What do you think?
Rate this book
Mulkerot – Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja
Tiesitkö, että Iivana Julma määräsi nykyiselle Punaiselle torille ison padan, jossa oli kiehuvaa vettä. Padassa hän keitti elävältä kaikki ne, joita piti vastustajinaan. Mitä enemmän yksittäinen ihminen on valloittanut, alistanut ja tappanut, sitä todennäköisemmin hänelle pystytetään patsas.
Oman maan suurmies ja sankari on yleensä naapureidensa pahin rikollinen. Eri maiden pääkaupungeissa on tyypillisesti iso patsas, jossa on kuvattu tiukkailmeinen mies hevosen selässä tuijottamassa horisonttiin. Usein hänellä on miekka kohotettuna tarkoin valittuun ilmansuuntaan.
Kaupunkien asukkaat ottavat nämä muistomerkit itsestäänselvyyksinä. Ne ovat tuttuja lapsuudesta ja koulujen oppikirjoista. Muistomerkkien henkilöt ovat sankareita, jotka ovat tuoneet maalleen kunniaa. Ari Turusen kirjassa kerrotaan toisenlainen tarina näiden henkilöiden saavutuksista. Turuselle merkkihenkilöt eivät ole sankareita vaan pahoja poikia, joita kaikkia yhdisti yksi sama piirre. Heidän kanssaan ei kannattanut olla eri mieltä. Kirjassa esiintyvät muun muassa Aleksanteri Suuri, Lenin, Vasco da Gama ja Martti Luther.
Oman maan suurmies ja sankari on yleensä naapureidensa pahin rikollinen. Eri maiden pääkaupungeissa on tyypillisesti iso patsas, jossa on kuvattu tiukkailmeinen mies hevosen selässä tuijottamassa horisonttiin. Usein hänellä on miekka kohotettuna tarkoin valittuun ilmansuuntaan.
Kaupunkien asukkaat ottavat nämä muistomerkit itsestäänselvyyksinä. Ne ovat tuttuja lapsuudesta ja koulujen oppikirjoista. Muistomerkkien henkilöt ovat sankareita, jotka ovat tuoneet maalleen kunniaa. Ari Turusen kirjassa kerrotaan toisenlainen tarina näiden henkilöiden saavutuksista. Turuselle merkkihenkilöt eivät ole sankareita vaan pahoja poikia, joita kaikkia yhdisti yksi sama piirre. Heidän kanssaan ei kannattanut olla eri mieltä. Kirjassa esiintyvät muun muassa Aleksanteri Suuri, Lenin, Vasco da Gama ja Martti Luther.
320 pages, Hardcover
First published March 1, 2019
16 people are currently reading
155 people want to read
About the author
Ari Turunen
14 books16 followersValtiotieteen lisensiaatti ja toimittaja Ari Turunen on kirjoittanut useita kirjoja ihmisten tapojen historiasta. Hänen tuotantoonsa kuuluvat Hyvän ja Pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina, Humalan henki eli juomatapojen tarina, Ei onnistu! Jälkiviisasta vastustamisen historiaa sekä Tosi on! Valheen, vilpin ja vääristelyn historiaa. Hän on tehnyt useita radio-ohjelmasarjoja, kirjoittanut kolumneja Metro-lehteen ja Kalevaan ja ollut Metsäntutkimuslaitoksen ja Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n viestintäpäällikkönä. Lisensiaatintyössään hän tutki eri kulttuurien maailmankuvia ja kulttuurien omalaatuisia käsityksiä toisistaan.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
March 23, 2021
Kirja lupaa kertoa tarinoita suurmiehistä, joita palvotaan ja kunnioitetaan yhä tänäkin päivänä, mutta joiden teot eivät kuitenkaan kestä nykypäivänä erityistä tarkastelua. Idea on mielenkiintoinen, mutta siihen se jääkin.
Oletin, että kirja olisi kertonut historiallisista henkilöistä, joista on tietoisesti pyyhitty kaikki huonommat asiat pois kuten Kristoffer Kolumbus, Winston Churchill, P. T. Barnum ja vastaavat. Sen sijaan kirjassa on mukana Vlad "Dracula" Seivästäjä, Iivana Julma ja Harald Ankara, joiden nimet antavat jo vähän vihjettä siitä, mitä on luvassa. Lisäksi kirjassa yllätytään jatkuvasti siitä, että Aleksanteri Suuri, Tsingis-Kaani ja Napoleon tappoivat ihmisiä sodissaan. Lisäksi mukana on Lenin ja Mao eli kyse ei ole mistään suurista paljastuksista. Tämä on erityisen outoa, kun alkutekstissä korostetaan, että kirjasta on jätetty Hitler pois, koska tätä ei enää arvosteta ja hänen julmuutensa tiedetään. Miksi sitten on nostettu esiin niin paljon henkilöitä, joiden taustat kaikki tietävät?
Ainoa henkilö, josta tehdyt paljastukset olivat yllättäviä, oli Martti Luther. En ollut koskaan ajatellut, että Luther olisi lähetellyt kaikkialle "syö paskaa, Raamattusi on peräisin sian perseestä" -kirjeitä.
Henkilöiden valinnan lisäksi kirjassa on monia muita ongelmia: se ei saa historiallisia henkilöitä esiteltyä henkilökohtaisesti ja esimerkiksi Vasco de Gamasta jäi minulle vain mielikuva ryöstelijästä, jonka kuningas oli lähettänyt matkaan, mutta joka ei kuitenkaan ollut muuten tavallista merirosvoa kummempi. Kirjassa ei myöskään ole lähdeluetteloa ja tiedoista jää todella epävarma olo, kun historiallisten kuvausten yhteydessä saatetaan viitata Tuhannen ja yhden yön satuihin tai Draculaan.
Kirja myös mehustelee tapahtuneille sodilla ja suhtautuu tuon aikaisiin kansanmurhiin kuin ne olisivat jotenkin raaempia kuin nykyiset. Näkisin, että näissäkin voisi A. olla toistamatta itseään B. kertoa kulttuurisia syitä miksi näin tehtiin tai C. mennä täysin yli ja kertoa tosi brutaaleja faktoja. Kuten: tiesitkö, että kun Vlad Seivästäjä seivästi ihmisiä, hän käytti kahdenlaisia seipäitä: teräviä ja tylppiä. Tylpät olivat nopeampi tappaja. Seipäät työnnettiin läpi ihmisen peräsuolesta ja tylppä repi uhrin sisukset kappaleiksi, jolloin tämä kuoli nopeasti verenhukkaan. Terävä taas "vain" varrasti ihmisen, jonka jälkeen seivästetty saattoi kitua jopa päiviä.
Vaikka kirja on nopealukuinen ja helposti sulateltava, en kuitenkaan pitänyt sen kirjoitustyylistä. Huumori oli muka-hauskaa ja en pidä siitä, jos nykyajan moraaleja yritetään käyttää satoja vuosia sitten tapahtuneiden tapahtumien kammottavuuden lisäämiseen. Kirja ei myöskään ole tasainen laadultaan: osa hallitsijoiden teoista ymmärretään propagandaksi, mutta osaa pidetään vain tietämättömyytenä.
Tavallisesti antaisin tällaiselle historian kirjalle kolme tähteä jo ihan sen takia, että se oli kevyt ja viihdyttävä lukea, mutta kirjassa on paljon ongelmia, joista isoimmat ovat massiisivisia: se lupaa eri asian kuin mitä tarjoaa eikä siinä olevia historiallisia faktoja ole todistettu mitenkään ja mukaan on sotkettu jopa satukirjoja.
Oletin, että kirja olisi kertonut historiallisista henkilöistä, joista on tietoisesti pyyhitty kaikki huonommat asiat pois kuten Kristoffer Kolumbus, Winston Churchill, P. T. Barnum ja vastaavat. Sen sijaan kirjassa on mukana Vlad "Dracula" Seivästäjä, Iivana Julma ja Harald Ankara, joiden nimet antavat jo vähän vihjettä siitä, mitä on luvassa. Lisäksi kirjassa yllätytään jatkuvasti siitä, että Aleksanteri Suuri, Tsingis-Kaani ja Napoleon tappoivat ihmisiä sodissaan. Lisäksi mukana on Lenin ja Mao eli kyse ei ole mistään suurista paljastuksista. Tämä on erityisen outoa, kun alkutekstissä korostetaan, että kirjasta on jätetty Hitler pois, koska tätä ei enää arvosteta ja hänen julmuutensa tiedetään. Miksi sitten on nostettu esiin niin paljon henkilöitä, joiden taustat kaikki tietävät?
Ainoa henkilö, josta tehdyt paljastukset olivat yllättäviä, oli Martti Luther. En ollut koskaan ajatellut, että Luther olisi lähetellyt kaikkialle "syö paskaa, Raamattusi on peräisin sian perseestä" -kirjeitä.
Henkilöiden valinnan lisäksi kirjassa on monia muita ongelmia: se ei saa historiallisia henkilöitä esiteltyä henkilökohtaisesti ja esimerkiksi Vasco de Gamasta jäi minulle vain mielikuva ryöstelijästä, jonka kuningas oli lähettänyt matkaan, mutta joka ei kuitenkaan ollut muuten tavallista merirosvoa kummempi. Kirjassa ei myöskään ole lähdeluetteloa ja tiedoista jää todella epävarma olo, kun historiallisten kuvausten yhteydessä saatetaan viitata Tuhannen ja yhden yön satuihin tai Draculaan.
Kirja myös mehustelee tapahtuneille sodilla ja suhtautuu tuon aikaisiin kansanmurhiin kuin ne olisivat jotenkin raaempia kuin nykyiset. Näkisin, että näissäkin voisi A. olla toistamatta itseään B. kertoa kulttuurisia syitä miksi näin tehtiin tai C. mennä täysin yli ja kertoa tosi brutaaleja faktoja. Kuten: tiesitkö, että kun Vlad Seivästäjä seivästi ihmisiä, hän käytti kahdenlaisia seipäitä: teräviä ja tylppiä. Tylpät olivat nopeampi tappaja. Seipäät työnnettiin läpi ihmisen peräsuolesta ja tylppä repi uhrin sisukset kappaleiksi, jolloin tämä kuoli nopeasti verenhukkaan. Terävä taas "vain" varrasti ihmisen, jonka jälkeen seivästetty saattoi kitua jopa päiviä.
Vaikka kirja on nopealukuinen ja helposti sulateltava, en kuitenkaan pitänyt sen kirjoitustyylistä. Huumori oli muka-hauskaa ja en pidä siitä, jos nykyajan moraaleja yritetään käyttää satoja vuosia sitten tapahtuneiden tapahtumien kammottavuuden lisäämiseen. Kirja ei myöskään ole tasainen laadultaan: osa hallitsijoiden teoista ymmärretään propagandaksi, mutta osaa pidetään vain tietämättömyytenä.
Tavallisesti antaisin tällaiselle historian kirjalle kolme tähteä jo ihan sen takia, että se oli kevyt ja viihdyttävä lukea, mutta kirjassa on paljon ongelmia, joista isoimmat ovat massiisivisia: se lupaa eri asian kuin mitä tarjoaa eikä siinä olevia historiallisia faktoja ole todistettu mitenkään ja mukaan on sotkettu jopa satukirjoja.
November 19, 2019
Ehkä elämäni puuduttavimmat 300 sivua. Mies kasvaa itseriittoiseksi apinaksi, sotii, raiskaa, polttaa kyliä, murhaa kokonaisia kaupunkeja, menee naimisiin kymmenen kertaa pikkutyttöjen kanssa, tappaa sukulaisensa, raiskaa, murhaa, valtaa pari vierasta maata ja tekee vallankaappauksen ja on ihan vaan yleisesti aika mulkero x 28. Jos ei olisi ollut työkirja, en olisi ikinä lukenut loppuun asti. Paljon itselle suurilta osin tuntemattomia nimiä ja sitten toki näitä kaikille tuttujakin kuten Martti Luther ja Che Guevera (kummatkin mulkeroita, tiedoksi). Jokainen teksti on niin samanlainen, että en enää muista yhdestäkään mitään. Toisaalta varmasti voisi jotain sotaenthusiastia kiinnostaakin. En itse sovi tähän kategoriaan.
Ai niin, ja jokaikisestä mulkerosta löytyy patsas jos toinenkin. Mistä tunnet sä mulkeron.
Ai niin, ja jokaikisestä mulkerosta löytyy patsas jos toinenkin. Mistä tunnet sä mulkeron.
August 17, 2023
Ari Turusen kirjoittama Mulkerot on tympäisevä kirja, ja siinä on kerrottu suurmiesten ja hirmuhallitsijoiden elämäkertoja yhteensä 26. Yhteistä näille tyypeille on se, että heidän kunniakseen on patsas pystyssä jossain kolkassa maailmaa. Näkökulma on jokaisessa erittäin kriittinen, eli tarpeettoman kielteinen sekä mustamaalaava, eli lähinnä tarjoillaan toisenlainen vaihtoehto, jota ei koulukirjoissa sen paremmin kuin Wikipediassa olekaan.
Teoksen on tarkoitus toimia jonkin sortin paljastuskirjana, ja se on rakennettu lähinnä siten, että käytetään muutamaa despooteista ja tyranneista kirjoitettua tietokirjaa, ja lisäksi yhtä tai muutamaa kirjallista lähdettä per kohde. Ne on valittu siten, ettei vahingossakaan pyritä löytämään mitään myönteistä sen paremmin Augustuksesta, ”mafiapäällikkö” ja ”pahan tahdon lähettiläs” Vasco Da Gamasta tai Che Gueavarastakaan muiden ohella.
Pahimmin sikermä kompastuu faktan ja fiktion sekoittamiseen, josta käy esimerkiksi valakialainen ruhtinas Vlad-nimeltään. Vlad Dracol kuului lohikäärmeritarikuntaan ja Draculestien sukuhaaraan, mutta mennään pahasti fiktion puolelle kun Stokerin Dracula-teos sotketaan mukaan. Lähteitä siteerataan pitkät pätkät, eikä lähteiden lähdekritiikkiä juuri harrasteta.
Toinen keskeinen ongelma näissä historiateoksissa tuppaa olemaan nimenomaan historiattomuus, ja Mulkerot kompuroi juuri sen suhteen. Menneisyyden suurmiehiä arvotetaan nykyisen länsimaisen moraalikäsityksen mukaan, ja historiallinen konteksti ja toimintakulttuuri sivuutetaan kokonaan. Nykylukijasta saattaa tosiaan tuntua hirvittävältä, kun Tšingis-kaani hävitti kokonaisia kaupunkeja, mutta sanomatta jää, ettei hän useimmitenkaan hävittänyt kuin viholliskaupunkeja – siis sellaisia kuin ryhtyivät aseelliseen vastarintaan tai kapinaan mongolihallintoa vastaan. Toisaalta Tšingis-kaanin hallinnon aikana oli erään tarina mukaan turvallista kävellä nykyisen Afganistanin läpi vadillinen kultaa pään päällä ilman pelkoa siitä, että kukaan olisi ryöstänyt. Augustuksen aikanahan alkoi Pax romana, joka jatkui Marcus Aureliuksen kuolemaan vuoteen 180 jaa. Sitähän ei ole tässä kirjassa tarpeen korostaa, mutta sen sijaan Octavianuksen verinen tie valtaan tuodaan vahvasti liioitellen esille.
Historian kuvaus on havainnollistavaa ja korostetun makaaberia aina sopiviin kohtiin annosteltuina. Mm. ”ruumiita oli kasoissa kuin mädäntyneitä tukkeja” yhden tuhotun kaupungin jäljiltä, ja ratsastipa Timur Lenk itse kuoliaaksi hevosellaan valloitetun kaupungin lapsia ennen kuin sai muita seurakseen verilöylyyn. Iivana Julmakin repi vangituilta munkeilta kylkiluutkin rinnasta, ennen kuin nämä heittivät henkensä. Zulukukingas Shakakin oli vain ylimielinen, sietämätön ja brutaali despootti. Napoleonille sodankäynti oli vain ajanvietettä, eikä hän piitannut mitään tasa-arvosta.
Jotenkin kirjaa lukiessa aina vain häiritsevämmältä alkoi tuntua se, että johtaja oli se ainoa syntipukki ja kaiken pahan alku ja juuri. James Mathesonin johdolla valotetaan brittien Itä-Intian kauppakomppanian julmuuksia ja valtiollistettua huumebisnestä. Yhdysvaltain presidentti Andrew Jacksonin syyksi pannaan niin intiaanisodat kuin Floridan etniset puhdistukset. Che Guevaran myyttiä purettaessa mennään aika pahasti harhaan ja paheksutaan nykyaikaista häntä ylistävää pop-kulttuuria.
Nykyihmistä yritetään puhutella ja tavoittaa lukijoiksi koulunpenkillä historian tunneilla nukkuneita, mutta lukijaa aliarvioidaan tiuhaan tahtiin ja pahoin, eli aika kriittisesti saa tekstiin asennoitua. Despootteihin suhtautumista yritetään muokata tunteisiin ja ennakkoluuloihin vetoamalla. Napoleonia määritellään ranskalaiseksi Eu-komissaariksi. Belgian kunkusta Leopold I:stä tehdään nykyajan trollihenkilö. Paavi Urbanus II aloitti aikanaan ristiretket ja harjoitti sitä vihapuhetta. Martti Luther oli baareissa viihtyvä populisti, jonka vaikuttimena olivat paikallisten ruhtinaiden valtapyrkimykset ja heidän suivaantuminen paavinvaltaan, ja sopivasti anekaupan korruptio saatiin samaan syssyyn. Käytetään siis nykyaikaisia käsitteitä, vaikkei niitä historiallisena ajankohtana ollut edes olemassakaan.
”Olen aika varma, että kukaan ei haluaisi näitä herroja naapurikseen tai taloyhtiön hallitukseen.”
Teoksen on tarkoitus toimia jonkin sortin paljastuskirjana, ja se on rakennettu lähinnä siten, että käytetään muutamaa despooteista ja tyranneista kirjoitettua tietokirjaa, ja lisäksi yhtä tai muutamaa kirjallista lähdettä per kohde. Ne on valittu siten, ettei vahingossakaan pyritä löytämään mitään myönteistä sen paremmin Augustuksesta, ”mafiapäällikkö” ja ”pahan tahdon lähettiläs” Vasco Da Gamasta tai Che Gueavarastakaan muiden ohella.
Pahimmin sikermä kompastuu faktan ja fiktion sekoittamiseen, josta käy esimerkiksi valakialainen ruhtinas Vlad-nimeltään. Vlad Dracol kuului lohikäärmeritarikuntaan ja Draculestien sukuhaaraan, mutta mennään pahasti fiktion puolelle kun Stokerin Dracula-teos sotketaan mukaan. Lähteitä siteerataan pitkät pätkät, eikä lähteiden lähdekritiikkiä juuri harrasteta.
Toinen keskeinen ongelma näissä historiateoksissa tuppaa olemaan nimenomaan historiattomuus, ja Mulkerot kompuroi juuri sen suhteen. Menneisyyden suurmiehiä arvotetaan nykyisen länsimaisen moraalikäsityksen mukaan, ja historiallinen konteksti ja toimintakulttuuri sivuutetaan kokonaan. Nykylukijasta saattaa tosiaan tuntua hirvittävältä, kun Tšingis-kaani hävitti kokonaisia kaupunkeja, mutta sanomatta jää, ettei hän useimmitenkaan hävittänyt kuin viholliskaupunkeja – siis sellaisia kuin ryhtyivät aseelliseen vastarintaan tai kapinaan mongolihallintoa vastaan. Toisaalta Tšingis-kaanin hallinnon aikana oli erään tarina mukaan turvallista kävellä nykyisen Afganistanin läpi vadillinen kultaa pään päällä ilman pelkoa siitä, että kukaan olisi ryöstänyt. Augustuksen aikanahan alkoi Pax romana, joka jatkui Marcus Aureliuksen kuolemaan vuoteen 180 jaa. Sitähän ei ole tässä kirjassa tarpeen korostaa, mutta sen sijaan Octavianuksen verinen tie valtaan tuodaan vahvasti liioitellen esille.
Historian kuvaus on havainnollistavaa ja korostetun makaaberia aina sopiviin kohtiin annosteltuina. Mm. ”ruumiita oli kasoissa kuin mädäntyneitä tukkeja” yhden tuhotun kaupungin jäljiltä, ja ratsastipa Timur Lenk itse kuoliaaksi hevosellaan valloitetun kaupungin lapsia ennen kuin sai muita seurakseen verilöylyyn. Iivana Julmakin repi vangituilta munkeilta kylkiluutkin rinnasta, ennen kuin nämä heittivät henkensä. Zulukukingas Shakakin oli vain ylimielinen, sietämätön ja brutaali despootti. Napoleonille sodankäynti oli vain ajanvietettä, eikä hän piitannut mitään tasa-arvosta.
Jotenkin kirjaa lukiessa aina vain häiritsevämmältä alkoi tuntua se, että johtaja oli se ainoa syntipukki ja kaiken pahan alku ja juuri. James Mathesonin johdolla valotetaan brittien Itä-Intian kauppakomppanian julmuuksia ja valtiollistettua huumebisnestä. Yhdysvaltain presidentti Andrew Jacksonin syyksi pannaan niin intiaanisodat kuin Floridan etniset puhdistukset. Che Guevaran myyttiä purettaessa mennään aika pahasti harhaan ja paheksutaan nykyaikaista häntä ylistävää pop-kulttuuria.
Nykyihmistä yritetään puhutella ja tavoittaa lukijoiksi koulunpenkillä historian tunneilla nukkuneita, mutta lukijaa aliarvioidaan tiuhaan tahtiin ja pahoin, eli aika kriittisesti saa tekstiin asennoitua. Despootteihin suhtautumista yritetään muokata tunteisiin ja ennakkoluuloihin vetoamalla. Napoleonia määritellään ranskalaiseksi Eu-komissaariksi. Belgian kunkusta Leopold I:stä tehdään nykyajan trollihenkilö. Paavi Urbanus II aloitti aikanaan ristiretket ja harjoitti sitä vihapuhetta. Martti Luther oli baareissa viihtyvä populisti, jonka vaikuttimena olivat paikallisten ruhtinaiden valtapyrkimykset ja heidän suivaantuminen paavinvaltaan, ja sopivasti anekaupan korruptio saatiin samaan syssyyn. Käytetään siis nykyaikaisia käsitteitä, vaikkei niitä historiallisena ajankohtana ollut edes olemassakaan.
”Olen aika varma, että kukaan ei haluaisi näitä herroja naapurikseen tai taloyhtiön hallitukseen.”
September 8, 2020
Ari Turunen tuottaa selvästi melko runsaasti tällaisia silppuhistoriallisia kirjoja, joissa valitaan joku raflaava aihe ja käsitellään sen aiheen "historiaa", käytännössä siis ilmeisesti etsitään kourallinen historiallisia anekdootteja aiheeseen liittyen ja kirjoitetaan niistä kirja. Ainoa tämän alan kirja, jonka olen lukenut, on Mulkerot. Siinä Turunen kertoo synkät ja alhaiset puolet suurmiehistä, joille on pystytetty patsas jonnekin päin maailmaa.
On tästä kirjasta aika paljon valittamista. Ennen kaikkea minulle on täysi mysteeri, millä perusteilla tähän on valittu henkilöitä. Esimerkiksi Napoleon on päässyt mukaan kirjaan, koska hänen sotiensa vuoksi kuoli niin paljon jengiä ja Grande Armée aiheutti tuhoa Euroopassa. Mutta täysin samoilla perusteilla olisi yhtä hyvin voinut ottaa mukaan aika monta muutakin sotapäällikköä, esim. Kustaa II Adolfin, jonka sotajoukkojen toimintaa 30-vuotisessa sodassa muistellaan vieläkin pahalla Puolassa. Kirjassa on Lenin ja Mao - mutta ei Stalinia. Mukana on Luther mutta ei Khomeinia. Ja niin edelleen.
Tämä epäjohdonmukaisuus häiritsi minua niin paljon, että aloin miettimään, mitkä olisivat voineet olla järkeviä syita valita joku tietty henkilö tällaiseen kirjaan. Yksi valintaperuste olisi voinut olla ottaa mukaan vain kaikkein kuuluisimmat suurmiehet, mutta näin Turunen ei tehnyt: mukana on myös suhteellisen tuntemattomia hahmoja. Eikä kyse ole siitä, että mukana olisi henkilöitä, joita yleisesti arvostetaan suuresti: mukana on myös Iivana Julman ja Attilan kaltaisia henkilöitä, joita enimmäkseen muistetaan kauhulla.
Tutkimus on selkeästi ollut vähän leväperäistä. Kirjassa on takana lähdeluettelo, mutta ilman sitäkin olisi selvää, että monen henkilön kohdalla nojataan vain yhteen lähteeseen. Tämä näkyy myös siinä, että toisista henkilöistä Turunen kirjoittaa toistakymmentä sivua pitkän osan, toisista vain parisivuisen. Se tekee kirjasta entistä silppuisemman ja epäjohdonmukaisemman oloisen.
Plussana täytyy todeta, että Turunen valitsi kirjaan henkilöitä ympäri maailmaa. Eurooppalaisten lisäksi tässä kirjassa on useita aasialaisia hahmoja, muutama afrikkalainen ja yksi esikolumbiaanisen ajan mesoamerikkalainen hallitsija. Henkilöitä on myös pyritty valitsemaan eri aikakausilta, vaikkakin 1700-luvun jälkeiset ajat dominoivat kirjaa silti.
On tästä kirjasta aika paljon valittamista. Ennen kaikkea minulle on täysi mysteeri, millä perusteilla tähän on valittu henkilöitä. Esimerkiksi Napoleon on päässyt mukaan kirjaan, koska hänen sotiensa vuoksi kuoli niin paljon jengiä ja Grande Armée aiheutti tuhoa Euroopassa. Mutta täysin samoilla perusteilla olisi yhtä hyvin voinut ottaa mukaan aika monta muutakin sotapäällikköä, esim. Kustaa II Adolfin, jonka sotajoukkojen toimintaa 30-vuotisessa sodassa muistellaan vieläkin pahalla Puolassa. Kirjassa on Lenin ja Mao - mutta ei Stalinia. Mukana on Luther mutta ei Khomeinia. Ja niin edelleen.
Tämä epäjohdonmukaisuus häiritsi minua niin paljon, että aloin miettimään, mitkä olisivat voineet olla järkeviä syita valita joku tietty henkilö tällaiseen kirjaan. Yksi valintaperuste olisi voinut olla ottaa mukaan vain kaikkein kuuluisimmat suurmiehet, mutta näin Turunen ei tehnyt: mukana on myös suhteellisen tuntemattomia hahmoja. Eikä kyse ole siitä, että mukana olisi henkilöitä, joita yleisesti arvostetaan suuresti: mukana on myös Iivana Julman ja Attilan kaltaisia henkilöitä, joita enimmäkseen muistetaan kauhulla.
Tutkimus on selkeästi ollut vähän leväperäistä. Kirjassa on takana lähdeluettelo, mutta ilman sitäkin olisi selvää, että monen henkilön kohdalla nojataan vain yhteen lähteeseen. Tämä näkyy myös siinä, että toisista henkilöistä Turunen kirjoittaa toistakymmentä sivua pitkän osan, toisista vain parisivuisen. Se tekee kirjasta entistä silppuisemman ja epäjohdonmukaisemman oloisen.
Plussana täytyy todeta, että Turunen valitsi kirjaan henkilöitä ympäri maailmaa. Eurooppalaisten lisäksi tässä kirjassa on useita aasialaisia hahmoja, muutama afrikkalainen ja yksi esikolumbiaanisen ajan mesoamerikkalainen hallitsija. Henkilöitä on myös pyritty valitsemaan eri aikakausilta, vaikkakin 1700-luvun jälkeiset ajat dominoivat kirjaa silti.
March 23, 2019
Loistava ja kiinnostava näkökulma, mutta kokonaisuutta vesitti turhan kärjekäs, yksipuolinen ja tarkoitushakuinen käsittelytapa. Monet elämäkerroista jäivät myös harmittavan fragmentaarisiksi, ikään kuin leikkaa-liimaa-tekniikalla koostetuiksi.
August 25, 2019
Paljon historiaa historian pahoista pojista. Kuka olisi tiennyt, että Che Guevaralla oli kolme metriä leveä televisio USA:sta hankittuna ja Napoleon oli raiskaaja. Kirja on ihan mukaansatempaava ja kertoo paljon historian eri julmuuksista. Jos tällä sovelluksella olisi voinut antaa puolikkaita tähtiä, niin olisin antanut kolme ja puoli tähteä. Kyllä tätä voi lukea ja pitää esillä kotikirjastossa ihan häpeämättä kirjan tasoa. Ihan huonoja arvosteluja en ymmärrä, kun tässä on ainakin paljon informaatiota. Näkökulma asioihin voi olla aika kärjekäs ja yksipuolinen, mutta tämä muistuttaa meitä kuitenkin ihmisten raadollisuudesta.
August 23, 2019
Jos elämäkerrassa käydään läpi vain henkilön negatiivisia puolia, onko se silloin elämäkerta lainkaan? Pidän tätä kirjaa paitsi historiallisesti epätarkkana, myös suorastaan epähistoriallisena. Ymmärrän tavallaan ajatuksen, että uhrien kokemus on samankaltainen vuosituhannesta toiseen, mutta tapahtumien ja henkilöiden valintojen ja tekojen käsittely ilman mitään historiallista kontekstia tuntuu suoraan sanoen aika typerältä. Esimerkiksi Augustuksen mainituista teoista oli sellaisia, joissa kuka tahansa samassa asemassa ollut saman aikakauden roomalainen olisi toiminut samalla tavalla. Tämä tekee ihan merkittävän eron siihen, nähdäänkö henkilö narsistisena hirviöna, vai toteuttamassa aikansa vallitsevaa kulttuuria ja moraalia.
Kirjassa heitellään myös henkilöistä aika surutta paljon vahvistamattomia huhuja sekä jätetään järjestelmällisesti kaikki mahdolliset positiiviset piirteet mainitsematta. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että kerrotaan Leninin ja Maon hirmuteoista, mutta heidän kaltaistensa henkilöiden olisi ollut mahdotonta nousta valtaan ilman poikkeuksellisia kykyjä. Napoleonista nostetaan esille pelkästään negatiiviset persoonallisuuden piirteet, mutta kai hänkin jotain teki oikein, sillä ranskalaiset joukot olivat tälle kuolemaan asti uskollisia ja toivottivat hänet ilolla takaisin Elban saarelta. Lisäksi jo tekstillä luodaan epähistoriallista mielikuvaa. Esimerkiksi Vasco Da Gamasta puhuessa käytetään lauseita "laajensi portugalin siirtomaavaltaa" ja "keskittyi ahdistelemaan kauppiaita", jotka antavat kuvan kolonialismista, josta tuli totta vasta joskus kaksisataa vuotta myöhemmin.
Toinen tähti tälle kirjalle tulee siitä, että tässä oli paljon mielenkiintoisia juttuja, joita en vielä tiennyt. Tosin pieni epäilys on kuitenkin takaraivossa, että voinko oikeastaan luottaa mihinkään lukemaani.
Kirjassa heitellään myös henkilöistä aika surutta paljon vahvistamattomia huhuja sekä jätetään järjestelmällisesti kaikki mahdolliset positiiviset piirteet mainitsematta. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että kerrotaan Leninin ja Maon hirmuteoista, mutta heidän kaltaistensa henkilöiden olisi ollut mahdotonta nousta valtaan ilman poikkeuksellisia kykyjä. Napoleonista nostetaan esille pelkästään negatiiviset persoonallisuuden piirteet, mutta kai hänkin jotain teki oikein, sillä ranskalaiset joukot olivat tälle kuolemaan asti uskollisia ja toivottivat hänet ilolla takaisin Elban saarelta. Lisäksi jo tekstillä luodaan epähistoriallista mielikuvaa. Esimerkiksi Vasco Da Gamasta puhuessa käytetään lauseita "laajensi portugalin siirtomaavaltaa" ja "keskittyi ahdistelemaan kauppiaita", jotka antavat kuvan kolonialismista, josta tuli totta vasta joskus kaksisataa vuotta myöhemmin.
Toinen tähti tälle kirjalle tulee siitä, että tässä oli paljon mielenkiintoisia juttuja, joita en vielä tiennyt. Tosin pieni epäilys on kuitenkin takaraivossa, että voinko oikeastaan luottaa mihinkään lukemaani.
December 15, 2019
Tämä alkoi vahvasti, heikkeni keskellä ja kasvoi taas loppua kohti. Ehkä ongelmana oli liian monta mulkeroa samojen kansien välissä. Lisäksi tekijä tekee mutuun perustuvia oletuksia historiallisten henkilöiden persoonallisuushäiriöistä ja motiiveista - tämä on viihdyttävää, muttei välttämättä faktuaalista. Lisäksi teksti olisi kaivannut vielä ainakin yhden toimituskierroksen, sillä nyt teksti oli paikoin sekavaa, siinä vilisi kielioppivirheitä ja lauseita saattoi jäädä kesken. Teos saakin yhden ekstratähden hienosta nimestä ja konseptista (nykyäänkin arvostettujen suurmiesten pudottaminen jalustalta), sisältö kahden tähden arvoista. Tämä oli ihan miellyttävä välipalateos e-kirjana, jota oli mukava lukea pienissä pätkissä puhelimen näytöltä esim. bussissa. Tästä sai haalittua myös hauskaa nippelitietoa historiamme mulkeroista.
August 30, 2019
Viihdyttävä ja vaihtoehtoinen, mutta melko yksipuolinen ja toisaalta ihmisiä ja maailmaa yksinkertaistava. Tietyssä mielessä ”käänteinen” suurmieshistoria sortuu samaan virheeseen kuin kanonisoitu virallinenkin antamalla liikaa toimijuutta yksittäisille henkilöille, vaikka usein ongelma on kokonaisissa järjestelmissä. Lisäksi hivenen ongelmallista on rinnastaa kymmenien miljoonien kuolemasta vastuussa olevat Maon kaltaiset despootit ja illallispöydässä sopimattomia puheita suoltavat tai retoriikassaan liiallisuuksiin menevät Lutherin kaltaiset kirkonmiehet.
April 21, 2022
Tylsää selittämistä ja asiasta toiseen hyppelyä. Tai siis... Kerrotaan vaan, millainen paskiainen tämä oli persoonaltaan ja sitten hypätäänkin jo toiseen kusipäähän. Sama toistuu eikä edes ehdi huomata missä välissä vaihtuu ja mikä oli tästäkin mulkerosta kertomisen "idea/sanoma/pointti". Turunen tehnyt parempiakin ja jopa viihdyttäviä kirjoja. Tämä ei ollut sellainen. Lukeminen jäi kesken noin 60% kohdalla. Kaks tähteä sentään siitä, että tietoa oli paljon. Siihen ei vaan oltu perehdytty tarpeeksi ja liian pikaisesti hypittiin hahmosta toiseen.
April 28, 2019
Hauska ja nopeasti luettu tietokirja, johon on valikoitu historian myyttisiä suurmiehiä, joiden fanitukselle kirjassa luodaan perspektiiviä. Kirja ei pyri täydelliseen objektiivisuuteen, vaan tuo niitä vähemmin esille tuotuja näkökulmia yksinvaltiaista, poliitikoista ja bisnesmiehistä. Ajankohtainen teos aikana, jona pelon ja vihan tematiikalla kikkailevat yksinvaltiaat ovat nostamassa jälleen päätänsä.
August 5, 2019
Mielenkiintoinen aihevalinta, ja mielestäni käsitellyt henkilöt oli valittu hyvin.
Tapahtumien kuvaaminen on esitetty varsinkin varhaisemmin eläneiden henkilöiden osalta aika suoraviivaisina totuuksina, vaikka on vaikea uskoa lähdeaineiston kuvaavan aivan niin tarkasti todellisuutta. Muutamissa kohdissa on viitattu aikalaisteksteihin tai -kertomuksiin, mutta olisin kaivannut näiltä osin yhtenäisempää käsittelyä.
Itseäni haittasi lähdeviitteiden puute, vaikka kirjoittaja perusteleekin valintansa. Viitteiden puuttumista on monissa kohdin kierretty esittelemällä lähteet suorasanaisesti tyyliin ”Brittihistorioitsija Orlando Figesin mukaan yli miljoona ihmistä...”, mikä kertoo niiden tarpeellisuudesta.
Pienenä yksityiskohtana Kuomintang esiintyi vain väärissä muodoissa Kuomingtang tai Kuomingtan; sisällön tarkistamisen viimeistely lienee jäänyt kesken.
Pienestä hiomattomuudesta huolimatta suosittelen kirjaa. Se herättää ajatuksia, kuinka ”suurmiehiä” (ja muitakin seikkoja) voidaan kuvata historiassa kovin eri painotuksin.
Tapahtumien kuvaaminen on esitetty varsinkin varhaisemmin eläneiden henkilöiden osalta aika suoraviivaisina totuuksina, vaikka on vaikea uskoa lähdeaineiston kuvaavan aivan niin tarkasti todellisuutta. Muutamissa kohdissa on viitattu aikalaisteksteihin tai -kertomuksiin, mutta olisin kaivannut näiltä osin yhtenäisempää käsittelyä.
Itseäni haittasi lähdeviitteiden puute, vaikka kirjoittaja perusteleekin valintansa. Viitteiden puuttumista on monissa kohdin kierretty esittelemällä lähteet suorasanaisesti tyyliin ”Brittihistorioitsija Orlando Figesin mukaan yli miljoona ihmistä...”, mikä kertoo niiden tarpeellisuudesta.
Pienenä yksityiskohtana Kuomintang esiintyi vain väärissä muodoissa Kuomingtang tai Kuomingtan; sisällön tarkistamisen viimeistely lienee jäänyt kesken.
Pienestä hiomattomuudesta huolimatta suosittelen kirjaa. Se herättää ajatuksia, kuinka ”suurmiehiä” (ja muitakin seikkoja) voidaan kuvata historiassa kovin eri painotuksin.
January 4, 2022
Parasta tässä kirjassa oli mielettömän hyvä otsikko. Muuten se oli aika yksipuolinen luettelo siitä, kuinka monia kymmeniä tai satoja tuhansia kukin suurmies oli aikanaan tappanut ja kuinka monia naisia raiskannut. Luvut olivat niin valtavia, että teki mieli lähteä kaivamaan lähteitä jostain. Ehkä yksipuolisuus toimi myös tehokeinona, sillä se sekä turrutti että jätti miettimään, minkälaisia mulkeroita me ihmiset todellakin osaamme olla, kun valta nousee hattuun ja mahdollisuus alistamiseen avautuu.
Mukana oli paljon jo ennestään teurastajiksi tiedettyjä valtiomiehiä, mutta muutama sellainenkin nimi, josta ei välttämättä aina puhuta kovin kauhistelevaan sävyyn. Kaikkiaan kirja toimii välipalana sellaiselle lukijalle, joka on kiinnostunut popularisoidusta nippelitiedosta. Kuuntelin kirjan äänikirjana, jollaisena se ehkä toimii hieman paremmin kuin paperiversiona. Toisteisuus ei näin samalla tavalla puuduta ja hyökkää silmille.
Mukana oli paljon jo ennestään teurastajiksi tiedettyjä valtiomiehiä, mutta muutama sellainenkin nimi, josta ei välttämättä aina puhuta kovin kauhistelevaan sävyyn. Kaikkiaan kirja toimii välipalana sellaiselle lukijalle, joka on kiinnostunut popularisoidusta nippelitiedosta. Kuuntelin kirjan äänikirjana, jollaisena se ehkä toimii hieman paremmin kuin paperiversiona. Toisteisuus ei näin samalla tavalla puuduta ja hyökkää silmille.
May 2, 2019
Mulkerot on varsin raskasta luettavaa aihepiirinsä ja toisaalta myös toisteisuutensa vuoksi. Murharetkiä, orjuuttamista, alistamista ja raiskauksia kerrasta toiseen. Mitä ihmiskunta on oppinut reilussa kahdessa vuosituhannessa? Ari Turusen jälkisanat ovat erityisen viisaat:
"Uhri tunsi 2000 tai 10000 vuotta sitten aivan samanlaista kauhua ja tuskaa kuin tänäänkin. Uhri ei ole kiinnostunut siitä, onko vainoamisessa kyseessä maan tapa ja normaalisotimiseen liittyvät rutiinityöt. – – Historian pitäisi opettaa myös myötätuntoa, mikä usein unohtuu, kun taistelujen lopputulos – siviilien kärsimyksen sijasta – sanelee kerronnan tyylin."
Kannattaa tutustua.
"Uhri tunsi 2000 tai 10000 vuotta sitten aivan samanlaista kauhua ja tuskaa kuin tänäänkin. Uhri ei ole kiinnostunut siitä, onko vainoamisessa kyseessä maan tapa ja normaalisotimiseen liittyvät rutiinityöt. – – Historian pitäisi opettaa myös myötätuntoa, mikä usein unohtuu, kun taistelujen lopputulos – siviilien kärsimyksen sijasta – sanelee kerronnan tyylin."
Kannattaa tutustua.
August 7, 2019
Kirja on kokoelma tunnettujen suurmiesten lyhyitä elämäkertoja. Näissä on keskitytty käsitellyn henkilön uran mustiin hetkiin. Makaaberit tarinat ovat omalla tavallaan viihdyttävää luettavaa. Tosin lähdekritiikki täytyy pitää mielessä, sillä tarinoissa on paljon vastustajien propagandaa ja myöhempien aikojen kertojien värikynää. Hieman hämmentävää on mm. Martti Lutherin mukanaolo kirjassa, joka muuten pääosin käsittelee valtionpäämiesten tekosia.
March 27, 2020
Game ofb Thrones oli täynnä mulkeroita, mutta samalla se oli hyvä ja mielenkiintoinen sarja, koska ihmiset tuntuivat aidolta. Heillä oli motiivit, eikä kukaan ollut yksiulotteiaen paha. Samaa ei valitettavasti sanoa tästä kirjasta, jossa henkilöt ovat typistetty kaksiulotteisiksi paperinukeiksi.
Toinen oli fiktiota, toinen faktaa, mutta hyvä tarina jäi kyllä tästä nyt puuttumaan raflaavasta otsikostaan huolimatta. Mulkeroita, varmaankin, mutta tämän olisi voinut tehdä toisinkin.
Toinen oli fiktiota, toinen faktaa, mutta hyvä tarina jäi kyllä tästä nyt puuttumaan raflaavasta otsikostaan huolimatta. Mulkeroita, varmaankin, mutta tämän olisi voinut tehdä toisinkin.
June 30, 2019
Aika luettelomainen teos historian "suurmiehistä", joiden pimeä puoli on tuotu hyvin esiin. Kiinnostava kirja ja muutamia itsellekin uusia nimiä tai ainakin huonommin tunnettuja. Hieman erikoisena pidän Lutherin nostamista samaan seuraan massamurhaajien kanssa, mutta kai sitäkin ratkaisua voi pitää perusteltuna.
June 6, 2021
Lähes listausmainen teos "maailman mulkeroista", suurmiehistä jotka muuttivat teoillaan ja sanoillaan maailmaa. Sinällään mielenkiintoinen teos, että monet nimet on hyvinkin tuttuja mutta ehkä kolikon kääntöpuoli myös suuruuden toiselta puolelta - kauhutekojen osalta tulee kirjassa tutuksi. Helppo lukea ja ihan okei kokemus.
July 15, 2019
Odotin tältä kirjalta paljon enemmän. Idea oli hyvä, toteutus ei. Kirja alkoi toistaa itseään melko nopeasti, ja käsitteli ”mulkeroita” liian yksipuolisesti. Tämä on myös pieni asia, mutten tajua, että jos kirjaan pitää laittaa kuvia, niin miksei niiden laatu voi olla kunnollinen.
April 12, 2020
Tykkäsin tästä, ja opin paljon uutta. Kirjassa esitellyt ihmiset olivatkin miltei jokainen ennestään "tuttuja", mutta muutama uusikin nimi tuli vastaan. Vaikka olisin mielelläni lukenut esimerkiksi Columbuksen kaltaisista tyypeistä, pidin tätä todella yleissivistävänä ja viihdyttävänä.
May 3, 2019
Toinen toistaan tehokkaampia tappokoneita esitellään muutaman sivun "elämäkertoina". Ei tästä oikein mitään varsinaisesti mieleen jää varsinkin kun pätkät ovat hyvin samankaltaisia keskenään.
August 26, 2019
Tavallaan mielenkiintoinen, muttei mitenkään säväyttävä katsaus suurmiesten pimeisiin puoliin.
September 22, 2019
Kuuntelin tämän lenkillä. Kivoina paloina ei-niin-kivoja paloja historiasta.
January 9, 2020
Kaikessa karmeudessaan helppolukuinen ja viihdyttäväkin teos, jonka tarinoissa väkivalta toistuu ajasta ja paikasta toiseen.
January 9, 2020
Todella hidaslukuinen, pitkästyttävä, toisiaan toistavia tarinoita. Hyvä että jaksoin lukea loppuun asti.
March 6, 2020
Siis hyvä. Kannattaa lukea ehkä ensin tää ja sit Vaimoja ja rakastajattaria: Vaikuttajanaisia vallan kulisseissa.
Eivät liity toisiinsa kirjoittajien taholta, mutta sopivat yhteen hyvin.
Eivät liity toisiinsa kirjoittajien taholta, mutta sopivat yhteen hyvin.
December 26, 2020
Kuinka paljon meille opetetaankaan historiaa värittyneiden lasien takaa. ”Suurmiehet” saavat patsaansa ja taakse on jäänyt miljoonia kuolleita, Raiskattuja ja ryöstettyjä.
January 5, 2024
Ihan hauska kirja historian merkkihenkilöistä, joista tässä avataan vähemmän kiiltävää kuvaa
January 30, 2025
Ari Turusen Mulkerot sytytti minussa uudenlaisen kiinnostuksen historiaa kohtaan – ei vain sankaritarinoiden ja suurmiesten, vaan myös niiden varjossa kulkevien, joiden tarinoita ei perinteisesti kerrota. Samalla kirja herätti kriittisyyttä ja kyseenalaisti monia käsityksiä, joita olin aiemmin pitänyt itsestäänselvinä.
Turunen paljastaa, kuinka monet historiaan kirjoitetut sankarit eivät olleetkaan pelkästään visionäärejä ja edelläkävijöitä, vaan usein myös vallanhimoisia, julmia ja kyseenalaisin keinoin menestyneitä hahmoja. Tieto ei ole sinänsä yllättävä, mutta tapa, jolla kirja kuljettaa lukijan historian eri aikakausien valtapelien, vääryyksien ja itsepetoksen äärelle, tekee siitä väkevän lukukokemuksen.
Tämä oivallus on muuttanut tapaani katsoa maailmaa – erityisesti matkustamista. Ennen Mulkerot-kirjaa ihailin historiallista arkkitehtuuria ja taidetta niiden estetiikan ja käsityötaidon vuoksi. Nyt kun seison jonkin mahtavan rakennuksen edessä, mielessäni käy väistämättä kysymyksiä: Mistä tämä kaikki on varastettu? Kenen kustannuksella tämä loisto on syntynyt? Onko tämä palatsi, katedraali tai monumentti muistomerkki luovuudelle – vai vallan röyhkeydelle?
Turunen avaa silmät sille, miten kulttuurien rikkaudet ja imperiumien nousut ovat usein rakentuneet väkivallan, riiston ja sorron varaan. Tämä ei tarkoita, että historiaa pitäisi halveksia, vaan että sitä pitäisi ymmärtää syvemmin ja rehellisemmin.
Erityisesti tieto monien tyrannien päihderiippuvuudesta avaa uusia näkökulmia vallan kulissien taakse. Yksi pysäyttävimmistä esimerkeistä on Adolf Hitlerin Pervitiini-riippuvuus. Kolmannen valtakunnan johtaja, jota propaganda esitti itsekurin ja moraalisen voiman ruumiillistumana, oli todellisuudessa massiivinen amfetamiinin käyttäjä. Natsien käyttämä Pervitiini (käytännössä metamfetamiinia) piti Hitlerin toimintakykyisenä, mutta myös vainoharhaisena ja impulsiivisena. Turunen saa miettimään, kuinka paljon päätöksistä, jotka muovasivat miljoonien kohtaloita, tehtiin huumehuuruisessa tilassa.
Samalla herää kysymys: ketkä olivat niitä hahmoja, jotka osasivat käyttää hyväksi näitä heikkouksia? Jokaisen diktaattorin ympärillä on aina ollut hovinsa – ihmisiä, jotka ovat ruokkineet riippuvuuksia ja manipuloineet hallitsijaa, koska se palveli heidän omia etujaan. Historia ei ole vain suurten yksilöiden kertomus, vaan myös niiden, jotka ymmärsivät oikean hetken vetää naruista.
Kirjan ansiosta matkustaminen on muuttunut minulle paitsi rikkaammaksi myös haastavammaksi. Jokainen matka on nyt enemmän kuin vain elämys – se on myös mahdollisuus pohtia historian kerrostumia, vallan käyttöä ja kulttuurien kohtaamista. Mulkerot muuttaa tapaa, jolla katsoo maailmaa. Se ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se esittää kysymyksiä, joista ei voi enää kääntää katsettaan pois.
Turunen paljastaa, kuinka monet historiaan kirjoitetut sankarit eivät olleetkaan pelkästään visionäärejä ja edelläkävijöitä, vaan usein myös vallanhimoisia, julmia ja kyseenalaisin keinoin menestyneitä hahmoja. Tieto ei ole sinänsä yllättävä, mutta tapa, jolla kirja kuljettaa lukijan historian eri aikakausien valtapelien, vääryyksien ja itsepetoksen äärelle, tekee siitä väkevän lukukokemuksen.
Tämä oivallus on muuttanut tapaani katsoa maailmaa – erityisesti matkustamista. Ennen Mulkerot-kirjaa ihailin historiallista arkkitehtuuria ja taidetta niiden estetiikan ja käsityötaidon vuoksi. Nyt kun seison jonkin mahtavan rakennuksen edessä, mielessäni käy väistämättä kysymyksiä: Mistä tämä kaikki on varastettu? Kenen kustannuksella tämä loisto on syntynyt? Onko tämä palatsi, katedraali tai monumentti muistomerkki luovuudelle – vai vallan röyhkeydelle?
Turunen avaa silmät sille, miten kulttuurien rikkaudet ja imperiumien nousut ovat usein rakentuneet väkivallan, riiston ja sorron varaan. Tämä ei tarkoita, että historiaa pitäisi halveksia, vaan että sitä pitäisi ymmärtää syvemmin ja rehellisemmin.
Erityisesti tieto monien tyrannien päihderiippuvuudesta avaa uusia näkökulmia vallan kulissien taakse. Yksi pysäyttävimmistä esimerkeistä on Adolf Hitlerin Pervitiini-riippuvuus. Kolmannen valtakunnan johtaja, jota propaganda esitti itsekurin ja moraalisen voiman ruumiillistumana, oli todellisuudessa massiivinen amfetamiinin käyttäjä. Natsien käyttämä Pervitiini (käytännössä metamfetamiinia) piti Hitlerin toimintakykyisenä, mutta myös vainoharhaisena ja impulsiivisena. Turunen saa miettimään, kuinka paljon päätöksistä, jotka muovasivat miljoonien kohtaloita, tehtiin huumehuuruisessa tilassa.
Samalla herää kysymys: ketkä olivat niitä hahmoja, jotka osasivat käyttää hyväksi näitä heikkouksia? Jokaisen diktaattorin ympärillä on aina ollut hovinsa – ihmisiä, jotka ovat ruokkineet riippuvuuksia ja manipuloineet hallitsijaa, koska se palveli heidän omia etujaan. Historia ei ole vain suurten yksilöiden kertomus, vaan myös niiden, jotka ymmärsivät oikean hetken vetää naruista.
Kirjan ansiosta matkustaminen on muuttunut minulle paitsi rikkaammaksi myös haastavammaksi. Jokainen matka on nyt enemmän kuin vain elämys – se on myös mahdollisuus pohtia historian kerrostumia, vallan käyttöä ja kulttuurien kohtaamista. Mulkerot muuttaa tapaa, jolla katsoo maailmaa. Se ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se esittää kysymyksiä, joista ei voi enää kääntää katsettaan pois.
March 16, 2020
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen opus. Mitäköhän muualla ajatellaan Suomen jalustoille korotetuista suurmiehistä?
Displaying 1 - 30 of 30 reviews