Levottoman sisarussarjan kuopus, nerokas mutta mykkä viulisti Johannes katoaa kilpailumatkalla Islannissa. Ahtaaseen asuntoon pesiytynyt perhe reagoi kukin omalla tavallaan – mummi vajoaa omaan maailmaansa, isoveli Joonas taas huomaa tulleensa töytäistyksi kohti itsenäistymistä. Totuus Johanneksesta hahmottuu vähitellen, eikä kukaan enää ole entisensä.
4,5 Ihan täydellinen se ei ollut (lähinnä lauseita päättävien "tai jotain" yms. vuoksi), mutta mikä ihana ihana kirja. Ilahduttava ja surustuttava ja höpsö ja silti aika vakava. Tykkäsin ihan täysiä ja tuli se ihana olo, että ei malttaisi muuta kuin lukea.
Suomen poliisi oli pyytänyt Islannin kollegoilta virka-apua katoamistapauksen tutkinnassa, mutta Islannin poliisi oli käynnistänyt tutkinnat vasta Harpa-talolla. Pudistin päätäni. Ihan kuin Johannes piileskelisi kulisseissa puolisentoista kuukautta katoamisensa jälkeen. Kukkuu.
Tiesin jo takakannen lukiessani, että tästä tulee mun kirjani. Omituinen, kutkuttava, hämmentävä, ääneen naurattava, tässä vaan oli sitä jotakin, taas, kuten Salmelta aiemmin lukemassani kirjassa Kaikki kevään merkit. Ehkä loppu ihan vähän lässähti, en ainakaan itse kaivannut noin suoraa vahvistusta epäilyilleni, mutta ei tämä huono näinkään ollut.
Trigger warning hyvin lyhyeen (mutta hyvin graafiseen) kuvaukseen erityisesti eläimeen mutta myös lapseen kohdistuvasta väkivallasta.
Aluksi pidin tästä kovasti mm. kerrontatyylin ja Burton -juttujen vuoksi (kukapa ei tykkäisi esim. Saksikäsi Edwardista, ja koirista), tietynlaisen 'oudon' mutta kivan fiiliksen takia - myös hahmot vaikuttivat omilla tavoillaan kiinnostavilta - muistisairas goottityylinen mummi kuulosti tosi mielenkiintoiselta tapaukselta Markkuineen :), mutta pisti ihmetyttämään että todellako 24-vuotias nuori mies luulee että koiria ruokitaan proteiinipatukoilla ja kivennäisvedellä xD. Johanneksen näkökulmaa ja 'totuutta' joutui odottelemaan kirjan loppusivuille asti. Kiinnostavuudestaan huolimatta: kuitenkin, jossain vaiheessa liika epämääräisyys kaiken suhteen, jonkinlainen "puuttuva yhteys"? hahmojen näkökulmien välillä ja Johanneksen mysteerin jääminen ratkeamattomaksi mysteeriksi alkoi ärsyttää; mihin suuntaan tämä kirja oikein on menossa, en osannut sanoa enkä jaksanut olla enää kovin kiinnostunut. Add:ta ja autismin kirjoa tarinassa osaltaan käsiteltiin viitteenä henkilöiden erityiseen omistautumiseen kiinnostuksensa kohteille (Joonian perhoset, JOhanneksen viulu, Tuutikin? sähköasiat, Joonaksen elokuvainnostus) ja ehkä kerrontatyylissä näkyy niin paljon hahmon näkemys tapahtumista ja elämästä että kokonaiskuva kaikesta jää pinnalliseksi...
Veera Salmelta aikaisemmin luettu Saari oli mainio, mutta tästä en tykännyt. 2 tähteä = ihan ok.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kaikki hahmot olivat jotenkin ”liikaa”. Yksi tai kaksi hyvin eksentristä hahmoa olisi riittänyt, nyt tuntui, että hahmot olivat erikoisia erikoisuuden vuoksi. Vilman näkökulma tuntui turhalta. Nautin kuitenkin lukemisesta, kirja on helppo- ja nopealukuinen. Lopun Johanneksen kirjeet väänsivät kaiken rautalangasta ja latistivat päätöksen. Jos 200 sivua kaikki on epämääräistä ja mystistä ja paljon jätetään arvailujen varaan, tuntuu kauhealta hätäilyltä paljastaa ihan kaikki viimeisessä 30 sivussa. Ilman niitä olisin ehkä antanut 3 tähteä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Perhoset veljeni ympärillä on Salmen ensimmäinen aikuisille suunnattu teos. En tosin huomannut suurta eroa nuorille suunnatun Kaunis ilma kuolla -kirjan ja tämän välillä. Mutta se ei ole välttämättä huono asia!
Kirja oli pitkään mielestäni ihan keskinkertainen. Välillä sekoitin sisarusten nimet keskenään, ja juoni ei oikein edennyt. Pidin Johanneksen kohtaloa ennalta-arvattavana, "ennen" ja "jälkeen" merkinnät lukujen yläpuolella toivat mieleen John Greenin Kaikki viimeiset sanat.
Henkilöissä hienoa oli mielestäni Vilma, muistisairas mummo. Harvemmin kirjoissa ehkä kuvataan muistisairaan elämää sairaan omasta näkökulmasta. Todellisuudesta putoaminen ja toistuvat fraasit tuntuivat surullisilta, mutta myös todellisilta.
Lopun Kirjeitä-osio tulikin sitten aivan puskista. Pelkästään se osa tuo kirjalle mielestäni yhden tähden lisää! Osio sai pohtimaan sitä, kuinka väärin hiljaisemmat ihmiset usein ymmärretään. Jaska, Markku ja muut kirjan salaisuudet keriytyivät auki Johanneksen päästyä viimein ääneen.
Salmi on taitava kirjoittaja, sitä ei voi kiistää!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Herkullisen omituinen perhekuvaus. Perheen nuorin lapsi on huippulahjakas viulisti, joka ei puhu mitään. Hän osallistuu viulukilpailuun Islannissa, mutta katoaa kilpailun jälkeen jättäen muun perheen hämmennyksen tilaan. Siinäpä sitten ihmettelevät – kuka koiraa, kuka perhosia, kuka menetettyjä muistojaan, kuka taidetta ja niin edelleen.
Omituisia käänteitä, kummallisia ihmisiä, viittauksia Panama-kirjaan – oikein ilahduttava lukukokemus kaikkiaan.
Veera Salmen Perhoset veljeni ympärillä on herkkä ja mieleenpainuva kuvaus perheestä. Joonaksen, Joonian ja Johanneksen isä on kuollut, mummi dementoitunut ja äidillä ei ole kaikki ihan kotona. Mykkä Johannes on poikkeuksellisen lahjakas viulisti. Kun Johannes katoaa Reykjavikissa, koko perheen tarina kerrotaan tavallaan uudelleen. On musiikin kieli, elokuvan kieli, tieteen kieli ja katoavat, epävarmat muistot.
Hieno, erikoinen kirja! JOhannes katoaa. Heti viulukilpailun jälkeen, jossa hän tuli toiseksi. Sisarukset Joonas ja Joonia koettavat selvittää miten hän vain katosi. Johannes ei puhu, ei ole ikinä puhunutkaan. Katoamisen jälkeiset kuukaudet vierivät ja sisarukset koittavat elää omia elämiään, mutta kaikki on muuttunut. Tässä kirjassa oli hienoja henkilöhahmoja ja tapahtumat onnistuivat yllättämään. Myöskin kirjan loppuratkaisu saa pisteet, oli hieno!
Haa, taas ihan omanlaisensa kirja tämä. Veeramaista menoa. Salmen kirjoissa saa olla läsnä elämän rikkinäisyys ja epätäydellisyys, mutta homma ei silti mene vaan synkistelyksi. Loppuvaiheessa oli ehkä vähän turhankin paljon käänteitä, mutta toisaalta Puluboin seikkailut on valmistaneet kohtaamaan paaljon paljon maanisempaakin pyöritystä.
Nerokas, sekopäinen koukuttava tarina. Uppoat samantien epätavanomaisen perheen elämään ja hetken kuluttua et vain voi lopettaa ennen kuin kirja on luettu.
Kirja oli jokseenkin lapsellinen niin kertojaääniltään kuin suhtautumiseltaan sekä siinä oli aivan liikaa asioita laitettuna samaan kirjaan. Huono idea ollut myös sijoittaa kirja kirjoittamishetkestä muutama vuosi eteenpäin, koska sattuneesta syystä vuosi 2021 ei olekaan mitenkään tavallinen vuosi, jossa matkaillaan sinne tänne. Loppuratkaisu ei ole reaalimaailmassa mahdollinen.