Milloin päätökset alettiin esitellä välttämättöminä ja ei-ideologisina?
Veronika Honkasalo haluaa tuoda politiikan takaisin politiikkaan. Kirjassaan hän kertoo, miltä politiikan tekeminen tuntuu ja mihin hänen oma politiikkansa perustuu. Sen tähtäimessä on toiveikas tulevaisuus, jossa hyvinvointivaltio on päivitetty, jossa tasa-arvo kasvaa ja jossa luottamus politiikkaan ei ole turhaa.
Toivon politiikka toimii tiekarttana nykyvasemmistolaiseen ajatteluun. Se kertoo, miten politiikka arjessa toimii, ja kannustaa vaikuttamaan. Kirja on rohkaiseva ja omakohtainen puheenvuoro paremman maailman puolesta.
Teoksen tärkeiksi teemoiksi nousee muun muassa tunteiden rooli politiikassa, hyvinvointivaltion merkitys ja aikakautemme ideologisuuden väljähtäminen. Toisaalta kirja kysyy, miksi monien yhteiskunnallista tasa-arvoa kannattavien äänet eivät näy vaaleissa. Teos tarjoaa myös mielenkiintoisia visioita tulevaisuuden nousevista teemoista.
Veronika Honkasalo (s. 1975) on nuorisotutkija, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Vasemmiston 3. varapuheenjohtaja. Hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana, jonka ydinteemoja ovat ihmisoikeudet, rasisminvastaisuus ja feminismi.
Mainio ja helppotajuinen teos siitä, millaisista lähtökohdista vasemmistolaista yhdenvertaisuutta edistävää politiikkaa tehdään. 140-sivuisen kompaktin tykityksen puolesta suosittelisin tätä kirjaa ihan kaikille, jotka miettivät, onko missään enää mitään järkeä ja pitäisikö jättää äänestämättä vai ehkä ei. Poliittinen keskustelu pyörii median myötäilemän oikeistolaisen retoriikan tasolla etenkin talousasioissa. Virkamiesten asiantuntijuutta ei kyseenalaisteta, ja tavallisille kansalaisille välitetään kuva markkinataloudesta luonnonvoimana, jolle on alistuttava. Honkasalo esittää, että vaihtoehtoja todellakin on. Toivon politiikka ei ole vähemmän sanoja ja enemmän tekoja, vaan enemmän sekä sanoja että tekoja, sillä sanoilla luodaan maailmoja. Ja nuorisotutkijana Honkasalo jos kuka tietää mistä puhuu. Lukekaa itse, en osaa tehdä kirja-arvosteluja! Honkasalo mainitsee itsekin, että poliitikkonaisten kirjoittamia kirjoja politiikasta ei ole tehty liikaa, ja tälle on ollut kysyntää. Lisää tätä kiitos!
Ei varsinaisesti itselleni uutta asiaa, mutta on aina ilo lukea ajankohtaista tekstiä jonka kanssa olen pitkälti samaa mieltä. En tiedä onko niitä kuuluisia vaalikirjoja, mutta vaalien alla poliittista keskustelua seuratessa hyvää lukemista sen tueksi.
Hyvä ja helppolukuinen poliittinen manifesti, joka on myöskin yhteenveto nykyvasemmiston ideologiasta (vaikka kirjailija vakuuttaa kirjan edustavan vain hänen maailmankuvaansa), joka on yhdistelmä identieettipolitiikkaa, antikapitalismia, universaalista hyvinvointivaltiomallia ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Marx maintaankin kerran ja vain kuvataakseen viimeisen vuosisadan vasemmistoa samoin sosialismi puuttuu. Antikapitalismi ilmenee enemmänkin kriittisyytenä kuin suorana järjestelmän hylkäämisellä.
Honkasalo onnistuu hyvin kertomaan poliittisesta elämästään ja välittämään personalisuutensa, sekä argumentoimaan maailmankuvansa puolesta. Ainoa kritiikki on, että Honkasalo kyseenalaistaa taloustieteilijöitten tietämyksen ja sen sijaan haluaisi, että "kansa" päättäisi taloudesta "oikeistolaisen tiede-eliitin" sijaan. Eli hyvin populistinen heitto, joka on melkein pelikuva oikeistopopulistien ja äärioikeiston tiedevastaisuudesta. Mutta koska tämä populistinen heitto esiintyy lähes sivumennen yhdessä sivussa, se ei vaikuta olevan kirjan poliittinen kärki.
Toinen pieni kritiikki on teoksen rakenne. Honkasalo aloittaa kirjansa identieettipolitiikalla ja vasta lopussa esittelee taloustieteellisiä näkemyksiään. Mielestäni jos valittaa kirjassaan, että Vasemmistoliittoa halveksitaan taloustietämättömien feministien puolueena, niin pitäisi aloittaa heti kirja kovalla talousretoriikalla.