Tää kirja kertoo ylisukupolvisista traumoista, seksuaaliväkivallasta ja tyttönä kasvamisesta, ja opettaa myös välähdyksiä Itä-Afrikan historiasta. Läpi tarinan lukijaa kuljettaa lapsikertoja ja veteen liittyvät metaforat, joista pidin paljon. Alkuperäiskielellä ruotsiksi teoksen nimi on "Mai betyder vatten".
Pidin erityisesti siitä, että lapsen näkökulmasta kerrottu tarina ei ollut mitenkään yksinkertaistettu, vaan mielikuvituksellinen ja värikäs. Mpoyi alleviivaa teoksellaan, miten tärkeää olisi opettaa lapsia puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja luoda sellainen ilmapiiri, jossa mieltä painavia asioita on turvallista ottaa esille.
Lukukokemuksena virkistävä mutta myös hieman sekava: historiikkipätkät eivät istuneet tarinaan aina saumattomasti. Kirja myös jätti mielen yllättävän haljuksi, tärkeistä teemoista ja taitavasta kielestä (ja käännöksestä!) huolimatta henkilöhahmot ja tapahtumat jäivät etäisiksi. Herätti kyllä kiinnostuksen tutustua Mpoyin muuhun tuotantoon!
January 10, 2024
Gelesen dank Netgalley.
Kayo Mpoyi hat mit ihrem Erstlingswerk einen schwedischen Buchpreis gewonnen.
Das Buch erzählt einen Ausschnitt einer Familiengeschichte aus der Sicht der zweitjüngsten Tochter. Die Familie lebt in einer Wohnanlage für Diplomaten in Tansania. Das Buch behandelt die Zeit von ihrem 6ten bis zum 11ten Lebensjahr. Adi, die den Namen einer als Kind verstorbenen großen Schwester trägt, läuft in der Familie irgendwie nebenher. Die größere Schwester tanzt gern und wird vom Vater als moralisch gefährdet gesehen, die kleine Schwester Mai ist ständig krank und braucht die Aufmerksamkeit der Mutter. Zwischendurch tauchen noch ältere Geschwister auf und der Vater versucht allen seine strikten Moralvorstellungen und eine fast zwanghafte Liebe zu Wörter aufzuzwingen. Doch die Kontrolle zieht nicht, die Familie zerfällt. Durchzogen wird die Geschichte von Legenden und Erzählungen, die möglicherweise Vorfahren aus Zaire betreffen können.
Das Buch behandelt weite Themen von kultureller Identität, zu sexueller Ausbeutung Minderjähriger, Mythen und Legenden usw. Die Perspektive des kleinen Kindes bietet einerseits einen ungewohnten Blickwinkel, sorgt aber auch für das Abschweifen von bedeutenderen Themen.
Ich stehe dem Buch etwas zwiespältig gegenüber - meine Reaktion ging von interessiert bis gelangweilt und ich habe es für meine Verhältnisse eher langsam gelesen. So richtig nah ist mir dabei nicht mal Adi gekommen.
#Netgalleyde! #MaibedeutetWasser #KayoMpoyi #KathrinliebtLesen #Bookstagram #Rezension
Kayo Mpoyi hat mit ihrem Erstlingswerk einen schwedischen Buchpreis gewonnen.
Das Buch erzählt einen Ausschnitt einer Familiengeschichte aus der Sicht der zweitjüngsten Tochter. Die Familie lebt in einer Wohnanlage für Diplomaten in Tansania. Das Buch behandelt die Zeit von ihrem 6ten bis zum 11ten Lebensjahr. Adi, die den Namen einer als Kind verstorbenen großen Schwester trägt, läuft in der Familie irgendwie nebenher. Die größere Schwester tanzt gern und wird vom Vater als moralisch gefährdet gesehen, die kleine Schwester Mai ist ständig krank und braucht die Aufmerksamkeit der Mutter. Zwischendurch tauchen noch ältere Geschwister auf und der Vater versucht allen seine strikten Moralvorstellungen und eine fast zwanghafte Liebe zu Wörter aufzuzwingen. Doch die Kontrolle zieht nicht, die Familie zerfällt. Durchzogen wird die Geschichte von Legenden und Erzählungen, die möglicherweise Vorfahren aus Zaire betreffen können.
Das Buch behandelt weite Themen von kultureller Identität, zu sexueller Ausbeutung Minderjähriger, Mythen und Legenden usw. Die Perspektive des kleinen Kindes bietet einerseits einen ungewohnten Blickwinkel, sorgt aber auch für das Abschweifen von bedeutenderen Themen.
Ich stehe dem Buch etwas zwiespältig gegenüber - meine Reaktion ging von interessiert bis gelangweilt und ich habe es für meine Verhältnisse eher langsam gelesen. So richtig nah ist mir dabei nicht mal Adi gekommen.
#Netgalleyde! #MaibedeutetWasser #KayoMpoyi #KathrinliebtLesen #Bookstagram #Rezension
June 3, 2020
Hmm, jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Hyvä kertoja ja vetävä tyyli, kiinnostavaa historiatietoja ja sukutarinoita. Kokonaisuus tuntui kuitenkin aika sekavalta, enkä oikein kokenut pääseväni tarpeeksi kiinni perheen historiaan (sukupuu tosin auttoi). Eniten ehkä hämmensi se, miten vähän siitä seksistä ja seksuaalisesta väkivallasta sitten puhuttiinkaan — mielestäni päähenkilö ei oikein päässyt oppimaan sitä, mitä takakannessa luvattiin.
Kiinnostava teos kuitenkin, en olekaan ennen lukenut mitään Kongoon sijoittuvaa!
Kiinnostava teos kuitenkin, en olekaan ennen lukenut mitään Kongoon sijoittuvaa!
August 13, 2020
Valitsin kirjan umpimähkään ja kiireessä koska nimi on kiva ja Afrikka kiehtoo. Olen tykännyt siitä, miten kirjojen kautta pääsee kurkistamaan toisiin kulttuureihin. Tämä kirja ei ollut kuitenkaan sitä mitä odotin. Kirjassa liikuttiin enemmän lapsen pään sisässä kuin ulkomaailmassa ja lähinnä kahlattiin synkissä vesissä, kaikki lapsen maailman toiveikas vilpittömyys puuttui. Ahdistavan uskonnollista perhe-elämää on osunut viimeaikoina käsiin vähän yli oman tarpeen, eikä tämä ollut mitenkään erityinen lajissaan. Taustatekstin olis tietysti voinut ottaa varoituksena.
February 7, 2022
Die Autorin wollte es uns sicher nicht leicht machen.
Sie erzählt die Geschichte einer Familie aus Zaire, die im Diplomatenviertel in Daressalam in Tansania lebt, aber nicht wirklich ein Leben führt, wie ich es einer Diplomatenfamilie zuschreiben würde. Der Vater ist sehr streng und gläubig und hat klare Vorstellungen davon, was seine Kinder tun dürfen und werden müssen. Die Mutter kommt sehr wenig zur Geltung, wenn dann nur im Versuch, Situationen zu beruhigen und Frieden zu stiften.
Die Geschichte wird von der zweijüngsten Tochter (Adi) der insgesamt sieben (überlebenden) Kinder erzählt, die am Anfang der Geschichte fünf oder sechs Jahre alt ist und am Ende neun. Vieles, was sie als Kind nicht verstehen oder in Worte fassen kann, muss sich auch die Leserin zusammenreimen, um der Geschichte folgen zu können. Obwohl ich bei dem ein oder anderen traumatischen Erlebnis froh war, nicht mehr Einzelheiten lesen zu müssen, fand ich es insgesamt oft schwierig, die Geschichte zusammen zu halten. Die Erzählerin spricht mit einem allwissenden oder wenigstens mehr-als-sie-selbst-wissenden Gott und findet Geschichtsbretter, die sie über die Vergangenheit der Familie aufklären. Dieser Surrealismus machte die Zusammenhänge nicht wirklich verständlicher für mich.
Vor allem auch, weil zwischen der Gegenwart von 1989 bis 1993 von dem jungen Mädchen viele Mythen und Familiengeschichten bis zurück zur Urgrossmutter eingeflochten werden. Diese machen zwar einerseits die heutigen Beziehungen zwischen den Erwachsenen und die Probleme der Familie verständlich, aber bis am Ende einer solchen Anekdote die Auflösung kommt, brauchte es viel Aufmerksamkeit und Vorstellungskraft meinerseits.
Trotzdem habe ich leider bis zum Ende nicht wirklich das Gefühl bekommen, mit den Personen vertraut zu sein. Dafür sind es vielleicht auch zu viele Schicksale für zu wenig Seiten. Aber das hätte ich mir gewünscht, um der Geschichte mehr als drei Sterne geben zu können.
Ganz am Ende erst kommt die Widmung, die in meinen Augen deutlich auf einen autobiografischen Hintergrund anspielt. Umso bedauerlicher, dass die Charaktere nicht lebendig genug geworden sind.
Auf jeden Fall aber ein Buch mit sehr vielen Details über das Leben der Menschen in Tansania, über die Stellung der Frau, über Zwangsheirat, über die gesellschaftlichen Schichten und die Möglichkeiten junger Leute, selbstbestimmt zu leben – oder eben nicht. Auch die politische Geschichte des Kongos kommt immer wieder zur Sprache.
Interessant und lehrreich war es auf jeden Fall!
“Wer den Pulsschlag des Landes nicht hört, hat keine Ruhe, und das Herz des Landes hört man nur am Wasser...”
Sie erzählt die Geschichte einer Familie aus Zaire, die im Diplomatenviertel in Daressalam in Tansania lebt, aber nicht wirklich ein Leben führt, wie ich es einer Diplomatenfamilie zuschreiben würde. Der Vater ist sehr streng und gläubig und hat klare Vorstellungen davon, was seine Kinder tun dürfen und werden müssen. Die Mutter kommt sehr wenig zur Geltung, wenn dann nur im Versuch, Situationen zu beruhigen und Frieden zu stiften.
Die Geschichte wird von der zweijüngsten Tochter (Adi) der insgesamt sieben (überlebenden) Kinder erzählt, die am Anfang der Geschichte fünf oder sechs Jahre alt ist und am Ende neun. Vieles, was sie als Kind nicht verstehen oder in Worte fassen kann, muss sich auch die Leserin zusammenreimen, um der Geschichte folgen zu können. Obwohl ich bei dem ein oder anderen traumatischen Erlebnis froh war, nicht mehr Einzelheiten lesen zu müssen, fand ich es insgesamt oft schwierig, die Geschichte zusammen zu halten. Die Erzählerin spricht mit einem allwissenden oder wenigstens mehr-als-sie-selbst-wissenden Gott und findet Geschichtsbretter, die sie über die Vergangenheit der Familie aufklären. Dieser Surrealismus machte die Zusammenhänge nicht wirklich verständlicher für mich.
Vor allem auch, weil zwischen der Gegenwart von 1989 bis 1993 von dem jungen Mädchen viele Mythen und Familiengeschichten bis zurück zur Urgrossmutter eingeflochten werden. Diese machen zwar einerseits die heutigen Beziehungen zwischen den Erwachsenen und die Probleme der Familie verständlich, aber bis am Ende einer solchen Anekdote die Auflösung kommt, brauchte es viel Aufmerksamkeit und Vorstellungskraft meinerseits.
Trotzdem habe ich leider bis zum Ende nicht wirklich das Gefühl bekommen, mit den Personen vertraut zu sein. Dafür sind es vielleicht auch zu viele Schicksale für zu wenig Seiten. Aber das hätte ich mir gewünscht, um der Geschichte mehr als drei Sterne geben zu können.
Ganz am Ende erst kommt die Widmung, die in meinen Augen deutlich auf einen autobiografischen Hintergrund anspielt. Umso bedauerlicher, dass die Charaktere nicht lebendig genug geworden sind.
Auf jeden Fall aber ein Buch mit sehr vielen Details über das Leben der Menschen in Tansania, über die Stellung der Frau, über Zwangsheirat, über die gesellschaftlichen Schichten und die Möglichkeiten junger Leute, selbstbestimmt zu leben – oder eben nicht. Auch die politische Geschichte des Kongos kommt immer wieder zur Sprache.
Interessant und lehrreich war es auf jeden Fall!
“Wer den Pulsschlag des Landes nicht hört, hat keine Ruhe, und das Herz des Landes hört man nur am Wasser...”
June 27, 2019
Mystisk och mytisk. Fast ganska otäck. Intressant berättarteknik. Både tidsmässigt och skiftandet mellan första person och anekdoter. Handlingen väcker intresse men texten tog inte riktigt avstamp och tempot fungerade inte så bra. Jag har blivit mer och mer intresserad av den afrikanska litteraturen och den här romanen ökade intresset ytterligare trots sina brister.
July 10, 2019
Stark berättelse. Barnet Adis, sammanvävt med hennes familj och släkt berättelser bakåt i tiden. Om tystnadskultur, oroligheter, att bryta konventioner, vilja utvecklas, om hur vuxna utnyttjar barn, med en magisk realism som genomsyrar berättelsen med poesi.
February 12, 2019
Andra boken som utspelar sig i Afrika för i år, men inte lika bra som den förra. Lite spretigt med de olika släkthistorierna. Jag blev illa berörd vid några tillfällen, både av det hemska som beskrevs men även av det lite för vulgära språket.
May 22, 2019
Rå, rakt på, obarmhärtig och surrealistisk. Stundvis kände jag mig borttappad, men kanske var det hela poängen. Gillar't!
April 23, 2020
Ruotsissa asuvan tansanialaissyntyisen Kayo Mpoyin esikoisteoksen Virtaavan veden sukua taustalta löytyvät hänen oman sukunsa kertomukset Tansaniasta. Kirjan kertojana toimiva Adi oli tarinan alussa 5-vuotias ja kirjan lopussa 13. Perhe oli muuttanut Zairesta Tansaniaan Dar-Es-Salaamiin. Molempien vanhempien suku asui vielä Zairessa, samoin vanhimmat lapset. Perhe oli suuri afrikkalaiseen tapaan, ja vanhimmilla lapsilla oli jo omia lapsia. Isä oli hyvässä virassa, joten perhe tuli hyvin toimeen.
Adi oli perheen toiseksi nuorin lapsi. Nuorin Mai oli heiveröinen ja sairaalloinen. Kun ynnäilin kirjan alussa olevasta sukutaulusta äidin ja nuorimman lapsen ikää, niin sain äidin ja isän iäksi 53, kun Mai syntyi. Harvinaisen iäkkäät pienen vauvan vanhemmat. Mai sai nimekseen isän isoäidin nimen. Adi sai nimensä kuolleelta siskoltaan. Kirja on nuoren tytön kasvutarina vuosilta 1989 – 1994, ja samalla värikäs sukutarina.
Adi oli perheen toiseksi nuorin lapsi. Nuorin Mai oli heiveröinen ja sairaalloinen. Kun ynnäilin kirjan alussa olevasta sukutaulusta äidin ja nuorimman lapsen ikää, niin sain äidin ja isän iäksi 53, kun Mai syntyi. Harvinaisen iäkkäät pienen vauvan vanhemmat. Mai sai nimekseen isän isoäidin nimen. Adi sai nimensä kuolleelta siskoltaan. Kirja on nuoren tytön kasvutarina vuosilta 1989 – 1994, ja samalla värikäs sukutarina.
March 14, 2020
Surullinen, ahdistava. Vangitseva. Tämä kirja olisi voinut olla jopa parasta pitkään aikaan, mutta ristiin rastiin polveilevat tarinat olivat minulle liikaa. En pysynyt kartalla eri sukuhaarojen koettelemuksissa enkä oikein pitänyt siitä, miten se (minusta) tärkein tarina välillä hautautui kaiken muun alle. Tajuan kyllä, että kerrontatapa kuuluu tyylilajiin, mutta sitä oli vaikea arvostaa. Arvostin kuitenkin kirjaa monilta muilta osin. En ikinä sano tai toimi näin, mutta tämä kirja voisi olla syytä lukea vielä uudestaan.
June 27, 2020
Ylisukupolviset unenomaiset jaksot muodostivat lopulta aika hienon kokonaisuuden. Samoin tuntui pätevältä kuvaus, siitä miten sorto jatkuu muuttaen vain muotoaan.
Tarina uhkasi ahdistavuudessaan viedä välillä myös lukijan uppeluksiin, mutta säästi kuitenkin, onneksi.
Tarina uhkasi ahdistavuudessaan viedä välillä myös lukijan uppeluksiin, mutta säästi kuitenkin, onneksi.
May 4, 2024
Tyckte mycket om den. Vackert skriven och spännande om en kortare men viktig period i en flickas liv. Släktens historia vävs in snyggt.
January 30, 2020
3/5 stjärnor.
En rå debut. Jag tyckte det faktum att det var ur ett barns perspektiv gjorde den starkare. Svåra ämnen och händelser liksom slog läsaren lite hårdare när de berättades så lugnt eftersom Adi inte riktigt förstod. Skiftande i tiden då berättelser om familjens förfäder, särskilt gammelmormor Mai som sägs ha något att göra med en förbannelse som nu vilar över familjen. Mytologi, religion, barndom, skuld. Skuld som växer ju äldre Adi blir. Lillasyster Mai är sjuk. Alla äldre syskon kommer och går. Föräldrarna är stränga.
Jag har en kärlek för böcker om barn som utspelar sig på varma platser. Kanske för att det påminner mig om mina somrar i Grekland, där allt var en lek och vi aldrig satt stilla. Jag tyckte skrivstilen samt berättarstilen funkade bra tillsammans. Jag gillade att gud pratade med Adi. Men jag drogs inte med i handlingen tillräckligt för att ge denna 4 stjärnor, tyvärr.
En rå debut. Jag tyckte det faktum att det var ur ett barns perspektiv gjorde den starkare. Svåra ämnen och händelser liksom slog läsaren lite hårdare när de berättades så lugnt eftersom Adi inte riktigt förstod. Skiftande i tiden då berättelser om familjens förfäder, särskilt gammelmormor Mai som sägs ha något att göra med en förbannelse som nu vilar över familjen. Mytologi, religion, barndom, skuld. Skuld som växer ju äldre Adi blir. Lillasyster Mai är sjuk. Alla äldre syskon kommer och går. Föräldrarna är stränga.
Jag har en kärlek för böcker om barn som utspelar sig på varma platser. Kanske för att det påminner mig om mina somrar i Grekland, där allt var en lek och vi aldrig satt stilla. Jag tyckte skrivstilen samt berättarstilen funkade bra tillsammans. Jag gillade att gud pratade med Adi. Men jag drogs inte med i handlingen tillräckligt för att ge denna 4 stjärnor, tyvärr.
Displaying 1 - 30 of 53 reviews