Papin perhe

by Minna Canth

"Tahdoin vain sanoa vielä sen, ettei vanhempi sukupolvi saa laittaa nuorelle aituuksia, sillä -."

Maiju on lopen kyllästynyt elämäänsä kotipappilassa, Hanna koettelee sopivuuden rajoja, Jussi kapinoi avoimesti isäänsä vastaan. Mitä tapahtuu, kun perheen nuorilla on toisenlaiset ihanteet kuin vanhemmillaan?

Papin perheessä (1891) Minna Canth käsittelee sukupolvien ristiriitaa. Vanha- ja nuorsuomalaisten valtataistelu kytkee näytelmän kulttuurihistoriaamme, mutta perheen ongelmien esittelijänä näytelmä on edelleen ajankohtainen. Kirjailijan vastaus kysymykseen on rakkauden oppi. Papin perhe on Canthin sovinnollisin näytelmä.

Genres: Plays, Classics, Finnish Literature, Feminism, Adult, School, 19th Century

131 pages, Paperback

First published January 1, 1891

About the author

Minna Canth, born Ulrika Wilhelmina Johnsson, 19 March 1844 – 12 May 1897) was a Finnish writer and social activist. Canth began to write while managing her family draper's shop and living as a widow raising seven children. Her work addresses issues of women's rights, particularly in the context of a prevailing culture she considered antithetical to permitting expression and realization of women's aspirations. Her play The Pastor's Family is her best known. In her time, she became a controversial figure, due to the asynchrony between her ideas and those of her time, and in part due to her strong advocacy for her point of view.

Minna Canth is the first woman to receive her own flag day in Finland, starting on 19 March 2007. It is also the day of social equality in Finland.

Reviews

[Jussi · Rating 3 out of 5]

Hyvä emansipatsioninen meininki

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

Tässä blogiin kirjoittamani arvio tästä kirjasta: https://kirjojenkatkemaa.blogspot.com...

En ihan kerennyt lukea tätä näytelmää Minna Canthin päivänä, 19.3. Mutta luin tämän kuitenkin tänään, muutamalla lukukerralla. En muista, olenko aiemmin Canthin teoksia lukenut, mutta jos olen, niin en muista niistä mitään. Tämä voi hyvinkin johtua siitä, että peruskoulussa olin lukemiseni suhteen melko rajoittunut, enkä halunnut oikeastaan lukea mitään muuta kuin romaaneja. Runous, näytelmät ja kaikki vähänkin "erilainen" oli silloin automaattisesti mielestäni tylsää. No, onneksi olen parantanut tapani ja luen nykyisin laajasti kirjallisuutta eri genreistä ja kirjallisuudenlajeista. Se onkin tuonut lukutottumuksiini paljon lisää intoa ja uusia kokemuksia.

Papin perhe oli hyvä näytelmä, kenties yksi parhaista tähän asti lukemistani (joita ei kylläkään ole montaa). Toki sen kieli oli hieman vanhahtavaa, mutta minulla ei ollut vaikeuksia pysyä tapahtumien kulussa mukana. Monesti nimittäin tuntuu, että näytelmissä nimenomaan on vähän vaikea pysyä mukana. En tiedä, johtuuko se siitä, että ne olisi ehkä parempi nauttia livenä, oikealla näyttämöllä ja oikeasti näyteltyinä. Siihen ei kuitenkaan nyt ollut mahdollisuutta ja kyllä tämä luettunakin toimi varsin mainiosti.

Papin perhe kertoo nimensä mukaisesti papin perheestä ja sen sisällä kuohuvista ristiriidoista ja aate-eroista. Olin koko ajan perheen lasten puolella ja kannustin sekä halusin heidän olevan itsepäisiä ja pitävän kiinni omasta tahdostaan - konservatiivisen uskovaisisän käskyttämisestä ja vähättelyistä huolimatta. Perheen isä oli raivostuttava hahmo, joka koetti väkisin saada koko perheen valtaansa ja ajattelemaan uskonasioista ja aatteista kanssaan samalla tavalla. Hän pisti Hannan lopettamaan koulunsa, vaikka sitä oli jäljellä enää vuosi - vain laittaakseen enemmän aikaa ja rahaa uskonto-aiheiseen lehteen. Hän yritti myös pakottaa Jussin toimittajaksi tuohon samaiseen lehteen, vaikka Jussi oli aatteiltaan vapaamelinen ja kieltäytyi jyrkästi. Tämän seurauksena pastori Valtari totesi, ettei Jussi ole enää hänen poikansa. Perheen nuorin lapsi, Maiju 17v, taas halusi näyttelijäksi, mitä hänen isänsä ei tietenkään hyväksynyt. Pastori Valtarin vaimo ja perheen äiti Elizabeth taas toimi usein sovittelijana riitatilanteissa, mutta kirjan loppupuolella pastori syytti häntäkin siitä, että hänen takiaan lapsista oli tullut ei-uskonnollisia ja tottelemattomia.

Maiju oli lapsista ainoa, joka asui vielä kotona. Jussi ja Hanna asuivat yhdessä Helsingissä, mutta tulivat heti näytelmän alussa kesäksi kotiin Savoon. Minulla oli alusta asti pieni aavistus ja tunne siitä, että kaksikon välit olivat vähän muunlaiset kuin pelkästään sisarelliset. En sitten tiedä, mikä oli totuus, mutta se nyt ei ollutkaan näytelmän pääpointti. Lisää uusia ulottuvuuksia se kyllä kirjaan ja sen teemoihin toi.

Aion ehdottomasti lukea Minna Canthin muitakin teoksia! Odotankin jo innolla, että paikallinen kirjasto taas aukeaa ja pääsen hakemaan sieltä lisää luettavaa (ihan kuin sitä ei jo valmiiksi olisi tarpeeksi, omassakin hyllyssä) :D

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Minna Canthin Papin perhe -näytelmä on rakennettu aika ilmeiseksi: Perheen isä, pappi Henrik Valtari, edustaa vanhasuomalaista maailmanjärjestystä, joka on Jumalan säätämää järjestystä. Nuorsuomalaisuutta edustaa papin poika Jussi naiskysymyksineen ja työväenkysymyksineen sekä yleisen äänioikeuden puolustajana. Maiju-tytär puolestaan haaveilee näyttelijän ammatista - taiteen vapaudesta.

Kyllähän tätä ilokseen luki, sen verran juohevaa sanailua Canthin kynästä lähtee. Jonkinlaiata yllätystä jäin kuitenkin kaipaamaan.

[jennijohanna. · Rating 4 out of 5]

Suosittelen!

Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
1. Kirja on vanhempi kuin sinä
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä ⭐

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

kiitos noora peltokukan ja tea08:n luin tän nyt uudestaan. antaisin nyt salee vähemmän tähtiä, mutta antaa olla

[Helena · Rating 3 out of 5]

Näytelmä on varmasti ollut aikanaan hyvin koskettava ja vaikuttava. 2020-luvun lukijana kuitenkin tarina näyttäytyy liiankin opetukselliselta ja tarinan opetus on nykyään kuitenkin monille itsestäänselvyys.

Näytelmä soljuu hyvin ja on kirjoitettu raikkaasti.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Upeaa ajankuvaa. Pidin.

[Paula · Rating 3 out of 5]

En ole lukenut kovin monta näytelmää, joten sen takia arvostelukin tuntuu vaikealta. Toisaalta myös teksti herätti ristiriitaisia tunteita. Tarina ei sinäänsä sisällä yllätyksiä: vanhoillinen ja hieman jäärä isä, jonka ajatukset eivät kohtaa perheen vapaamielisempien nuorten kanssa ja tästä syntyy erilaisia ristiriitoja. Tarina onnistui kuitenkin sykähdyttämään joissain kohdissa ja henkilöille toivoo parasta.

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Papin perhe oli tyylikkäästi rakennettu näytelmä ja peilasi aikansa yhteiskuntaa ansiokkaasti.

[Peony · Rating 2 out of 5]

Klassikko ehkä, mutta tästä näytelmätekstistä ei muodostu sellaista vaikuttavaa tarinaa kuin Työmiehen vaimosta tai Anna-Liisasta. Toki tämä kuvaa oman aikansa sukupolvien välistä skismaa (nuorsuomalaiset vs. vanhasuomalaiset), mutta ei tee sitä kovin iskevällä tavalla. Ei huippukohtia. Tulipahan luettua. Canth on ilmeisesti joutunut kirjoittamaan tämän välityönä vähän kevennetyllä sisällöllä, kun aikaisemmat näytelmät ovat käyneet päättävien osapuolien makuun liian voimaperäisiksi.

[Sarah Hopkins · Rating 3 out of 5]

A quick read, liked the moral of the story.

[James · Rating 3 out of 5]

This is the "simplified Finnish" (selkosuomea) novelisation of a play by Finnish writer Minna Canth, about the family of a conservative priest in the late nineteenth century. His daughter Maiju runs away to Helsinki to become an actress and his son Jussi writes for a politically radical newspaper. In so doing, both children clash with their father’s ideas of old-fashioned morality.

After his prolonged fury at their rebellion, I felt the final resolution came a little too easily.
The play was published in 1891, and of course my interpretation of the story is seen through my lens of modern family therapy but I still think that the peace they finally achieve only creates a temporary truce in a highly dysfunctional family that still has too many taboos to survive. It’s not clear to me whether the author intended a clear or ambiguous ending. It seems to be left hanging.

Minna Canth is considered one of the titans of Finnish letters, one of the first Finnish-language writers of any note and an important advocate for women’s rights, which comes through clearly in the text. Even in this simplified Finnish version, the text was challenging and I frequently needed a dictionary. I suppose that’s inevitable when you read literature. Anyway I’m glad to have read a classic in its original language.

[Taija · Rating 4 out of 5]

Tämäpä yllätti hulvattomuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Melkeinpä olisi Minna Canth voinut kuvata 2020-luvun teinejä, sen verran samanlaista meno tuntui olevan jo 1890-luvulla. Näytelmä kertoi vanhempien ja lasten välisistä ristiriidoista, siitä voiko vanhemmat määrätä aikuisia/aikuistuvia lapsiaan. Teinit olivat jo silloin velttoja, nukkuivat pitkään ja uhmasivat auktoriteetteja. Ilmeisesti jo Canthin aikoina voitiin kuin voitiinkin kyseenalaistaa omat vanhemmat ja asettua poikkiteloin heitä vastaan. Se yllätti, mutta tuntui myös raikkaalta. Odotin pölyistä, jäykkää ja tylsää tekstiä, ja yllätyin positiivisesti miten aitoa, elämänmakuista ja humoristista Canthin vanha teksti sitten olikaan.

[Dima Kalinin · Rating 5 out of 5]

Opiskelen suomea toisena kielenä, ja se oli ensimmäinen klassinen teos, jonka luin alusta loppuun. Oli suhteellisen helppoa ymmärttää näytelmän kieltä, ja vaikka se on kyllä vanhahtavaa, dialogit ovat todella eläviä. Kirja tuntuu tärkeältä ja jonkin verran jopa ajankohtaiselta edelleen. Jokainen henkilöhahmo, etenkin lasten sukupolvissa, edustaa jokin tapa suhtautua tulevaisuuteen ja välttämättömiin muutoksiin. Pitääkö taistella tulevaisuuden muutoksin puolesta (perhen poika Jussi), yrittää sovittaa kaikesta ja olla diplomaatti (isosisko Hanna) tai haaveilla ja pyrkiä omaan onnellisuuteen (pikkusisko Maiju)? Näytelmässä eletään murrosaikaa, mutta vahvempi tuntui perheen sisäinen kriisi ja isän (eli siis papin) yrityksiä saada perheensä kuriin. Tykkäsin kovasti näytelmän tyylistä ja ajatuksista.

[Lyli Cengiz · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tästä niiiin paljon. Isäänsä omalla naiivilla leikkisyydellään kapinoiva nuori tyttö on tässä keskiössä. Mahtava ajankuva (vai aikansa haavekuva) perheen kautta esitettynä. Näytelmät!

[Uuttu · Rating 5 out of 5]

Todella mielenkiintoinen luettava. On tosiaan Minna Canthin "pehmeämpää" tuotantoa. Erittäin ajankohtainen nykyäänkin ja taidokkaasti kirjoitettu.

[Aura · Rating 4 out of 5]

3.75

[Jan Krogerus · Rating 4 out of 5]

Loppua lukuunottamatta loistava ja vieläkin ajankohtainen kirja

[Jojo · Rating 3 out of 5]

Loppu oli hieman tylsä

[Matteus · Rating 3 out of 5]

Mahtava kuvaus omasta ajastaan sekä aikojen muuttumisesta!

[Greta Avonius · Rating 3 out of 5]

3-

[lihamehu · Rating 2 out of 5]

Ei vaan sillee nyt hirveest kiinnostanu mut silti iha mielenkiintoinen

[Iida · Rating 2 out of 5]

Äidinkielen kurssia varten

[Laura · Rating 4 out of 5]

Toinen lukukerta:
Tää on vaan tosi hyvä mun mielestä. Se tuntuu oudolta, koska suurin osa tämän näytelmän henkilöistä ovat sellaisia, joista en pidä yhtään. Toisaalta heidän väliset jännitteet ovat iso osa juonta ja heidän väliset keskustelut ja/tai riidat ovat sekä mielenkiintoista että viihdyttävää luettavaa. Haluaisin vieläkin lukea lisää Canthilta, mutta en ole vielä saanut tätä aikaiseksi.

Kävin katsomassa tämän teatterissa aikaisemmin syksyllä ja yllätyin kuinka paljon pidin siitä, ja tämä kirjaversiokin oli oikein kiva. Eka Minna Canthin teos, jonka luin ei ollut ihan mun juttu, joten oli kiva, että tykkäsin tästä. Haluaisin lukea muitakin Canthin näytelmiä!