What do you think?
Rate this book
Luonto ihmisen aikakaudella
Ilmastonmuutos on tosiasia. Ihmiskunta on kuitenkin tehnyt jo paljon haittojen vähentämiseksi.
Korkeasaaren entinen johtaja Seppo Turunen pohtii kirjassaan, millainen tulevaisuus ihmiskunnalla ja luonnolla on, ja tulee siihen lopputulokseen, että tulevaisuutemme on ainakin kohtuullinen.
Ihminen itse voi paremmin kuin koskaan aiemmin. Väestön määrä lähestyy tasapainoa, ja olemme matkalla uusiutuvan energian maailmaan. Metsien pinta-ala on jälleen alkanut kasvaa, maatalouden ympäristöhaittoja on vähennetty, ja luonto on palaamassa asutuksen keskelle. Kaupungistuminen on muuttuvan planeetan keskeinen myönteinen muutos ihmisten ja luonnon kannalta. Sen ansiosta jäljellä olevalla luonnolla on elintilaa. Luonto ihmisen aikakaudella sisältää viisaita pohdintoja luonnon ja ihmisen vivahteikkaasta suhteesta.
Korkeasaaren entinen johtaja Seppo Turunen pohtii kirjassaan, millainen tulevaisuus ihmiskunnalla ja luonnolla on, ja tulee siihen lopputulokseen, että tulevaisuutemme on ainakin kohtuullinen.
Ihminen itse voi paremmin kuin koskaan aiemmin. Väestön määrä lähestyy tasapainoa, ja olemme matkalla uusiutuvan energian maailmaan. Metsien pinta-ala on jälleen alkanut kasvaa, maatalouden ympäristöhaittoja on vähennetty, ja luonto on palaamassa asutuksen keskelle. Kaupungistuminen on muuttuvan planeetan keskeinen myönteinen muutos ihmisten ja luonnon kannalta. Sen ansiosta jäljellä olevalla luonnolla on elintilaa. Luonto ihmisen aikakaudella sisältää viisaita pohdintoja luonnon ja ihmisen vivahteikkaasta suhteesta.
- GenresNatureNonfiction
316 pages, Paperback
Published January 1, 2019
44 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
January 24, 2021
Mielenkiintoisia lauseita:
Vuoden 1918 influenssaepidemian uhreiksi on arvioitu 50-100 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa maailman köyhimpiä ihmisiä. Nyt ihmisiä on paljon enemmän, suurkaupunkeja on enemmän, pakolaisuutta ja pakolaisleirejä on paljon ja vuosittain tehdään lähes neljä miljardia lentomatkaa. Tappavaksi kehittynyt virus löytää itsensä vuorokauden sisällä vilkkailta lentokentiltä ympäri maapallon. Vaikka vaikutukset jäisivät nykyisen terveemmän väestön ansiosta muutamiin miljooniin tai kymmeniin miljooniin uhreihin, paniikki ja muut seuraukset normaaliin elämään ja talouteen olisivat huomattavia.
Asiantuntijoiden mukaan on mahdollista, että seuraava pandemia tulee yllättäen, eikä rokotteita uusiin patogeeneihin ole valmiina ajoissa. Nopean muuntelun vuoksi rokotteisiin turvautuminen uusia viruksia vastaan on siten hyvin epävarmaa. Rokotteiden kehittäminen on myös niin kallista ja aikaa vievää, että farmaseuttisen teollisuuden kiinnostus niihin ja niiden varastointiin on vähäistä. Näin siitä huolimatta, että pandemian sivuvaikutuksiin kuuluisi maailmanlaajuinen kaupankäynnin, matkailun ja terveydenhoidon lamautuminen. Onkin päädytty siihen, että paras keino tulevan pandemian estämiseen ei olekaan rokote, vaan taudin esiintymisen mahdollisimman varhainen toteaminen ja nopea paikallinen toiminta leviämisen estämiseksi. Tästä syystä asiantuntijoiden on oltava koko ajan paikan päällä. Tämänkin vuoksi kehitysavun, tutkimuksen ja koulutuksen merkitys Afrikassa ja muissa virushautomoissa on erittäin suuri.
Amerikkalaisen ekologin Mark Davisin mukaan monien ekologien keskuudessa on tarve kertoa muualta tulleista kasveista ja eläimistä negatiivisia asioita. Niiden sanotaan ajavan pois alkuperäisiä: ne kuuluvat peruuttamattomasti "muihin", toisin kuin alkuperäiset. Ekologien mukaan mitään tieteellistä perustetta muiden ja alkuperäisten erottelulle ei luonnossa ole olemassa. Meidän ja muiden erottelu ja jälkimmäisten vähäisempi arvostus on yksi ihmisen tavoista suhtautua vieraaseen, kuten pakolaisiin ja maahanmuuttajiin.
Amerikkalaisen D.S. Wilcoven ja kumppanien 1998 tekemän, paljolti Havaijin saaria painottaneen julkaisun pohjalta on jäänyt eloon lausuma, että ihmisen mukana saapuneet lajit olisivat ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten jälkeen toiseksi suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tämä lause kummittelee suomalaisessakin luontovalistuksessa. No, ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, kuten ilmaston lämpeneminen, maan raivaus asutukseen, maatalouteen, teiksi ja muihin tarpeiisin, metsien hävitys, kaivostoiminta, avolouhokset, vesien rehevöityminen, jokien patoaminen, saastuminen, torjunta-aineet, merien liikakalastus, valtamerten saarien valloitus ja niiden suurten lajien tappaminen, harvinaisten lajien metsätys ruoaksi ja kiinalaisiin perinnehoitoihin, salametsästys, laiton ja laillinen lemmikkikauppa ja muu ihmiset toiminta muodostavat noin täydet sata prosenttia uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Jos sitten haluaa mainita vieraslajit, jokin osa viimeisestä prosentista selittyy tällaisista lajeista Havaijin saarten ja vastaavien kaltaisilla paikoilla. Vieraslajeihin kohdistettu huomio voi kuitenkin olla yksi tekijä siinä, että ihmisen aiheuttamat haitat luonnon monimuotoisuudelle, tuo noin sata prosenttia, jäävät joskus vähemmälle huomiolle. On ehkä helpompi jatkaa kulutusta entiseen tapaan, kun on ensin torjunut lupiinia.
Britanniassa tai manner-Yhdysvalloissa vieraskasvien ei usean sadan vuoden kokemuksella tiedetä aiheuttaneen yhdenkään alkuperäiskasvin katoamista.
Pölyttäjien ravinnoksi ei Suomessakaan riitä yksilajinen rypsi- tai rapsipelto tai muu monokulttuuri, vaan ne tarvitsevat erilaisten kasvien vettä ja siitepölyä riittävän monipuoliseen ravintoon. Siksi kukkivat pientareet, niityt, tienvarret ja muut joutomaat villikasveineen ovat tärkeitä. Myös nimi joutomaa tulisi nostaa ansaitsemaansa arvoon. Sitä on joskus pidetty merkityksettömänä, mutta luonnon kannalta tilanne voi olla päinvastainen. Tienvarret ja muut valoisat ja lämpimät joutomaat sopivat usein rikkaan luonnon symboliksi. Niitä pitäisi tarkoituksella suosia, eli jättää hoitamatta, välillä häiritäkin, eikä ehkä kylvää edes nurmikoksi. Esimerkiksi väheksytyt lupiini ja jättipalsami kuuluvat parhaimpiin kimalais- ja mehiläiskasveihimme.
Pölyttävien hyönteisten vähentymisen syistä aletaan päästä perille. Maatalouden käyttämät torjunta-aineet ovat yksi ravinnon ja kuitujen tuotannon haitallisista sivuvaikutuksista. Tupakan nikotiiniä rakenteellisesti muistuttavat neonikotinoidit ovat maapallon käytetyimpiä hyönteisten torjunta-aineita. Nyttemmin on huomattu, että neonikotinoidit saattavat olla omaa luokkaansa haitallisina ja helposti leviävinä ympäristömyrkkyinä. Toinen hyönteispopulaatioita vähentänyt tekijä varsinkin kaupunkiympäristöissä voivat olla liikenteestä ja muusta palamisesta syntyvät ilmansaasteet, kuten otsoni ja typen oksidit. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan niiden on todettu hajottavan kasvien haihtuvia yhdisteitä, joiden avulla hyönteiset suunnistavat. Houkutushajut leviävät tuulen mukana kilometrien päähän ja auttavat pölyttäjiä löytämään kasveja. Saastuneessa ilmassa hajuaineet tuhoutuvat nopeasti, mikä vaikeuttaa pölyttäjien suunnistusta.
Vuonna 2008 ohitettiin virstanpylväs, jolloin yli puolet ihmiskunnasta kuului kaupunkilaisiin. Tämä osa meistä elää alueella, joka on vain kolme prosenttia maapallon maapinta-alasta. Tuo määrä ihmisiä on asumuksineen ja autoineen pois muun luonnon tieltä, jolle vapautuu nyt - ainakin teoriassa - enemmän tilaa. Megakaupungeissa kaupunkielämän haitat kärjistyvät, vaikak ideat, taiteet ja innovatiivinen elämä kukoistaisivatkin, mutta kohtuullisemman kokoinen kaupunki tarjoaa monia muitakin etuja, kuten hyvät palvelut ja niin haluttaessa monipuolisen luonnon. Kaupungistuminen on tehokkaan ja ekologisesti hyvin hoidetun maatalouden ohella periaatteessa hyvä uutinen muun luonnon kannalta. Se on askel suuntaan, jonka ansiosta suuri osa nykyistä biodiversiteettiä kyetään säilyttämään, vaikka väkiluku vielä jonkin verran kasvaa.
Koneellinen jäähdyttäminen on kallista, sen sähkö tuotetaan usein fossiilisilla polttoaineilla ja käytetyt jäähdyttävät aineet, kuten hyrofluorohiilivedyt, joita karkaa ilmaan, ovat yli tuhat kertaa hiilidioksidia pahempia ilmaston lämmittäjiä. Koneellinen jäähdyttäminen pitää yllä hankalaa kierrettä. Jäähdytys lämmittää suoraan ilmastoa, mikä taas lisää jäähdyttämisen tarvetta entisestään.
Sähköautot ja autojen yhteiskäyttö yleistyvät. Jos niin halutaan, lähitulevaisuuden itseohjautuvat robottitaksit ovat yksi mahdollisuus vähentää yksityisautojen käyttöä. Nyt yksityisautot ovat katujen varsilla ja parkkipaikoilla suuren osan vuorokaudesta, kun tilattavat robottitaksit voisivat olla liikkeellä kaiken aikaa. Kun autoja on vähemmän, parkkipaikkoja tarvitaan vähemmän, asumisen hinta voi alentua ja tilaa ihmisille ja istutuksille on enemmän.
Väestön keskittyminen kaupunkeihin edistää innovatiivisuutta, taitavaa työvoimaa on helpommin saatavilla ja koulutus on helpompi järjestää. YK:n vuoden 2014 raportin mukaan ainoa realistinen köyhyyden poistamisen keino on saada väestöä muuttamaan kaupunkeihin. Ehtona suotuisalle kehitykselle on, että hallitukset suostuvat parantamaan kaupunkeihin muodostuvien slummikortteleiden oloja. Kaupungeissa naiset kouluttautuvat helpommin kuin maaseudulla, syntyvyys on kaupungeissa vähäisempi, koska siellä on paremmin tarjolla neuvontaa ja ehkäisyä. Sosiaaliset parannukset tapahtuvat tyypillisesti juuri kaupungeissa.
Mitä oikeastaan pitäisi suosia: villaa, puuvillaa, muita selluloosapohjaisia kuituja, nahkaa, vaiko synteettisiä, muovipolymeereihin perustuvia materiaaleja? Tekstiiliteollisuus on ekologisilta vaikutuksiltaan ympäristöä paljon kuormittavaa teollisuutta ja yksi suurimpia hiilidioksidin tuottajia ja veden kuluttajia. Lampaanvilla on uusiutuva ja pitkäkäyttöinen luonnonmateriaali. Lammastalous tuottaa kuidun lisäksi lantaa, joka haluttaessa sopii hyödynnettäväksi korvaamaan keinolannoitteita maataloudessa. Tuottaa lammas tosin myös ilmastoa lämmittävää metaania. Villa on helposti kierrätettävää ja hajoaa luonnossa. Puuvillakin on luonnonkuitu, mutta sen viljely vaatii usein keinokastelua, mikä johtaa vähitellen maaperän suolaantumiseen. Lisäksi ehkä neljännes maapallon pestisideistä kuluu puuvillan hyönteistuholaisten torjuntaan. Vaatteista valtaosa tehdään nykyisin synteettisistä öljypohjaisista kuiduista. ELäinten pitoa vastustavvat voivat pelkästään eettisistä syistä suosia tällaisia kuituja. Niiden tuotannossa peltomaan tarve on pieni, mutta tuotannolla on kuiduista suurin hiilijalanjälki. Ne ovat suurimpia mikromuovin lähteitä, ja käytössä ja pesussa niistä irtoava mikromuovi päätyy vesistöihin, meriin, vesieläimiin ja lopulta ihmisiin. Pitkäkäyttöisyyden ja kierrätettävyyden perusteella kuituvertailun voittajaksi selviytyisivät villa ja orgaanisilla menetelmillä tuotettu puuvilla ja muut selluloosapohjaiset kuidut. Nahka on luonnonmateriaalinan ja erittäin pitkäkäyttöisenä kelvollinen vaate, jos eettisiä syitä sen karttamiseen ei ole. Ystävällisintä ympäristön kannalta kuitenkin on, että vaatteita käytetään mahdollisimman kauan, kierrätetään uusille käyttäjille, lainataankin, pestään kohtuullisen harvoin, paikataan, työllistetään räätäleitä ja annetaan materiaali lopulta kierrätykseen.
Leijonien lukumäärää Afrikassa ei ole selvitetty huolella, ja monelle on tullut yllätyksenä, että määrä voi koko mantereella olla alle 20 000. Uhanalaisten lajien suojelussa suurimpia esteitä yleensäkin on perustietojen puute lajien tilanteesta. Pitää varmaankin paikkansa, kun sanotaan, että maapallolta katoaa sukupuuttoon nykyisinlajeja, joiden lukumäärästä tai olemassaolosta emme tiedä mitään.
Muovin valmistuksella on suuri hiilijalanjälki, mutta voi silti muistaa, että puuvillaista kauppakassia on käytettävä 130 kertaa, ennen kuin sen hiilijalanjälki alittaa kertakäyttöisen muovipussin jäljen. Selvityksen mukaan paperipussilla, jota ei uusiokäytetä, on neljä kertaa suurempi hiilijalanjälki kuin muovipussilla. Muovi ei siten ole suurin - vaikkakin hyvin näkyvä ja merissä erittäin haitallinen - ympäristösyyllinen, mutta sen käyttöä kannattaa ehdottomasti vähentää ja kierrätystä edistää. Maailman meriin päätyvää muovia on ennustettu olevan vuosisadan puoliväliin mennessä enemmän kuin siellä on kaloja. Marketin hedelmähyllyjen vierellä tulee mieleen, että vihreitä biohajoavia muovipusseja ei voi kierrättää, ja niiden hajoaminenkin on luonnossa hidasta.
Vuoristojen jäätiköt, pohjavesi ja pienellä osuudella järvien vesi ylläpitävät asutuksia, kaupunkeja ja teollisuutta. Ilmaston lämmetessä lumen kertyminen vuoristoihin talvisin vähenee ja jään sulaminen kiihtyy, joten monien suurten jokien virtaus on vähentynyt. Kaiken kaikkiaan helposti käytettävän makean veden osuus kaikesta vedestä on hämmästyttävän pieni. Ei ihme, että ihmiskunta on viimeisten vuosikymmenien ajan ollut vesikriisin partaalla.
Tehokkaasta koneellisesta maanviljelystä seuraa paljon ongelmia: maaperän tiivistyminen, ilmastosta riippuen keinokastelu ja suolaantuminen, liialliset keinolannoitteet, torjunta-aineiden kertyminen ja niiden vaikutukset maaperäeliöihin. Mikäli tilanne jatkuu nykyisellään, pahimmassa tapauksessa kaiken viljelykelpoisen maan pelätään muuttuvan käyttökelvottomaksi 60 vuoden kuluessa. Ilmastonmuutoksen ennustukset tietäen maaperän tuhoutumista pidetään ehkä kriittisimpänä ympäristöuhkana ihmisen tulevaisuudelle. Maapallolla on maatalousmaata noin viisi miljardia hehtaaria, eikä tuottavaa pinta-alaa enää juuri saada lisää. Tästä noin puolitoista miljardia hehtaaria on viljelykelpoista ja viljeltyä. Kuitenkin noin 40 prosenttia viljelymaasta on jo pahoin turmeltunut.
Ihmisten ja tuotanto- ja lemmikkieläinten lukumäärät ovat niin suuria, että ravinnon teollinen kasvattaminen niille vaikuttaa koko planeetan luontoon. Ravinnontuotanto, vaikka onkin välttämätöntä ja osalle väestöä elinkeino, aiheuttaa yli neljänneksen maailmanlaajuisesta ekologisesta jalanjäljestä. Ihmiset myös syövät paljon - ainakin kolmannes maailman ihmisistä on ylipainoisia. Varallisuuden myötä tuotantoeläinten osuus ravinnossa kasvaa, ja viljeltyjen rehujen tuotannosta pääosa kuluu tuotantoeläinten kasvattamiseen. Eläinten kasvattaminen ruoaksi on siinä mielessä epätaloudellista, että keskimäärin vain kymmenesosa syödystä kasvimassasta siirtyy tuotantoeläinten massaksi.
Koko planeetan maatalousmaasta - tuo noin 40 prosenttia maapallon maapinta-alasta - jopa 80 prosenttia menee karjan ruokintaan. Monesti on toistettu, että luonto ja ihmiskunta voisivat paremmin, jos vähentäisimme lihansyöntiä. Ennusteiden mukaan maapallon lihankulutus kaksinkertaistuu vuotaan 2050 mennessä. Siitä on tullut pääasiallinen uhka jäljellä oleville trooppisille sademetsille, savanneille ja niiden kasveille ja eläimille. Ekologisilla ja muilla tiedoilla lihan kulutukseen voi olla vaikea vaikuttaa. Jos kulutusta haluttaisin vähentää, hintapolitiikka on sopiva keino. Ajatuksia herättää sekin, että antibioottien käyttö tuotantoeläinten painon kasvattamiseen aj sen aiheuttama resistenttien bakteerien yleistyminen on nykyisin tärkein syy resistenssin yleistymiseen tavallisissa tautibakteereissa. Eläinlääkintään käytettävien antibioottien verotuksen kiristäminen on yksi keino niiden käytön vähentämisessä.
Lapsen varhainen altistuminen mikrobeille muovaa immuunireaktioiden laatua koko eliniäksi. Varhainen päivittäinen kosketus moniin bakteereihin esim. maaperässä kypsyttää immuunijärjestelmän toimimaan oikealla tavalla. Altistuminen mahdollisimman laajalle kirjolle on hyödyllisintä aivan nuorilla, alle kolmen vuoden ikäisillä lapsilla, jolloin tärkeitä voivat olla juuri luonnonvesissä ja maaseudulla eläinten ympäristössä elävät mikrobit.
Suolistobakteerien merkityksestä kertoo, että joidenkin psyykenlääkkeiden vaikutus aivoissa saattaisi osittain perustua siihen, että lääke vaikuttaa suolistobakteerien toimintaan.
Ruoka-ajat ovat tärkeitä periferaalisten kellojen ja samalla monien elintoimintojen rytmin ajastajia. Eläinkokeissa on huomattu, että jos hiirien ruokailuaika siirrettiin päivään, jolloin ne normaalisti nukkuisivat, elimistön periferiaalisten kellojen rytmi muuttui 12 tunnilla, vaikka aivojen pääkellon rytmi säilyi ennallaan.
Kroonista väsymystä aiheuttaa myös lihavuus. Mitä enemmän elimistössä on rasvaa, sitä enemmän siellä on leptiiniä (kylläisyyshormooni) ja sitä väsyneempi on olo.
Shamaanien taidot saattoivat liittyä osittain geneettisesti määräytyviin, keskimääräisistä poikkeaviin mielen ominaisuuksiin. Heillä oli ominaisuuksia, kuten sisäisten äänten kuuleminen, jotka voivat liittyä maanisdepressiivisyyteen, skitsofreniaan ja muihin mielen ominaisuuksiin.
Monikielisyyden pitäisi olla lapsen kasvatuksen ensi vuosien tärkeä tavoite. Uusien kielten oppiminen 6-7 v. ikään mennessä tapahtuu muuhun kasvuun kuuluvana ilmaisena lisänä.
Vuoden 1918 influenssaepidemian uhreiksi on arvioitu 50-100 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa maailman köyhimpiä ihmisiä. Nyt ihmisiä on paljon enemmän, suurkaupunkeja on enemmän, pakolaisuutta ja pakolaisleirejä on paljon ja vuosittain tehdään lähes neljä miljardia lentomatkaa. Tappavaksi kehittynyt virus löytää itsensä vuorokauden sisällä vilkkailta lentokentiltä ympäri maapallon. Vaikka vaikutukset jäisivät nykyisen terveemmän väestön ansiosta muutamiin miljooniin tai kymmeniin miljooniin uhreihin, paniikki ja muut seuraukset normaaliin elämään ja talouteen olisivat huomattavia.
Asiantuntijoiden mukaan on mahdollista, että seuraava pandemia tulee yllättäen, eikä rokotteita uusiin patogeeneihin ole valmiina ajoissa. Nopean muuntelun vuoksi rokotteisiin turvautuminen uusia viruksia vastaan on siten hyvin epävarmaa. Rokotteiden kehittäminen on myös niin kallista ja aikaa vievää, että farmaseuttisen teollisuuden kiinnostus niihin ja niiden varastointiin on vähäistä. Näin siitä huolimatta, että pandemian sivuvaikutuksiin kuuluisi maailmanlaajuinen kaupankäynnin, matkailun ja terveydenhoidon lamautuminen. Onkin päädytty siihen, että paras keino tulevan pandemian estämiseen ei olekaan rokote, vaan taudin esiintymisen mahdollisimman varhainen toteaminen ja nopea paikallinen toiminta leviämisen estämiseksi. Tästä syystä asiantuntijoiden on oltava koko ajan paikan päällä. Tämänkin vuoksi kehitysavun, tutkimuksen ja koulutuksen merkitys Afrikassa ja muissa virushautomoissa on erittäin suuri.
Amerikkalaisen ekologin Mark Davisin mukaan monien ekologien keskuudessa on tarve kertoa muualta tulleista kasveista ja eläimistä negatiivisia asioita. Niiden sanotaan ajavan pois alkuperäisiä: ne kuuluvat peruuttamattomasti "muihin", toisin kuin alkuperäiset. Ekologien mukaan mitään tieteellistä perustetta muiden ja alkuperäisten erottelulle ei luonnossa ole olemassa. Meidän ja muiden erottelu ja jälkimmäisten vähäisempi arvostus on yksi ihmisen tavoista suhtautua vieraaseen, kuten pakolaisiin ja maahanmuuttajiin.
Amerikkalaisen D.S. Wilcoven ja kumppanien 1998 tekemän, paljolti Havaijin saaria painottaneen julkaisun pohjalta on jäänyt eloon lausuma, että ihmisen mukana saapuneet lajit olisivat ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten jälkeen toiseksi suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tämä lause kummittelee suomalaisessakin luontovalistuksessa. No, ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, kuten ilmaston lämpeneminen, maan raivaus asutukseen, maatalouteen, teiksi ja muihin tarpeiisin, metsien hävitys, kaivostoiminta, avolouhokset, vesien rehevöityminen, jokien patoaminen, saastuminen, torjunta-aineet, merien liikakalastus, valtamerten saarien valloitus ja niiden suurten lajien tappaminen, harvinaisten lajien metsätys ruoaksi ja kiinalaisiin perinnehoitoihin, salametsästys, laiton ja laillinen lemmikkikauppa ja muu ihmiset toiminta muodostavat noin täydet sata prosenttia uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Jos sitten haluaa mainita vieraslajit, jokin osa viimeisestä prosentista selittyy tällaisista lajeista Havaijin saarten ja vastaavien kaltaisilla paikoilla. Vieraslajeihin kohdistettu huomio voi kuitenkin olla yksi tekijä siinä, että ihmisen aiheuttamat haitat luonnon monimuotoisuudelle, tuo noin sata prosenttia, jäävät joskus vähemmälle huomiolle. On ehkä helpompi jatkaa kulutusta entiseen tapaan, kun on ensin torjunut lupiinia.
Britanniassa tai manner-Yhdysvalloissa vieraskasvien ei usean sadan vuoden kokemuksella tiedetä aiheuttaneen yhdenkään alkuperäiskasvin katoamista.
Pölyttäjien ravinnoksi ei Suomessakaan riitä yksilajinen rypsi- tai rapsipelto tai muu monokulttuuri, vaan ne tarvitsevat erilaisten kasvien vettä ja siitepölyä riittävän monipuoliseen ravintoon. Siksi kukkivat pientareet, niityt, tienvarret ja muut joutomaat villikasveineen ovat tärkeitä. Myös nimi joutomaa tulisi nostaa ansaitsemaansa arvoon. Sitä on joskus pidetty merkityksettömänä, mutta luonnon kannalta tilanne voi olla päinvastainen. Tienvarret ja muut valoisat ja lämpimät joutomaat sopivat usein rikkaan luonnon symboliksi. Niitä pitäisi tarkoituksella suosia, eli jättää hoitamatta, välillä häiritäkin, eikä ehkä kylvää edes nurmikoksi. Esimerkiksi väheksytyt lupiini ja jättipalsami kuuluvat parhaimpiin kimalais- ja mehiläiskasveihimme.
Pölyttävien hyönteisten vähentymisen syistä aletaan päästä perille. Maatalouden käyttämät torjunta-aineet ovat yksi ravinnon ja kuitujen tuotannon haitallisista sivuvaikutuksista. Tupakan nikotiiniä rakenteellisesti muistuttavat neonikotinoidit ovat maapallon käytetyimpiä hyönteisten torjunta-aineita. Nyttemmin on huomattu, että neonikotinoidit saattavat olla omaa luokkaansa haitallisina ja helposti leviävinä ympäristömyrkkyinä. Toinen hyönteispopulaatioita vähentänyt tekijä varsinkin kaupunkiympäristöissä voivat olla liikenteestä ja muusta palamisesta syntyvät ilmansaasteet, kuten otsoni ja typen oksidit. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan niiden on todettu hajottavan kasvien haihtuvia yhdisteitä, joiden avulla hyönteiset suunnistavat. Houkutushajut leviävät tuulen mukana kilometrien päähän ja auttavat pölyttäjiä löytämään kasveja. Saastuneessa ilmassa hajuaineet tuhoutuvat nopeasti, mikä vaikeuttaa pölyttäjien suunnistusta.
Vuonna 2008 ohitettiin virstanpylväs, jolloin yli puolet ihmiskunnasta kuului kaupunkilaisiin. Tämä osa meistä elää alueella, joka on vain kolme prosenttia maapallon maapinta-alasta. Tuo määrä ihmisiä on asumuksineen ja autoineen pois muun luonnon tieltä, jolle vapautuu nyt - ainakin teoriassa - enemmän tilaa. Megakaupungeissa kaupunkielämän haitat kärjistyvät, vaikak ideat, taiteet ja innovatiivinen elämä kukoistaisivatkin, mutta kohtuullisemman kokoinen kaupunki tarjoaa monia muitakin etuja, kuten hyvät palvelut ja niin haluttaessa monipuolisen luonnon. Kaupungistuminen on tehokkaan ja ekologisesti hyvin hoidetun maatalouden ohella periaatteessa hyvä uutinen muun luonnon kannalta. Se on askel suuntaan, jonka ansiosta suuri osa nykyistä biodiversiteettiä kyetään säilyttämään, vaikka väkiluku vielä jonkin verran kasvaa.
Koneellinen jäähdyttäminen on kallista, sen sähkö tuotetaan usein fossiilisilla polttoaineilla ja käytetyt jäähdyttävät aineet, kuten hyrofluorohiilivedyt, joita karkaa ilmaan, ovat yli tuhat kertaa hiilidioksidia pahempia ilmaston lämmittäjiä. Koneellinen jäähdyttäminen pitää yllä hankalaa kierrettä. Jäähdytys lämmittää suoraan ilmastoa, mikä taas lisää jäähdyttämisen tarvetta entisestään.
Sähköautot ja autojen yhteiskäyttö yleistyvät. Jos niin halutaan, lähitulevaisuuden itseohjautuvat robottitaksit ovat yksi mahdollisuus vähentää yksityisautojen käyttöä. Nyt yksityisautot ovat katujen varsilla ja parkkipaikoilla suuren osan vuorokaudesta, kun tilattavat robottitaksit voisivat olla liikkeellä kaiken aikaa. Kun autoja on vähemmän, parkkipaikkoja tarvitaan vähemmän, asumisen hinta voi alentua ja tilaa ihmisille ja istutuksille on enemmän.
Väestön keskittyminen kaupunkeihin edistää innovatiivisuutta, taitavaa työvoimaa on helpommin saatavilla ja koulutus on helpompi järjestää. YK:n vuoden 2014 raportin mukaan ainoa realistinen köyhyyden poistamisen keino on saada väestöä muuttamaan kaupunkeihin. Ehtona suotuisalle kehitykselle on, että hallitukset suostuvat parantamaan kaupunkeihin muodostuvien slummikortteleiden oloja. Kaupungeissa naiset kouluttautuvat helpommin kuin maaseudulla, syntyvyys on kaupungeissa vähäisempi, koska siellä on paremmin tarjolla neuvontaa ja ehkäisyä. Sosiaaliset parannukset tapahtuvat tyypillisesti juuri kaupungeissa.
Mitä oikeastaan pitäisi suosia: villaa, puuvillaa, muita selluloosapohjaisia kuituja, nahkaa, vaiko synteettisiä, muovipolymeereihin perustuvia materiaaleja? Tekstiiliteollisuus on ekologisilta vaikutuksiltaan ympäristöä paljon kuormittavaa teollisuutta ja yksi suurimpia hiilidioksidin tuottajia ja veden kuluttajia. Lampaanvilla on uusiutuva ja pitkäkäyttöinen luonnonmateriaali. Lammastalous tuottaa kuidun lisäksi lantaa, joka haluttaessa sopii hyödynnettäväksi korvaamaan keinolannoitteita maataloudessa. Tuottaa lammas tosin myös ilmastoa lämmittävää metaania. Villa on helposti kierrätettävää ja hajoaa luonnossa. Puuvillakin on luonnonkuitu, mutta sen viljely vaatii usein keinokastelua, mikä johtaa vähitellen maaperän suolaantumiseen. Lisäksi ehkä neljännes maapallon pestisideistä kuluu puuvillan hyönteistuholaisten torjuntaan. Vaatteista valtaosa tehdään nykyisin synteettisistä öljypohjaisista kuiduista. ELäinten pitoa vastustavvat voivat pelkästään eettisistä syistä suosia tällaisia kuituja. Niiden tuotannossa peltomaan tarve on pieni, mutta tuotannolla on kuiduista suurin hiilijalanjälki. Ne ovat suurimpia mikromuovin lähteitä, ja käytössä ja pesussa niistä irtoava mikromuovi päätyy vesistöihin, meriin, vesieläimiin ja lopulta ihmisiin. Pitkäkäyttöisyyden ja kierrätettävyyden perusteella kuituvertailun voittajaksi selviytyisivät villa ja orgaanisilla menetelmillä tuotettu puuvilla ja muut selluloosapohjaiset kuidut. Nahka on luonnonmateriaalinan ja erittäin pitkäkäyttöisenä kelvollinen vaate, jos eettisiä syitä sen karttamiseen ei ole. Ystävällisintä ympäristön kannalta kuitenkin on, että vaatteita käytetään mahdollisimman kauan, kierrätetään uusille käyttäjille, lainataankin, pestään kohtuullisen harvoin, paikataan, työllistetään räätäleitä ja annetaan materiaali lopulta kierrätykseen.
Leijonien lukumäärää Afrikassa ei ole selvitetty huolella, ja monelle on tullut yllätyksenä, että määrä voi koko mantereella olla alle 20 000. Uhanalaisten lajien suojelussa suurimpia esteitä yleensäkin on perustietojen puute lajien tilanteesta. Pitää varmaankin paikkansa, kun sanotaan, että maapallolta katoaa sukupuuttoon nykyisinlajeja, joiden lukumäärästä tai olemassaolosta emme tiedä mitään.
Muovin valmistuksella on suuri hiilijalanjälki, mutta voi silti muistaa, että puuvillaista kauppakassia on käytettävä 130 kertaa, ennen kuin sen hiilijalanjälki alittaa kertakäyttöisen muovipussin jäljen. Selvityksen mukaan paperipussilla, jota ei uusiokäytetä, on neljä kertaa suurempi hiilijalanjälki kuin muovipussilla. Muovi ei siten ole suurin - vaikkakin hyvin näkyvä ja merissä erittäin haitallinen - ympäristösyyllinen, mutta sen käyttöä kannattaa ehdottomasti vähentää ja kierrätystä edistää. Maailman meriin päätyvää muovia on ennustettu olevan vuosisadan puoliväliin mennessä enemmän kuin siellä on kaloja. Marketin hedelmähyllyjen vierellä tulee mieleen, että vihreitä biohajoavia muovipusseja ei voi kierrättää, ja niiden hajoaminenkin on luonnossa hidasta.
Vuoristojen jäätiköt, pohjavesi ja pienellä osuudella järvien vesi ylläpitävät asutuksia, kaupunkeja ja teollisuutta. Ilmaston lämmetessä lumen kertyminen vuoristoihin talvisin vähenee ja jään sulaminen kiihtyy, joten monien suurten jokien virtaus on vähentynyt. Kaiken kaikkiaan helposti käytettävän makean veden osuus kaikesta vedestä on hämmästyttävän pieni. Ei ihme, että ihmiskunta on viimeisten vuosikymmenien ajan ollut vesikriisin partaalla.
Tehokkaasta koneellisesta maanviljelystä seuraa paljon ongelmia: maaperän tiivistyminen, ilmastosta riippuen keinokastelu ja suolaantuminen, liialliset keinolannoitteet, torjunta-aineiden kertyminen ja niiden vaikutukset maaperäeliöihin. Mikäli tilanne jatkuu nykyisellään, pahimmassa tapauksessa kaiken viljelykelpoisen maan pelätään muuttuvan käyttökelvottomaksi 60 vuoden kuluessa. Ilmastonmuutoksen ennustukset tietäen maaperän tuhoutumista pidetään ehkä kriittisimpänä ympäristöuhkana ihmisen tulevaisuudelle. Maapallolla on maatalousmaata noin viisi miljardia hehtaaria, eikä tuottavaa pinta-alaa enää juuri saada lisää. Tästä noin puolitoista miljardia hehtaaria on viljelykelpoista ja viljeltyä. Kuitenkin noin 40 prosenttia viljelymaasta on jo pahoin turmeltunut.
Ihmisten ja tuotanto- ja lemmikkieläinten lukumäärät ovat niin suuria, että ravinnon teollinen kasvattaminen niille vaikuttaa koko planeetan luontoon. Ravinnontuotanto, vaikka onkin välttämätöntä ja osalle väestöä elinkeino, aiheuttaa yli neljänneksen maailmanlaajuisesta ekologisesta jalanjäljestä. Ihmiset myös syövät paljon - ainakin kolmannes maailman ihmisistä on ylipainoisia. Varallisuuden myötä tuotantoeläinten osuus ravinnossa kasvaa, ja viljeltyjen rehujen tuotannosta pääosa kuluu tuotantoeläinten kasvattamiseen. Eläinten kasvattaminen ruoaksi on siinä mielessä epätaloudellista, että keskimäärin vain kymmenesosa syödystä kasvimassasta siirtyy tuotantoeläinten massaksi.
Koko planeetan maatalousmaasta - tuo noin 40 prosenttia maapallon maapinta-alasta - jopa 80 prosenttia menee karjan ruokintaan. Monesti on toistettu, että luonto ja ihmiskunta voisivat paremmin, jos vähentäisimme lihansyöntiä. Ennusteiden mukaan maapallon lihankulutus kaksinkertaistuu vuotaan 2050 mennessä. Siitä on tullut pääasiallinen uhka jäljellä oleville trooppisille sademetsille, savanneille ja niiden kasveille ja eläimille. Ekologisilla ja muilla tiedoilla lihan kulutukseen voi olla vaikea vaikuttaa. Jos kulutusta haluttaisin vähentää, hintapolitiikka on sopiva keino. Ajatuksia herättää sekin, että antibioottien käyttö tuotantoeläinten painon kasvattamiseen aj sen aiheuttama resistenttien bakteerien yleistyminen on nykyisin tärkein syy resistenssin yleistymiseen tavallisissa tautibakteereissa. Eläinlääkintään käytettävien antibioottien verotuksen kiristäminen on yksi keino niiden käytön vähentämisessä.
Lapsen varhainen altistuminen mikrobeille muovaa immuunireaktioiden laatua koko eliniäksi. Varhainen päivittäinen kosketus moniin bakteereihin esim. maaperässä kypsyttää immuunijärjestelmän toimimaan oikealla tavalla. Altistuminen mahdollisimman laajalle kirjolle on hyödyllisintä aivan nuorilla, alle kolmen vuoden ikäisillä lapsilla, jolloin tärkeitä voivat olla juuri luonnonvesissä ja maaseudulla eläinten ympäristössä elävät mikrobit.
Suolistobakteerien merkityksestä kertoo, että joidenkin psyykenlääkkeiden vaikutus aivoissa saattaisi osittain perustua siihen, että lääke vaikuttaa suolistobakteerien toimintaan.
Ruoka-ajat ovat tärkeitä periferaalisten kellojen ja samalla monien elintoimintojen rytmin ajastajia. Eläinkokeissa on huomattu, että jos hiirien ruokailuaika siirrettiin päivään, jolloin ne normaalisti nukkuisivat, elimistön periferiaalisten kellojen rytmi muuttui 12 tunnilla, vaikka aivojen pääkellon rytmi säilyi ennallaan.
Kroonista väsymystä aiheuttaa myös lihavuus. Mitä enemmän elimistössä on rasvaa, sitä enemmän siellä on leptiiniä (kylläisyyshormooni) ja sitä väsyneempi on olo.
Shamaanien taidot saattoivat liittyä osittain geneettisesti määräytyviin, keskimääräisistä poikkeaviin mielen ominaisuuksiin. Heillä oli ominaisuuksia, kuten sisäisten äänten kuuleminen, jotka voivat liittyä maanisdepressiivisyyteen, skitsofreniaan ja muihin mielen ominaisuuksiin.
Monikielisyyden pitäisi olla lapsen kasvatuksen ensi vuosien tärkeä tavoite. Uusien kielten oppiminen 6-7 v. ikään mennessä tapahtuu muuhun kasvuun kuuluvana ilmaisena lisänä.
September 29, 2019
Ihan kiinnostava. Mielenkiintoista oli huomata, että kirjoittajalla on aika salliva suhtautuminen tulokaslajeihin kuten kurtturuusuun ja lupiiniin.
February 15, 2019
Sukupuuttoaalto, vieraslajit, ilmastonmuutos, saastuminen, luonnonsuojelu, metsähakkuut, jopa muunnellun totuuden politiikka ja perinnelääkkeet. Turunen ottaa kantaa näihin ja moniin muihin pinnalla (ja pinnan alla) velloneisiin teemoihin. Yllättäen hän ei soita tuomiopäivän pasuunaa, vaan listattuaan surkeat faktat hän löytää useimpiin teemoihin jonkinlaisia lieventäviä seikkoja, jotka antavat toivoa siitä että pahin on mahdollista välttää. Yllättäen tämä optimismi edes vaikuta mitenkään epätoivoiselta, vaan varsin perustellulta! On asioita, joita voidaan tehdä ja luonnossa on mekanismeja, jotka kenties auttavat välttämään totaalituhon. Toivoa tuo ainakin joustavat geenit (epigenetiikka) ja sopeumat, risteymät ja parjatut vieraslajit, ja jopa ihminen, jonka Turunen uskoo olevan parhaimmillaan tiukassa paikassa (joskus, ei aina).
Toistaiseksi vuoden paras kirja, ehdottomasti suositusten arvoinen. Pitäisi lukea heti uudelleen, alleviivaustussin kanssa.
Toistaiseksi vuoden paras kirja, ehdottomasti suositusten arvoinen. Pitäisi lukea heti uudelleen, alleviivaustussin kanssa.
May 21, 2019
Kattavaa pohdiskelua ihmisen ja luonnon suhteesta ja ylipäätään luonnon tilasta. Aihepiirit vaihtelevat invaasiobiologiast savannimaisemaan, lajiutumiseen, geenisaksiin, makean veden vähentymiseen ja tietenkin ilmastonmuutokseen. Turunen kirjoittaa asiantuntemuksella mutta nöyrästi.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews