Matka maanosamme tulevaisuuteenIntohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa?
Mun goodreads arvostelut goes politics. 10 tähteä pekalle⭐️
Tä teos itsessään semmonen solid 3?/5 tähteä. Olin täällä vaan vetristämässä omia reilimuistoja ja kasvattamassa reilikuumetta.
Mut interrail. Plz haluun takas. Kun pekka makusti Portboun kautta samoilla tutuilla junilla, hengaili Budapestissä ja seikkaili Trasteveressä halusin instantly teleportata reilille niin pahasti. Matkustaminen on hienoimpia asioita mitä ihminen voi elämällään tehdä. Se on yks asia mistä en tuu koskaan luopumaan ja mitä tuun tekemään elämäni loppuun asti, toivottavasti kasvavin määrin, sillä kiireisellä yliopisto-opiskelijalla ei oo tarpeeks aikaa olla kokoajan reissussa. So unfair. Mut hei sen takii valitsin mantsan et mulla olis hyvä syy reissata. Aina opintomatkalla 😙🤩🤪🕺🏼
Tartten teoksen joka käsittelee interrailia ennen älypuhelinten aikaa, koska ne snippets mitä saatiin tässä teoksessa were everything. Ehkä lähenkiin mun toiselle relille ilman puhelinta 😭 no ei sit ei sais paikkavarauksia tai aikatauluja kyl mistään eikä olis lippuakaan...
Tä alkos mantsasta/geologiasta ja got me hooked. Sit en voinu enää perääntyä vaiks tä meni melko poliittiseks? tai tässä analysoitiin paljon just Eurooppaa ja maiden suhteita/ historiaa yms. Erittäin ymmärrettävää, mut just sitä kaikkea mistä pieni minä en tajua mitää ja mihin mulla ei oo suurta kiinnostusta. Mut ymmärrän erittäin hyvin ja toi analyysi Euroopasta ehkä sivisti mua ja oppisin uutta, joka on aina plussaa.
Tä oli rakennettu tosi kiehtovasti. Matkakertomus jossa oli kuitenkin paljon erittäin tärkeää tietoa. Tietty olisin ottanu pelkän matkakertomuksen any day mut tän reissun motiivin/ reissaajan kohdalla se ei olis ollu vaihtoehto vaan tä oli täydellinen tapa rakentaa reissukirja kyseisestä matkasta.
Kun matkustan haluun olla entistä enemmän tietonen siitä minne meen ja mikä on sen paikan historia/ nykyinen tilanne ja tulevaisuuden kehityssuunta, koska se avaa niinpaljon enemmän asioita kun vaan se kaunis näkymä jostain kukkulan huipulta.
Kuuntelin tän kirjan ja Pekka oli siunannu meijät lukemalla tän ite, joten miks et kuuntelis tätä iltasatuna. Niin rauhottava.
Odotin, että tässä tarinassa ois kerrottu enemmän ”vanhan ajan” reilistä, mutta tä kirja keskittyi enemmän ”nyky ajan” reiliin. Oli kuitenkin ihana päästä taas reissutunnelmiin ja vierailla tän välityksellä uudestaan osassa tutuissa viime kesän reilikohteissa! Plus isoin slay oli et Portbou mainittiin. (Enää puuttu vaan Colera 😎)
Kysymys Ronjalle jos näät tän (ja muistat mitään): Napoli kohdassa, jossa Pekka vieraili kaupungin yli Vesuviukselle päin suuntaavalla epävirallisella näköalapaikalla ja jonka ympäristössä ei ollut mitään turistijuttuja tai ravintoloita; niin olikohan se sama kukkula, jolle meki kiivettiin? Sain sen käsityksen 😃
Reilut 20 vuotta sitten olin reilillä luettuani Haaviston nuoruudenkirjoituksia. Ehkä tuo nostalgiapläjäys värittää myös uutukaisen lukua. Osuvia ja moniäänisiä huomioita Euroopan nykytilasta. Sen minkä nuoruuden innossa ja paatoksessa häviää 70-luvun Pekalle, pystyy analyyttisyydellä paikkaamaan. Reilausfiilis jää lopulta vähän taka-alalle kun kirjan punaisena lankana on Euroopan tilan hahmottaminen ruohonjuuri- tai ehkä pikemmin asemalaituritasolta.
Leppoisa ja nopeasti luettu reissukirja. Monessa kirjan paikassa on tullut itsekin käytyä, niistä sai eniten irti. Kova tempo päällä Euroopan rautateillä. Paljon kohtaamisia ja keskusteluja, jotka jäivät ehkä hieman luettelomaiseksi mitä, missä ja kenen kanssa. Sitten olikin jo kiire jatkamaan matkaa. Harmi. En ole itse reilannut, vaan matkustanut junalla Euroopassa sielä täällä ja ostanut lipun minne olen menossa. Monimutkaiselta kuulostaa tämän päivän reilaaminen, erilaisia lippuja ja varauksia.
Vastaukset Euroopan kohtalosta jäivät hieman vaimeaksi pohdinnaksi, mutta niitä saanee kirjoittajalta lisää kun kysyy.
Kyllä tämä kirja kuitenkin reissuhaluja herätti. Suosittelen.
Hyvinrakennettu kirja, jossa vuorottelevat eri maat ja poliittisesti vaikuttavaa työtä tekevät ihmiset. Pekasta saa lämminhenkisen kuvan, jolla vahva halu vaikuttaa Suomen ja maailman asioihin niin että ne olisivat paremmin. Matkustustapa interrailaten vie tähän päivään: nuorena tehtyjä hyviä asioita voi tehdä vanhempankin. Kreikan Hydran saarella Pekka kohtaa muusikko Cohenin kotitalon. Hänen kunnioitus Cohenin elämään ja musiikkiin on mieleenpainuva. Kirja kuului sarjaan elämäkerrat presidenttiehdokkaat.
Hyvän mielen matkakirja. Välillä käytiin yllättävänkin paljon läpi historiaa ja politiikkaa, mutta toisaalta se toi hyvän ja informatiivisen lisän lukukokemukseen. Eniten nautin kuitenkin nimenomaan Pekan omasta matkakertomuksesta, paikkojen ja ihmisten kuvailuista. Kirjan avulla oli hauska päästä hitusen lähemmäksi poliitikkoa, jotka yleensä jäävät näin tavan kansalaiselle aika etäisiksi hahmoiksi.
The book wasn't just about Interrail. it was also about so many other subjects; history, art, books, explorers,politics, culture, nature and so much more. I mainly liked those bits that were about travel, train rides, alleys, hotels and conversation. But the book did get a bit of color from all the other bits that filled it and gave a bigger picture than just one man story around the Europe.