Itsensä ja muiden vähättely ei pue ketään. Röyhkeyskoulussa opit ilmaisemaan itseäsi ja mielipiteitäsi vahvasti ja häpeilemättä.
Röyhkeyskoulu pureutuu raikkaasti siihen, miten minäkuva rakentuu. Se opettaa sinut näkemään oman osaamisesi ja luottamaan itseesi. Olemme muutakin kuin stereotyyppiset lokeromme, joihin tungemme itsemme ja toisemme turhia kyseenalaistamatta.
Jenni Janakka on kirjoittaja, kolumnisti ja puhetaiteilija. Hän on aloittanut uransa näyttelijänä ja sitä kautta tutustunut stereotypioihin ja niihin erilaisiin rooleihin, joita kukin voi elämässään kohdata. Kiinnostus tiedettä kohtaan vei Jennin käsikirjoittamaan huippusuosittua Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelmaa.
Röyhkeyskoulu syntyi syksyllä 2017 ja sai heti osakseen suurta kiinnostusta. Janakka on järjestänyt useita Röyhkeyskouluja eri puolella Suomea, ja jokainen niistä on ollut viimeistä penkkiä myöten täynnä.
Havaittuuaan miten osaavat ja kouluttautuneet naiset vähättelevät itseään ja saavutuksiaan, alkoi Jenni Janakka pitää Röyhkeyskoulu -luentoja rohkaistakseen päinvastaiseen; ilmaisemaan itseään ja osaamistaan rohkeammin, ja lopettamaan vähättely. Luennot osoittautuivat menestykseksi, ja Janakka keräsi opit yksien kansien väliin kaikkien saataville.
Kolmeen osaan jaetussa kirjassa tutustutetaan lukija ensin itseensä, jonka jälkeen tarkastellaan kriittisesti yhteiskunnan luomia rakenteita ja miten ne vaikuttavat naisena olemiseen tänä päivänä. Viimeisessä kappaleessa lähdetään purkamaan näitä opittuja normeja sekä niistä juontuvia tapoja, ja annetaan työkaluja röyhkeytymiseen, ts. Asennemuijaksi tulemiseen. Janakka kirjoittaa innostavaksi ja yleistajuisesti, eikä sorru latteuksiin käsitellessään tutkimuksia tai historiaa. Tekstin oppien tueksi lukijalle on laadittu pienimuotoisia tehtäviä.
Vaikka kirjan pääkohderyhmä on työssäkäyvät naiset, löytyy Röyhkeyskoulun opeista mielestäni hyödyllisiä työkaluja kenelle tahansa riittämättömyyden ja huijaussyndrooman kanssa kamppaileville yksilöille. Self-help kirjojen laajassa kirjossa Röyhkeyskoulu edustaa sitä oikeasti hyödyllisempää osastoa.
Rentoa tekstiä rohkaisuksi itseään vähätteleville naisille - siis minullekin... Osin tymäkkää ja kiinnostavaa, osun turhanpäiväistä liibalaabaa. Luin harppoen, keskityin kiinnostavimpiin.
Olin jo tuomitsemassa kirjan liirum laarumiksi kunnes substanssia alkoi löytyä. Paljon kuitenkin "yleissivistyksellä nämä jutut jo tietää" - kamaa. Suosittelen kuitenkin ainakin selailtavaksi. Itselleni tuli uutena tietona, että jenkkilässä osana vakuutusyhtiöiden toimintamallia on laittaa naiselle pienempi korvaussumma kuin kokeeksi, että jaksaako valittaa ja naiset ei sitten yleensä jaksa tai "halua olla vaivaksi". Ärsyttävää!
Boss lady -kulttuuri ei viehätät minua juuri lainkaan ja jotenkin mielsin tämän sellaiseksi opukseksi. Olen kuitenkin ääreiskiinnostunut suomalaisista puheammattilaisista ja hyvistä, itsetehdyistä henkilöbrändeistä, joten kuuntelin Röyhkeyskoulun. Ihanaa olla väärässä! Tämä oli mainio selfehelpin ja tietokirjan välimuoto, joka niputti naiskulttuuriin liittyviä vaimentavia tekijöitä rennosti ja tarjosi myös epähippejä itsensäkehittämisharjoitteita. Nauroin, opin, reflektoin.
Kuuntelin äänikirjana. Huonoa: Aika erilainen kirja mitä odotin. Vähän sekalaista tietoa ja osittain aika turhaa selitystäkin. Tylsä, mutta ei ehkä sopinut vaan itselle niin hyvin kuin ajattelin. Hyvää: Pääosin naisille suunnattu ja aika feministinen, mitä en etukäteen osannut odottaa. Tärkeitä asioita, jotka jäivät kyllä hyvin mieleen ja joiden kuuleminen kyllä vähän saattoi järkyttääkkin. Esimerkit olivat hyviä ja monesti erittäin samaistuttavia.
Aika paljon sitä samaa, mitä muissakin muuta-elämääsi-kirjoissa. Loppupuolella alkoi olla ehkä sellaista itselle sopivaa kamaa. Tekemällä tehtävät pääsee varmasti oman pään /kehon sisään ja miettimään omaa elämää sekä sen uutta suuntaa.
Kirja oli tavallaan kuin tehty mulle, mutta mua ei kirjalle. Teemoiltaan osuva joihinkiin omiin ongelmiini ja elämäntilanteisiini, kirjoitettu sekä lähestyttävästi että mukavan faktatsekkaillusti - sen perusteella, mitä siis voin faktatsekkaamatta itse liikoja arvioida. Ainakaan hälytyskellot eivät missään kohtaa soineet, että nyt on kyllä röyhkeää väärää tietoa tai muuta agendaa, ehkä samannimisen kurssin myyntiä lukuunottamatta (mutta ei sitäkään tuputettu, vaan kaikille saatavampana vaihtoehtona oli tavallaan tämä kirja, jonka itsekin lainasin ilmaiseksi kirjastosta).
Tehtävät ovat ihan hyviä. Mutta yllätin itseni olemalla usein yllättävän epämotivoitunut tekemään niitä - tavallaan nämä samat asiat olleet vähän liiankin läsnä viimeaikoina myös muilla elämän osa-aleuilla, työelämässä, ihmissuhteissa ja terapiassa. Sen sijaan että se olisi lisännyt intoa paneutua niihin, se herättikin halua paeta niitä edes lukuharrastuksen parissa, ja luinkin useamman kirjan tämän ohella. Röyhkeyskoulu sen sijaan nitkui pari sivua päivässä eteenpäin tyssäten joko tehtävän tekoon tai siihen, että seuraavaa tehtävää odotutti seuraavaan kertaan enemmän energian toivossa... kunnes kirjaston laina-aikaa ei saanut enää uusittua ja oli rykäistävä loppu ripeämmin.
Olen ihan tyytyväinen että tämä tuli käytyä loppuun asti, mutta elämäni ei kerralla mullistunut, koska vaikuttaa siltä, että en juuri nyt jaksa mullistaa elämääni. Se on okei. Ajatusten herättely ei ole koskaan pahitteeksi, ja koska näitä tehtäviä vastauksineen tuli kirjoteltua ylös, se toimi myös eräänlaisena päiväkirja-projektina, johon voin palata ja josta ottaa inspiraatiota.