What do you think?
Rate this book
Nimi jolla kutsutaan öisin
Koodien ja kuvien kautta maailmaa tarkkaileva pelinkehittäjä saa mahdollisuuden lähteä Kiinaan töihin. Kun kotimaa jää taakse, totutut tavat horjuvat ja tukahdutetut taidot pyrkivät pintaan. Elämää ja ihmissuhteita on rakennettava uudestaan tavu kerrallaan.
Angry Birdsin piirtäminen on lihasmuistissa, mutta Pekingissä kaikki on kätkettyä, myös salaperäinen naisten lala-ryhmä. Nimien koodit ja yhteisöjen hierarkiat vetävät väärinymmärrysten viidakkoon, jossa selviytyminen vaatii vähintään kaksoisagentin taitoja ja puhelimessa toimivan automaattikääntäjän apua.
Nimi jolla kutsutaan öisin on Roviollakin työskennelleen peligraafikon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva esikoisromaani. Fragmentaarisen tarkkanäköiset ja lakonisen huumorin siivittämät oivallukset kulttuurien rakenteista ja historiasta sekä ihmissuhteiden verkostoista piirtävät esiin syvästi henkilökohtaisia kokemuksia urbaanien kohtaamisten sykkeestä.
Angry Birdsin piirtäminen on lihasmuistissa, mutta Pekingissä kaikki on kätkettyä, myös salaperäinen naisten lala-ryhmä. Nimien koodit ja yhteisöjen hierarkiat vetävät väärinymmärrysten viidakkoon, jossa selviytyminen vaatii vähintään kaksoisagentin taitoja ja puhelimessa toimivan automaattikääntäjän apua.
Nimi jolla kutsutaan öisin on Roviollakin työskennelleen peligraafikon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva esikoisromaani. Fragmentaarisen tarkkanäköiset ja lakonisen huumorin siivittämät oivallukset kulttuurien rakenteista ja historiasta sekä ihmissuhteiden verkostoista piirtävät esiin syvästi henkilökohtaisia kokemuksia urbaanien kohtaamisten sykkeestä.
430 pages, Hardcover
First published March 1, 2019
7 people are currently reading
167 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 50 reviews
April 10, 2019
Välillä tuntui ettei juonessa ollut päätä eikä häntää. Käänteet päähenkilön elämässä onnistuivat yllättämään useammin kuin kerran. Etenkin lalojen maailma tuntui absurdilta ja kiinan kulttuurierot hurjilta.
Kirja oli erilainen, hämmentävä ja siitä syystä kuitenkin kiinnostava ja vähän koukuttavakin. Tämä oli ajatuksia herättävä teos, joka tuntui hyvin rehelliseltä ja avoimelta. Kuin sydänverellä kirjoitettu. Ja vaikka en pystynyt samaistumaan päähenkilöön, luin tätä suurella mielenkiinnolla.
Kirja oli erilainen, hämmentävä ja siitä syystä kuitenkin kiinnostava ja vähän koukuttavakin. Tämä oli ajatuksia herättävä teos, joka tuntui hyvin rehelliseltä ja avoimelta. Kuin sydänverellä kirjoitettu. Ja vaikka en pystynyt samaistumaan päähenkilöön, luin tätä suurella mielenkiinnolla.
June 25, 2020
3,5 tähteä. Pyöristin tällä kertaa alakanttiin. (Puolikkaat tähdet Goodreadsiin, pliis!)
Huh, erittäin vaikea arvosteltava. Tämä tuli monella tapaa kummallisenkin lähelle: olen itsekin asunut Pekingissä, samalla alueella kuin kirjan päähenkilö, ja tehnyt vieläpä vapaaehtoistyötä Beijing LGBT Centerissä, joka tässäkin teoksessa useampaan otteeseen mainitaan. Huomasin, että olisin koko ajan lähes äidilliseen sävyyn halunnut neuvoa päähenkilöä siitä, miten hoitaa mikäkin käytönnön asia, miten suhtautua kieli- ja kulttuurikiemuroihin.
Välillä ärsytti: miksi hitossa antaa terveytensä kärsiä jonkin keskinkertaisia mobiilipelejä suoltavan firman takia. Jos työkulttuuri on mätä, miksi uusintaa sitä.
Välillä ihastutti: mahtavaa heittäytymistä, Sisä-Mongoliaan vaan lalojen kanssa, jee!
Teosta on syytetty framentaarisuudesta, mutta itse koen, että elämä Kiinassa on juurikin sitä - mitä kummallisempia fragmentteja, jotka vasta pitkäaikainen maassa asuminen alkaa hiljalleen nivoa yhteen (jos silloinkaan). Mielestäni teoksen ehdottomasti parasta antia oli juuri tuon fragmentaarisuuden kuvaus; siltä elämä Kiinassa oikeasti tuntuu.
Kaiken kaikkiaan onnistunut esikoisteos. Jään kiinnostuneena odottamaan jatkoa!
Huh, erittäin vaikea arvosteltava. Tämä tuli monella tapaa kummallisenkin lähelle: olen itsekin asunut Pekingissä, samalla alueella kuin kirjan päähenkilö, ja tehnyt vieläpä vapaaehtoistyötä Beijing LGBT Centerissä, joka tässäkin teoksessa useampaan otteeseen mainitaan. Huomasin, että olisin koko ajan lähes äidilliseen sävyyn halunnut neuvoa päähenkilöä siitä, miten hoitaa mikäkin käytönnön asia, miten suhtautua kieli- ja kulttuurikiemuroihin.
Välillä ärsytti: miksi hitossa antaa terveytensä kärsiä jonkin keskinkertaisia mobiilipelejä suoltavan firman takia. Jos työkulttuuri on mätä, miksi uusintaa sitä.
Välillä ihastutti: mahtavaa heittäytymistä, Sisä-Mongoliaan vaan lalojen kanssa, jee!
Teosta on syytetty framentaarisuudesta, mutta itse koen, että elämä Kiinassa on juurikin sitä - mitä kummallisempia fragmentteja, jotka vasta pitkäaikainen maassa asuminen alkaa hiljalleen nivoa yhteen (jos silloinkaan). Mielestäni teoksen ehdottomasti parasta antia oli juuri tuon fragmentaarisuuden kuvaus; siltä elämä Kiinassa oikeasti tuntuu.
Kaiken kaikkiaan onnistunut esikoisteos. Jään kiinnostuneena odottamaan jatkoa!
January 11, 2022
Aloitin tämän kirjan alunperin jo viime vuoden lokakuussa, mutta silloin en pystynyt keskittymään siihen täysillä. Onneksi päätin aloittaa kirjan alusta loman aikana, koska se osoittautui hyväksi lukukokemukseksi. Kiinalaiseen kulttuuriin tutustuminen oli kiinnostavaa, vaikkakin sen raakuus tuli täytenä yllätyksenä.
Pidin kovasti kirjan kuivasta ja välillä aika synkästäkin huumorista. Myös kirjoitustyyli oli mieleinen. Päähenkilöön oli helppo samaistua, ja tuntui melkein kuin olisi itse ollut tapahtumissa mukana seuraamassa päähenkilön onnen, surun ja kauhun hetkiä. Välillä iloitsin ja välillä pelkäsin päähenkilön puolesta. Loppuratkaisu oli hieman yllätyksellinen ja haikeakin. Olin kuitenkin helpottunut päähenkilön puolesta, tuntui kuin hän olisi päässyt lopulta vapaaksi, kaikista vaikeuksista huolimatta.
Pidin kovasti kirjan kuivasta ja välillä aika synkästäkin huumorista. Myös kirjoitustyyli oli mieleinen. Päähenkilöön oli helppo samaistua, ja tuntui melkein kuin olisi itse ollut tapahtumissa mukana seuraamassa päähenkilön onnen, surun ja kauhun hetkiä. Välillä iloitsin ja välillä pelkäsin päähenkilön puolesta. Loppuratkaisu oli hieman yllätyksellinen ja haikeakin. Olin kuitenkin helpottunut päähenkilön puolesta, tuntui kuin hän olisi päässyt lopulta vapaaksi, kaikista vaikeuksista huolimatta.
March 12, 2020
Emma Kantasen romaani on autofiktiota ja kertoo, mitä nuori peligraafikko ja lesbonainen koki kiinalaisessa megaluokan peliyrityksessä vuoden aikana. Kaikki tässä kirjassa on outoa minulle: niin Kiina kuin pelimaailmakin, mutta Kantasen vetävä ja soljuva teksti kietoi ensimmäisiltä sivuilta pauloihinsa.
Nainen ei osaa kiinaa eivätkä työtoverit englantia. Tässä mykkyydessä kommunikointi tapahtuu kuvien ja käännösohjelmien avulla. Hän saa kiinalaisen nimen Ài Mǎ, mikä tarkoittaa kuningasta ja hevosta - mutta nousevalla intonaatiolla myös rakkauden anelua.
Yksityiselämässä koettujen hurjien kokemusten ja työyhteisökuvauksen taustalla kieppuu tämänpäivän kiehtova ja ihmetystä herättävä, lähes 1,5 miljardin asukkaan Kiina. Huippukiinnostava kulttuurisukellus nuoren länsimaisen naisen silmin.
Nainen ei osaa kiinaa eivätkä työtoverit englantia. Tässä mykkyydessä kommunikointi tapahtuu kuvien ja käännösohjelmien avulla. Hän saa kiinalaisen nimen Ài Mǎ, mikä tarkoittaa kuningasta ja hevosta - mutta nousevalla intonaatiolla myös rakkauden anelua.
Yksityiselämässä koettujen hurjien kokemusten ja työyhteisökuvauksen taustalla kieppuu tämänpäivän kiehtova ja ihmetystä herättävä, lähes 1,5 miljardin asukkaan Kiina. Huippukiinnostava kulttuurisukellus nuoren länsimaisen naisen silmin.
December 7, 2024
Tämä oli jotenkin todella outo. Pidin kyllä kirjasta ja kaikesta siinä mutta jokin juttu puuttui, jäi vajaaksi. Ihan mielenkiintoista kerrontaa eri aiheista. Ehkä osa jutuista oli kerrottu liian tarkkaan kun taas toiset kohdat joille itse olisin antanut enemmän aikaa ja tekstiä oli kerrottu hyvinkin nopeasti vain asiasta mainiten. Alkupuoli oli hyvä mutta loppua kohden tuli tunne, että kirjoittamisesta oli mennyt puhti. Mielenkiintoisia aiheita ja ihan uusiakin juttuja itselle.
Kirja sijoittuu Helmet- haasteeseen 2023 kohtaan numero 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä. Olen kirjaa pantannut hyllyssä syystä tai toisesta mutta nyt tartuin kirjaan osin kun sain sijoitettua kirjan juuri tähän kohtaan.
EDIT: Luettu toistamiseen lukupiiriä varten, arviointi ei muutu.
Kirja sijoittuu Helmet- haasteeseen 2023 kohtaan numero 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä. Olen kirjaa pantannut hyllyssä syystä tai toisesta mutta nyt tartuin kirjaan osin kun sain sijoitettua kirjan juuri tähän kohtaan.
EDIT: Luettu toistamiseen lukupiiriä varten, arviointi ei muutu.
May 5, 2019
Viidennen kuun viidentenä päivänä vietettävän lohikäärmeveneiden juhlan aikaan toimistotyöntekijöillä oli yhdellä päivällä pidennetty viikonloppu, ja työtoverini kutsuivat sitä silti lomaksi.
Hämmentävä ja jotenkin samaan aikaan sekä todella henkilökohtainen että aivan liian etäällä pitävä. En ihan saanut kiinni siitä miksi Rovion ja Angry Birdsin nimiä alleviivattiin toistuvasti, enkä myöskään sitä, miten yli 400 sivuun mahtui lopulta niin kovin vähän sisältöä. Sipaus sinne, toinen tänne, mutta mistään en oikein saanut otetta. Ehkä kaksi ja puoli tähteä silti?
Hämmentävä ja jotenkin samaan aikaan sekä todella henkilökohtainen että aivan liian etäällä pitävä. En ihan saanut kiinni siitä miksi Rovion ja Angry Birdsin nimiä alleviivattiin toistuvasti, enkä myöskään sitä, miten yli 400 sivuun mahtui lopulta niin kovin vähän sisältöä. Sipaus sinne, toinen tänne, mutta mistään en oikein saanut otetta. Ehkä kaksi ja puoli tähteä silti?
November 4, 2019
Kirja oli äärimmäisen kiinnostava, ja kertojan ääni oli ainutlaatuisen värikäs suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Näkökulma oli anarkistisen rohkea, mutta myös huumorintajuinen. Vihdoinkin "nais"päähenkilö on oman elämänsä subjekti, vaikka hänet yritetään pakottaa erilaisiin muotteihin. Rakkaus ja jalot päämäärät irtiotosta ulkomailla pakenevat yksi toisensa jälkeen, eikä päähenkilö huomaa todellista välittämistä, joka on liian lähellä. Sankaritar kohtaa väkivaltaa ja vastoinkäymisiä, mutta hän nousee, pyyhkii pölyt vaatteistaan ja veren kasvoiltaan, istuu satulaan ja jatkaa matkaa. Kohti Pekingin savusumun peittämää auringonlaskua.
Read
March 27, 2019Pitkästä aikaa tunsin voimakasta lukemisen imua! Tykkäsin kovasti.
June 28, 2019
Tartuin tähän kirjaan kiinnostavan aiheen vuoksi, mutta jotenkin tästä ei vain jäänyt mitään erityistä käteen. Kirjoitustyyli oli vähän turhan poukkoileva, jotenkin päiväkirjamainen, mikä ehkä teki kirjan aihepiireihin syventymisen vähän vaikeaksi. Lievä omaelämäkerrallisuus ehkä paistoi teoksesta lävitse, perustuuhan se ainakin paikoin kirjoittajan omiin kokemuksiin.
Teoksen aihe oli ainakin lähtökohdiltaan hyvin kiehtova ja erilainen, lesbona naisena Kiinassa peligraafikkona, mutta mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä ärsyttävämmäksi jotkin pienet osaset siitä muuttuivat. En esimerkiksi pitänyt jatkuvasta ns. name droppailusta Rovion ja Candy Crushin muodossa, vaikka ne tarinaan liittyivätkin. Lisäksi minulla jäi kirjan (pää)henkilöstä lähinnä lievästi negatiivinen mielikuva lähestulkoon jatkuvan valittamisen ja jotenkin yleisen lannistuneisuuden vuoksi. Välillä teki mieli huutaa ääneen, että mitäs läksit, mutta se kai olisi ollut jotenkin kiellettyä. Lala -yhteisön kuvaus oli kirjan mielenkiintoisinta antia, mutta jotenkin sekin jäi lopulta vain hyvin pintapuoliseksi katsaukseksi. Itsellä menivät esim. lala -yhteisön käyttämät kirjainkoodit aluksi sekaisin keskenään, koska niiden merkitys kaikelle selvisi vasta melko pitkän ajan kuluttua.
Tässä kirjassa olisi ollut ainesta kiinnostavalle kuvaukselle maailmasta, joka harvoin aukeaa länsimaalaisille, mutta pinnallisen käsittelytavan vuoksi ovi tähän maailmaan vain raottuu hieman hetkeksi sulkeutuakseen heti uudelleen jättäen lukijan toivomaan jotain lisää. Lisäksi muiden mainittujen syiden vuoksi teos saa minulta vain 2 tähteä.
Teoksen aihe oli ainakin lähtökohdiltaan hyvin kiehtova ja erilainen, lesbona naisena Kiinassa peligraafikkona, mutta mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä ärsyttävämmäksi jotkin pienet osaset siitä muuttuivat. En esimerkiksi pitänyt jatkuvasta ns. name droppailusta Rovion ja Candy Crushin muodossa, vaikka ne tarinaan liittyivätkin. Lisäksi minulla jäi kirjan (pää)henkilöstä lähinnä lievästi negatiivinen mielikuva lähestulkoon jatkuvan valittamisen ja jotenkin yleisen lannistuneisuuden vuoksi. Välillä teki mieli huutaa ääneen, että mitäs läksit, mutta se kai olisi ollut jotenkin kiellettyä. Lala -yhteisön kuvaus oli kirjan mielenkiintoisinta antia, mutta jotenkin sekin jäi lopulta vain hyvin pintapuoliseksi katsaukseksi. Itsellä menivät esim. lala -yhteisön käyttämät kirjainkoodit aluksi sekaisin keskenään, koska niiden merkitys kaikelle selvisi vasta melko pitkän ajan kuluttua.
Tässä kirjassa olisi ollut ainesta kiinnostavalle kuvaukselle maailmasta, joka harvoin aukeaa länsimaalaisille, mutta pinnallisen käsittelytavan vuoksi ovi tähän maailmaan vain raottuu hieman hetkeksi sulkeutuakseen heti uudelleen jättäen lukijan toivomaan jotain lisää. Lisäksi muiden mainittujen syiden vuoksi teos saa minulta vain 2 tähteä.
July 23, 2023
Kiinnostava ja erilainen katsaus Kiinaan. Lukemisen teki erityisen miellyttäväksi kirjailijan tapa kuvata asioita niin erilaisesta näkökulmasta kuin ikinä itse pystyisin. Miten helposti voi toinen hyväksyä erilaisuuden eri kulttuurin faktaksi ilman että se tuntuu riitelevän olemassaolevien faktojen kanssa.
Pidin tarinasta todella paljon ja opin niin paljon Kiinan lesbokulttuurista. Hyvin erilainen meininki kuin täällä.
Song Jin oli ehdottomasti lempparini ja tarinan kulku hänen kanssaan aivan erinomainen.
Pidin tarinasta todella paljon ja opin niin paljon Kiinan lesbokulttuurista. Hyvin erilainen meininki kuin täällä.
Song Jin oli ehdottomasti lempparini ja tarinan kulku hänen kanssaan aivan erinomainen.
May 6, 2021
Vähän ylipitkä siihen nähden, paljonko tässä oli varsinaisesti asiaa. Kiinalaisen ja suomalaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä ja eroista oli mielenkiintoista lukea, mutta itseäni häiritsi sellainen tietty päiväkirjamaisuuden ja tilityksen tuntu. Ja Roviolla namedroppaaminen noin joka kymmenennellä sivulla. Teki melkein ottaa siitä juomapeli, huikka aina kun Angry Birdsit mainitaan. Olisin ollut kännissä koko kirjan.
August 28, 2021
Aluksi hitaasti mukaansa vetänyt kirja tuli lopulta laukattua loppuun. Nimi jolla kutsutaan öisin perustuu ainakin jossain määrin kirjoittajan omiin kokemuksiin Kiinassa, ja mulle nää tällaiset on aina vaikeita sanoittaa lukukokemuksena. Mutta lukemisen arvoinen, kyllä. Kiinnostava ja paikoin säälimätön.
April 2, 2019
Kiinnostava kuvaus suomalaisen peligraafikon elämästä Kiinassa. Lisämausteena peligraafikko on lesbo ja sukeltaa pelien kuvittamisen lisäksi Pekingin lesbopiireihin, joissa on omat erikoiset kiemuransa, jotka suomalaisen silmin ovat yhtä omituisia kuin moni muukin asia Kiinassa.
Tämä on näitä kirjoja, joista jää väkisinkin miettimään, minkä verran kirjassa on keksittyä ja minkä verran todellisia tapahtumia, jonkin verran tämä kuitenkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuu. Kaikkiaan kiinnostava kurkistus maailmaan, josta muuten ei tietäisi mitään.
Tämä on näitä kirjoja, joista jää väkisinkin miettimään, minkä verran kirjassa on keksittyä ja minkä verran todellisia tapahtumia, jonkin verran tämä kuitenkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuu. Kaikkiaan kiinnostava kurkistus maailmaan, josta muuten ei tietäisi mitään.
April 11, 2019
Kiinnostavia aiheita, mutta olisin kaivannut enemmän juonta. Vähän kuin olisi päiväkirjaa/blogia lukenut. Arvoin kolmen ja neljän tähden välillä, kaunokirjallisista ansioista antaisin kolme mutta toisaalta luin kyllä innokkaasti eikä kirja varsinaisesti missään vaiheessa tökkinyt. Jonkinlaista selkiyttämistä jäin kuitenkin kaipaamaan, tässä raapaistiin vähän sitä sun tätä kiinnostavaa teemaa.
September 8, 2019
Mielenkiintoiset henkilöt ja hyvin kuvattu kulttuurishokki. Jotenkin jäi odottamaan juonelta enemmän, kun teksti oli dekkarityylistä.
February 20, 2021
Jotain jäin kaipailemaan, vaikka kelpo kulttuurimatka Kiinaan, pelimaailmaan ja lesboskeneen Kiinassa olikin. Toimi äänikirjana muistelmaluonteensa vuoksi hyvin.
February 10, 2025
Tääää oli superrrr ihana
Välillä meinas ahistaa mutta rakastin tän kerrontaa
Välillä meinas ahistaa mutta rakastin tän kerrontaa
August 21, 2019
Hienoinen pettymys. 2½ puoli tähteä, pyöristyy ylös.
Nimi jolla kutsutaan öisin voisi olla huomattavasti parempi. Kirjassa on kiinnostava premissi, kutkuttava maailmakuvaus Pekingin monista kasvoista, lesborepresentaatiota, sekä (hetki sitten) ajankohtainen ikkuna peliteollisuuteen. Mikään elementeistä ei pääse loistamaan kunnolla.
Mielestäni romaania vaivaa väkinäisyys. Se ei paneudu yhteenkään aiheeseensa kunnolla, vaan loikkii niiden väliä ilman selkeää rakennetta. Fragmentaarisuus on taitolaji; tässä se ei onnistu. Osittain kerrontaa raskauttaa myös reipas anglismien viljely yhteyksissä, jotka olisi voitu ilmaista sujuvamminkin.
Romaani tuntuu siltä, että se on kirjoitettu liian myöhään. Päähenkilön eksotisoiva kiinalaisen kulttuurin ja ihmisten ihmettely, jatkuva suomalaisuuteen vertailu ja "minä juon yksin ja paljon eikä kukaan tykkää musta" -asenne ovat väsyttäviä. Tbh, teoksen väkivaltaisuuden kauhistelun vuoksi odotin, että lala-alakulttuurin kuvauksesta on syntymässä hillitön lesbomafiajuoni.
Ei syntynyt.
Nimi jolla kutsutaan öisin on ihan okei romaani. Käy se nojatuolimatkaksi.
Nimi jolla kutsutaan öisin voisi olla huomattavasti parempi. Kirjassa on kiinnostava premissi, kutkuttava maailmakuvaus Pekingin monista kasvoista, lesborepresentaatiota, sekä (hetki sitten) ajankohtainen ikkuna peliteollisuuteen. Mikään elementeistä ei pääse loistamaan kunnolla.
Mielestäni romaania vaivaa väkinäisyys. Se ei paneudu yhteenkään aiheeseensa kunnolla, vaan loikkii niiden väliä ilman selkeää rakennetta. Fragmentaarisuus on taitolaji; tässä se ei onnistu. Osittain kerrontaa raskauttaa myös reipas anglismien viljely yhteyksissä, jotka olisi voitu ilmaista sujuvamminkin.
Romaani tuntuu siltä, että se on kirjoitettu liian myöhään. Päähenkilön eksotisoiva kiinalaisen kulttuurin ja ihmisten ihmettely, jatkuva suomalaisuuteen vertailu ja "minä juon yksin ja paljon eikä kukaan tykkää musta" -asenne ovat väsyttäviä. Tbh, teoksen väkivaltaisuuden kauhistelun vuoksi odotin, että lala-alakulttuurin kuvauksesta on syntymässä hillitön lesbomafiajuoni.
Ei syntynyt.
Nimi jolla kutsutaan öisin on ihan okei romaani. Käy se nojatuolimatkaksi.
July 21, 2019
Pidin erityisesti hyvin kehitellystä ja uskottavasta päähenkilöstä, jonka kautta tapahtumat kerrottiin, ja johon pystyin myös hiukan samaistumaan. Pidin myös siitä tavasta, jolla asiat pyrittiin kuvaamaan sellaisina kuin ne ovat. Esimerkiksi matkustelua ja vieraita kulttuureita ei turhaan romantisoitu, eikä lukijaa säästelty myöskään tabuaiheilta.
Teos oli tasaisen koukuttavaa luettavaa ja opin samalla kiinnostavia asioita Kiinasta, pelialasta ja graafikon työstä. Jotkin kohdat jäivät kuitenkin hieman irrallisiksi tai pintapuolisiksi, olisin halunnut tietää niistä lisää. Olisin myös välillä kaivannut vähän enemmän tunteiden kuvausta. Annan silti ehdottomasti neljä tähteä.
Teos oli tasaisen koukuttavaa luettavaa ja opin samalla kiinnostavia asioita Kiinasta, pelialasta ja graafikon työstä. Jotkin kohdat jäivät kuitenkin hieman irrallisiksi tai pintapuolisiksi, olisin halunnut tietää niistä lisää. Olisin myös välillä kaivannut vähän enemmän tunteiden kuvausta. Annan silti ehdottomasti neljä tähteä.
June 11, 2023
Kantanen kirjoittaa vahvasti ja samaistuttavasti elämästä vieraassa kulttuurista. Pääsin teosta lukiessani käsittelemään omia traumojani toisessa Itä-Aasian maassa elämisestä ja työskentelystä jopa niin paljon, ettei uni tahtonut tulla öisin. Lala-kulttuurista lukeminen synnytti syvää ahdistusta, mutta samalla tirkistelynhalua. Päähenkilö tuntui olevan tasaisen pihalla omassa elämässään, minkä uskon olevan hyvin mahdollista tuossa tilanteessa. Loppu oli alkuun verrattuna vähän kiireisen oloinen, olisin viipyillyt viimeisessä suhteessa ja lopun käännöksissä vähän pidemmänkin aikaa. Toisaalta sellainen tuollaisen elämän loppu oman kokemukseni perusteella onkin: nopea.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 29, 2019
Emma Kantasen romaani perustuu hänen omiin kokemuksiinsa Kiinassa. Kirjassa on erittäin kiinnostavasti kerrottu pelialan töistä, Kiinan niin erilaisesta elämästä ja kulttuurista sekä elämästä lesbona, marginaalissa. Lakoninen huumori keventää vakavia aiheita.
Harvinaisen valmis esikoiskirja! Toivottavasti Kantanen kirjoittaa tulevaisuudessa jotain muutakin!
Harvinaisen valmis esikoiskirja! Toivottavasti Kantanen kirjoittaa tulevaisuudessa jotain muutakin!
March 18, 2024
nopeetemponen ja sarkasmissaan nauratti.
October 28, 2020
Tartuin tähän kirjaan, koska olen käynyt Kiinassa ja koska tiedän ihmisiä, jotka ovat Roviolla töissä.
Ajattelin, että tässä kirjassa pääsisi tutustumaan Kiinaan ja kiinalaiseen kulttuuriin paremmin.
Paljon tuttuja juttuja löytyikin, kuten kiinalaisten taikausko hyviin ja huonoihin numeroihin liittyen ja netin sensurointi.
Nimi jolla kutsutaan öisin kertoo suomalaisesta nuoresta naisesta, joka muuttaa Kiinaan tekemään töitä pelifirmaan. Kirja perustuu Emma Kantasen omakohtaisiin kokemuksiin. Emma Kantanen on itse työskennellyt pelifirmassa Kiinassa.
Kiina on minulle suhteellisen tuntematon maa, joten oli mielenkiintoista lukea maan tavoista, kulttuurista, perinteistä ja työskentelystä siellä. Se, että kirjan päähenkilö kiinalaisen nimen saanut Ai Ma oli lesbo avasi kirjassa aivan uuden näkökulman kiinalaisten lesbojen "lalojen" elämään ja sääntöihin. Kirja tuntui hyvin todentuntuiselta ja lukiessani en voinut olla miettimättä kuinka paljon kirjan tapahtumista on totta ja kuinka paljon keksittyä.
Tarina oli hyvin mielenkiintoinen, mutta jo alussa päähenkilön jatkuva negatiivisuus alkoi ärsyttää.
Ai Ma on yksinäinen vieraassa maassa, mutta ei tee elettäkään tutustuakseen kunnolla työkavereihinsa. Ei lähde heidän kanssaan syömään. Ja heti kun hänen työkaverinsa Song Ling on hänelle ystävällinen hän inhoaa Song Lingiä heti. Tuntuu, että Ai Ma ei ole tyytyväinen mihinkään: työ ei ole tarpeeksi vaativaa, vaan Candy Crush-pelin kopiointia, työpäivät ovat liian pitkiä, kulttuuri on vieras, on yksinäistä ja isääkin on ikävä. Ai Ma on myös lopettanut kaikki sosiaalisen median tilinsä Kiinaan mennessään ja vaikka hänelle selviää myöhemmin, että niitä pystyy sittenkin käyttämään Kiinassa hän ei silti liity niihin uudestaan. Kirjan päähenkilön elämä Kiinassa vaikuttaa ankealta ja surullisilta ja hänen ihmissuhteensa ovat myös tuhoisia. Myös väkivallasta on karmeaa lukea. Tekee mieli kysyä, että miksi sitten lähdit, jos kaikki on niin kurjaa? Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä. Miksi Ai Ma yhtäkkiä päätti sitten vain lähteä pois Kiinasta? Miksi hän ei tehnyt aloitetta, vaikka oli selkeästi rakastunut?
Kirjasta tuli alakuloinen ja surullinen olo. Tuntuu, että kirjan päähenkilöllä olisi ollut vaikka mitä mahdollisuuksia parantaa elämäntilannettaan: katkaisemalla tuhoisat ihmissuhteet, tutustua aktiivisemmin uusiin ihmisiin, opetella kiinaa, hakea uutta asuntoa ja uutta työpaikkaa, pitää yhteyttä ihmisiin suomessa, mutta sen sijaan hän oli tahdoton nukke joka menee sinne minne virta vie eikä ota vastuuta mistään vaan valittaa koko ajan.
Ajattelin, että tässä kirjassa pääsisi tutustumaan Kiinaan ja kiinalaiseen kulttuuriin paremmin.
Paljon tuttuja juttuja löytyikin, kuten kiinalaisten taikausko hyviin ja huonoihin numeroihin liittyen ja netin sensurointi.
Nimi jolla kutsutaan öisin kertoo suomalaisesta nuoresta naisesta, joka muuttaa Kiinaan tekemään töitä pelifirmaan. Kirja perustuu Emma Kantasen omakohtaisiin kokemuksiin. Emma Kantanen on itse työskennellyt pelifirmassa Kiinassa.
Kiina on minulle suhteellisen tuntematon maa, joten oli mielenkiintoista lukea maan tavoista, kulttuurista, perinteistä ja työskentelystä siellä. Se, että kirjan päähenkilö kiinalaisen nimen saanut Ai Ma oli lesbo avasi kirjassa aivan uuden näkökulman kiinalaisten lesbojen "lalojen" elämään ja sääntöihin. Kirja tuntui hyvin todentuntuiselta ja lukiessani en voinut olla miettimättä kuinka paljon kirjan tapahtumista on totta ja kuinka paljon keksittyä.
Tarina oli hyvin mielenkiintoinen, mutta jo alussa päähenkilön jatkuva negatiivisuus alkoi ärsyttää.
Ai Ma on yksinäinen vieraassa maassa, mutta ei tee elettäkään tutustuakseen kunnolla työkavereihinsa. Ei lähde heidän kanssaan syömään. Ja heti kun hänen työkaverinsa Song Ling on hänelle ystävällinen hän inhoaa Song Lingiä heti. Tuntuu, että Ai Ma ei ole tyytyväinen mihinkään: työ ei ole tarpeeksi vaativaa, vaan Candy Crush-pelin kopiointia, työpäivät ovat liian pitkiä, kulttuuri on vieras, on yksinäistä ja isääkin on ikävä. Ai Ma on myös lopettanut kaikki sosiaalisen median tilinsä Kiinaan mennessään ja vaikka hänelle selviää myöhemmin, että niitä pystyy sittenkin käyttämään Kiinassa hän ei silti liity niihin uudestaan. Kirjan päähenkilön elämä Kiinassa vaikuttaa ankealta ja surullisilta ja hänen ihmissuhteensa ovat myös tuhoisia. Myös väkivallasta on karmeaa lukea. Tekee mieli kysyä, että miksi sitten lähdit, jos kaikki on niin kurjaa? Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä. Miksi Ai Ma yhtäkkiä päätti sitten vain lähteä pois Kiinasta? Miksi hän ei tehnyt aloitetta, vaikka oli selkeästi rakastunut?
Kirjasta tuli alakuloinen ja surullinen olo. Tuntuu, että kirjan päähenkilöllä olisi ollut vaikka mitä mahdollisuuksia parantaa elämäntilannettaan: katkaisemalla tuhoisat ihmissuhteet, tutustua aktiivisemmin uusiin ihmisiin, opetella kiinaa, hakea uutta asuntoa ja uutta työpaikkaa, pitää yhteyttä ihmisiin suomessa, mutta sen sijaan hän oli tahdoton nukke joka menee sinne minne virta vie eikä ota vastuuta mistään vaan valittaa koko ajan.
April 2, 2019
Äh, olipa pettymys. Kirja kuulosti tosi mielenkiintoiselta, vaikka epämääräisen esittelytekstin takia en ollut edes tajunnut, että kirjassa on isossa osassa myös Pekingin lesboyhteisö. Mutta lupaavista aihepiireistä huolimatta päällimmäisenä jäi tympääntynyt vaikutelma. Kirjasta huokui negatiivisyys ja ikävyys.
Ajattelin alussa, että päähenkilön dissaava asenne johtuu kulttuurieroista ja myöhemmin tämä oppisi ainakin vähän ymmärtämään, mutta ainoa positiivinen kehitys oli suhtautuminen yhteen työtoveriin. En tarkoita, että kaiken pitäisi aina olla kivaa, tai ettei huonosti toimivaa tai kyseenalaista toimintaa saisi kritisoida, tai että henkilön pitäisi aina oppia pitämään työpaikastaan/muista ihmisistä yms., mutta kun kirjassa ei sitten tunnuttu pohtivan miksi näin on. Päähenkilöllä oli koko ajan huono asenne eikä sitä oikein käsitelty huolimatta runollisista pohdinnoista hevosista ja tiikereistä ja sen semmoisista.
Monet lala- eli lesboyhteisöä käsittelevät kohdat taas jäivät jotenkin pintaraapaisuiksi. Sen häkellyttäviä roolijakoja ja päähenkilön kapinaa niitä vastaan kuvailtiin melko kiitettävästi, mutta sitten tämän suhteiden myötä tapahtuneita rajujakin asioita kuitattiin muutamalla kappaleella, mikä harmitti. Mukaan mahdutettiin hiukan politiikkaakin, mutta kun sekin oli lähinnä maininnan tasolla, ei se tuonut oikeastaan mitään lisää tarinaan.
Rovion jatkuva namedroppailu tuntui myös turhan alleviivaavalta, vaikka ymmärrän, että sillä tahdottiin todennäköisesti tuoda esiin miten sielläkään kaikki ei ole kaikille ruusuista, ja tietenkin verrata Suomen ja Kiinan peliteollisuutta ja selittää osittain miksi päähenkilö lähti Kiinaan. Ehkäpä enemmän olisi voinut käyttää tyyliä "ennen tein näin ja nyt piti tehdä ihan päinvastoin..." Kirjoittajan omat huonot kokemukset/tuntemukset puskivat liian voimakkaasti läpi?
Odotin suhteellisen suoraviivaista tarinaa nuoren lupaavan kyvyn matkasta Kiinan peliteollisuuteen ja sain salaatin täynnä monta erilaista osasta, joihin mihinkään ei oikein keskitytty tarpeeksi, joten ne jäivät hukatuksi potentiaaliksi, ja yritystä tarinasta oman itsensä kohtaamisesta.
Kivointa taisi olla, kun Jolin Tsain mahtava I'm Not Yours-biisi "soi" yhdessä kohtauksessa... Ja kanelipulla Song Jin.
Ajattelin alussa, että päähenkilön dissaava asenne johtuu kulttuurieroista ja myöhemmin tämä oppisi ainakin vähän ymmärtämään, mutta ainoa positiivinen kehitys oli suhtautuminen yhteen työtoveriin. En tarkoita, että kaiken pitäisi aina olla kivaa, tai ettei huonosti toimivaa tai kyseenalaista toimintaa saisi kritisoida, tai että henkilön pitäisi aina oppia pitämään työpaikastaan/muista ihmisistä yms., mutta kun kirjassa ei sitten tunnuttu pohtivan miksi näin on. Päähenkilöllä oli koko ajan huono asenne eikä sitä oikein käsitelty huolimatta runollisista pohdinnoista hevosista ja tiikereistä ja sen semmoisista.
Monet lala- eli lesboyhteisöä käsittelevät kohdat taas jäivät jotenkin pintaraapaisuiksi. Sen häkellyttäviä roolijakoja ja päähenkilön kapinaa niitä vastaan kuvailtiin melko kiitettävästi, mutta sitten tämän suhteiden myötä tapahtuneita rajujakin asioita kuitattiin muutamalla kappaleella, mikä harmitti. Mukaan mahdutettiin hiukan politiikkaakin, mutta kun sekin oli lähinnä maininnan tasolla, ei se tuonut oikeastaan mitään lisää tarinaan.
Rovion jatkuva namedroppailu tuntui myös turhan alleviivaavalta, vaikka ymmärrän, että sillä tahdottiin todennäköisesti tuoda esiin miten sielläkään kaikki ei ole kaikille ruusuista, ja tietenkin verrata Suomen ja Kiinan peliteollisuutta ja selittää osittain miksi päähenkilö lähti Kiinaan. Ehkäpä enemmän olisi voinut käyttää tyyliä "ennen tein näin ja nyt piti tehdä ihan päinvastoin..." Kirjoittajan omat huonot kokemukset/tuntemukset puskivat liian voimakkaasti läpi?
Odotin suhteellisen suoraviivaista tarinaa nuoren lupaavan kyvyn matkasta Kiinan peliteollisuuteen ja sain salaatin täynnä monta erilaista osasta, joihin mihinkään ei oikein keskitytty tarpeeksi, joten ne jäivät hukatuksi potentiaaliksi, ja yritystä tarinasta oman itsensä kohtaamisesta.
Kivointa taisi olla, kun Jolin Tsain mahtava I'm Not Yours-biisi "soi" yhdessä kohtauksessa... Ja kanelipulla Song Jin.
April 22, 2019
Tässä saattaa olla tähän mennessä vuoden suurin pettymys. Takakannen perusteella odotin jotain ihan muuta, jotain enemmän. Nyt oli vähän kaikenlaista, mutta ei kunnolla oikein mitään.
Kun kirjailijan esittelyssä alleviivataan kovin paljon samoja asioita joita kirjan päähenkilö tekee ja kokee, miettii pakostakin, paljonko tässä pohjautui todellisiin tapahtumiin ja mikä oli keksittyä. Ajoittain fiilis oli kuin olisi blogia lukenut, niin irrallisilta jotkin jutut tuntuivat. Mielelläni olisin lukenut esimerkiksi enemmän Pekingin lesboyhteisöstä, sen koodeista ja rakenteesta, mutta nyt kaikki jäi aika pinnallisiksi ja mistään ei saanut otetta.
Ja vaikka kiinalaisen työkulttuurin tietää erilaiseksi kuin suomalaisen, olisi ehkä ollut paikallaan pohtia sitäkin syvemmin kuin tyylillä työtä tehdään niin kauan kunnes joku sanoo ettei tehdä. Hahmot tässä kirjassa olivat myös ongelmallisia, itse en ainakaan kyennyt symppaamaan yhtään ketään. Päähenkilö tuntui lähinnä välinpitämättömältä, suurin osa sivuhenkilöistä oli joko ilkeitä tai jäi todella etäisiksi.
Paljon oli potentiaalia, mutta se jäi nyt käyttämättä. Enemmän juonta, varsinkin järkevää juonta, ja tästä olisi voinut tulla ihan hyvä kirja.
Kun kirjailijan esittelyssä alleviivataan kovin paljon samoja asioita joita kirjan päähenkilö tekee ja kokee, miettii pakostakin, paljonko tässä pohjautui todellisiin tapahtumiin ja mikä oli keksittyä. Ajoittain fiilis oli kuin olisi blogia lukenut, niin irrallisilta jotkin jutut tuntuivat. Mielelläni olisin lukenut esimerkiksi enemmän Pekingin lesboyhteisöstä, sen koodeista ja rakenteesta, mutta nyt kaikki jäi aika pinnallisiksi ja mistään ei saanut otetta.
Ja vaikka kiinalaisen työkulttuurin tietää erilaiseksi kuin suomalaisen, olisi ehkä ollut paikallaan pohtia sitäkin syvemmin kuin tyylillä työtä tehdään niin kauan kunnes joku sanoo ettei tehdä. Hahmot tässä kirjassa olivat myös ongelmallisia, itse en ainakaan kyennyt symppaamaan yhtään ketään. Päähenkilö tuntui lähinnä välinpitämättömältä, suurin osa sivuhenkilöistä oli joko ilkeitä tai jäi todella etäisiksi.
Paljon oli potentiaalia, mutta se jäi nyt käyttämättä. Enemmän juonta, varsinkin järkevää juonta, ja tästä olisi voinut tulla ihan hyvä kirja.
Read
April 11, 2022Kunpa kirjailija olisi kuvittanut kirjaa! Harvoin tulee sellainen tunne, mutta luulen että kirjasta jäi uupumaan jotain hänen päänsä sisälle. Jotain sykähdyttävää.
Aluksi ajattelin, ihanaa kuulla aito matkakertomus suomalaisesta näkökulmasta...
Aivan järkyttäviä kokemuksia! Hirveitä tapahtumia, ja jotenkin niin suomalaisen sulkeutunut tapa elää tai "elää". Leuka rinnassa eteenpäin vaikka leuka pystyssä. Kirja on oikeastaan sykähdyttävä sen järkyttyneen vaitonaisuudessaan. Terapiakirja, jossa tapahtumat tapahtuvat tapahtumien jälkeen. Omia henkilökohtaisia rajoja ei ole oikein minkäänlaisia ja ne jotka ovat aluksi katoavat kulttuurin erojen varjolla kuin niitä ei olisi ikinä ollutkaan. Jättäen ihmisraunion, jolla enää jäljellä vain kädet ja rakkaus. Kuinka helppoa se on vain riisua ihmisille elintärkeät osat elämästä. Kaveruus, yhteisöllisyys, merkityksellinen työ, lepo, ravinteikas ruoka, palauttava vapaa-aika, yksityisyys, sananvapaus, koskemattomuus, turvallisuus.
Huhuh. Kaikkea hyvää Emmalle! Käy hakemassa kumppanisi Kiinasta! Vaikka Suomen suurlähetystöstä apua! Tai mene katsomaan häntä turistina. Teit ihan oikein kun tulit pois sieltä. Hyvä, että olet turvassa ja harjasi kiiltää taas.
Aluksi ajattelin, ihanaa kuulla aito matkakertomus suomalaisesta näkökulmasta...
Aivan järkyttäviä kokemuksia! Hirveitä tapahtumia, ja jotenkin niin suomalaisen sulkeutunut tapa elää tai "elää". Leuka rinnassa eteenpäin vaikka leuka pystyssä. Kirja on oikeastaan sykähdyttävä sen järkyttyneen vaitonaisuudessaan. Terapiakirja, jossa tapahtumat tapahtuvat tapahtumien jälkeen. Omia henkilökohtaisia rajoja ei ole oikein minkäänlaisia ja ne jotka ovat aluksi katoavat kulttuurin erojen varjolla kuin niitä ei olisi ikinä ollutkaan. Jättäen ihmisraunion, jolla enää jäljellä vain kädet ja rakkaus. Kuinka helppoa se on vain riisua ihmisille elintärkeät osat elämästä. Kaveruus, yhteisöllisyys, merkityksellinen työ, lepo, ravinteikas ruoka, palauttava vapaa-aika, yksityisyys, sananvapaus, koskemattomuus, turvallisuus.
Huhuh. Kaikkea hyvää Emmalle! Käy hakemassa kumppanisi Kiinasta! Vaikka Suomen suurlähetystöstä apua! Tai mene katsomaan häntä turistina. Teit ihan oikein kun tulit pois sieltä. Hyvä, että olet turvassa ja harjasi kiiltää taas.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 16, 2019
Olipa mukaansa tempaava vaikkakin hieman poikkoileva luettava, ehdottomasti kiehtovinta oli lukea lalojen omalaatuisesta alakulttuurista ja ihmeellisen ahtaista roolimalleista. Päähenkilöä oli vähän haastavaa sympatiseerata, kun hän tuntui varsinkin alussa suhtautuvan kovin negatiivisesti ja jopa ylimielisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin - oli kuitenkin kovin surullista että hän ajautui koko ajan tuhoisiin ihmissuhteisiin, eikä tuntunut pärjäävän ollenkaan omillaan. En muutenkaan ihan ymmärtänyt mikä ihmeen aivopieru oli lähteä ummikkona johonkin Kiinaan töihin ja eristäytymään koko muusta maailmasta?! (ei tosiaan herättänyt yhtään minkäänlaista reissukipinää tämä kirja)
Se vaan jäi askarruttamaan että kuinkahan paljon tässä oli niitä oikeita omia kokemuksia ja kuinka paljon väritettyä todellisuutta? 🤔
Se vaan jäi askarruttamaan että kuinkahan paljon tässä oli niitä oikeita omia kokemuksia ja kuinka paljon väritettyä todellisuutta? 🤔
May 8, 2020
Hyvin on rakennettu erilaisia aineksia tähän esikoisromaaniin: ummikko Orientissa, alakulttuurin kahlitsevat roolit, ulkopuolisuus, saamattomuus ja elämässä ajautuminen, alkoholisti-isästä toipuminen, hanzi-merkit. Oli ihan eri romaani kuin odotin, mutta suosittelen.
Aihe imaisi mukanaan ja antoi paljon informaatiota, kyllä minua kiinnosti suomalaisen seikkailu lesbisessä Kiinassa. Meno oli niin hurjaa, että ison osan oli oltava fiktiota, pelialan kammottavat työolot kyllä tiedän, mutta kertoja analysoi kiinankielisiä merkkejä vähän liian hyvin ummikoksi ja lähisuhdeväkivaltaa on liikaa.
Tästä huolimatta teos ei jotenkin tuntunut lunastavan kaikkia lupauksiaan. Ehkä se kurotteli käsittelemään vähän liian montaa aihetta? Liiallinen lauseenvastikkeiden käyttö hyppäsi silmään, koska teen itse ihan samaa.
Aihe imaisi mukanaan ja antoi paljon informaatiota, kyllä minua kiinnosti suomalaisen seikkailu lesbisessä Kiinassa. Meno oli niin hurjaa, että ison osan oli oltava fiktiota, pelialan kammottavat työolot kyllä tiedän, mutta kertoja analysoi kiinankielisiä merkkejä vähän liian hyvin ummikoksi ja lähisuhdeväkivaltaa on liikaa.
Tästä huolimatta teos ei jotenkin tuntunut lunastavan kaikkia lupauksiaan. Ehkä se kurotteli käsittelemään vähän liian montaa aihetta? Liiallinen lauseenvastikkeiden käyttö hyppäsi silmään, koska teen itse ihan samaa.
February 17, 2021
Hyvä, joskin osin aavistuksen epätasainen esikoisteos vieraassa kulttuurissa räpiköimisestä. Kantasen kirjassa on paljon mielenkiintoisia ja usein nätisti yhteen nivoutuvia ja toisiaan tukevia teemoja: kokemus vähemmistönä olosta vähemmistössä, vieraaseen (ala)kulttuuriin sopeutumattomuus, unelmien tavoittelu ja niiden tavoittamattomuus. Sitten on kokonaisuuteen sopimattomia juonilankoja ja henkilöitä, joista olisi voinut hyvinkin karsia. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallan käsittely onnahtelee ja sivuhenkilöistä etenkin päähenkilön työpari tuntui niin irralliselta hahmolta, että vaikutti enemmän mielikuvitusystävältä.
Kaikkiaan antoisa sukellus kiinalaiseen työelämään ja kulttuuriin, jonka autofiktiiviset ainekset antavat epätasaisuuksia paljon anteeksi.
Kaikkiaan antoisa sukellus kiinalaiseen työelämään ja kulttuuriin, jonka autofiktiiviset ainekset antavat epätasaisuuksia paljon anteeksi.
Displaying 1 - 30 of 50 reviews