Kalevala on ollut monille nykytanhuvilla tallusteleville lapsukaisille hiukan vaikeasti avautuvaa luettavaa, eikä kuviakaan alkuperäispainoksista tahdo löytyä. Nyt VakaV. Väinämöisen, Ilmarisen Sepon, Lemminkäisen Ahdin ym. kansallissankarien hahmot ovat saaneet nykylukijalle sopivan ulkoasun. Juonen käänteet ja repliikit eivät enää kuulosta totutun hämäriltä, vaikkei seikkailujen omaleimaisuudestaja vauhdikkuudesta ole tingitty pätkääkään. Myös varhaisten runonlaulajien viljelemä, usein ironinen huumori pääsee oikeuksiinsa.
Pehmeäkantinen Kalevala sisältää kummatkin aiemmin kahtena kovakantisena versiona ilmestyneet teokset.
Kainuulaisen Marko Raassinan "Kalevala" (Arktinen Banaani, 2015) on kaikenikäisille lukijoille sopiva sarjakuva, jossa kansalliseepoksemme on muokattu ihan oivalliseksi kokoelmaksi sarjakuvastrippejä. Tehtävä ei ole ihan helpoin mahdollinen, mutta tekijä onnistuu siinä ihan kohtalaisen hyvin, ja monet lohkaisut saavat hymyilemään, vaikka eivät niin hirvittävästi naurattaisikaan. Petri Hiltunen onnistuu Väinämöisen paluussa tässä paremmin, tosin siinä tulokulma aiheeseen on toki toinen.
Sarjakuvan pallopäiset ja nenättömät hahmot tarjoavat ihan hyvän lähestymistavan Kalevalaan, ja sarjakuvaa voisi suositella ihan hyvin aiheen parissa pakertaville peruskoululaisille ja heidän opettajilleen siinä missä Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa tai Kristian Huitulan tekemää sarjakuvaversiota.
Raassina käy seuraavaksi Kullervon tarinan kimppuun, eli jatkoa on luvassa.
Aivan loistava versio Kalevalasta, uppoaa varmaan niihinkin nuoriin joita ei lukeminen kauheasti kiinnosta - ja miksei aikuisiinkin. Sukunimikaima ja ilmeisesti kaukainen sukulainen on tämän kirjoittanut ja hyvin onkin, lisäksi kuvitus on mainio ja kieli hieno yhdistelmä puhekieltä ja vanhaa kalevalaa. Suosittelen lämpimästi!
Paras tapa lukea ikiaikaisia kansantaruja. Vielä kun saman moisen Tolkieninkin höpötyksistä löytäisin. Tää oli erittäin viihdyttävä ja samalla sai pintapuolisen idean alkuperäisestä tarinasta (en ole koskaan tiennyt miten se meni, kuullut vaan pieniä pätkiä sieltä täältä). Suosittelen kaikille kaltaisilleni joiden kärsivällisyys ei kestä alkuperäisen lukemista!
Kirja pyrkii kertomaan Kalevalasta tutut episodit rennolla otteella, hieman kiteytettyinä versioina ja huumorilla höystettynä. Onnistuu jossain määrin, mutta en pitänyt tätä huippuhyvänä, eikä tämä oikeastaan kovin hauskaksi yltynyt. Pisteet silti siitä, että Kalevalaa on versioitu tässä tavalla, joka saattaa sen jälleen uusille yleisöille, ei niin kuivakkana versiona kuin yleensä.
Mieleeni jäi muutama asia, mm. se, että Väinämöinen viihtyi äitinsä kohdussa 3 vuotta, kunnes syntyi. Siis en muista paljoa Kalevalastakaan yksityiskohtia, joten tässä oli hyvää kertausta. Sammon taontaa Seppo Ilmarisen toimesta, ja taistelua Sammosta lopussa (kun sitä lähdettiin porukalla hakemaan takaisin). Käytiin Manalassa, ja kohdattiin hurja hirviö, jättimäinen tietäjä, Antero Vipunen, metsässä. Ahti Lemminkäinen oli flegmaattinen ja epäluotettava, mutta innokas taisteluun lähtijä. Lopulta Väinämöinen häipyi kuin Kristus konsanaan maan päältä, veneellä taivaaseen soutaen, palatakseen kenties vielä joskus, kun Sampoa uudestaan tarvittaisiin. Kirjassa esiintyi myös Iki-Turso, tuo hurja otus, kun oltiin Sampoa takaisin ryöstämässä.
Varsin lysti tapa kerrata kalevala, vaikka ysiluokan äidinkielenhistorian kokeeseen. Hauskat pelkistetyn palleroiset henkilöhahmot viljelevät huumoria pikakelauksella, välillä aiheesta ja välillä vähän ohi. Mehiläinen puuttui, totesi huvitettu teini.
Aluksi tämä tuntui aika kornilta teokselta, mutta pian se paransi otettaan. Kokonaisuudessaan kevyt versio Kalevalasta. Sopii kaikenikäisille ja on hyvä pikakatsaus Kalevalan tarinoihin.
Sijoitin Helmet-lukuhaaste 2019:n kohtaan: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Hauska sarjakuvamukaelma Kalevalasta. "Ilmatar, ilman haltija, kaunis neitsyt, eli yksinään ilmassa, asui autiudessa. Ilmatar: - Hitto kun täällä on tylsää."
Raassina saisi olla tuotteliaampikin. Kolme tähteä olisi ollut rehellisempi arvio, mutta menköön nyt henkisenä kannustuksena kolme ja puoli ylöspäin pyöristettynä. Vähän toisenlaista näkökulmaa Kalevalaan, mutta toinenkin askel olisi ollut vara ottaa kauemmas traditiosta.
Rento piirtojälki, onnistunut rytmitys, kevyt ja tyylikäs huumori ja uusi ote Kalevalaan upposivat meikään ihan älyttömän hyvin. Ehdottomasti lempparilistalla!