Kun olen poissa

by Anna-Maria Eilittä

Ihmiset eivät suotta suojele toisiaan salaisuuksiltaan, miettii Ilona, 45 vuotta, kuollut.

Ilona on perheenäiti, vaimo ja äidinkielenopettaja, joka joutuu suojatiellä auton töytäisemäksi. Hän lyö päänsä katukivetykseen ja kuolee välittömästi. Itse tapahtumasta Ilona ei muista paljoakaan, mutta muistikuvat ruumiinavauspöydältä lähtien ovat hämmentävän kirkkaat.

Ilonan tie vie ruumishuoneelta öiseen kaupunkiin ja lopulta kotiin rakkaiden luo seuraamaan näiden elämää. Ilonan on vaikeaa päästää irti, kun hän on saanut eläessään niin paljon. Ennen pitkää tilanne alkaa kuitenkin häiritä: Miksi hän ei pääse eteenpäin? Jäikö jotakin kesken?

Välitilassa näkee kahteen eri suuntaan. Oikeastaan näkee enemmän kuin haluaisi mutta ei voi enää sanoa rakkailleen sanaakaan. Kaikki on jo sanottu ja tehty – vai onko sittenkään?

Ilona osaa olla kiitollinen siitä, mitä elämä hänelle antoi. Hän ymmärtää iloita myös jatkoajastaan ja mahdollisuudesta tutustua läheisiinsä silloin, kun he eivät tiedä hänen katselevan. Mutta toisaalta: Onko lohdullista vai loukkaavaa huomata rakkaiden suojelleen häntä? Onko surullisempaa nähdä heidän kaipaavan häntä vai jatkavan tyytyväisinä elämäänsä?

Kun olen poissa on Anna-Maria Eilitän esikoisteos. Se on herkkä, haikea mutta myös lämpimän humoristinen romaani ihmisistä, jotka välittävät toisistaan.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Death

237 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

Reviews

[Outi · Rating 2 out of 5]

Premissiltään tavallaan kiinnostava: perheenäiti jää kuoleman jälkeen jonnekin välimaastoon hengaamaan, mutta eihän tässä saatu aiheesta paljoakaan irti. Kun päähenkilö ei voinut kommunikoida tarkkailemiensa ihmisten kanssa, oli kirja kuolleen naisen ajatuksia ja päätelmiä. Suru nähtiin surtavan näkökulmasta, elämän jatkuminen myös, mutta syvälle näissä ei päästy, koska näkökulma oli aina ulkopuolisen.

Kirja tuntui toisinaan hyvin kevyeltä ja vaikka toisinaan aisti pyrkimyksen johonkin syvempään, jäi kirja lukemisen jälkeen vähän ärsyttämään. Eilittä kirjoittaa paikoin kauniisti, mutta ei luo juoneen jännitettä tai mielenkiintoa arvattavan dramaattisesta käänteestä huolimatta.

[Salla · Rating 2 out of 5]

Kirjan lähtökohta oli mielenkiintoinen, mutta toteutus jäi pintapuoliseksi ja etäiseksi. Esikoisuus huokuu kirjasta, joka olisi paikoin kaivannut editointia ja toiston karsimista. Itseäni häiritsi etenkin se, miten paljon sivuja tuhlattiin keskiluokkaisen/hyvätuloisen elämän esittelemiseksi, esim. mitä viiniä milloinkin juodaan, millaista designia kenenkin kotoa löytyy, miten hienolla alueella kukakin asuu, miten tyylikkäästi kukakin pukeutuu jne. Muutenkin ihmisten runsas kuvailu ulkonäön kautta antoi päähenkilöstä, kuolleesta naisesta, todella ärsyttävän, pintaliitomaisen kuvan. Kirjassa kaikki läväytettin päähenkilön ajatuksina esille, eikä jätetty lukijalle juuri purtavaa.

"Juonenkäänne" loppupuolella oli ennalta-arvattava ja osittain epäuskottavakin. Kerronta ei lopulta saanut juuri välittämään siitä, miksi Ilona jäi kummittelemaan ja toisaalta mietin läpi kirjan, miksei hän yritä saada yhteyttä läheisiinsä vaikka pystyi esim. liikuttelemaan esineitä. Omalla kohdallani lukukokemus jäi ohueksi. Ehkä odotin kirjalta jotakin täysin muuta kuin mitä se olikaan, syvällisempää näkökulmaa elämään tai jotakin mikä liikauttaisi omaa ajatusmaailmaa tai antaisi tunteen elämän lyhyydestä.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Tässä kirjassa olisi ollut aineksia, sillä alku on melko dramaattinen: keski-ikäinen nainen jää suojatiellä auton alle ja kuolee, mutta jää kuitenkin näkymättömänä tähän maailmaan solmimaan tarinansa auki jääneitä lankoja.

Asetelmaan nähden kirjasta on saatu aikaiseksi huomattavan lattea teos. Jopa alun sinänsä mainiot oivallukset siitä, miltä tuntuu olla ruumiinavauksessa tai omissa hautajaisissaan jättävät kylmäksi (pun not intended). Sen jälkeen kuvaus latistuu pitkäksi aikaa naisen kaihoisaksi muisteluksi perheensä hyvistä hetkistä.

Naisen menneisyydestä ja perheen nykyisyydestä nousee kirjan edetessä esiin kaikenlaista, mutta jostain syystä - ehkä esitystavan tasaisuudesta - johtuen lukija ei koe minkäänlaisia huippuja ja laaksoja. Suurinkin käänne maistuu haalealta sipulimaidolta. Ja mikä häiritsevintä, nainen itse kulkee fyysisten esteiden läpi ja ne hänen, mutta silti hän pystyy halutessaan tarttumaan esineisiin.

[Amu · Rating 2 out of 5]

En ylipäätään innostu helposti kirjoista, joissa ollaan kuolleita tai joissa muuten on yliluonnollisia elementtejä. Tässäkin ärsytti juuri se: kyllä kai omaa elämää, itselleen läheisiä ihmisiä voisi hyvin tarkkailla eläessään. Eläessäänkin voi saada selville, että äiti ei olekaan biologinen äiti, että oma tytär harrastaa seksiä paljon itseään vanhemman varatun miehen kanssa ja että tärkeintä elämässä on perhe. Kuolema ei elementtinä tuo mitään erityistä tarinaan.

Kirjan kieli on monipuolista ja sujuvaa. Tarina etenee niin kuin romaanissa on tapana: matkan varrella selviää uusia asioita, on selvä alku, käännekohta ja loppu. Monet havainnot ihmisten välisistä suhteista ovat tarkkoja.

Kuuntelin tämän äänikirjana ja joidenkin lauseiden hölmö rytmitys häiritsi.

[Tiina Mahlamäki · Rating 2 out of 5]

Kirjassa on. mielenkiintoinen lähtökohta: keski-ikäinen opettaja, vaimo ja äiti kuolee äkisti autokolarissa, mutta jää jonkinlaiseen välitilaan muistelemaan menneitä ja tarkkailemaan läheisiään. Teos ei oikein lunasta odotuksia vaan jää pintapuoliseksi ja pinnalliseksi. Lukijalle heräsi myös paljon kysymyksiä kerronnan epäloogisuudesta. Parasta on asioiden ja tapahtumien elävä kuvaus.

[Kirsi · Rating 2 out of 5]

Taistellen loppuun. Alkuasetelma oli hyvä, vauhtiin ei päästy, loppua kohti jopa hiipui entisestään.

[Pia Vilmi · Rating 2 out of 5]

Kun nainen palaa kuolemansa jälkeen seuraamaan oman perheen ja muun lähipiirin elämää, ovat lukijan odotukset korkealla. Voisinko itse oppia elämästä jotain tärkeää? Auttaako kirja minua ymmärtämään elämää paremmin? Oivallanko sellaista, joka kantaa eteenpäin? Pettymys on suuri, kun huomaa, että teema on liian haastava esikoiskirjailijalle. Lähes suututtaa, kun ymmärtää, että jonkun toisen kirjoittamana tarina olisi voinut yltää vaikka mihin. Melkeinpä toivoo, että nyt esikoisensa tehnyt Anna-Maria palaa aiheeseen uudestaan, kymmenen kirjoitettua kirjaa myöhemmin. Sillä näkökulma on suunnattoman kiinnostava.

[Katja Halonen · Rating 3 out of 5]

Suhtauduin tähän hieman ennakkoluuloisesti, kun Ellibslibrary tätä minulle ehdotti aiempien lainausten perusteella, mutta kirja oli jopa parempi kuin odotin. Kuolema-kirjat eivät ole lukulistallani yleensä ensimmäisinä. Päähenkilö lähtee kuoltuaan liikkeelle ruumishuoneelta ja jää näkymättömänä seuraamaan läheistensä elämää. Vainaja tekee läheisistään teräviä havaintoja. Kirjassa yhtenä teemana oli luonnollisesti perheen selviäminen surusta, mutta siinä tuotiin esiin myös miten asioista pitäisi puhua eläessä eikä niin, että ihmiset vievät salaisuuksia mukanaan hautaan. Tämän luki nopeasti helppona välipalana, vaikka lopusta minä kuitenkin liikutuin.

[Nanna · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava asetelma, jota olisi voinut mielestäni hyödyntää enemmänkin. Nyt kovin syvälliselle tasolle ei päästy, ja kirja tuntui paikoin keskittyvän vähän liikaa ylemmän keskiluokan elämäntyylillä mehusteluun. Ei tämä huonokaan kirja ollut, etenee sujuvasti ja kieli on varsin miellyttävää, samoin kuin Helsinki-kuvaus. Koen kuitenkin, että mielekäs asetelma meni lyhyessä, kovin pinnalliseksi jääneessä kirjassa vähän hukkaan.

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Kuolleen naisen kuoleman jälkeistä kulkemista paikasta toiseen, elävien elämien havainnointia ja tietojen saamista. Tykkäsin kirjailin tyylistä pääpiirteittäin, mutta toisinaan tekstiä olisi voinut tiivistää, eikä viedä liiallisuuksiin. Olisin lopettanut kirjan isän kirjeeseen. Sen jälkeinen teksti oli aika turhaa.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Monella tavalla hyvä ja ajatuksia herättäväkin kirja, mutta jotenkin tämä jäi kevyemmäksi kokemukseksi kuin olisin muutamien kuulemieni tai lukemieni kommenttien perusteella luullut. En usko, että vuoden päästä muistan tätä enää.

[Naava · Rating 3 out of 5]

Pinnallisuudessaankin kaikkien kyynelten arvoinen.

[Irene Piipponen · Rating 3 out of 5]

Kirjan alku ja loppu ovat hyvät ja aihe mielenkiintoinen ja erilainen. Mutta keskiosa jää valjuksi saman toistamiseksi.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Hurmaava kuvaus rakkaudesta, joka virtaa ihmisten välillä odottamattomasti, sopuisasti ja joskus salaisesti. Mitä kaikkea näkisi, jos toiset eivät enää näe minua näkemässä? Milloin voi luopua?

[Katja · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä.

[Minttu Rannikko · Rating 3 out of 5]

2.5⭐️

[Miitta · Rating 3 out of 5]

Odotin tältä ehkä jotain muuta. Mielenkiintoinen lähtökohta.

[Emilia Jokinen · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava juoni, tykkään kirjoista, joissa esitetään tuonpuoleista ja mystistä nykymaailmaan verrattuna.

Tykkäsin sujuvasta kielestä, kirjan pituudesta, miljöön/kaupunkimaiseman kuvauksesta ja henkilöhahmoista. Tarkemmin tykkäsin perheestä, sekä päähenkilö Ilonasta ja hänen pojastaan Laurista❤️

Toisaalta kirjan pituus vaikuttaa siihen, miksen 5 tähteä anna, sillä olisin mielelläni istunut kirjan parissa pidempäänkin, jotta tarinaan olisi päässyt syventymään paremmin, ja käännekohdat eivät olisi lävähtäneet suoraa lukijalle.

[♡Piritta · Rating 3 out of 5]

3,5 (pyöristyy silti kolmoseen)

[Suketus]

Nainen kuolee onnettomuudessa, mutta jää jonkinlaiseen välitilaan seuraamaan läheistensä elämää. Jotain – ja aika paljonkin – on jäänyt kesken, eikä hän ole tiennyt kaikkea.

Periaatteessa kiinnostava idea, mutta lopulta en saanut tarinasta paljoakaan irti. Salaisuuksiahan meillä kaikilla on, emmekä taatusti tiedä kaikkea ympärillämme elävistä ihmisistä, mutta mitä siitä?