Petos

by Anu Ojala

Eläinaktivisti Miaa piinaavat menneisyyden haamut tulevat todeksi. Ne pakottavat hänet takaisin taistelukentälle.

Mia halusi paljastaa eläinten kärsimykset ja tulikin aiheuttaneeksi suunnatonta tuhoa. Enää hän ei halua toimia edes lain puitteissa, vaikka uusi eläintehdasalue tuottaa jatkuvasti haittaa. Kun joesta löytyy mätänevä lehmän ruho ja tallista kuollut maanviljelijä, epäilykset kohdistuvat Miaan. Yrittäessään todistaa syyttömyyttään Mia joutuu pimeälle alueelle, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä ihmishenki ole minkään arvoinen.

Romaani on itsenäistä jatkoa Pommi-ekotrillerille.

Genres: Young Adult, Finnish Literature

392 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

Reviews

[Janina · Rating 3 out of 5]

Kirjasta löytyi paljon hyvää ja huonoa. Tarina oli mielenkiintoinen, enkä voi sanoa törmänneeni usein eläinaktivisti aiheeseen nuorten kirjoissa, joten siitä pisteet. En liiemmin pitänyt kirjoitustyylistä, ihmissuhdehommat olivat kankeita ja epäuskottavia. Mietin, olisiko kirja ollut parempi jo sillä, että nämä "romanttiset" kohtaukset oltaisiin jätetty kokonaan pois. Parasta antia oli mielestäni oikeudenkäynnit ja lehtijutut, ne toivat tarinaan syvyyttä. Kaikenkaikkiaan todella nopealukuinen ja koukuttava kirja, luin tämän muutamassa päivässä. Ei voi kun todeta, että olisin piltänyt tästä enemmän 17-vuotiaana.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Hihkuin ääneen riemusta, kun löysin tämän puolivahingossa kirjastossa!
Ojalan Pommi (jonka jatko-osa Petos on) on parhaimpia lukemiani kirjoja tänä vuonna.
Mieli nyrjähti useamman kerran tätä lukiessa, jännittäviä käänteitä ja tilanteita.

[Janne Salo · Rating 5 out of 5]

Petos on itsenäinen jatko-osa Anu Ojalan Pommi kirjalle. Se kannattaa lukea ennen tätä, sillä tässä viitataan ja "spoilataan" ensimmäisen kirjan tapahtumia sen verran, että menee hieman idea lukea ensimmäinen kirja. Onneksi itse aloitin Pommi-kirjasta.

Kirja alkoi suhteellisen rauhallisesti, mutta sitten alkoi tapahtua kaikenlaista outoa - mainittakoon kuolleen lehmän löytyminen joesta.. mutta se on vasta alkusoittoa about puolen välin kohdalla tapahtuu sellaista, joka muuttaa monia asioita etenkin kun vertaa ensimmäiseen kirjaan..

Oikeudenkäyntejäkin löytyy pari, sillä onhan kirjailija siviiliammatiltaan juristi, ja se tekeekin tästä kirjasta realistisen vaikka tapahtumat tuntuvatkin aika uskomattomilta. Mutta miksei sellaista voisi tapahtua Suomessakin, onhan tästä esimerkkinä Aarnion ja Auerin tapaukset..

Kirjan puolessa välissä oli pakko lukea vähän lisää niin nukkumaanmeno ehkä hieman viivästyi. Sivuja kirjassa on 392, josta lopussa luettelo kirjallisuudesta ja muista lähteistä.

Hieman jäi mietityttämään loppu, mitä TaikaMaidolle lopulta kävi tai Mialle? Eli tuliko häkkiä ja / tai loppuiko TaikaMaidon eläintehdas kaupungissa. Sen verran rajua menoa kuitenkin oli, etten ihmettelisi vaikka koko tehtaan toiminta jouduttaisiin lopettamaan erinäisten seikkojen takia.

4,5/5 tai pikemmiten 5/5 sillä oli varsin jännä tarina.

[Arska-täti · Rating 5 out of 5]

Mia joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa pari vuotta pommin tapahtumien jälkeen Ninan muistotilaisuuden vuoksi, ja huomaa kaupungissa tapahtuneen järkyttäviä asioita. Pyörryttävän paha haju, tukahduttavat kärpäsparvet ja joessa lipuvat lehmänraadot ovat vasta alkusoittoa kirjan järkyttäville tapahtumille.

Yksi ahdistavimmista ja järkyttävimmistä kirjoista, joita olen lukenut. Fiktiiviset tapahtumat on kuvattu niin realistisesi, että tällaista voisi todellakin kuvitella tapahtuvan jossain päin maailmaa (esim. Amerikassa). Kertomus ei todellakaan helpottanut tuntemaani ahdistustani ympäristöasioiden vuoksi. Lukemista ei kerta kaikkiaan voinut lopettaa, ennen kuin oli päässyt viimeisille sivuille ja trillerimäiset juonenkäänteet saaneet ratkaisunsa.

[Aliisa · Rating 4 out of 5]

Aihe ja tarina oli tosi kiinnostavia! Kirja imaisi miut mukaansa ja tylsää tai jaarittelevaa kohtaa ei tullut. Oon kylläkin aika varma, että tää on jonkun kirjan jatko-osa, sen verran viitattiin menneisyyteen. Mutta hyvin pysyin kärryillä siitä huolimatta.

[Elsi · Rating 4 out of 5]

Tässä oli muutamia kielellisiä juttuja, jotka mua häiritsi. Mut sitten toisaalta tarina lli jotain niin upeaa, että koko kirja oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Puolentunnin iltalukuhetki venyi useammalla tunnilla pitkälle puolenyön perään. Itkin välillä aivan syyttäkin, koko ajan oli kyynel tai pari silmäkuvassa.

Ja tuo kansi. Muuten en olisi tuollaisen tyylin suuri fani, mutta kuvaa kyllä niin loistavasti kirjan tarinaa.

Rakastin ja vihasin, enimmäkseen rakastin.