What do you think?
Rate this book
Pohja
Nainen heittää itsensä jäteastiaan ja tekee talven yli kestävän matkan Manalaan. Hän tapaa kolmivuotiaan Saatanan, luomistyössään hutiloineen jumalan, joka istuu raitiovaunun kostealle penkille, ja miehen, jolla on ajohanskat. Hän toimii läpikulkupaikkana, lentokenttänä, ratsastaa korskeasti parisuhteiden yli ja nauttii hetkistään teloituskomppanian edessä.
Kirjailija käyttää itseään materiaalina, rehellisyyttä metodina. Hän kutsuu lukijan katsomaan ruumiinavaustaan, jonka hän rikkumattoman itseluottamuksensa turvin suorittaa omin käsin. Pohjan pienet tekstit tutkivat valtaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, lapsen kasvatuksen ja luomistyölle omistautumisen näkökulmista. Ruumiiseen varastoituneiden muistojen kautta tarinat kartoittavat vaikutteita, jotka muovaavat minän ja sitten lyövät sen pirstaleiksi. Paikoin matkaa siivittävät pakonomainen perfektionismi ja tiheä itseinho. Tuhkan peittämästä maasta nousee myös naurua.
Tästä kirjasta naiset löytävät itsensä - ainakin tunnistavat kokemukset ja valinnat, vaikkeivät itse olisikaan päätyneet samaan.
Laura Gustafsson (s. 1983) on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Gustafsson käsittelee teoksissaan suuria aiheita, kuten toiseutta, väkivaltaa ja ihmisyyttä. Teosten paikoin synkeää maailmaa keventävät huumori, leikittelevä kerronta ja Gustafssonin omintakeinen mielikuvitus. Gustafssonin esikoisteos Huorasatu (2011) nousi Finlandia-ehdokkaaksi. Se on julkaistu Saksassa ja Ranskassa ja kääntyy parhaillaan turkiksi. Toinen romaani Anomalia (2013) käsittelee kieltä, pahuutta ja susilapsia. Gustafssonin kolmas romaani Korpisoturi (2016) on huumorin sävyttämä huikea selviytymistarina maailmanlopun odotuksesta.
Kirjailija käyttää itseään materiaalina, rehellisyyttä metodina. Hän kutsuu lukijan katsomaan ruumiinavaustaan, jonka hän rikkumattoman itseluottamuksensa turvin suorittaa omin käsin. Pohjan pienet tekstit tutkivat valtaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, lapsen kasvatuksen ja luomistyölle omistautumisen näkökulmista. Ruumiiseen varastoituneiden muistojen kautta tarinat kartoittavat vaikutteita, jotka muovaavat minän ja sitten lyövät sen pirstaleiksi. Paikoin matkaa siivittävät pakonomainen perfektionismi ja tiheä itseinho. Tuhkan peittämästä maasta nousee myös naurua.
Tästä kirjasta naiset löytävät itsensä - ainakin tunnistavat kokemukset ja valinnat, vaikkeivät itse olisikaan päätyneet samaan.
Laura Gustafsson (s. 1983) on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Gustafsson käsittelee teoksissaan suuria aiheita, kuten toiseutta, väkivaltaa ja ihmisyyttä. Teosten paikoin synkeää maailmaa keventävät huumori, leikittelevä kerronta ja Gustafssonin omintakeinen mielikuvitus. Gustafssonin esikoisteos Huorasatu (2011) nousi Finlandia-ehdokkaaksi. Se on julkaistu Saksassa ja Ranskassa ja kääntyy parhaillaan turkiksi. Toinen romaani Anomalia (2013) käsittelee kieltä, pahuutta ja susilapsia. Gustafssonin kolmas romaani Korpisoturi (2016) on huumorin sävyttämä huikea selviytymistarina maailmanlopun odotuksesta.
Audiobook
First published January 1, 2017
About the author
Laura Gustafsson
14 books33 followersENG: Laura Gustafsson describes herself as a playwright, a vegan and a glamour blonde. She's got two university degrees, cats and a husband. Her way of using language has been most influenced by her mother. If Laura wasn't an author, she would use all her time loving animals and listening to 22-Pistepirkko (a Finnish band).
FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.
FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
May 5, 2022
Raakaa itsetutkiskelua ja laajemminkin tarkkaa ihmisyyden katsomista suoraan. Rankka mutta jotenkin lohdullinenkin lukukokemus.
January 27, 2019
Laura Gustafssonin kirjat ovat jotenkin todella ärsyttäviä, enkä oikein osaa sanoa, johtuuko se pelkästään kirjoituksen dramatiikanhakuisesta ja kärjistävästä tyylistä vai myös siitä, että tekstit osuvat joskus todella lähelle kipeitä paikkoja.
Tiesin tosin inhoavani tyyliä jo tarttuessani tähän kirjaan kirjastossa, ja silti halusin lukea tämän. Muutamissa kohdin teksti sisälsi timanttisia oivalluksia, mutta kaiken kaikkiaan se kaikissa poukkoilussaan ja metakeskusteluissaan jäi mielestäni vaille selkeää suuntaa tai ajatusta.
Tiesin tosin inhoavani tyyliä jo tarttuessani tähän kirjaan kirjastossa, ja silti halusin lukea tämän. Muutamissa kohdin teksti sisälsi timanttisia oivalluksia, mutta kaiken kaikkiaan se kaikissa poukkoilussaan ja metakeskusteluissaan jäi mielestäni vaille selkeää suuntaa tai ajatusta.
June 16, 2018
Laura Gustafsson on mulle tosi ristiriitainen kirjailija. Joitakin juttuja rakastan ja toisia en voi sietää. Kaikki kirjat haluan lukea. Tässä oli rakkaus ja inho sopivasti samassa paketissa. Kokonaisuus ei mulle ihan toimi, mutta tässäkin kirjassa on huikeita yksittäisiä osia ja kohtia, kuten vaikka tää virke: ”Kaadan päähäni hoitoainetta, niin kuin mikään aine voisi päätäni hoitaa.”
February 5, 2018
Gustafsson kirjoittaa taitavasti ja rohkeasti, surkuhupaisuus ja intiimi rypeminen ovat tavallaan hienoja vetoja. Näistä huolimatta lukeminen oli makuuni turhan töksähtelevää, viidettä lukua lukuun ottamatta. Viidennelle luvulle vielä yksi extratähti.
December 23, 2017
Very (autobiographically) performative. Very interesting. Not for those who like coherent stories and arcs.
Helmet reading challenge 2017 2: The book has been complimented by a blog
Helmet reading challenge 2017 2: The book has been complimented by a blog
January 27, 2018
En tykkää arvostella kirjoja saati muuta taidetta asteikolla 1-5, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti viiden tähden teos. -S
"Ei tässä ole mitään kivaa ja vapautunutta, uutta tyttö-voima-löytyy-kolmekymmentäkolmevuotiaana feminististä itsenäisyyttä. Ei lainkaan voimaannuttavaa emansipaatiota. Ei mitään "katsokaa häntä, hän toteuttaa naiseuttaan niin vailla rajoja, sepä vasta on nykyaikaa".
Ja vapaus ja vapaus ja voi että kun nyt on vapaus ja vailla rajoja, pidäkkeitä ja säätelyä voi tehdä ihan kaikki asiat, jotka mieleen juolahtavat.
Ei, sellaista tässä ei ole vähääkään.
Tässä minä tilkitsen halkeamiani. Peitevoidetta, valovoidetta, ravitsevaa, puhdistavaa, väsymyksen jälkiä hävittävää voidetta, elämää hoivaavaa, loistavaa, poistavaa. Kaadan päähäni hoitoainetta, niin kuin mikään aine voisi päätäni hoitaa."
(s. 59)
"Ei tässä ole mitään kivaa ja vapautunutta, uutta tyttö-voima-löytyy-kolmekymmentäkolmevuotiaana feminististä itsenäisyyttä. Ei lainkaan voimaannuttavaa emansipaatiota. Ei mitään "katsokaa häntä, hän toteuttaa naiseuttaan niin vailla rajoja, sepä vasta on nykyaikaa".
Ja vapaus ja vapaus ja voi että kun nyt on vapaus ja vailla rajoja, pidäkkeitä ja säätelyä voi tehdä ihan kaikki asiat, jotka mieleen juolahtavat.
Ei, sellaista tässä ei ole vähääkään.
Tässä minä tilkitsen halkeamiani. Peitevoidetta, valovoidetta, ravitsevaa, puhdistavaa, väsymyksen jälkiä hävittävää voidetta, elämää hoivaavaa, loistavaa, poistavaa. Kaadan päähäni hoitoainetta, niin kuin mikään aine voisi päätäni hoitaa."
(s. 59)
October 28, 2017
Pohja repii, mutta hivenen etäännytetysti. Pidin kovasti Gustafssonin tavasta tuoda esiin kaikki se, mikä on raadollista ja naarmuilla. Nauru tulee tuskan läpi. Vaikka teemaltaan kirja on hyvin henkilökohtainen, minulle tämä oli yleisempi ja samaistuttavampi kirja kuin moni pitkään aikaan lukemani. Juuri tabuyksityisen sanoittaminen ja kipupisteiden rakentaminen lauseiksi saa aikaan jotain, johon voi peilata itseään ja omia sisäisiä saatanoitaan. Kaikki menee jotain kohti - tärkeintä on liike, ei lopputulos. Pohja puhdistaa, mutta ei katarttisesti. Lukijan täytyy mennä oman kuilunsa pohjalle itse. Hillitön, ihana kirja.
July 21, 2018
”En kanna kaunaa, vaikka tyrkit minut kanjonin laidalle. Nytpä ainakin tiedän, miltä kuilu näyttää ja maisemiahan ihmiset rakastavat.”
July 22, 2018
Aivan helevetin hyvä. Tykittelyä, itsensäpaljastamista, raakaa menoa, kaunista, herkkää, vilpitöntä, rehellistä.
January 21, 2024
Kun luin tämän ensimmäisen kerran, tämä teki minuun suuren vaikutuksen. Mutta tämä oli yhden elämänvaiheen kirja. Enkä ole varma, tekikö tämän lukeminen minulle silloin hyvää.
February 22, 2020
Laura Gustafsson herätti kiinnostuksen ja asetti odotuksia tuomasvimmamaisella mutta hyökkäävän, raadollisen telaketjufeminismin kyllästämällä esikoisteoksellaan Huorasatu (2011). Kirjailijan neljäs ja uusin teos Pohja (2017) on puolestaan itsetutkiskeluraportti, josta muodostuu ahdistuneen, taspainottoman ja mielenterveysongelmaisen ihmisen itkuvirsi. Gustafssonin kaunokirjallinen minäanalyysi ei ole ahdistava, eikä juuri koskettavakaan, vaan enemmänkin turhauttava ja väsyttävä. Olen pahoillani.
Gustafsson kirjoittaa varsin avoimesti, jopa raflaavasti, minän ongelmistaan ja seksuaalisesta holtittomuudestaan, jolla yritetään paikata sisäistä tyhjyyttä ja itsetunnon ongelmia. "Promiskuiteetti on keino saada läheisyyttä mutta samalla pitää toinen etäällä." Logiikka minän ongelmien ja oman toiminnan välillä näyttäytyykin ristiriitaisena, ja tämän kirjailja itsekin myöntää. Gustafsson kaipaa ja janoaa todellista, pyyteetöntä rakkautta ja aitoa läheisyyttä, mutta samalla toteaa, että "rakkaus yököttää kuin kouluruokalan haju". Ristiriitaisuus, tasapainottomuus ja krooninien tyytymättömyys värittää itsetutkiskelua pitkin matkaa. Omalla tavallaan Pohja-romaani uusintaakin joitain jo Huorasadussa käsiteltyjä teemoja.
Gustafsson toteaa osuvasti, että "haluan kertoa jotain jaettavaksi kelpaavaa, mutta päädyn ottamaan pysäytyskuvia hurrikaanista, jossa pyörii sama paska ympäri ja ympäri, ja lopputulos on jotain samanlaista kuin Ars 95:n spermasmoothiet". Gustafssonilla on kirjallista lahjakkuutta ja sanataiteilijan terävä kynä, mutta tämä kyseinen teos ei onnistu kiinnostamaan, ihastuttamaan, ärsyttämään tai nostattamaan muitakaan tunteita juuri suuntaan tai toiseen. Esikoisteoksen innoittamana on kuitenkin pakko tutustua myös kirjailijan muihin romaaneihin.
Arvioni 1,4 tähteä viidestä.
Gustafsson kirjoittaa varsin avoimesti, jopa raflaavasti, minän ongelmistaan ja seksuaalisesta holtittomuudestaan, jolla yritetään paikata sisäistä tyhjyyttä ja itsetunnon ongelmia. "Promiskuiteetti on keino saada läheisyyttä mutta samalla pitää toinen etäällä." Logiikka minän ongelmien ja oman toiminnan välillä näyttäytyykin ristiriitaisena, ja tämän kirjailja itsekin myöntää. Gustafsson kaipaa ja janoaa todellista, pyyteetöntä rakkautta ja aitoa läheisyyttä, mutta samalla toteaa, että "rakkaus yököttää kuin kouluruokalan haju". Ristiriitaisuus, tasapainottomuus ja krooninien tyytymättömyys värittää itsetutkiskelua pitkin matkaa. Omalla tavallaan Pohja-romaani uusintaakin joitain jo Huorasadussa käsiteltyjä teemoja.
Gustafsson toteaa osuvasti, että "haluan kertoa jotain jaettavaksi kelpaavaa, mutta päädyn ottamaan pysäytyskuvia hurrikaanista, jossa pyörii sama paska ympäri ja ympäri, ja lopputulos on jotain samanlaista kuin Ars 95:n spermasmoothiet". Gustafssonilla on kirjallista lahjakkuutta ja sanataiteilijan terävä kynä, mutta tämä kyseinen teos ei onnistu kiinnostamaan, ihastuttamaan, ärsyttämään tai nostattamaan muitakaan tunteita juuri suuntaan tai toiseen. Esikoisteoksen innoittamana on kuitenkin pakko tutustua myös kirjailijan muihin romaaneihin.
Arvioni 1,4 tähteä viidestä.
March 14, 2023
Erilainen. Monenlaisia ajatuksia herättävä.
Rosoinen. Epätäydellisyydessään täydellinen. Täynnä tuskaa, kipua, totuutta, fiktiota, kuvitelmaa, hajatelmaa, mietelauseen voimaa, realismien heijastusta, metaforien kauneutta…
Erilainen, mielenkiintoinen, suositeltava… (jos tykkää yllättyä)…
=
§ Ihminen, jonka paahan ensi kertaa palkähti puhua
"syömishäiriöista", ei ollut ihan fiksu. Syömishäiriö ei johdu siitä, että juuri syöminen olisi erityisen hankalaa. Hairiö ohjautuu syömiseen, koska ihminen joutuu syömään monta kertaa päivässä. On helpompi kanavoida häiriö syömiseen kuin hengittämiseen, paskantamiseen tai nukkumiseen. Häirintynyt syöminen on hämäystä. Ongelma on muualla.
=
Maaliskuussa, kun kevaästä on tulossa kylmin vuosiin
Sunnuntaiaamu pettää minut. Sen kuuluisi näyttää erilaiselta kuin arkiaamun. Jotenkin pehmeältä.
Olemme vihamielisessä suhteessa keskenämme.
Epäonnistun aina kaikessa. Jopa viikonpäivissä, vaikka niistä voi sentään olla varma. Ajan kuluminen on varmaa. Ja oma loppuvaisuuteni. Kun vanhenen, minua lakataan rakastamasta edes vääristä syistä. Silloin ymmärrän, että yritykseni valui hukkaan: tavoittelin täydellisyyttä väärissä paikoissa.
=
Rosoinen. Epätäydellisyydessään täydellinen. Täynnä tuskaa, kipua, totuutta, fiktiota, kuvitelmaa, hajatelmaa, mietelauseen voimaa, realismien heijastusta, metaforien kauneutta…
Erilainen, mielenkiintoinen, suositeltava… (jos tykkää yllättyä)…
=
§ Ihminen, jonka paahan ensi kertaa palkähti puhua
"syömishäiriöista", ei ollut ihan fiksu. Syömishäiriö ei johdu siitä, että juuri syöminen olisi erityisen hankalaa. Hairiö ohjautuu syömiseen, koska ihminen joutuu syömään monta kertaa päivässä. On helpompi kanavoida häiriö syömiseen kuin hengittämiseen, paskantamiseen tai nukkumiseen. Häirintynyt syöminen on hämäystä. Ongelma on muualla.
=
Maaliskuussa, kun kevaästä on tulossa kylmin vuosiin
Sunnuntaiaamu pettää minut. Sen kuuluisi näyttää erilaiselta kuin arkiaamun. Jotenkin pehmeältä.
Olemme vihamielisessä suhteessa keskenämme.
Epäonnistun aina kaikessa. Jopa viikonpäivissä, vaikka niistä voi sentään olla varma. Ajan kuluminen on varmaa. Ja oma loppuvaisuuteni. Kun vanhenen, minua lakataan rakastamasta edes vääristä syistä. Silloin ymmärrän, että yritykseni valui hukkaan: tavoittelin täydellisyyttä väärissä paikoissa.
=
January 15, 2020
kirja vituttaa, koska päähenkilö on ärsyttävä, itsekäs ja vittumainen ihan kuten minä niine puolineni joita en halua puolitutuille myöntää. siksi tämän kahmiikin nopeasti. ei sovi iltalukemiseksi, sillä lukiessa olo on kaikkea muuta kuin rento ja rauhoittava, kun teksti on niin kiivasta ja poukkoilevaa että perässä pitää juosta henkeä haukkoen. luin tän muuten alle vuorokaudessa.
March 8, 2020
Surprisingly good!
I was prepared to be irritated, I don't know why, but was entertained and impressed.
A story about being a girl, being mistreated, being a mother. There are tons of these kinds of stories, but there is a reason for them: they are stories about hope, about next generations, changing perspectives.
I was prepared to be irritated, I don't know why, but was entertained and impressed.
A story about being a girl, being mistreated, being a mother. There are tons of these kinds of stories, but there is a reason for them: they are stories about hope, about next generations, changing perspectives.
November 26, 2023
"Lumi näyttää kauniilta ja puhtaalta ja maagiselta, mutta oikeastihan se on saastaista, siinä on matoja ja kusta niin kuin jokainen äiti tietää mutta lapsi ei."
Jooo. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta, ei vain voinut jättää kesken. Rehellinen, monisyinen ja sopivan fragmentaarinen teos. Kaunis ja ahdistava. En keksi oikein muuta kuvailemaan tätä, mutta sen sanon, että Gustafsson nousee kyllä lempikirjailijoihini.
Jooo. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta, ei vain voinut jättää kesken. Rehellinen, monisyinen ja sopivan fragmentaarinen teos. Kaunis ja ahdistava. En keksi oikein muuta kuvailemaan tätä, mutta sen sanon, että Gustafsson nousee kyllä lempikirjailijoihini.
January 3, 2018
Henkilökohtainen ja syväluotaava teos, siinä mielessä arvostan kirjailijan rohkeutta. Lukukokemuksen näkökulmasta rakenne oli kuitenkin omaan makuuni liian sekava ja selkeästi etenevä punainen lanka puuttui.
December 1, 2018
Kuuntelin äänikirjana. Monin paikoin erittäin nautittavaa terävine huomioineen ja samaistuttavine havaintoineen erään naisen elämästä. On myös aina kiehtovaa nähdä, miten henkilökohtainen voi olla yleisemminkin pätevää -- ja ennen kaikkea tärkeää. Maija Lang sopi tähän täydellisesti lukijaksi.
Read
May 12, 2021Autofiktiivistä, mutta riittävän fiktiivistä ja niin kaunokirjallista, että omakohtaisuus ei tunnu kiusalliselta. Osin hyvin samaistuttaviakin pohdintoja naisena olemisesta, ja vieraammat puolet hahmottuvat nekin hyvin mainion kielen ansiosta.
October 16, 2017
Rehellinen, rouhea sukellus pinnan alle, mielen pohjaan.
July 26, 2018
Jälkiä Kaurasesta, Härkösestä ja Oksasesta, mutta tämä kai kertoi oikeasta elämästä?
August 19, 2018
☆ 3,2/5 ☆
April 24, 2019
Raastavan rehellistä, välillä hauskaa,välillä nerokasta, välillä vähän epäselvää ja tylsää.
August 11, 2019
Runollinen trippi kirjailijan, naisen, naiskirjailijan (sic) pään sisään. Suhde sekä seksiin että lapsiin on kompleksinen.
April 21, 2020
Mun aivot on niin viritetty tälle taajuudelle. Johtuuko se dissosiaatiohäiriöstä vai mistä lie, niin tää oli hyvä.
Read
February 27, 2021Rouhea, tempova, tunnetta, vapautta.
Ei varmasti omimmillaan pätkissä luettuna e-kirjana, huono formaattivalinta itseltä.
Ei varmasti omimmillaan pätkissä luettuna e-kirjana, huono formaattivalinta itseltä.
November 8, 2025
Uudenlainen. Ärsyttävä. Tarkkanäköinen. Samaistuttava. Jotain 3-4 tähden välissä.
April 19, 2026
Luin tämän 2,5 tunnissa 🤩
January 17, 2018
Tekstiä tulossa. Sulattelen.
Edit 17.1.2018 Tekstiä tuli blogiini: kosminenk.wordpress.com.
Edit 17.1.2018 Tekstiä tuli blogiini: kosminenk.wordpress.com.
February 20, 2020
Paras suomalainen autofiktio. Eikä välttämättä pelkästään sitä. Heittämällä viisi tähteä. Kannattaa lukea!
Read
October 22, 2017Karu, anteeksipyytelemätön. Romaani, josta en lukemisen jälkeen ole yhtään varma. Tempoileva, luokseenpäästämätön – vaikka paljastaakin avoimesti paljon ja vielä vähän enemmän. Tätä on sulateltava. Vai uskallankohan edes?
Displaying 1 - 30 of 30 reviews