Tiesitkö, että suomalaiset aikoinaan panivat viinapullon vainajan arkkuun viemisiksi Pyhälle Pietarille? Tai että heinämato oli tapettava viinan voimalla, ennen kuin heinänteko voitiin aloittaa? Tai että vielä kolme neljä sukupolvea taaksepäin viina oli päivittäisessä käytössä yleisempi kuin kahvi nykyaikana?
Tämä kirja suomalaisesta paloviinaperinteestä on alansa ainoa yleisesitys ja monien vuosien tutkimustyön tulos. Se kertoo paloviinasta ja Suomen kansan viinamäen töistä siitä asti kun kiistelty Elämän Vesi 1400-luvun lopulla tuli maassamme tunnetuksi ja ylen määrin suosituksi. Se tekee selkoa viinan keitosta ja käytöstä eri aikakausina eri puolella Suomea, kertoo sen nauttimiseen liittyvästä monivivahteisesta tapaperinteestä, juhlista, ryyppyseremonioista, taikuudesta, tietäjistä ja kansanparantajista., lääkehän viina on ollut vaivaan kuin vaivaan. Ainutlaatuisia ja ennen julkaisemattomia ovat pontikkamiesten haastattelut, joista monet on tehty vankiloissa. Myös vanhat poliisimiehet kertovat omista mehevistä ja jännittävistä kokemuksistaan suuressa pontikkasodassa.
Tämä kirja tuo mielenkiintoisen lisän aikamme väkijuomakeskusteluun ja valottaa meidän suomalaisten merkillisten juomatapojen taustaa. ”Suomalaiset rakastavat viinoa hänen luonnollisen mavunsa tähen. Hyö halasivat sitä juuaksensa, vaan ei nautitaksensa. Tästä tuloo, että Suomalaiset vielä nytkin heijän juominkiloissa noudattavat sen tavan, että innolla ja kiivauksella juua, ikään kuin joisivat uhalla.”