Ilmavoimien kaukopartioyksikkö Osasto Hartikainen on lähes tuntematon osa Suomen sotahistoriaa. Osasto toimi ainoastaan kesän 1942 ajan, ja se teki viisi kaukopartiomatkaa vihollisen linjojen taakse. Pisin matkoista venyi 56 vuorokauden mittaiseksi, ja sitä johti Mannerheim-ristin ritari Antti Vorho.
Kuoleman porteilla kertoo Osasto Hartikaisen tarinan. Osaston partioretkillä oli mukana vain neljä sotilasta, ja retket olivat vaikeita. Sotahistorian pisimmällä kaukopartiomatkalla sotilaat elivät yli kaksikymmentä päivää ilman muonatäydennystä ja taivalsivat nälkää nähden lähes 250 kilometriä.
Teos perustuu Osasto Hartikaisen kirjalliseen aineistoon, joka on säilynyt nykypäiviin toisin kuin Päämajan kaukopartioiden aineisto. Lisäksi kirja sisältää aikaisemmin julkaisematonta kuvamateriaalia.
Berghäll on aiemmin kirjoittanut myyntimenestykseksi nousseen Päämajan kaukopartiomiehen (2015).
Patrik Berhällin teos Kuoleman porteilla kertoo suomalaisesta kaukopartioyksiköstä. Teoksella on poikkeuksellinen tausta, sillä kyse on Ilmavoimien kaukopartio-osastosta, jossa oli vain neljä miestä. Huomionarvoista on myös se, että osaston kirjallinen aineisto on säilynyt nykypäiviin asti.
Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu tietokirja, joka on Berghällin mukaan faktiota. Teos kertoo Mannerheim-ristin ritari Antti Vorhon johtamasta ja 56 vuorokauden mittaiseksi venyneestä kaukopartiomatkasta, jolta miehet selvisivät viime hetkellä ja monien tulitaistelujen jälkeen takaisin omalle puolelle. Vorhon partion liikkeet perustuvat kirjauksiin, kun taas heitä jahdanneiden neuvostoliittolaisten kuvaus on osin pelkkää dramatisointia.
Romaaniksi kirjoitettu historiaa käsittelevä on lähtökohtaisesti kiinnostava ajatus. Berghäll ei kuitenkaan onnistu draaman kaaren rakentamisessa. Suurimman osan aikaa mietin, milloin kertomus alkaa vaikuttaa jännittävältä eikä vain puuduttavalta tapahtumien luettelemiselta. Taustoista käy ilmi, että miesten kaukopartiomatka oli paitsi olennaisen tärkeä myös hengenvaarallinen, mutta nämä vaikutelmat eivät kuitenkaan välity kunnolla lukijalle asti. Neuvostoliittolaisten motiivien ja tunteiden fiktiivinen kuvaus ei ehkä myöskään sopinut tietokirjaan.
Tämä kirja on kuin hieman täytteeksi tehty. Aihe on mielenkiintoinen, mutta lopulta siinä käydään läpi vain yhtä partiomatkaa. Syy tarinoiden vähäisyyteen löytyy esipuheessa, jossa todetaan Kuoleman porteilla teoksesa kerrotun tarinan jääneen yli tekijän aikaisemmasta teoksesta. Nyt se kerrotaan tässä teoksessa ja siihen on vain lisätty osasto Hartikaisen valmisteluvaiheet. Lisäksi mukaan on otettu vastapuolen tarina, jonka todenperäisyydestä ei ole tietoa. Sinänsä pertiomatkatarina on mielenkiintoinen. Pisteet 6,5/10.
Kuoleman porteilla kertoo ilmavoimien kaukopartioyksikkö Osasto Hartikaisen tarinan, joka toimi ainoastaan kesän 1942 ajan. Sotahistorian pisimmällä kaukopartiomatkalla sotilaat elivät yli kaksikymmentä päivää ilman muonatäydennystä ja taivalsivat nälkää nähden lähes 250 kilometriä ja venyi kokonaisuudessaan 56 vuorokauden mittaiseksi. Partiota johti Mannerheim-ristin ritari Antti Vorho.
Lyhyitä katkelmia kaukopartiomiesten toiminnasta Ilmavoimissa. Kirja painottuu yhden partion seikkailuihin vihollisen maaperällä. Kirja pitää lukijan otteessaan loppuun asti.