Merete Mazzarellan uudessa kirjassa matkustetaan, mutta se ei ole matkakuvaus sanan varsinaisessa merkityksessä. Mazzarella kertoo pikemminkin tavasta elää ja kappaleista omaa elämänmatkaansa. Tärkeitä teemoja teoksessa ovat paluu ja toisto.Kerrontaan nivoutuu muistoja entisestä. Mazzarella luotaa matkojen ja muuttojen sävyttämiä lapsuusmuistojaan diplomaatin tyttärenä, kuvaa turismin kehittymistä ja pohtii matkustamisen merkitystä filosofien ja kirjailijoiden ajatuksista ammentaen. Matkailun yhteydet itse elämään kiteytyvät aforistisiksi mietelmiksi.Mazzarella tarjoaa esseististä pohdiskelua matkustamisen eri puolista, mainioita tuokiokuvia matkoilta, tarkkanäköistä ihmiskuvausta ja teräviä havaintoja ajan ilmiöistä.
Siitä onkin jokunen vuosi, kun olen viimeksi lukenut Merete Mazzarellaa. Hänen kirjansa ovat minulle jonkinlaista turvakirjallisuutta. Nautin aina hänen kirjoistaan, niiden hiljaisista pohdinnoista ja älyllisestä itseironiasta, vaikka - tai ehkä juuri siksi - että en ole aina hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Varovaista matkailijaa lukiessa suoraan sanottuna hirvitti lukea ökyristeilystä, jossa vanhenevat britit elävät yhä vain jonkinlaista kolonialistifantasiaa, ja teki mieli lähteä katsomaan jakarandapuiden kukintaa Brisbaneen, vaikka Mazzarellan maalaama kuva Australiasta on paikoin hyvinkin karu. Varovaista matkailijaa voisi hyvin suositella niille, jotka pitävät Mia Kankimäen kirjoista. Näissä on jotain samaa fiilistä, mutta kertojanäkökulma vain on vanhemman naisen, mikä tuo tarinaan oman kierteensä.
Merete Mazzarellan kirjassa elämä on matka, matka on elämä. Arkiset yksityiskohdat, henkilökohtaiset kokemukset ja suuremmat elämänfilosofiset ja kirjallisuustieteellisetkin ajatukset kulkevat rinta rinnan. Tämän kirjan luettuani haluan matkustaa Australiaan - tai ehkä ekologisesti vastuullisempaa olisi lukea siitä lisää.
Kuuntelin tämän Merete Mazzarellan uusimman teoksen ja pääsin matkalle erilaisiin aikoihin ja paikkoihin: sodanaikaiseen Tanskaan, jossa Mazzarellan vanhemmat tapasivat, vaikeisiin ja pitkiin sodanjälkeisiin junamatkoihin Sveitsiin ja Pekingiin, ikäväntäyteisiin vuosiin brittiläisessä sisäoppilaitoksessa, kirjallisuustieteen konferensseihin sekä Helsinkiin ja Tammisaareen. Varsinaiset matkat, joihin Mazzarella teoksessaan keskittyy, ovat ylellinen risteilyalus Karibianmerellä ja Amazoanasilla sekä matkat Australian Brisbaneen. Kumpikin olivat minulle vieraita maailmoja, joista oli kiinnostava kuulla. Eikä Mazzarella koskaan tyydy vain kuvaamaan, missä on ja mitä tapahtuu, vaan kerronta syvenee matkailun historiaan, Etelä-Amerikan ja Australian historiaan ja nykypäivään sekä kirjoittajan omaan henkilöhistoriaan, erityisesti isäsuhteen sekä edellisen puolison ja avioliiton pohdintaan. Rakkaana matkakumppanina kulkee nykyinen aviomies. Varovainen matkailija tarkastelee kriittisesti muun muassa muita risteilijäturisteja, risteilykulttuuria sekä Australian asennetta aboriginaaleihin sekä turvapaikanhakijoihin ja matkailun sekä ilmastonmuutoksen jännitteistä suhdetta.
Ajatuksia herättävä kirja Mazzarellalta jälleen, vaikka aiheiden täyteläisyys ja monimuotoisuus teki ajoittain suoranaisen ähkyn. Tämä on toki kirjailijan aiemmistakin kirjoista tuttua - keskustelun tavoin teksti rönsyää milloin kirjallisuuteen, milloin omiin parisuhteisiin, omaan lapsuuteen, filosofiaan... Tällä kertaa myös matkailuun, josta kirjailijalla on näköjään kokemusta vaikka muillekin jakaa. Risteilymatkailusta oli kiinnostavaa lukea, koska luksusristeilijät ovat itselleni vieras maailma. Hyppäys Australiaan oli yllättävä ja tuli vähän töksähtäen. Rakenteellisesti olisin toivonut tästä selkeämpää, mutta Mazzarellan viisas pohdinta ja terävät havainnot ovat vapauttavia ja inspiroivia.
Som alltid, var jag mycket förtjust i Merete Mazzarelas nyaste bok. Hon skriver vackert om hur resandet, åldrandet och läsandet ändrar människan. Jag älskar hennes sätt att djupt analysera tillvaron och hittar alltid nya synpunkter som jag aldrig tänkt på men som är lätt att igenkänna. Boken väcker en stark lust att resa till Brisbane!
Kadehdin näitä viisaita ja (kaiken) kokeneita naisia, jotka oikeasti havainnoivat meidän muidenkin puolesta, ja osaavat pukea sen unohtumattomiksi sanoiksi.
Olen lukenut useita Mazzarellan kirjoja ja aina ne tarjoavat aivoille mielenkiintoista ajateltavaa sekä toisinaan pienet naurutkin. Tämän kirjan matkustelua ja turismia käsittelevä teema herätti kuitenkin niin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita, että sanoisin annoksen olleen hieman vaikeasti sulava, vaikka henkilökohtaisesti ei minulle syyllisyydentunteita paljon herännytkään, koska matkailen harvoin. Lentomatkailun haitoista on puhuttu paljon, mutta Mazzarella tuo nyt pöytään myös laivaristeilyt. Risteilyosuus on kirjoitettu laivamatkalla Amazonasille. Kirjoittajan tyyliin kuuluvat runsaat viittaukset kirjallisuuteen ja osuvasti poimitut sitaatit, minkäpä kirjallisuuden professori (emerita) luonnolleen voi.
Lukeminen oli viihdyttävää, mutta kun laiva sitten lähestyi Amatsonin aluetta ja siitä saatiin ensimmäisinä merkkeinä laivalle pyrähtävät koppakuoriaiset ja muut hyönteiset alkoi mieleeni hiipiä hienoinen tyytymättömyys. Olin odottanut voimakkaan aistillista ja kokonaisvaltaista Amazonasin kuvausta; hajuja, ääniä, vihreyden runsaita sävyjä, kosteutta, sateita...Jouduin havaitsemaan, että Mazzarella ei ole aistillinen ihminen. Hän tarkastelee kaikkea kohtaamaansa kirjallisuuden kautta. Teksti ei käy tylsäksi, mutta välitön aistivoimaisuus puuttuu, minkä hän sitten hieman myöhemmin toteaa itsekin kertoessaan väitöskirjatyöstään, jota hankaloitti nimenomaan hänen kyvyttömyytensä aistilliseen kuvaukseen. Tämä lienee perua lukutoukkana vietetystä lapsuudesta ja nuoruudesta.
Aistivoimaisuus vaatii kehittyäkseen ulkoilmaelämää ja fyysistä ponnistelua, urheilua ja ulkotöitä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja nähdäkseen, että ruutuviihteen parissa kasvaneet sukupolvet eivät tule tuottamaan aistivoimaista kirjallisuutta. Merkit näkyvät uudessa kirjallisuudessa jo nyt: runsaasti viittauksia elokuviin ja tv-sarjoihin, merkkituotteisiin ja kuluttamiseen. Mutta niukasti välitöntä omaa kokemusta, niukasti väkevää elämäntunnetta. Runsaasti muiden tarkkailua ja oman itsen etsiskelyä toisten katseista. Niukasti omaa ajattelua, niukasti rohkeutta. Niin, tämähän onkin kirja varovaisuudesta ja onnistuu kyllä hyvin aiheensa käsittelyssä. Itse nautin kuitenkin enemmän vankemmista ja voimakkaammista askelista kohti tuntematonta, välillä eksyen ja pusikkoon suistuenkin.
Kirja alkaa vetävästi: kirjailija kuvaa lapsuuttaan diplomaattiperheessä. Kulkutaudit, ympäri maailmaa sen ajan oloissa matkustaminen ja ennen kaikkea eri maissa asuminen, lapsi itse vaati päästä englantilaiseen sisäoppilaitokseen...
Jalat vai juuret? Kiertävä elämäntapa vaikuttaa varmasti ja tekee rohkeaksi. Hienoa että voi nähdä paljon maailmaa! Perinteisesti on ajateltu, että monelle sopii ensin juuret ja sitten siivet.
Mazzarella tuo esiin, miten etuoikeutettua onkaan omasta tahdostaan matkustaa, kun moni joutuu jättämään kotinsa. Toisaalta koronan aikaan olemme joutuneet tyytymään nojatuolimatkailuun.
Kirja oli kiinnostava, kuten Mazzarellan kirjat aina, mutta tämä teos on epätasainen: esim. risteilyosuus ei mulle niin kiinnostava kuin vaikkapa Australian vaiheet. "Kaikesta tästä minä mieluummin luen kuin altistun sille itse."
Ihanasti kuvataan Australiaan paluuta. Tunnistan tuon, kun pala sydäntä on jäänyt jonnekin, ja sinne kaipaa.
"[Maapallo joulukuusen koristeena] edustaa elävää ymmärrystä siitä, että oman elämäni rinnalla eletään kaiken aikaa toisenlaisia elämiä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia, myös minun iässäni. - Ja että maailma on yhteinen, ja meillä on kaikilla vastuu toisistamme."
I may have told this before, but I love Merete Mazzarella. I have a crush on her, on all possible levels. This was not her best book, but I enjoyed it very much. It was about traveling. Traveling on a cruise with elderly people, traveling in Australia. The history of Australia, the nature and aboriginals. And, as with all "road movies", it was about life. The traveling through life. And what an enjoyable ride it was. A lot of intertextuality, a lot of personal stuff. The latter is something that I enjoy very much. The way she writes is insightful, wise, fun, clear and very easy to understand. There is deep wisdom on every page, but still very light and liberal way to look at the world. This was the fifth book I've read by Merete Mazzarella. I will read every single she has ever written.
Tässä kirjassa oli jotain kovin lämminhenkistä ja samastuttavaa, vaikka olenkin ihan eri ikäluokkaa kuin kirjailija, eikä minulla ole kokemusta Australiasta tai luksusristeilyistä. Yllättävän myönteinen ja mielenkiintoinen lukukokemus, täytynee joskus tarttua Mazzarellan muihinkin teoksiin.
Viisas, lämmin ja mielenkiintoinen kirja Merete Mazzarellalta. Yksityinen, henkilökohtainen, globaali ja kansainvälinen kohtaavat hienosti. Kuuntelin äänikirjana, lukijana Krista Putkonen-Örn, joka oli tässä kirjassa aivan loistava. Oli nautinto kuunnella, ihmetellä ja oppia.
Maailman tuhoutumista voi katsella ökylaivan kannelta, kallista drinkkiä siemaillen, ilman minkäänlaista aikomusta muuttaa omaa käytöstään, ja samalla kirjoittaa aiheesta kirjan.
En bok om resande förkroppsligat i två typer av resor. Merete har rest som "turist" på kryssningsfartyg många gånger och funderar här över dessa resor och människorna som företar sig dem. Merete är även "resenär" i Australien dit hon är medföljande när hennes man tjänstgör vid universitetet i Brisbane. Det blir en helt annan typ av resa som utgår ifrån det andra människor (lokalbefolkning) visar och berättar.
Bokformat som tidigare varit mig obekant. Fräsch läsupplevelse, inte minst för rätt många skillnader i tankesätt mellan författaren och mig. Rynkade på ögonbrynen flera gånger, men av olika orsaker varje gång.