Tämä oppikirja on uuden opetussuunnitelman (LOPS 2016) mukainen. Lukiofysiikan toisen kurssin oppikirja Fysiikka 2 (Lämpö) on uudistettu vastaamaan uuden opetussuunnitelman (Lops2016) vaatimuksia. Kirjan esitystapa on ilmiöitä ja kokeellisuutta korostava. Kirja sisältää paljon yleissivistävää ja fysiikkaa arkielämään liittävää ainesta, mutta syventää myös ymmärrystä energiasta fysiikan keskeisenä käsitteenä. Se antaa valmiuksia seurata ympäristöstä ja teknologiasta käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja osallistua niitä koskevaan päätöksentekoon. Kirja kannustaa yhteistoiminnallisuuteen ja tutkivaan otteeseen. Se tarjoaa runsaan sähköisen materiaalinsa ja sähköisten menetelmien soveltamisensa ansiosta vankan pohjan sähköiseen yo-kokeeseen valmistautuville. Kirja soveltuu myös itseopiskeluun monipuolisen lisämateriaalin kuten videoiden ja simulaatioiden ansiosta.
Lehto-Luoma -sarjaa laskeneena tutustuin tekijöiden (-Luoma) uuteen fysiikan oppikirjasarjaan. Aloitin tutustumisen lämpöopin kirjalla. Teoriapuoli aika suppean tuntuinen, mikä selittynee verratessa kirjan kirjoittajien (Lehto-Havukainen-Leskinen, Luoma on vaihtunut) edelliseen Fysiikka 2 kirjaan (Fysiikka 2-3 kirjan ensimmäinen, lämpöopin osio) on tässä kakkoskurssissa jo sivumääränkin huomioiden (n. -40 s) vähemmän teoriatekstiä ja esimerkkejä. Hydrostaattista painetta ei käsitellä juuri mitenkään, vaikka tämä on aika keskeinen asia paineen mittaamisen kannalta. Suppeammin käsitellään myös lämpölaajenemista ja lämpöenergiaa, esim. sisäenergiaa.
Lukiokirjojen laskut ovat yleensä valtaosaltaan melko helppoja. Siinä missä edellisen Fysiikka 2-3 kirjan tehtävät olivat kohtuullisen hyviä, tämän kirjan laskuista suurin osa on todellakin liian yksinkertaisia ja ei-soveltavia; ainoat vähän mielenkiintoisemmat poikkeukset ovat sivun 41 "Teemasivu" ihmisen elimistöön liittyvistä laskuista, pari kertaustehtävää kirjan lopussa, ja s.85 kalorimetritehtävä 9-7 jotka ovat ok. Haasteellisia tehtäviä tässä kirjassa ei ole, mutta kirjan takana on seitsemän ylioppilastehtävää. Ymmärrän, että halutaan antaa kaikille helppoja onnistumisen kokemuksia, mutta nyt tässä menee "lapsi pesuveden mukana". Samalla valtaosassa laskutehtävistä on sellainen hiukan ärsyttävä piirre, että tehtävissä, joissa tarvitaan aineiden ominaisuuksia (tiheys, höyrystymislämpö, tilavuuden laajenemiskerroin jne.), oletetaan opiskelijan itse etsivän ne ihan joka tehtävässä maolin taulukosta. Siis myös ne, jotka olisi ihan hyvin voinut kertoa laskussa kun kyse on niin yleisestä arvosta. Täytyyhän maolille käyttöäkin olla, ja joitain on tarttunut ulkomuistiin, mutta alkaa ärsyttää toistuessaan joka laskussa. Sen lisäksi, että laskujen pyöristykset tuntuvat parissa tapauksessa omintakeisilta, niissä on (lukio-opettajan antamien ratkaisujen avulla varmistetusti) myös suoranaisia virheitä. Esimerkkinä vaikkapa helppo kaavaan sijoitus-tehtävä 13-4, jossa kirjan takana sivulla 153 a-kohdan vastaus on annettu kymmenen kertaa liian pieneksi, ja b-kohdan oikeaksi vastaukseksi on väitetty kymmenen kertaa liian suurta arvoa. Koneiden ja energiatalouden laskuja sen sijaan olisi voinut vähentää, ja lisätä kaasu- ja Q-laskuja, joita ei ole riittävästi.
Olikohan nykyisin muita fysiikan kirjasarjoja, sillä tämä esitys ei lupaa hyvää lukiofysiikalle.. edellisen tai sitä edellisen lopsin aikalaiset sarjat oli korkeatasoisia, sarjoja joita suosittelen ovat Tammen Fysiikka, Wsoyn Physica ja Otavan Fotoni. Tämä ei ollut 1. korjaamaton painos, vaan 12. uudistettu, ja siksi pidän outona, että kirjassa on asiavirheitä (ei kai tässä nyt kuvitella, että tämä olisi jokin uusi painos siitä vanhasta Tammen Fysiikka kirjasta...sitähän se ei ole) Itse tekisin tueksi tehtäviä vaikkapa osin samojen tekijöiden kirjasarjasta (Tammi 2006), joka on tosiaan - myös tehtäviltään - parempitasoinen kirja.