Eletään 1300-luvun loppua. Suomi on vauras turkismaa, mutta elämä on epävarmaa: hallitsija istuu kaukana Ruotsissa, eikä hänen asemansa ole kovin vankka. Isabella de Graham on skottilaissyntyisen ritari Simonin ainokainen. Kokemäen Osmankartanon rikas leski-isäntä on mahtava mies, mutta hän on käymässä vanhaksi eikä pysty loputtomiin suojelemaan palvomaansa tytärtä. Isän kuoltua kaunis Isabella ajautuu hurjiin seikkailuihin ja joutuu osalliseksi moniin Ruotsi-Suomen valtakuntaa ravisteleviin tapahtumiin.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Valitettavasti en missään vaiheessa oikein syttynyt Isabellalle. Alku oli lupaava, mutta oikeastaan Isabella oli marginaalinen sivuhahmo reippaasti yli puolenvälin, mikä on aika kummallinen valinta ottaen huomioon kirjan nimen. Ymmärrän, että kertomus kokonaisuudessaan kuvasi tapahtumia, jotka tapahtuivat Isabellan vuoksi, mutta minulle oli tylsistyttävää se, että hänestä kuuli niin kertakaikkisen vähän.
Naiset olivat vahvoja, toimeliaita ja miesten käskyille alistuvia, ja useimpien miesten rooli oli toimia raiskaaja-romantikkoina, jotka yksinkertaisesti ’tarvitsevat’ naisen taistelun jälkeen. Hyvin Utrio kuvaa tätä naisten ja miesten todellisuutta, mutta ehkä itselleni jäi olo, että naisten ajatusmaailmasta jää jokin kerros kertomatta tämän miesten roolin ja sille alistumisen suhteen.
Sitten taas pitkälliset historiallisten tapahtumien tai juonittelujen kuvaukset eivät kannatelleet kiinnostustani samoin kuin muissa lukemissani Utrioissa. Kenties johtuen juuri siitä, että yli puolet kirjasta kului ilman varsinaista päähenkilöä, jonka kautta kokea tämä kaikki historia. Tämä oli vähän liikaa kuin olisi lukenut kulttuurihistoriallista selontekoa, eikä romaania.
Ei jatkoon. En jaksanut kuunnella loppuun, koska tarina alkoi Isabellan syntymästä ja monen tunninkaan jälkeen ei tuntunut tapahtuneen mitään kiinnostavaa. Kertojaääniä oli liikaa. Olisin vain halunnut jotain suht romanttista kuunneltavaa nuoresta Isabellasta, mutta en saanut mitä oletin saavani. Liiat ennakko-oletukset taisivat pilata tämän minulta. Sitten vielä kuulin, että Utriolle on tosi tyypillistä tällainen laaja-alainen kerronta... Ei taida olla mun tyyppi, vaikka niin tykkään historiallisista romaaneista.
Utrion loihtima kuva 1300-luvun Suomesta ritareista, ylhäisönaisista ja kieroilusta on rikas ja mukaansatempaava. Kirja otti aikansa lämmetä, sillä pari ensimmäiset sataa sivua kertoi Isabellan lapsuudesta ja keskittyi enemmän ympärillä oleviin ihmisiin ja heidän jännitteisiin, mutta veihän tämä lopulta mukaansa niin, että luin viimeiset 150 sivua yhdeltä istumalta.