Epu Nuotio “Indīgais velnarurks” ir pirmā grāmata detektīvu sērijā, kurā galvenā varone ir izbijusī kartogrāfe, atraitne Elēna Lehde. Elēna ir izpalīdzīga un draudzīga, un viņai patīk šķetināt noslēpumus.
Romāna gaitā lasītājs iepazīst somu dzīvesstilu, šeit daudz vietas atvēlēts mājīgas dzīves aprakstiem - garšīgs ēdiens, omulīgas mājas, aizraušanās ar dārzkopību. Tomēr visinteresantākie ir grāmatas lappuses sastopamie personāži - Elēnas draugi, paziņas un kaimiņi, kurus kopā saista kāda dīvaina jaunas sievietes pazušana. Elēns aktīvi iesaistās pazudušās meklējumos.
Tūlīt pēc izdošanas grāmata Somijā iekļuva lasītāko sarakstā, lai arī nebūt nav tipisks komercizdevums, kā varētu spriest pēc žanra vai sērijas pieteikuma.
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Es laikam arī uzķēros uz reklāmas saukļa par dārzu detektīvu, jo savā prātā iedomājos,ka būs kaut kas līdzīgs seriālam "Rosemary & Thyme", kur divas ņipras kundzītes nodarbojas ar dārzkopību un slepkavībām. Nē, dārzu te nav, lai gan visādi citādi romāns atbilst "cozy mystery" žanram, kurā vardarbība ir otrā plānā, bet nozieguma šķetināšana mijas ar mājīgiem aprakstiem par cilvēku ikdienas problēmām un patīkamu dzīvesveidu - garšīgi ēst, stādīt puķes, pastaigāties gar jūru, iekārtot mājokli utt. Tā kā es esmu cozy mystery cienītāja, romāniņam būtu pat iedevusi par zvaigzni vairāk, bet tulkojums ir diezgan dīvains. Es pieņemu, ka Nuotio valoda un stāstījums paši par sevi varētu būt neierasti latvieša ausij, bet nu tas neattaisno redaktora nevērību. Izskatās, ka tulkotājs ir dabūjis Somijas atbalstu tulkojumam, bet izdevniecība pēc tam ir izdarījusi visu, lai grāmata neaizietu - slikts redaktora darbs, neatbilstošs vāks, pavirša anotācija.
Esmu mazliet pikta, ka grāmata tiek reklamēta kā dārzu detektīvs, jo nekādu dārzu te nebija. Ar vienas neziedošas pojeņu dobes aprakstu un no vikipēdijas izkopētiem pāris faktiem par Berlīnes botānisko dārzu ir stipri par maz. Bet tā šī ir maza un skandināvu detektīvam neierasti mīlīga grāmatiņa. Vispār detektīva arī te ir maz. Viss top skaidrs diezgan ātri. Vairāk ir visādas ģimeniskas lietas un somu sadzīves apraksti. Kopumā viduvēji uzrakstīta, nepretencioza, bet viena vakara izklaidei pietiekami ģeldīga lasāmviela. Jāpiezīmē, ka tekstā bija dažas, bet dikti uzkrītošas drukas kļūdas. Piemēram, mellenes bija kļuvušas par mElēnēm.
Tykkään tosi paljon Nuotion dekkareista, joissa ihmiset ovat pulleita ja omistavat kunnon elämän ylä- ja alamäkineen. Ellen Lähde ei tee poikkeusta, ja suuri osa tämän kirjan viehätyksestä tuleekin Ellenin vapaan elämän, erilaisten puutarhojen ja muiden ihmiskohtaloiden kuvauksesta.
Kevyt, nautinnollinen ja murhakin vielä joukon jatkona. Ei voi olla tykkäämättä.
Interesanta grāmata, par krimiķi pat negribas saukt, vietām diezgan klišejiska (atkal jau visu varoša galvenā varone un ziemeļnieku neiztrūkstoši pieminētie bēgļi), bet tīri atsvaidzinoša, interesanti izteicieni, un dīvaini, bet neviena policista:)
Ihan kiva ja sujuva välipaladekkari. Plussaa hieman epätavanomaisesta päähenkilöstä: nainen, ja vieläpä vanhempi sellainen. Eikä ole alkoholisoitunut tai muuten vaan rappiollista elämää viettävä hylkiö, vaan oikein reipas, mukava ja aikaansaava naisimmeinen. Vaihtelu virkistää! Muutenkin meno oli mukavan reipasta ja positiivista, vaikka tietysti myös synkempiä sävyjä löytyy.
Ellen on uusi idolini! Nuotio on leiponut dekkarin, jossa ihmiset on ihmisiä, vähemmistöt alleviivaamatta toimivia yksilöitä eivätkä kiintiötyyppejä, stereotypiat elävää elämää eikä kuriositeetteja. Ah! Ellenin ateriat olivat myös inspiroivia. Ah!
Rikos itsessään ja sen venkurointi puolestaan oli aika pliisu ja hahmoja äänikirjana kuunnellessa vähän turhan paljon seurattavaksi. Mutta ehkä tämän ei ole tarkoituskaan olla universumin paras dekkari vaan viihdettä isolla veellä ja vastuulla. Seuraavan Ellenin taidan lukea paperilta, kiinnostavaa ketkä kaikki henkilöistä siirtyvät kirjasta toiseen..
Helppo ja kevyt dekkari lukea. Sopii lukijalle, joka ei pidä yksityiskohtaisista patologin ruumiinavauskuvauksista sekä väkivallalla mässäilystä. Päähenkilö Ellen Lähde vaikuttaa virkistävältä tuttavuudelta. Kirja soveltuu raskaampien teosten välilukemiseksi.
En tiennyt, mille matkalle lähdin tämän kirjan kanssa. Varsin pian selvisi, että tämä on juuri kesään sopivaa cozy crimea. Rikosta selvitellään, mutta samalla hoidetaan puutarhaa, toimitaan marttajärjestössä, tehdään ruokaa, ollaan ystävien kanssa kahvilla ja nautitaan eläkepäivistä. Tässä oli sellaista leppoisaa brittidekkaritunnelmaa, joka kylläkin sijoittuu pääasiassa Turkuun.
Tätä oli helppo lukea. Kappaleet olivat todella lyhyitä, mutta sen vuoksi kirjan päähenkilöihin tuli tavallaan läheisempi suhde. Vaikka Ellen Lähde on kirjan päähenkilö, pääsi kuitenkin kirjan muut hahmot myös ääneen ja heidän ajatuksenjuoksunsa avautui lukijalle. Lyhyiden kappaleiden myötä tuli myös luettua pidempään kuin normaalisti, koska "no luetaan nyt vielä tuo yksi luku"-ajatus tupsahti vähän väliä päähän ja sivut etenivät kuin lentämällä.
Tämä ei ollut tyypillinen dekkari, mutta tykkäsin tästä kovasti. Jotenkin tämä vain sopi niin hyvin sellaiseen lomafiilikseen. Itse tarina oli todella arjen makuinen, jolloin tarina oli uskottava. Kaikki tapahtumat olivat kuin jokapäiväisestä elämästä.
Tuli vähän kahtiajakoinen olo. Toisaalta kieli oli välillä hyvää ja soljuvaa, toisinaan taas töksähtelevää - Ellen teki sitä. Ellenin mielestä. Ellen ajatteli. Olenko liian tottunut minäkertojaan suomenkielisissä romaaneissa?
En tiedä johtuiko e-kirjaformaatista, mutta lukujen vaihtumista ei huomannut mistään ja teksti oli muutenkin täysin yhteen pötköön kirjoitettua.
Tarina rakentuu useamman eri kertojan ja perspektiivin kautta tuoden hahmot lähemmäs toisiaan ja osaksi tarinaa. Jollain tavalla oli melko uuvuttavaa lukea niin tarkkaan kunkin henkilön ajatuksista ja arjesta heti alusta alkaen. Ilman takakannen kuvausta olisi päähenkilö jäänyt alkuun epäselväksi.
Liikaa henkilöitä, liikaa yksityiskohtaista kuvausta, jolla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Kuitenkin hyvin pian arvasin jo kuka joutuisi murhatuksi.
Mulle uusi dekkarisarja, kuuntelin celiasta. Vetävä tarina jossa ei mässäilty tappamisella tai verellä. Pikemminkin sukellettiin ihmisten mieliin ja ongelmiin. Aika monta ihmistä oli tässä tarinassa mutta kaikilla oli roolinsa. Pikkuhiljaa alkoi selvitä mitä oli tapahtunut Mirkka Kairikolle kun hän hävisi kesämökiltään. Monella oli kaunaa Mirkkaa kohtaan ja motiivi tehdä jotain. Ellen perehtyi tapaukseen ja sai apuja monelta taholta, anellen vaikutti hyvältä tyypiltä jota luen mielellään enemmänkin. Lopulta selvisi mitä oli tapahtunut ja tarina ratkesi. Mulle jöi hieman epäselväksi että oliko mökin remontti viivästynyt vai ei ja mikä merkitys sen pohtimisella oli jutun kannalta, se jäi hieman auki. Rikos ei ollut ihan ilmiselvä ja oli kiva arvata kuka oli syyllinen.
Nopea ja helppolukuinen, vähän kotikutoinen dekkari, jossa oli valitettavan arvattava juoni ja loppuratkaisu. Hahmoja oli aika paljon, ja osa sivujuonista vähän turhia. Plussaa oli tapahtumamiljööt, eli Turku ja Kemiönsaari. Niitä olisi voinut kuvata enemmänkin.
Ensimmäisen kappaleen jälkeen pelkäsin, että kirja on osoitettu kukkahattutädeille, mutta onneksi puutarhanhoidosta ei ollut juuri sen enempää, ja henkilögallerian mahtui vähän joka ikäistä hahmoa. Nuotio kirjoittaa mukavasti arkisista asioista, henkilöt oli hyvin kuvattu.
Olen lukenut parempiakin dekkareita,mutta ehkä voisin lukea toisenkin kirjan tästä sarjasta.
Huomasin lukiessani, että olen kyllä lukenut tämän aiemminkin. Mutta eipä se haittaa, mielellään sukelsin uudestaankin Turun ja Kemiönsaaren kesään ja ihan tavallisten, jokseenkin toisinaan vähän epäonnisten ihmisten elämään.
Syyllisen arvasin nopeasti, mutta nautin juonenkäänteistä odottaessani että Ellenkin sen huomaisi. Gaslighting oli karseaa, herätteli kai jotakin traumoja mielen perukoilta. Kylmäävää. Ja hyvin kirjoitettu, tuntui todenmukaiselta.
Sellainen mukavan leppoinen ja rento dekkari vailla mässäilyä ja hurjia takaa-ajoja. Sopii rantalukemiseksi tai vaikka kipeänä sängyssä lojuessa luettavaksi.
Kirjan nimen ja alun perusteella odotin, että nyt liikutaan puutarhaympäristössä enemmänkin. Olin väärässä. Mukavaa oli että oltiin Turussa. Ja kun päähenkilönä oli vanhempi tyylikäs naishenkilö, nousi Arhipan Varpu Anhava väistämättä mieleen. Henkilöitä oli jokseenkin paljon, jotka olivat jokainen johonkin toiseen kytköksissä. Mutta kun luki kirjan suunnilleen kertaistumalta, henkilöt pysyivät aika hyvin omilla paikoillaan päässäni. Väistämättä mietin Eppu Nuotion Pii Marin -teoksia; Ellen Lähteen seikkailuista puuttuu samantapainen tumma pohjavire.
2.5 stars rounded up to 3. There was absolutely nothing wrong with it, it was perfectly alright, but I wasn't dying to read forward (or listen, in my case), and since the point of view hopped around so that the reader knew more than the protagonist, I just listened on and waited for the main characters to figure everything out. It was a pleasant experience overall, and I enjoyed the location (my current hometown) and the protagonist and her attitude to life and everything. The writing was good as well, so don't let my lowish rating put you off if the genre is to your liking.
Ska nog gå under benämningen mysdeckare och som det är den helt ok. I början är det väldigt många namn att hålla reda på och jag blev förvirrad mer än en gång över vem som var vem. Pga alla namn känns det som en bok som kanske passar bättre att läsa än att lyssna på. I alla fall jag minns bättre (om än fortf dåligt 😳) när jag läser något motför om jag enbart hör samma sak. Den gick i lite för snabb takt mot slutet tycker jag dock. Det är långsamt tempo och helt plötsligt är det en återblick 3 månader senare vilket kändes sådär.
Tässä oli jotain samaa viehätystä kuin Outi Pakkasen dekkareissa, joissa murha ja jännitys eivät ole se pääasia, vaan ihmisten väliset suhteet ja arki. Marttayhteisö ja puutarhaekspertti Ellen toivat kirjaan ihanan, uudenlaisen tuulahduksen verrattuna toisiin lukemiini dekkarisarjoihin. Rentoa ja mukavaa luettavaa kerrakseen, odottelen jatko-osia! Laitan kirjan kiertämään, kun muutkin bookcrossaajat näyttävät tätä toivovan.
Kevyttä lukemista kesäloman alkuun. Turun ja Kemiön kesäisissä maisemissa tapahtuvan kiltin dekkarin pääosassa on ilahduttavasti miltei kuusikymppinen, elämästä nauttiva, Martoissa käyvä nainen, jolla on parikymmentä vuotta nuorempi rakastaja. Puutarhoja ja huonekasveja, herkullisia kasvisaterioita, hulmuavia hermoja ja uinnin jälkeen tuulen kuivaamia hiuksia. Ei väkivallalla tai ruumiilla mässäilyä.
Somu Mis Mārpa alias Elēnas kundze rosās pa Turku,,allaž būdama gādīga, neatkarīga, rosīga un ziņkārīga. Kas arī dod galveno mīklu slepkavības atšifrēšanā. Vērīgi aprakstītas pilsētas ļaužu attiecības, somu paražas, kaut arī brīžiem šis tas par raibu, šis tas par klišejisku. Bet tā jau- kā pie ziemeļu cilvēkiem- viss notiek neafišējot, klusi un pieklājīgi, tomēr ar iekšēju spriedzi. Laba vakara izklaide
Gillade omslaget jättemycket och ibland väljer jag bok enbart efter det kriteriet. Det här är mer en relationsroman än en klassisk deckare, mer av personlig nyfikenhet än polisiärt rutinarbete. Snyggt skrivet och jag kommer läsa 2:an (Svärmorstunga) snart!
Tik sīka druka, ka cilvēkam, kas tuvojas Elenas vecumam 😁 un būtu šīs grāmatas mērķauditorija, absolūts diskomforts lasīt. Somus jau dēvē par laimīgāko nāciju Eiropā, bet pati Elena saka, ka pārmērīgs pozitīvisms viņu šķebinot. Tāpēc man kā īgnajam latvietim nedaudz par saldu likās tā dāmas bezrūpīgā plivināšanās pa dzīvi. Samuela tēls gan bija ļoti labi izstrādāts, ar visu pusaudža skatījumu uz dzīvi, nedaudz par visu to aizdomājos, par cik pašai tāds viens mājās.
Tämä olikin oikein virkistävä avaus uudelle dekkarisarjalle, viihdyin hyvin kirjan parissa. Helppoa, mukavaa ja jännää luettavaa syysiltoihin. :) Positiivista oli muihin dekkareihin verrattuna tämä todella ns. kaavasta poikkeava rikoksen selvittäjä Ellen. Odottelen jo seuraavaa Ellen Lähde -dekkaria!
Sujuvasti ja eläväisesti kirjoitettu jännäri. Kivasti oli eri henkilöt saatu istumaan tarinaan. Aikuinen nainen kirjan päähenkilönä oli loistava ratkaisu. puutarhakuvaukset sai haaveilemaan omasta puutarhasta. Toivottavasti tämä oli sarjan alku.
Mukavaa kesälukemista, ei raakuuksia, ei seksillä mässäilyä. Ja silti hyvä kirja, näitä kaipaa aina välillä. Kaikkien rankkojen ja toisinaan jopa inhottavienkin kirjojen joukkoon. Luomaan uskoa ihmiseen, tavallisuuteen, arjen kuvaamisen voimaan.
Kesäisen kepeä dekkarisarjan aloitus. Ellen Lähde on innokas puutarhaetsivä ja valmis tutkimaan haistaessaan palaneen käryn. Kirja oli juonellisesti ennakkoon arvattava mutta se ei haitannut tätä kesäistä tunnelmaa. Oikein viihdyttävä kirja.
Ja ar mistēriju bija domāts cik reizēm trakas lietas notiek ģimenēs, tad nu labi, pieņemsim. Bet tā daudz dažādu varoņu, sadzīves ainiņas, nogurušas un nesaprastas sievietes un vīrieši, un šādas tādas klišejas par somiem. Vispār mīlīgi.
Olkoon neljä tähteä kun oli niin kevyen hauska tarina vaikka dekkari olikin. Mutta sellainen kepeys mitä juuri kaipasin. Ei dekkaristeille vaan enemmänkin meille Terttu Autere -faneille.