Klassisen yhtenäiskoulun kuvaamataidon opettaja houkuttelee Hegen vaihtamaan kahdeksannella taideluokalle. Syksyn alkajaisiksi luokka lähtee leirikouluun Savukoskelle, ja matka alkaa surkeissa merkeissä: Hege saa huonekaveriksi Vimmun, vihonviimeisen tyypin jonka haluaisi seuraansa. Samaan huoneeseen majoittuu lisäksi yksi luokan uusista pissiksistä. Eripuraisia kämppiksiä enemmän Hegeä alkavat kuitenkin askarruttaa paikkakunnalla muutaman viime vuoden aikana sattuneet, selittämättömän bakteeritaudin aiheuttamiksi osoittautuneet kuolemantapaukset. Onko paikallisten höpinöillä vedenalaisesta saivokansasta jotain tekemistä asian kanssa? Entä varsinaisella kummajaisella, sienirihmastoja kasvattavalla itetaiteilijalla? Yksi leirikoulun valvojista on Hegen poliisi-eno, joka rakentaa rämaamökkiä lähistölle. Mutta hänenkin korvissaan Hegen epäilykset kuulostavat mielikuvitukselta - kunnes yksi oppilaista katoaa.
L.K. Valmu on Hämeenlinnassa syntynyt kirjailija, jonka kirjallinen kutsumus on saada houkuteltua lisää nuoria kirjojen pariin. Koukuttimena hän käyttää autenttisesti taustoitettuja tarinoita ja useita eri näkökulmia, niin nuorten kuin aikuistenkin.
Loistavaan edelliseen osaan verrattuna tää oli kyllä pettymys. Eka osa oli oikeasti jännittävä, tässä vaan oli koko ajan ihan kujalla että kuka henkilöistä on kuka, eikä oikeastaan edes kiinnostanut että miten bakteerimysteeri ratkeaa. Kirjoittajalla on kyllä sana hallussa ja kieli on toimivaa, mutta itse tarina jätti ainakin minut todella kylmäksi (heh heh). Toivottavasti mahdollisessa kolmannessa osassa ysiluokalla on mielenkiintoisempaa menoa, ja että Hegen menneisyyttä valotettaisiin enemmän, nyt niin kutsuttu päähenkilö tuntui vain yhdeltä sivuhenkilöistä.
Mun on pitänyt lukea tää siitä asti, kun sain tietää, että Poikaan on kaks muutakin osaa. Enkä pettynyt! Valmu oli jälleen osannut kirjoittaa oikeesti mielenkiintoisen mysteerin, joka piti tiukasti otteessaan. Bakteereista lukeminen oli niin kiinnostavaa, ja loppuratkaisu kaikessa absurdiudessaan ihan huikeen hieno. Lisäksi hahmot olivat jälleen kerran ihanan realistisia ja samaistuttavia. Jos jotain negatiivista täytyy sanoa, niin oli ehkä vähän outoa, että ehkä kirjan oleellisin tapahtuma oli vasta aivan kirjan lopussa. Mutta tykkäsin siis tosi paljon ja suosittelen edelleen tätä sarjaa ihan jokaiselle, joita tää genre vähänkään kiinnostaa.
Ihan ok dekkari. Tyylillisesti ajoittain hiukan hidas tai vanhahtava, mutta kelvannee kyllä perinteisistä puzzle-dekkareista pitäville. Päähenkilön ihmisvihaa hipova epäsosiaalisuus alkaisi mielestäni kaivata vähän perusteluja ollakseen uskottavaa. Kasiluokka on tunnetusti elämän kauheinta aikaa, mutta silti. Edes pieni valon pilkahdus? Kansikuva on aivan toivoton suttu. Ei liiku hyllystä vinkkaamatta mihinkään. Vinkkaukseen yläkoululle, mutta menee hyvin jo angstaamista aloitteleville kutosillekin.
Tämä sarja kannattaa lukea melkeinpä järjestyksessä vaikka ovatkin käytännössä itsenäisiä jatko-osia.
Kirja ansaitsee 4 tähteä, sillä: ihan kiva juoni ja tapahtumapaikat. Loppuratkaisu ei ollut ihan täysin selvillä puolessa välissä kirjaa. Osa asioista tuntui realistisilta (asioita löytyy Googlettamalla) vaikka kirjailija painottaakin lopussa, että kyseinen kirja on mielikuvituksen tuotetta.
Mielelläni kuulisin Hegen menneisyydestä lisää, tässäkin kirjassa vihjaistiin siihen suuntaan muutamassa kohdassa.
Tosiasiassahan tämäkin on tullut luettua jo useampaan kertaan, kun kirjastot on kiinni, eikä muuta luettavaa ihmisparalla ole.
Ensivaikutelma oli ihan lupaava, mutta jotenkin tämä nyt kuitenkin tökki. En edelleenkään oikein pidä dialogia luontevana, ja juonikin on turhan yliampuva. Mutta onhan tämmöiselle kai tilauksensa. Edelleenkään en silti ole varma, onko tämä nuorten vai aikuisten kirja.
Haluaisin myös tunkea tämän johonkin kohtaan helmet- haasteeseen, muttei mitään tietoa mihin.
Hiukan harmitti se, että alussa spoilataan niin hyvin eka osa, että tää on pakko lukea järjestyksessä. Joten jos vinkkaan eka osaa, voin ottaa tämän mukaan kyllä, mutta en varsinaisesti tätä vinkata, jos ekaa ei ole luettu. Pohdin, luinko siis turhaan. No tavallaan.
Ensimmäinen ajatus kansikuvasta oli, että kuka on paskonut kotaan. Toinen (kirjan luettuani) oli, että sisältääpä kansi melkoisen spoilerin. Mutta itse tarinaa Valmu osaa kuljettaa ja tarinavetoisen kirjan ystävänä tykkäsin kyllä.
Aika kivasti oli kirjailija herutellut lopussa jännitystä, vaikka sinänsä juttu ratkesi jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Henkilöissä oli vaikea pysytellä kärryillä, sen verran ohueksi suku jäi - onneksi siihenkin löytyi apua kirjasta.
Romaani jatkaa hyvän edeltäjänsä jalanjälissä. Hyvin yksityiskohtaiset kuvaukset tapauksista sekä kertojan näkökulman muuttuminen tuovat mukavaa lisäintoa lukemiseen. Todella hyvä nuorten dekkari, jonka viimeisen osan lukemista jää odottamaan.
itseensä koukuttava ja mielenkiintoinen kirja, joka kertoo tytöstä, joka sattuu selvittämään suvun kuolleita. trilogian toinen osa ja ehdottomasti aijon kolmannen osan lukea.