Hyvä tyttö

by Ulla-Maija Paavilainen

1980-luvun nousukauden henkeä uhkuva tarina lehtitalon vahvoista naisista.Aura on noussut ankaralla työllä maakunnan tähtireportteriksi. Kun kutsu käy pääkallonpaikalle, suuren sanomalehden ajankohtaistoimitukseen, hänen ei enää tarvitse palella juttukeikoilla pakkasessa. Ensin on kuitenkin opittava kantapään kautta uuden työyhteisön ja Helsingin seurapiirien ankarat lait.

Auran esinainen Erika on edennyt miesten hallitsemassa mediakentässä keinoja kaihtamatta. Mutta ovatko hänen sisäpiiritietonsa tarpeeksi vahvaa valuuttaa, kun koko kenttä on murroksessa? Vetävä romaani kuvaa herkullisesti niin vallankäytön ja juonittelun sävyttämiä ihmissuhteita kuin lehtimaailman kultaisia vuosia.

Genres: Fiction

333 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

Reviews

[Laura Walin · Rating 1 out of 5]

En ole pitkään aikaan noin vain napannut spontaanisti jotain luettavaa kirjaston hyllystä. Nyt tein niin helleviikonlopun kunniaksi, mutta ei ehkä olisi pitänyt...Tällä kirjalla on selkeästi juuret Suomen sanomalehtiviestinnän todellisissa tapahtumissa 1970-ja 80-lukujen taitteessa, joten koko kirjan lukemisesta tulee yhtä tirkistelemistä. Onko Erika Terävä Maarit Tyrkkö? Ja Lasse Karkku Aatos Erkko? Entä kuka on ruotsinkielinen valokuvaaja, jolla ei ole vaikeuksia pettää vastasynnyttänyttä vaimoaan?

Hyvänä tarkoituksena on (ehkä) ollut avata sitä todellisuutta, missä naiset vielä 40 vuotta sitten lehtimaailmassa työskentelivät, mutta nyt kirjasta jää käteen lähinnä tuo tahmea piilojuoruilu. Hämmästyin myös, että Otava on tämän kustantanut, sillä kirjassa on ehkä huonoin koskaan lukemani prologi - en millään meinannut ymmärtää mistä on kyse. Tempoileva kerronta vähän rauhoittuu varsinaisen tarinan alkaessa, mutta melko kankeaa kerronta on läpi kirjan.

[Deca · Rating 2 out of 5]

Oi voi... Taas kirja, jonka kahlasin työläästi läpi. Ideana hyvä, 80-luvun nousukauden lehtimaailma olisi kiinnostanut kovasti. Valitettavasti toteutus ei tässä toiminut laisinkaan. En pitänyt erityisemmin yhdestäkään henkilöhahmosta ja tarina jäi ontoksi. Kirjan lopetuskin oli kummallinen, eikä tarina oikein koskaan lähtenyt lentoon.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Ehkä 3,5. Kyllä toimittajat osaavat kirjoittaa, ja ironia on Paavilaisella hallussa. Kirjasta sai myös tietoa mediamaailmasta.

[Anja · Rating 3 out of 5]

Kirjan esittely loi kuvan kiinnostavasta aiheesta, mutta aiheen käsittely muodostui merkilliseksi silpuksi. Hieman juonittelua, johtamista, alais-esimiessuhteita, seksiä, maalaisromantiikkaa ja jonkinverran itse letityön kuvausta.

Loppuhuipennusta ei näkynyt, eikä kokonaisuudessakaan teksti vienyt suuntaan eikä toiseen. Tarina jäi oudosti ilmaan roikkumaan. Silti kolme tähteä, koska kirja ei ollut surkea.

[r o o s a · Rating 1 out of 5]

Tartuin kirjaan spontaanisti vain takakannen perusteella. 80-luvun lehtimaailma aiheena kiinnosti. Kirja ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan lupauksiaan tarinan vetävyydestä tai herkullisesta kuvauksesta. (ei totisesti)

Tarina alkoi heti ensimmäisten lukujen jälkeen tuntua ontolta ja puuduttavalta. Viimeisellä sivulla päällimmäinen tunne oli hämmennys. Moni asia tuntui jäävän irralliseksi.

[Anne Holappa · Rating 2 out of 5]

Aikansa iskemäsanoitusten ja muun populaarikulttuurin kautta luodaan menneisyyden ilmapiiriä. Jostain syystä mieleeni tuli Eppu Nuotion Peiton paikka-trilogia. Ehkä tämäkin vaatii vielä loput kaksi osaa, sillä tarina jäi ihan kesken. Hölmistyneenä suljin kirjan viimeisen sivun jälkeen.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Heikoin Paavilaisen kirjoista, näistä puuttui edellisten kirjojen rehevyys ja huumori.

[meri]

Hetkeksi kasarin sanomalehtimaailma imaisi mukaansa, mutta en pysty tuntemaan mitään ketään hahmoista kohtaan, he eivät kiinnosta minua ja kaikki kiertää kehää. En jaksa lukea loppuun.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Kirjassa on vallan kiinnostavat ainekset: alkava 1980-luku, naisten asema työelämässä ja yhteiskunnassa, lehden toimitus, kaupungistuminen... Sääli, että takakansiteksti ei täysin vastannut kirjan sisältöä, lupailtu kolmas naishahmo jäi täysin turhaksi ja vähäiseksi (Lisa siis), ja lopussa vielä ei ole oikeastaan ole yhtään mitään lopetusta, vaan rakennetaan tilaa jatko-osalle. Samalla kirjalle olisi tehnyt hyvää, että edes joku mieshahmo olisi ollut järkevä ja mukava, vaikka kirja kertoikin nimenomaan naisten asemasta.