Miksi väsyneelle vanhemmalle ehdotetaan viiniä eikä päiväunia?
Lomamatkan alkua juhlistetaan kuohuviinillä lentokentän baarissa. Urheilutapahtumissa, konserteissa ja junan ravintolavaunussa kuuluu ottaa lasillinen. Alkoholia on kaikkialla, mutta kuinka siemailun arkipäiväistyminen vaikuttaa meihin?
Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito näyttää arjen, jossa viinilasillista ei tarvitse selitellä, mutta kakunpalaa pitää. Kirja pohtii, miksi pullolla muistetaan päiväkodin henkilökuntaa ja miksi tavallinen arki on nykyään alkoholin terästämää juhlaa.
Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun, lopettamiseen tai vähentämiseen sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin. Alkoholi voi olla läsnä onnellisissa ja nautinnollisissa hetkissä, mutta onnen ja nautinnon aiheuttajaksi siitä ei ole.
Suurkuluttajien varjoon jää valtava määrä suomalaisia, jotka käyttävät alkoholia joskus reilustikin, mutta joille alkoholi ei ole vielä näyttänyt rumimpia kasvojaan. Kellomäki kartoittaa tätä alkoholinkäytön katvealuetta haastattelujen, tutkimusten, median ja arjen havaintojen avulla. Syyllistämätön kirja kannustaa kysymään, missä menevät omat rajat, onko kaikki kunnossa vai voisiko omia juomistapojaan tiedostaa paremmin.
Todella hyvä ja silmiä avaava teos alkoholista ja meidän kulttuuristamme, jossa alkoholi näyttelee isoa roolia. Kirjassa ravisteltiin alkoholiin liittyviä stereotypioita ja uskomuksia mm. tutkimusten ja haastattelujen avulla. Kirja ei saarnaa, mutta saa varmasti jokaisen lukijan pohtimaan omaa alkoholinkäyttöä. Tämä sopii luettavaksi kaikille, niille jotka juovat ja niille jotka eivät. Itseasiassa suosittelisin tätä luettavaksi ihan kaikille, riippumatta siitä millainen oma suhde alkoholiin on. Herättää ihan varmasti ajatuksia.
Kuuntelin äänikirjana, mutta aion ehdottomasti hankkia tämän myös fyysisenä kirjana omaan hyllyyn. Haluan palata kirjaan vielä uudestaan myöhemmin!
Kuuntelin joulureissulla äänikirjana. Kiinnostavalla tavalla silmiä aukaiseva kirja siitä, kuinka alkoholi ympäröi meitä yhteiskunnassamme lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, kirja erityisesti niistä alkoholia käyttävistä ihmisistä, jotka eivät suoranaisesti koe alkoholin käyttöään ongelmallisena. Kirja haastoi lukijaansa pohtimaan, tarvitseeko lopultakaan lasillista viiniä rentoutuakseen vai voisiko rentoutua muutenkin. Tai muuttuisiko sosiaalinen elämä, jos ei joisi lainkaan olutta? Tämän lukemisen jälkeen oletan tarkastelevani uusin silmin monia asioita - tuttavien instagramiin laittamia kuvia, työ- ja koulutustilaisuuksia ja juhlien tarjoiluja.
Suosittelen ihan jokaiselle tätä silmiä avaavaa kirjaa ajastamme. Elämme alkoholikeskeistä aikaa, luultavasti edes tiedostamatta sitä. Some-feedimme pursuvat huolellisesti aseteltuja drinksuja, onnittelemme toisiamme emojeilla, joissa roiskuu kuohari, ansaitsemme rentouttavaa alkoholia siihen ja tähän, skoolaamme töissä, arki-iltana, lastenjuhlissa ja saunassa. On muuttunut hyväksyttäväksi mennä viini-joogaan, kantaa äitienpäivänä äidille kuoharia sänkyyn, arpoa viikottain pullo työpaikalla tai kaatuilla humalassa työporukan illanvietossa, hupsista vaan.
Nykyisin äiti-ihminen voi liittyä Facebookin ryhmään "Moms need vodka" ilman että hän itse tai kukaan muu huolestuu, tasa-arvo on tuottanut ajassamme näköjään sen, että nainen ja äiti voi nyt dokata miehen lailla. Huippu-urheilija kertoo omaelämänkerrassaan urheilleensa kännissä ja tuo ulkona säässä kuin säässä lenkkeilevä himokuntoilijanaapuri saattaa yhtä lailla vetää kotona kirkkaita ja olla pontevasti silti sitä mieltä, että hän se on elämänsä kunnossa ja terveyden perikuva.
Kirja herättelee tiedostamaan omaa juomista, jonka ei pitäisi olla sen kummallisempaa kuin oman terveyden, liikkumisen, syömisen, unen tai mielialan tarkkailu. Siis tarkastella omaa alkoholin käyttöä osana oman hyvinvoinnin ylläpitoa. Koska eihän kellään ole ongelmaa, vain niillä joilla tuli avioero, rattijuopumus tai potkut juomisen takia, kuten kirjoittaja muistuttaa, me muuthan hallitaan juomisemme, tietty.
Tämä kirja on kuin keskustelu hyvän ystävän kanssa. Ei tuomitseva tai ylhäältä päin toisen vikoja osoitteleva. Hyvin herättelevä kokemus tajuta kuinka paljon meille viinaksia tuputetaan ja miten syvään alkoholi on meidänkin kulttuuriimme juurtunut.
Aiheellinen kirja tässä yhteiskunnassa, jossa alkoholi on esillä niin monessa tilanteessa ja liittyy nykyään asiaan kuin asiaan. Saa oivallisesti ajattelemaan ja tiedostamaan nykyhteiskunnassa vallitsevia tapoja kuluttaa ja käyttää alkoholia.
Loistava tietokirja ja tärkeä keskustelunavaus "tavallisten" ihmisten alkoholinkäytöstä! Kirja pohtii alkoholin roolia ja alkoholimyönteisten viestien tulvaa suomalaisessa kulttuurissa. Aihe on arka, mutta Kellomäki ei saarnaa tai vaadi alkoholinkäytön lopettamista vaan pyrkii herättämään keskustelua tiedostavamman juomisen puolesta. Kirjassa esitetään usein piiloonjääviä ja siksi niin merkityksellisiä kysymyksiä siitä, mihin tarpeisiin ja tunteisiin juominen liittyy.
Nopealukuinen, pamfletin ja tutkivan journalismin välimaastossa tyylillisesti liikkuva teos, jonka lukemista voin kyllä suositella kaikille, jotka haluavat pohtia omaa alkoholinkäyttöään. Suuri osa alkoholiin liittyvästä self help -kirjallisuudesta on alkoholistien kirjoittamaa, mutta tässä pureudutaan alkoholinkäyttöön osana suomalaista keskiluokkaista arkea. Ajankuvana tämä on myös ihan mielenkiintoinen, varsinkin pohtiessaan somen vaikutuksia skumppalasin kilistelyn jokapäiväistymiseen.
Oli mielenkiintoista lukea tämä kirjailijan toinen kirja. Tämän avulla aukenee ehkä hieman sitä, miksi ihmisten on niin helppoa ajautua juomaan vähän ja vähän enemmän. Ja erityisesti väittämään, ettei ole alkoholisti, kun on koulutus, hyvä vakituinen työpaikka jne.. Aiemmin alkoholittomuutta joutui selittämään enemmän, nykyisin yhä enemmän ja enemmän on ihmisiä, jotka eivät juo ihan oman terveyden vuoksi.
Loistava kirja aikamme alkoholimyönteisestä kulttuurista ja juomatapojen tiedostamisesta sekä kyseenalaistamisesta. Helppolukuinen ja jouheva, pidin erilaisten ihmisten kertomuksista. Kirja ei ollut yhtään tuomitseva ja välissä myös huumorilla höystetty.
Mielenkiintoinen ja herättävä kirja alkoholista. Ei ihan toiminut äänikirjana, muun muassa kirjan haastattelut tuntuivat hieman epäselviltä, mutta olisi varmasti ollut selkeämpi lukiessa. Jokaisen, joka miettii omaa alkoholin kulutusta, kannattaisi lukea tämä kirja.
Alkoholikirja, joka saa ennen kaikkea tunnistamaan ja tiedostamaan, millä kaikilla tavoilla alkoholi on tullut osaksi tapojamme ja kulttuuriamme. Kun lähtee kyseenalaistamaan esim. kokouksien pitämistä baarissa, alkoholillisen alkumaljan tarjoamista tai viinipullon viemistä lahjaksi, pääsee asian ytimeen ja voi alkaa miettiä, voisiko alkoholin korvata alkoholittomalla juomalla. Kirja saa pohtimaan omaa alkoholin käyttöä/käyttämättömyyttä, mutta ei saarnaa missään vaiheessa. Kellomäki puhuukin aiheesta ihastuttavan objektiivisesti.
Kirjassa on pointtinsa, mutta olisin kaivannut lisää monipuolisuutta, kuten tilastoja ja tutkimustuloksia. Kirjassa myös mainitaan, että alkoholia tarjoillaan jatkuvasti ja alkoholilta on hankala välttyä. Näin ei välttämättä ole, vaan asia riippuu paljolti seurasta ja ystäväpiiristä.
Helmet-lukuhaaste 2020 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
Kaunistelematon ja kauhistelematon.
Katsaus suomalaiseen alkoholin käyttöön. Eritysen kiinnostavaa oli, miten alkoholia on mainostettu naisille ja kuinka naistenlehdet käsittelevät alkoholin käyttöä.