What do you think?
Rate this book
Ystäväni Natalia
Laura Lindstedtin kolmas romaani Ystäväni Natalia kertoo naisesta, joka aloittaa intensiivisen terapian ratkaistakseen seksuaalielämänsä ongelmat. ”Nataliaksi” nimeämänsä potilaan tarinaa kertoo terapeutti. Hän teetättää Natalialla vapaaseen assosiaatioon pohjautuvia harjoitteita kehittämänsä metodin avulla: ”Kaivamme esiin erilaisia kerrostumia ja kerrostamme lisää. Kerrostamme niin kauan ja niin hartaasti, että se mikä sinua jäytää ja satuttaa kadottaa voimansa.”
Kuvataidetta, filosofiaa, kirjallisuutta, lapsuusmuistoja ja eroottisia kokemuksia hyödyntävät harjoitteet villiinnyttävät Natalian. Hän alkaa nauttia terapiasta, ehkä jopa liikaa.
Ystäväni Natalia tutkii koukuttavasti vallankäyttöä, identiteetin rakentumista ja kertomusten voimaa. Romaani tarkastelee halua ja sen kaunokirjallista esittämistä poikkeuksellisen suoraan. Mitä peitetään silloin kun kaikki paljastetaan? Kenellä on valta kertoa?
Kuvataidetta, filosofiaa, kirjallisuutta, lapsuusmuistoja ja eroottisia kokemuksia hyödyntävät harjoitteet villiinnyttävät Natalian. Hän alkaa nauttia terapiasta, ehkä jopa liikaa.
Ystäväni Natalia tutkii koukuttavasti vallankäyttöä, identiteetin rakentumista ja kertomusten voimaa. Romaani tarkastelee halua ja sen kaunokirjallista esittämistä poikkeuksellisen suoraan. Mitä peitetään silloin kun kaikki paljastetaan? Kenellä on valta kertoa?
220 pages, Hardcover
First published July 8, 2019
80 people are currently reading
2780 people want to read
About the author
Laura Lindstedt
12 books80 followersLaura Lindstedt was born in Kajaani, Finland.
Her debut novel, Sakset (2007), was nominated for Finland's most prestigious literary award, the Finlandia Prize. Her second novel from 2015, Oneiron, received both the Finlandia Prize and the Toisinkoinen Prize, along with several nominations.
Her debut novel, Sakset (2007), was nominated for Finland's most prestigious literary award, the Finlandia Prize. Her second novel from 2015, Oneiron, received both the Finlandia Prize and the Toisinkoinen Prize, along with several nominations.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 140 reviews
February 20, 2021
“As tension percolates, the therapist can’t shake the question: What does Natalia really want?”
WARNING...
IT MIGHT NOT BE WISE TO READ THIS BOOK IN PUBLIC....ha... or to your children.....
The Therapist tells us:
“Natalia began to tell me what was bothering her. Her lovers were the most vexatious of her problems, just as they were the very salt of her life, the sugar, the marzipan, the umami. ‘They are gone, but they are still in my head’, she said’”.
Natalia worked with a team of graphic designers at a midsize PR company.
She loved her work and wanted to develop herself, both professionally and—primarily—in her private life, to improve herself.
Natalia confesses to her therapist that she thinks about sex all the time and that’s her problem.
“The act forces its way into my mind like a tumor, and I am lost. I’ve contemplated chemical castration, anti-androgens, and I’ve even considered suicide. I know
‘in theory’ what constitutes a healthy sex life, what a healthy relationship is like, but I am able to use those insights about as well as I can play the piano”.
Says the therapist:
“Something flared within me, and it wasn’t merely sympathy, the emotion I feel for most of my clients. It was more like a sudden experience of harmony, wholly inappropriate given the circumstances”.
“When Natalia started to cry, I had a potent sense that I was in the presence of beauty”.
“Right away I knew that here I had the kind of client I had been waiting for all my life. This suffering individual might benefit from a method I developed in association with my mentor and which I fervently defended in my PhD, which received a grade of cum laude approbator, no less”.
The therapist felt an urge to take Natalia in his arms, but of course he didn’t.
Because he’s a man of such pure integrity?....hm???
Ok... getting real here...
I started laughing like crazy while reading “My Friend Natalia”.
The absurdity of the sessions had me giggling silly!
I mean Natalia brought an alarm clock to the sessions to call ‘time’ when ‘her’ sessions were over.
Oh my goodness gracious—all I could notice were the egos in the room—and the control competition between patient and therapist.
I kept reading - amused - as the pornography discussion exercises continued....
which Natalia says “left her with shocking amounts of excess energy”.
So much so — she couldn’t sleep?/!...
I was thinking...”might her sleep disorder be examined too?”...
I tell you — I was laughing hard...
not sure I was reading this book like a Good Samaritan— rather ....
I was playing - and goofing off with the experience of the writing ....
Natalia was a kick!!!!
She told her therapist that she was apparently “crazily serious” about their work together.
Me > I thought they were both just plain crazy....
But I had fun...
cracking myself up — reading the entertaining cerebral hogwash.
Page after page I wanted to analyze Natalia and the therapist > both of them.
There was hilarious mind-f...ing pretentious dialogue about Simone de Beauvoir,
Jean Paul Sartre....
and repressed childhood erotic memories.
There’s funny sentences...
“Well, well, there seem to be no limit to Natalia’s mental gyrations! Of course, ‘we’ weren’t getting anywhere, though she claimed otherwise”.
“Natalia had prepared for our sessions like a star pupil. She couldn’t help herself saying ‘ta-daa’, couldn’t help herself beating her drum in an almost regal procession of her sentences. So certain she was of herself, of her arrival, her success”.
Who was twisting who around their little finger?
Well... Natalia wins!!!
She drew a full page penis and handed it to the therapist. (giving us a full size view of her erect drawing too)..
AND THAT’S WHY NOT TO READ THIS BOOK IN PUBLIC
If readers hadn’t tossed the book out the window - after the black & white genitalia full page sketch—of the penis...
Then I assume they were enjoying themselves—with this translated novel.... enough to keep reading.
I did.....
...keep reading....
after the shocker-male-member drawing.
I admit to being one of those readers enjoying the entertainment.
Many readers will simply trash - toss - or burn this novel.
Stories of incest didn’t shock either the therapist or Natalia....
but clearly not all readers will be interested in reading about sex.... and/or intellectual holier-than-thou sanctimonious superiorities.
However, the cultured elegance - haha- of the therapy sessions tickled my funny bones.
It’s not like I was getting aroused but I found it quite fun - to engage in the dialogue of fantasies, and ideal eroticism.
Thank you Netgalley, Laura Lindstedt, and translator David Hackson.
WARNING...
IT MIGHT NOT BE WISE TO READ THIS BOOK IN PUBLIC....ha... or to your children.....
The Therapist tells us:
“Natalia began to tell me what was bothering her. Her lovers were the most vexatious of her problems, just as they were the very salt of her life, the sugar, the marzipan, the umami. ‘They are gone, but they are still in my head’, she said’”.
Natalia worked with a team of graphic designers at a midsize PR company.
She loved her work and wanted to develop herself, both professionally and—primarily—in her private life, to improve herself.
Natalia confesses to her therapist that she thinks about sex all the time and that’s her problem.
“The act forces its way into my mind like a tumor, and I am lost. I’ve contemplated chemical castration, anti-androgens, and I’ve even considered suicide. I know
‘in theory’ what constitutes a healthy sex life, what a healthy relationship is like, but I am able to use those insights about as well as I can play the piano”.
Says the therapist:
“Something flared within me, and it wasn’t merely sympathy, the emotion I feel for most of my clients. It was more like a sudden experience of harmony, wholly inappropriate given the circumstances”.
“When Natalia started to cry, I had a potent sense that I was in the presence of beauty”.
“Right away I knew that here I had the kind of client I had been waiting for all my life. This suffering individual might benefit from a method I developed in association with my mentor and which I fervently defended in my PhD, which received a grade of cum laude approbator, no less”.
The therapist felt an urge to take Natalia in his arms, but of course he didn’t.
Because he’s a man of such pure integrity?....hm???
Ok... getting real here...
I started laughing like crazy while reading “My Friend Natalia”.
The absurdity of the sessions had me giggling silly!
I mean Natalia brought an alarm clock to the sessions to call ‘time’ when ‘her’ sessions were over.
Oh my goodness gracious—all I could notice were the egos in the room—and the control competition between patient and therapist.
I kept reading - amused - as the pornography discussion exercises continued....
which Natalia says “left her with shocking amounts of excess energy”.
So much so — she couldn’t sleep?/!...
I was thinking...”might her sleep disorder be examined too?”...
I tell you — I was laughing hard...
not sure I was reading this book like a Good Samaritan— rather ....
I was playing - and goofing off with the experience of the writing ....
Natalia was a kick!!!!
She told her therapist that she was apparently “crazily serious” about their work together.
Me > I thought they were both just plain crazy....
But I had fun...
cracking myself up — reading the entertaining cerebral hogwash.
Page after page I wanted to analyze Natalia and the therapist > both of them.
There was hilarious mind-f...ing pretentious dialogue about Simone de Beauvoir,
Jean Paul Sartre....
and repressed childhood erotic memories.
There’s funny sentences...
“Well, well, there seem to be no limit to Natalia’s mental gyrations! Of course, ‘we’ weren’t getting anywhere, though she claimed otherwise”.
“Natalia had prepared for our sessions like a star pupil. She couldn’t help herself saying ‘ta-daa’, couldn’t help herself beating her drum in an almost regal procession of her sentences. So certain she was of herself, of her arrival, her success”.
Who was twisting who around their little finger?
Well... Natalia wins!!!
She drew a full page penis and handed it to the therapist. (giving us a full size view of her erect drawing too)..
AND THAT’S WHY NOT TO READ THIS BOOK IN PUBLIC
If readers hadn’t tossed the book out the window - after the black & white genitalia full page sketch—of the penis...
Then I assume they were enjoying themselves—with this translated novel.... enough to keep reading.
I did.....
...keep reading....
after the shocker-male-member drawing.
I admit to being one of those readers enjoying the entertainment.
Many readers will simply trash - toss - or burn this novel.
Stories of incest didn’t shock either the therapist or Natalia....
but clearly not all readers will be interested in reading about sex.... and/or intellectual holier-than-thou sanctimonious superiorities.
However, the cultured elegance - haha- of the therapy sessions tickled my funny bones.
It’s not like I was getting aroused but I found it quite fun - to engage in the dialogue of fantasies, and ideal eroticism.
Thank you Netgalley, Laura Lindstedt, and translator David Hackson.
April 15, 2021
Natalia is in therapy for her sexual addictions. She is treated by an unnamed doctor who uses the unusual layering method to psychoanalyze why she can’t stop thinking about sex. What happened to Natalia to make her this way?
I went into this book thinking that it was going to be about a patient seeking therapy for her sexual addictions. While this is true, there are so many complicated layers to this story that I don’t even understand how to explain them. I’m not even sure that I understand them. I’m super intrigued by the premise of this particular doctor/patient relationship, but I also think that a lot of it went over my head due to the constant metaphors and intellectual analogies. When we finally get to the root of Natalia’s problem, the book abruptly ends without explanation. I was frustrated by this, and tried to put the pieces together myself. I’m not sure that I was super successful at it, but I know someone out there will get this. Maybe it’s you?? I listened to the audiobook, which was very engaging. However, I learned afterward that I missed a clever drawing in the print version. If you’re curious, make sure that you are alone when you get to that page! Overall, this is definitely a unique book that constantly challenged my psychoanalytic skills.
Forewarning: This book contains graphic sexual content. If you are squeamish, maybe it is not for you.
3.5/5 stars
November 18, 2021
English: My Friend Natalia
Lindstedt's debut novel is a homage to Nathalie Sarraute, who in her writing aimed to portray the micro-movements of the mind, the so-called Tropismes. According to Lindstedt, who is getting a PhD with a work on Sarraute, the French pioneer of the noveau roman never wrote about sexuality though - in "My Friend Natalia", this is the central topic. The enigmatic Natalia is a young woman who consults a psychiatrist because of her sex-addiction - this psychiatrist is our unreliable narrator, and it remains unclear whether they are male, female, or genderqueer. What we do know though is that the psychiatrist employs an experimental treatment, the so-called layering method, and that they weren't accepted into the Finnish association of psychiatrists...
The layering method operates on the assumption that in order to get to the roots of their patient's obsession with sex, Natalia should craft texts in games that are reminiscent of creative writing exercises: This is also a twisted Künstlerroman. A central motif is the Bouchoreil, which refers to Paul Valéry who declared: "Puisque je me parle, c'est donc que je sais ce que me ne sait pas." (Meaning in this context that Natalia should explore her unconscious through language.) As the, well, therapy progresses and we read more and more protocols, Natalia, a graphic designer in a PR agency, and the therapist fight for control within the therapy setting while throwing references to art at each other.
While the whole novel might be expected to be very graphic and provocative, it's actually not: The sexual content is not excessive, the book doesn't aim to shock, it's all rather sterile and tame. While the intention seems to be to discuss non-conforming female sexuality and the gendered gaze, the novel unfortunately doesn't quite succeed: This reader wasn't particularly captivated, and the message remains unclear - not that every book needs a message, but it does need some kind of point.
Great idea, lackluster execution.
Lindstedt's debut novel is a homage to Nathalie Sarraute, who in her writing aimed to portray the micro-movements of the mind, the so-called Tropismes. According to Lindstedt, who is getting a PhD with a work on Sarraute, the French pioneer of the noveau roman never wrote about sexuality though - in "My Friend Natalia", this is the central topic. The enigmatic Natalia is a young woman who consults a psychiatrist because of her sex-addiction - this psychiatrist is our unreliable narrator, and it remains unclear whether they are male, female, or genderqueer. What we do know though is that the psychiatrist employs an experimental treatment, the so-called layering method, and that they weren't accepted into the Finnish association of psychiatrists...
The layering method operates on the assumption that in order to get to the roots of their patient's obsession with sex, Natalia should craft texts in games that are reminiscent of creative writing exercises: This is also a twisted Künstlerroman. A central motif is the Bouchoreil, which refers to Paul Valéry who declared: "Puisque je me parle, c'est donc que je sais ce que me ne sait pas." (Meaning in this context that Natalia should explore her unconscious through language.) As the, well, therapy progresses and we read more and more protocols, Natalia, a graphic designer in a PR agency, and the therapist fight for control within the therapy setting while throwing references to art at each other.
While the whole novel might be expected to be very graphic and provocative, it's actually not: The sexual content is not excessive, the book doesn't aim to shock, it's all rather sterile and tame. While the intention seems to be to discuss non-conforming female sexuality and the gendered gaze, the novel unfortunately doesn't quite succeed: This reader wasn't particularly captivated, and the message remains unclear - not that every book needs a message, but it does need some kind of point.
Great idea, lackluster execution.
August 8, 2021
Uchhhh kokia keista ir nejauki knyga. Turbūt sąmoningai (ne veltui apie terapiją) ir turbūt tai, kad mane nervavo, pasako ką nors apie mane. Nu ir ką! No shame.
Knygoje veikia psichoterapijos lankytoja Natalija ir pasakotoja/s terapeutas/ė (per visą knygą mes taip ir nesužinome jo/s lyties, wow, so clever!). Natalija ateina į terapiją dėl priklausomybės nuo sekso. Terapeutas/ė galvoja: nu ne tokių aš čia mačiau. Tada Natalija: pasakoja apie seksą, pateikia detalius (knygoj eina per visą puslapį) reprodukcinių organų piešinius / brėžinius, rodo terapeutui/ei nufilmuotas orgijas, masturbuojasi ant kušetės. Visas tas įvyksta per 10 terapijos sesijų. Per paskutinę - turėtų būti kulminacija - ji atsineša į terapiją nupiešus savo vaginą / vulvą ir "leidžia jai kalbėti", tai paskutinio skyriaus gabalai kursyvu - prabilusi vagina. Skaičiau ir nesupratau, ar čia turėtų būti juokinga??? Gale paaiškėja, kad Natalija vaikystėj turėjo problemų su tėvais. Wow, tai reiškia gerai pavyko ta terapija???
Kaip supratau, čia mums turėjo kilt klausimas ir apie tai, kokios lyties yra terapeutas/ė, ir apie tai, ar ji/s išvis tikras (kažkokie keisti ten jo terapijos aprašymai, sluoksnių terapija etc, kas tai?), ir apie tai, ar Natalija yra tikra. So mysterious! Bet paskaičiusi susiformulavau bendrą atsakymą į visus klausimus: O KOKS SKIRTUMAS???
Lindstedt Oneiron buvo perkrautas, visko prikimštas, labai pretenzingas. Natalija - mažiau prikimšta, bet ne mažiau pretenzinga. Bet kur kas mažiau supratau, ko iš manęs ta knyga nori. Gal čia yra kažkas labai labai deep, ko nepagavau??? Eeee, bet.... kažkaip nesinori lįsti į tas deep plotmes šitoj knygoj.... Kokia laimė kartais turėti tuos paviršutiniško skaitymo įgūdžius!!!
Knygoje veikia psichoterapijos lankytoja Natalija ir pasakotoja/s terapeutas/ė (per visą knygą mes taip ir nesužinome jo/s lyties, wow, so clever!). Natalija ateina į terapiją dėl priklausomybės nuo sekso. Terapeutas/ė galvoja: nu ne tokių aš čia mačiau. Tada Natalija: pasakoja apie seksą, pateikia detalius (knygoj eina per visą puslapį) reprodukcinių organų piešinius / brėžinius, rodo terapeutui/ei nufilmuotas orgijas, masturbuojasi ant kušetės. Visas tas įvyksta per 10 terapijos sesijų. Per paskutinę - turėtų būti kulminacija - ji atsineša į terapiją nupiešus savo vaginą / vulvą ir "leidžia jai kalbėti", tai paskutinio skyriaus gabalai kursyvu - prabilusi vagina. Skaičiau ir nesupratau, ar čia turėtų būti juokinga??? Gale paaiškėja, kad Natalija vaikystėj turėjo problemų su tėvais. Wow, tai reiškia gerai pavyko ta terapija???
Kaip supratau, čia mums turėjo kilt klausimas ir apie tai, kokios lyties yra terapeutas/ė, ir apie tai, ar ji/s išvis tikras (kažkokie keisti ten jo terapijos aprašymai, sluoksnių terapija etc, kas tai?), ir apie tai, ar Natalija yra tikra. So mysterious! Bet paskaičiusi susiformulavau bendrą atsakymą į visus klausimus: O KOKS SKIRTUMAS???
Lindstedt Oneiron buvo perkrautas, visko prikimštas, labai pretenzingas. Natalija - mažiau prikimšta, bet ne mažiau pretenzinga. Bet kur kas mažiau supratau, ko iš manęs ta knyga nori. Gal čia yra kažkas labai labai deep, ko nepagavau??? Eeee, bet.... kažkaip nesinori lįsti į tas deep plotmes šitoj knygoj.... Kokia laimė kartais turėti tuos paviršutiniško skaitymo įgūdžius!!!
February 22, 2020
Jostain syystä kaima Lindstedtin romaanit jäävät minulle etäisiksi ja jättävät minut kylmäksi. Siinä on jotain itselleni tavattoman vieraannuttavaa, että kirjoitetaan akateemisesti leikittelevää, omaa oppineisuuttaan osoittavaa tekstiä ja aiheena on seksi. Tässä terapeutin ja hänen potilaansa Natalian tarinassa oli niin monta kertaa tunne, etten halua olla mukana tässä.
Kirjallisuustieteilijöille ja muille tulkitsemisorientoituneille kirja on varmasti mielenkiintoinen antaen viitteitä niin naiseuteen, yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin, perheeseen, terapeutin valtaan ja vastuuseen, taiteen merkitykseen ja ties vielä mihinkä muuhun. Ongelma minulle oli se, että näin koko ajan kirjailijan laskelmoiden kutovan näitä elementtejä tarinan sekaan. Ehkä voisi sanoa, että minulle syntyi kokemus epäluotettavasta kirjailijasta.
Sujuvaa ja lyyristä (silloin kuin ei ole tarkoituksellisen rivoa ja banaalia) Lindstedtin teksti toki on. Ironista kyllä, kaikkien sen vittu- ja kyrpäpuheen keskelle olisin kaivannut jotain oikeampaa, lihallista. Nyt näin akateemisesti kiillotetun painokuvan.
Kirjallisuustieteilijöille ja muille tulkitsemisorientoituneille kirja on varmasti mielenkiintoinen antaen viitteitä niin naiseuteen, yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin, perheeseen, terapeutin valtaan ja vastuuseen, taiteen merkitykseen ja ties vielä mihinkä muuhun. Ongelma minulle oli se, että näin koko ajan kirjailijan laskelmoiden kutovan näitä elementtejä tarinan sekaan. Ehkä voisi sanoa, että minulle syntyi kokemus epäluotettavasta kirjailijasta.
Sujuvaa ja lyyristä (silloin kuin ei ole tarkoituksellisen rivoa ja banaalia) Lindstedtin teksti toki on. Ironista kyllä, kaikkien sen vittu- ja kyrpäpuheen keskelle olisin kaivannut jotain oikeampaa, lihallista. Nyt näin akateemisesti kiillotetun painokuvan.
March 20, 2019
Laura Lindstedtin romaani Ystäväni Natalia on pyörteenä syvemmälle etenevä, kerroksia halun ympäriltä kuoriva kertomus. Ytimenä on terapia, asiakassuhde, jollaista minäkertoja-terapeutti on pitkään odottanut. Hän pääsee soveltamaan "kerrostamiseen" perustuvaa menetelmäänsä Nataliaan (nimi muutettu). Omahyväisen oloinen terapeutti on epäluotettavahko kertoja, ja vaikka hän vaikuttaa säätelevän istuntoja, Natalian rooli muuttuu koko ajan aktiivisemmaksi. Rajat alkavat ylittyä.
Terapeutti keksii Natalialle kirjoitusharjoituksia, jotka tuottavat parhaimmillaan hillittömiä tuloksia. Tämä luo kirjaan paljon pidäkkeetöntä huumoria ja toisaalta terapiakirjoittamista kommentoivan tason. Erityisen voimallisessa (ja hauskassa) Natalian harjoitteena syntyneessä tekstissä on havaittavissa vitun haltuunotto sanana, joka kuvaa vaginaa kuten alkumerkityksessään. Tarkalleen ottaen synnyttäneen naisen. "Että vittu on läpikulkupaikka, kun taas vulvassa oleillaan." (s. 206) Sukuelimiä ei säästellä muutenkaan, esim. sivulla 45 tulee vastaan piirros "laadultaan muhkeasta", erektiossa olevasta peniksestä. Kohdataan myös pelokas penis, diagonaalikives ja perusteellinen vulvan kuvaus. Kaikella tällä on paikkansa romaanin kehyksessä. Kirjan lopun lähdeluettelo sisältää tietokirjoja, romaaneja, sarjakuvaa, runoutta. Maininnan ovat saaneet mm. Lindstedtin tutkiman Nathalie Sarrauten teokset Lapsuus (jonka itsekin olen lukenut) ja Ystäväni Martereau. Natalia-nimi kirjassa ei siis ole sattumaa. Eri taiteenlajien merkitys on teoksen kokonaisuudessa tärkeä.
Asiallisen kielen yhdistäminen härskeinä pidettyihin asioihin tuottaa hauskoja hetkiä. Terapeutin puhetavan äärimmäinen korrektius naurattaa ajoittain tavalla, joka tuo mieleen Ishiguron Pitkän päivän illan Stevensin. Halun kielellistäminen on kiinnostava teema, johon tuo lisää myös se, että olen parhaillaan lukemassa Carolin Emcken elämäkerrallista teosta Halu. Nämä teokset verkottuvat mielessäni, mikä täydentää kumpaakin lukukokemusta.
Seksuaalisten toiveiden ja toimintojen purkaminen täsmällisiksi kuvauksiksi ja filosofiseksi ihmettelyksi tuo jälleen esiin sen, että kyllä, ihmisen seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat ovat usein järjettömiä. Ja niin sen kuuluu olla. On hyvä että elämässä on edes jokin osa-alue, jota ei voi tyhjentää selityksillä. Jokin, joka ei paljasta lopullista ydintään ehkä koskaan, ei vaikka kuinka kaivaisi kerros kerrokselta. Ystäväni Nataliakaan ei paljasta kaikkia kerroksiaan. Loppua lähestyessä tuli harvinainen tunne, että en haluaisi kirjan päättyvän vielä. Viihdyin terapeutin ja Natalian istuntojen sivustakatselijana, sillä koskaan ei osannut arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopussa teki mieli palata alkuun: mistä oikein lähdettiin? Lieka ulottuu pitkälle.
"Ei meidän seksimme ollut ainutlaatuista, kaukana siitä, mutta opettavaista se oli. Urologini auttoi minua myös näkemään oman sukuelimeni uudella tavalla. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää vitun voimaa. Se alkoi melkein pelottaa minua. Kuinka typerästi tuosta elimestä on runoiltu, kuinka väärässä kaunosielut ovat!" (s. 125)
Terapeutti keksii Natalialle kirjoitusharjoituksia, jotka tuottavat parhaimmillaan hillittömiä tuloksia. Tämä luo kirjaan paljon pidäkkeetöntä huumoria ja toisaalta terapiakirjoittamista kommentoivan tason. Erityisen voimallisessa (ja hauskassa) Natalian harjoitteena syntyneessä tekstissä on havaittavissa vitun haltuunotto sanana, joka kuvaa vaginaa kuten alkumerkityksessään. Tarkalleen ottaen synnyttäneen naisen. "Että vittu on läpikulkupaikka, kun taas vulvassa oleillaan." (s. 206) Sukuelimiä ei säästellä muutenkaan, esim. sivulla 45 tulee vastaan piirros "laadultaan muhkeasta", erektiossa olevasta peniksestä. Kohdataan myös pelokas penis, diagonaalikives ja perusteellinen vulvan kuvaus. Kaikella tällä on paikkansa romaanin kehyksessä. Kirjan lopun lähdeluettelo sisältää tietokirjoja, romaaneja, sarjakuvaa, runoutta. Maininnan ovat saaneet mm. Lindstedtin tutkiman Nathalie Sarrauten teokset Lapsuus (jonka itsekin olen lukenut) ja Ystäväni Martereau. Natalia-nimi kirjassa ei siis ole sattumaa. Eri taiteenlajien merkitys on teoksen kokonaisuudessa tärkeä.
Asiallisen kielen yhdistäminen härskeinä pidettyihin asioihin tuottaa hauskoja hetkiä. Terapeutin puhetavan äärimmäinen korrektius naurattaa ajoittain tavalla, joka tuo mieleen Ishiguron Pitkän päivän illan Stevensin. Halun kielellistäminen on kiinnostava teema, johon tuo lisää myös se, että olen parhaillaan lukemassa Carolin Emcken elämäkerrallista teosta Halu. Nämä teokset verkottuvat mielessäni, mikä täydentää kumpaakin lukukokemusta.
Seksuaalisten toiveiden ja toimintojen purkaminen täsmällisiksi kuvauksiksi ja filosofiseksi ihmettelyksi tuo jälleen esiin sen, että kyllä, ihmisen seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat ovat usein järjettömiä. Ja niin sen kuuluu olla. On hyvä että elämässä on edes jokin osa-alue, jota ei voi tyhjentää selityksillä. Jokin, joka ei paljasta lopullista ydintään ehkä koskaan, ei vaikka kuinka kaivaisi kerros kerrokselta. Ystäväni Nataliakaan ei paljasta kaikkia kerroksiaan. Loppua lähestyessä tuli harvinainen tunne, että en haluaisi kirjan päättyvän vielä. Viihdyin terapeutin ja Natalian istuntojen sivustakatselijana, sillä koskaan ei osannut arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopussa teki mieli palata alkuun: mistä oikein lähdettiin? Lieka ulottuu pitkälle.
"Ei meidän seksimme ollut ainutlaatuista, kaukana siitä, mutta opettavaista se oli. Urologini auttoi minua myös näkemään oman sukuelimeni uudella tavalla. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää vitun voimaa. Se alkoi melkein pelottaa minua. Kuinka typerästi tuosta elimestä on runoiltu, kuinka väärässä kaunosielut ovat!" (s. 125)
April 1, 2019
On aina jotenkin tosi jännä lukea romaaneja, jotka on paperilla kaikkea, minkä todella minua pitäisi kiinnostaa, mutta lopulta kirjan luettua jää lähinnä täysin välinpitämätön fiilis tarinaa kohtaan. Tavallaan tässä romaanissa oli "kaikki kohdallaan", mutta en saanut siitä itse minkäänlaista otetta, mitään itselleni, lopulta kiinnostunutkaan edes. En täysin osaa sanoa mistä se johtuu, mutta ehkä kaikki laadukkaat kirjatkaan ei ole hyviä kaikille.
2,5 tähteä.
2,5 tähteä.
June 21, 2021
3/5
Labai nevienareikšmė knyga. Mažytė, bet įvairiapusių emocijų manyje sukėlė. Viena vertus, nuostabiai plaukiantis, talentingai parašytas tekstas. Kita vertus, patiko tik pirmoji knygos dalis. Viena vertus, puikus vertimas, drąsus ir šiuolaikiškas redagavimas, puikus viršelis, net kelios iliustracijos, kurios kokiam davatkiškam žmogui stresą įvarys – rodos, vien pliusai. Bet nesijaučiu iki galo įsijautusi. Nežinau, kam rekomenduočiau. Neatrodo, kad knyga įtraukė, neatrodo, kad tema buvo pilnai išpildyta, o drąsūs autorės sprendimai – tinkamai išplėtoti. O galiausiai, temai buvo palikta tiek vietos interpretacijoms, kad net aptingau kiekvieną dalyką krapštinėti, lyg terapijos seansas būtų ne Natalijos, o mano.
Labai mėgstu knygas, kuriose autoriai žino apie ką kalba. Šioji – viena tų. Autorė akivaizdžiai turi rimtą suvokimą apie psichoterapiją, ne vien per kelis kartus išgūglintą, veikiausiai patirtą. Čia daug užuominų į meną, literatūrą, filosofiją, muziką, psichologiją – vėlgi, ne tingiai pateiktų, įsimintinų. Gražu, protinga, tvarkinga. Visgi, vietomis atrodė, kad norima šokiruoti tik vardan šokiravimo (čia turbūt reikia įspėjimo, kad jei nekrūpčioję neištariat „penis“, tai TIKRAI knyga ne jums), o ir kai kurie pasirinkimai labai jau „on the nose“ – na, jei jau moteris labai mėgsta seksą, tai jau tik Froidas į pagalbą ir niekas daugiau.
Būčiau norėjusi, kad autorė pasitelktų daugiau šaltinių, daugiau sprendimų – ypač kai kiti reikalai rodo, kad moka, gali, žino. Ir nors išties sumaniai plėtojama kūrinio paslaptis, paciento konfidencialumo gija, nors lieka daug maloniai neatsakytų klausimų, visgi nėra knyga, kuri kažką manyje baisiai sudrebino, o ir mano skoniui kiek per daug moderni pasakojimo forma – atrodo, kad vardan jos paaukojamas siužetas. O to niekada negaliu pateisinti.
Labai nevienareikšmė knyga. Mažytė, bet įvairiapusių emocijų manyje sukėlė. Viena vertus, nuostabiai plaukiantis, talentingai parašytas tekstas. Kita vertus, patiko tik pirmoji knygos dalis. Viena vertus, puikus vertimas, drąsus ir šiuolaikiškas redagavimas, puikus viršelis, net kelios iliustracijos, kurios kokiam davatkiškam žmogui stresą įvarys – rodos, vien pliusai. Bet nesijaučiu iki galo įsijautusi. Nežinau, kam rekomenduočiau. Neatrodo, kad knyga įtraukė, neatrodo, kad tema buvo pilnai išpildyta, o drąsūs autorės sprendimai – tinkamai išplėtoti. O galiausiai, temai buvo palikta tiek vietos interpretacijoms, kad net aptingau kiekvieną dalyką krapštinėti, lyg terapijos seansas būtų ne Natalijos, o mano.
Labai mėgstu knygas, kuriose autoriai žino apie ką kalba. Šioji – viena tų. Autorė akivaizdžiai turi rimtą suvokimą apie psichoterapiją, ne vien per kelis kartus išgūglintą, veikiausiai patirtą. Čia daug užuominų į meną, literatūrą, filosofiją, muziką, psichologiją – vėlgi, ne tingiai pateiktų, įsimintinų. Gražu, protinga, tvarkinga. Visgi, vietomis atrodė, kad norima šokiruoti tik vardan šokiravimo (čia turbūt reikia įspėjimo, kad jei nekrūpčioję neištariat „penis“, tai TIKRAI knyga ne jums), o ir kai kurie pasirinkimai labai jau „on the nose“ – na, jei jau moteris labai mėgsta seksą, tai jau tik Froidas į pagalbą ir niekas daugiau.
Būčiau norėjusi, kad autorė pasitelktų daugiau šaltinių, daugiau sprendimų – ypač kai kiti reikalai rodo, kad moka, gali, žino. Ir nors išties sumaniai plėtojama kūrinio paslaptis, paciento konfidencialumo gija, nors lieka daug maloniai neatsakytų klausimų, visgi nėra knyga, kuri kažką manyje baisiai sudrebino, o ir mano skoniui kiek per daug moderni pasakojimo forma – atrodo, kad vardan jos paaukojamas siužetas. O to niekada negaliu pateisinti.
August 28, 2022
I'm sorry to say but I don't feel myself a contented human being after having finished the book
'My Friend Natalia'
. One big cause of complaint is that I am not that young anymore to really have the book felt differently of what I could grasp now upon the read. I guess some sort of life experience has put some fingerprint on me, so I see some sort of stuff much different than 20 years back. Moreover, I feel that there are many, but really many better books on similar topic(s). For example, I recall I have read most of the novels written by Irvin D. Yalom and, in my humble opinion, he could make a big hit and I had a lot of interesting things to learn reading his books. Also, on a more specific topic, maybe closer to this book emphasis, I feel that Gabriel Osmonde did a much better job in his 4 novels written under this pseudonym.
As for my current impressions, I could say my movements are not so gay and alert :) Moreover, there is no sparkle in my eyes, no smirk on my lips, and no pleasing flush on my face... in other words, or briefly, I am not at all contentment and delight :D
Nonetheless, I think I could give 3* with indulgence. The book has some defects or vice and my indignation may well be sincere because I was neither gripped by the story nor by the two main characters, although I am particularly fond of this sort of psychological analysis. I feel that the weekly 45' conversations between the therapist and the client could have been illuminated by some more interesting ideas and hopefully splendid comments would have been raised by consequence. Needless to say I'm not sure that Natalia had got some improvement in her illness . Still, my alarm is moderate. Maybe I am myself quite behind the times :D
As for my current impressions, I could say my movements are not so gay and alert :) Moreover, there is no sparkle in my eyes, no smirk on my lips, and no pleasing flush on my face... in other words, or briefly, I am not at all contentment and delight :D
Nonetheless, I think I could give 3* with indulgence. The book has some defects or vice and my indignation may well be sincere because I was neither gripped by the story nor by the two main characters, although I am particularly fond of this sort of psychological analysis. I feel that the weekly 45' conversations between the therapist and the client could have been illuminated by some more interesting ideas and hopefully splendid comments would have been raised by consequence. Needless to say I'm not sure that Natalia had got some improvement in her illness . Still, my alarm is moderate. Maybe I am myself quite behind the times :D
June 10, 2019
I admit I chose the book without knowing what it's about. In a hurry and just to have a quick airplane reading, I picked the book since Lindsted is known to use new techniques of writing, and on the basis of the idea of the psychiatrist telling the story of her patient, presented on the first page, and the reading list of the last page with interesting philosophers such as Judith Butler, Jacques Derrida and Michel Foucault. I should have looked in the middle too - the detailed drawing of a one-page-sized penis would have made me reconsider.
The book is written to be dirty and shocking. I understand me being annoyed of reading 200 pages of sex and genitalia is pretty much my own problem. However, all this should have a signification to be relevant literature.
I bet the book wants to be a psychoanalytic-feministic critique with a freeing touch for women's sexuality in a patriarcal world (correct me if you have a better idea).
Nevertheless, it's approach is theoretically plain and boring. Lindsted makes it all about pure Freud. I'm sorry Laura but Freud is so last season. Some Deleuze and Guattari could have enlargened the picture, people don't just go bananas about their mum and daddy and oidipus, they are going psycho about the society. Maybe it's me who didn't catch it but the layer of society is lacking in the book. And it's quite disappointing that with references such as Foucault and Butler there is no reflection of the creation of the individual within the society by norms and about sexuality as a form of biopower regulating people by conceptions of normality. (Just don't put authors such as Foucault and Butler in the reading list if the reflection stops on the level of the person's childhood with mummy and daddy, it makes it feel like artificial name dropping - for instance, Natalie's 'problem' is accepted as anormal without critique of history of mental illnesses which is very anti-Foucauldian).
In sum, without a strong idea what is meant with it, all the fuss on genitalia seemed unnecessary. I'm happy the book was relatively short.
(this review was written in English although the book is in Finnish, in case it'll be translated soon)
The book is written to be dirty and shocking. I understand me being annoyed of reading 200 pages of sex and genitalia is pretty much my own problem. However, all this should have a signification to be relevant literature.
I bet the book wants to be a psychoanalytic-feministic critique with a freeing touch for women's sexuality in a patriarcal world (correct me if you have a better idea).
Nevertheless, it's approach is theoretically plain and boring. Lindsted makes it all about pure Freud. I'm sorry Laura but Freud is so last season. Some Deleuze and Guattari could have enlargened the picture, people don't just go bananas about their mum and daddy and oidipus, they are going psycho about the society. Maybe it's me who didn't catch it but the layer of society is lacking in the book. And it's quite disappointing that with references such as Foucault and Butler there is no reflection of the creation of the individual within the society by norms and about sexuality as a form of biopower regulating people by conceptions of normality. (Just don't put authors such as Foucault and Butler in the reading list if the reflection stops on the level of the person's childhood with mummy and daddy, it makes it feel like artificial name dropping - for instance, Natalie's 'problem' is accepted as anormal without critique of history of mental illnesses which is very anti-Foucauldian).
In sum, without a strong idea what is meant with it, all the fuss on genitalia seemed unnecessary. I'm happy the book was relatively short.
(this review was written in English although the book is in Finnish, in case it'll be translated soon)
September 3, 2019
Olihan tämä – ehkä vähän niitä kirjoja, joista tulee olo, että on liian tyhmä ymmärtämään, mistä tässä todella oli kyse. Pintatasolla tämä oli nokkelaa sanailua ja innokasta terapiaa vähän erikoisella asetelmalla (ja paljon puhetta seksistä), mutta sen alla oli sitten viittauksia moneen suuntiin ja lähinnä jäi tunne, että paljon sanottiin sellaista, jota en oikeastaan ymmärtänyt lainkaan.
April 6, 2021
At first I thought that not naming or gendering the therapist was to emphasize the listener in this story, as the therapist is just the vehicle or sounding board for Natalia and Natalia’s issues. Yet, there’s a wink! wink! there, as the therapist tells us a lot about her/his own feelings, and background, and history. And if you think that Natalia, the patient, is an unreliable narrator, you may also find yourself questioning the reliability of the therapist’s version of events. It’s intriguing to read the ongoing therapist/patient relationship, and Finnish to English translator David Hackston brings Lindstedt’s clear and lucid prose to life.
The therapist has a modern and self-made theory of “layering,” allowing the patient to “uncover different strata of memories and layer them up again.” In other words, create new associations and dissolve the threatening or damaging meanings to Natalia’s memories through the therapist’s methodology. The therapist does this by adding key words, supporting words, that Natalia is suppose to use during these exercises. As the novel progresses, the layering technique comes into sharper focus.
Natalia is assertive and controlling. She brings a giant alarm clock to the sessions, places it on her chest, and, in a reverse-role quirk, she tells the therapist when the time is up. There’s also a mystery between them. An unusual painting hanging in the therapist’s office, translated to Ear-Mouth, painted by an artist who disappeared without a trace, once belonged to Natalia’s grandmother, she says. She tells the story of how her grandmother acquired it, when the paint was barely dry, and the therapist is intrigued. The therapist bought it at auction. There are subtle hints to how Ear-Mouth parallels the therapist and patient relationship.
If you are queasy about graphic sexual content, you may want to skip this one. However, the significance of the pornographic details isn’t gratuitous. The layering methodology during these sessions brings Natalia’s issues into sharp relief—eventually—not just through the sexual scenes, but also through language, family dynamics, and environment. There were many times I was nonplussed or frustrated and impatient, because I thought I was losing the thread of where this was going. However, if you stay with it, which isn’t hard to do--as the story builds severity and tension—it all makes flawless sense during the denouement. The therapeutic sessions build successively on the one preceding it, although at times, Natalia seems unfathomable, yet so humanly troubled that you can relate to her.
“I don’t know what your childhood was like, Doctor, but in my childhood we all rummaged around in paper recycling bins because we thought we might find something forbidden, something that we had no business holding in our hands. And, which, for that very reason, belonged to us. Adults kept close guard over their secrets, and that’s why we needed secrets, too. Besides, secrets weren’t secrets…if their betrayal wouldn’t have destroyed anything. Secrets need to have a destructive power. Do you understand?”
Unique, and yet familiar, filled with the power of language, action, artistic and cultural properties, and the poignancy of a doctor/patient relationship. There are many elements to ponder and discuss once you finish. Thank you to Liveright and Norton publishers for sending me a copy to review.
The therapist has a modern and self-made theory of “layering,” allowing the patient to “uncover different strata of memories and layer them up again.” In other words, create new associations and dissolve the threatening or damaging meanings to Natalia’s memories through the therapist’s methodology. The therapist does this by adding key words, supporting words, that Natalia is suppose to use during these exercises. As the novel progresses, the layering technique comes into sharper focus.
Natalia is assertive and controlling. She brings a giant alarm clock to the sessions, places it on her chest, and, in a reverse-role quirk, she tells the therapist when the time is up. There’s also a mystery between them. An unusual painting hanging in the therapist’s office, translated to Ear-Mouth, painted by an artist who disappeared without a trace, once belonged to Natalia’s grandmother, she says. She tells the story of how her grandmother acquired it, when the paint was barely dry, and the therapist is intrigued. The therapist bought it at auction. There are subtle hints to how Ear-Mouth parallels the therapist and patient relationship.
If you are queasy about graphic sexual content, you may want to skip this one. However, the significance of the pornographic details isn’t gratuitous. The layering methodology during these sessions brings Natalia’s issues into sharp relief—eventually—not just through the sexual scenes, but also through language, family dynamics, and environment. There were many times I was nonplussed or frustrated and impatient, because I thought I was losing the thread of where this was going. However, if you stay with it, which isn’t hard to do--as the story builds severity and tension—it all makes flawless sense during the denouement. The therapeutic sessions build successively on the one preceding it, although at times, Natalia seems unfathomable, yet so humanly troubled that you can relate to her.
“I don’t know what your childhood was like, Doctor, but in my childhood we all rummaged around in paper recycling bins because we thought we might find something forbidden, something that we had no business holding in our hands. And, which, for that very reason, belonged to us. Adults kept close guard over their secrets, and that’s why we needed secrets, too. Besides, secrets weren’t secrets…if their betrayal wouldn’t have destroyed anything. Secrets need to have a destructive power. Do you understand?”
Unique, and yet familiar, filled with the power of language, action, artistic and cultural properties, and the poignancy of a doctor/patient relationship. There are many elements to ponder and discuss once you finish. Thank you to Liveright and Norton publishers for sending me a copy to review.
April 13, 2022
❝ Suaugusieji kruopščiai saugojo savo paslaptis, todėl ir mes privalėjom jų turėti. O juk paslaptys visai nėra paslaptys, jeigu paprasčiausiai susitari tylėti, jeigu jas atskleidus niekas nenukenčia. Paslaptys privalo turėti naikinamosios galios. Suprantat? O kadangi vaikų pasaulis geografine prasme labai ribotas, visa naikinančių paslapčių teko ieškoti ten, kur galėjai rasti. Pavyzdžiui, tarp išmestų, panaudotų, galbūt paslėptų daiktų.
October 11, 2020
I'm currently reading the Dutch translation, but can't find that one yet on goodreads, so I'm writing a review here. The fact that I paused my reading just to come here, search for this book and give it one star should say enough. This is the worst thing I've read this year. From the first page the style was bugging me, but I hoped this was just because I read something wildly different before. Unfortunately, the style, word choice and construction of sentences never becomes bearable. The author clearly wants to write a 'smart' book SO bad that the whole thing just becomes a weird sort of unearned boast. The endless strange metaphors and long, disjointed sentences make this book hard to read. I rarely not finish a book, but I think this might just be the one. When I read the plot, it sounded really cool, but sadly, none of my expectations came true. The therapist, even though we never learn the sex of the therapist, reads like a shitty, arrogant man to me. The way he 'talks' about his client, Natalia, makes it hard to like him. Natalia herself is also not likeable at all, yet also not dis-likeable enough to be a compelling character. They're both empty, two-dimensional characters. All in all, this book could be very interesting, but is not.
December 30, 2021
Natalia vine la psiholog pentru a-și vindeca problemele de dragoste/sexuale, prilej pentru o serie de sesiuni destul de neobișnuite, în care-și descrie obstacolele în calea fericirii, exhibându-și toate preferințele, toate problemele, ba chiar desenând diferite organe genitale sau oferind un spectacol de masturbare live. Fără să se ascundă în spatele cuvintelor sau a hainelor, fără să se jeneze, fără să fie un pacient „cuminte” și doritor să caute neapărat soluții. Ceea ce rezultă este o carte care te poate uimi cu limbajul direct, dar pe care nu știi de unde să o apuci, pentru a descoperi care este adevărata față a personajului și dacă și-a rezolvat în cele din urmă problemele. Cum care probleme? Nici ea nu știe sigur, nici noi, la final.
Așadar, o carte dezamăgitoare (pentru mine), dar poate o vor înțelege mai bine psihologii și pshiterapeuții.
Așadar, o carte dezamăgitoare (pentru mine), dar poate o vor înțelege mai bine psihologii și pshiterapeuții.
April 1, 2019
Kolmikymppinen graafinen suunnittelija Natalia hakee tarvitsee apua seksiaddiktioonsa. Hän on valinnut terapeutikseen aivan uutta kerrostusterapiaa tarjoavan psykologin, jonka sohvalla Suukorva-nimisen taulun alla hän avautuu ongelmastaan.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀
Lindstedt kirjoittaa kauniisti ja sanoisin hienostuneen ranskalaisesti, vaikka räväkkä ja suorasukainen onkin. Ystäväni Natalia tuulettaa ja oikoo riemukkaasti niitä monenmoisia käsityksiä, joilla naisen seksuaalisuus ja naisen halu on ladattu. Hieno ja rohkea teos.
⠀⠀⠀⠀
Lindstedt kirjoittaa kauniisti ja sanoisin hienostuneen ranskalaisesti, vaikka räväkkä ja suorasukainen onkin. Ystäväni Natalia tuulettaa ja oikoo riemukkaasti niitä monenmoisia käsityksiä, joilla naisen seksuaalisuus ja naisen halu on ladattu. Hieno ja rohkea teos.
May 25, 2019
Taitavaa kielenkäyttöä. Asettuuko ihminen koskaan teorioiden raameihin - voiko ihmistä korjata/parantaa/ymmärtää? Mutta kylmäksi jätti ja tylsistytti.
November 12, 2021
Nu știu de ce altora nu le-a plăcut. Mi s-a părut de o autenticitate rar întâlnită.
March 9, 2022
"Mano draugė Natalija" suviliojo anotacija - psichoterapija ar, tiksliau, tokia labai ypatinga inovatyvi sluoksninė terapija, kai asmeniniai išgyvenimai paciento ir gydytojo pokalbiuose persipina su įvairiais kultūros tekstais ir taip leidžia tuo pat metu ir nutolinti, ir svetimais žodžiais, netiesiogiai išreikšti užslopintas patirtis, Natalijos priklausomybė nuo sekso, obsesijos, disfunkciniai santykiai, vaikystės traumos, intertekstai, poezija ir dailė, feminizmas, kitaip tariant, buvo pažadėta viskas, kas mane lyg ir domina ar bent šiek tiek intriguoja, bet - perskaičius knygą apėmė toks savotiškas jausmas, tarsi ilgai ir kantriai būčiau klausiusi žmogaus, kuris labai norėjo kažką įdomaus, prasmingo, šokiruojančio, mąstymą keičiančio, labai labai intelektualaus pasakyti, vis žadėjo, kad tuoj tuoj pasakys, labai stengėsi, kalbėjo elegantiškai ir visai nekvailai, bet taip nieko turiningo ir nepasakė. Na, ką padarysi, būna ir taip - ir su žmonėmis, ir su knygomis. O gal tai toks suomiškas jumoras, kurio tiesiog nepagavau?
December 23, 2019
Pidin Laura Lindstedtiä Oneironin jälkeen liian tosikkona minulle, mutta Ystäväni Natalia sisältää niin paljon parodisia elementtejä, että pitää tarkistaa näkemystä.
Heti alkuun terapeutti-minäkertoja on kohostetun kaunopuheinen ja itseriittoinen, mikä ohjaa suhtautumaan terapiatekstiin kieli poskessa. Lisäksi virnuillaan ainakin vapauttavalle seksipuheelle ja "vittu on voimaannuttava juttu" paatokselle. Onpa välissä komeat piirrokset sukuelimistäkin.
Rakenne on samankaltaista itsensä kanssa keskustelua kuin kai Natalie Sarrautella Lapsuudessa (enoolukenut) ja tunnelmassa on muutenkin jotain uuden romaanin kaltaista, onhan Lindstedt Sarraute-tutkija ("ystäväni"). Seinälle roikkumaan keksitty taideteos on hieno ajatus.
Monet kirjoittavat tästä, ettei herättänyt tunnereaktioita tai jäivät ulkopuolisiksi. Se johtunee etäisyydestä, jolla Lindstedt kirjoittaa.
Hyvä oli, nokkela, monitulkintainen ja kiinnostava lukea, sopivan lyhyt, mutta olisi voinut olla oudompikin.
Heti alkuun terapeutti-minäkertoja on kohostetun kaunopuheinen ja itseriittoinen, mikä ohjaa suhtautumaan terapiatekstiin kieli poskessa. Lisäksi virnuillaan ainakin vapauttavalle seksipuheelle ja "vittu on voimaannuttava juttu" paatokselle. Onpa välissä komeat piirrokset sukuelimistäkin.
Rakenne on samankaltaista itsensä kanssa keskustelua kuin kai Natalie Sarrautella Lapsuudessa (enoolukenut) ja tunnelmassa on muutenkin jotain uuden romaanin kaltaista, onhan Lindstedt Sarraute-tutkija ("ystäväni"). Seinälle roikkumaan keksitty taideteos on hieno ajatus.
Monet kirjoittavat tästä, ettei herättänyt tunnereaktioita tai jäivät ulkopuolisiksi. Se johtunee etäisyydestä, jolla Lindstedt kirjoittaa.
Hyvä oli, nokkela, monitulkintainen ja kiinnostava lukea, sopivan lyhyt, mutta olisi voinut olla oudompikin.
June 15, 2019
Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia on vuoden odotetuimpia teoksia, eikä Lindstedtiltä tarvitse muuta odottaakaan kuin älykästä tekstiä. Päähenkilö Natalian seksiaddiktio on tasapainoisen elämän este, siispä hän etsiytyy psykologin puheille. Puhetta sitten riittääkin, mutta psykologin sohvalla nähdään myös muutama kuva ja video sekä ehtaa toimintaa. Staattisen asetelman puitteissa seksuaalisuus, valtasuhteet, psykoterapia, taide ja feminismi saavat kaikenlaista kyytiä ja huumori kukkii.
Kirja oli kuitenkin minulle tylsää luettavaa, koska hahmot jäivät minulle yhdentekeviksi. Taidokas kaunokirjallisuus voi näköjään tehdä tällaisetkin temput.
Kirja oli kuitenkin minulle tylsää luettavaa, koska hahmot jäivät minulle yhdentekeviksi. Taidokas kaunokirjallisuus voi näköjään tehdä tällaisetkin temput.
October 22, 2020
Olen etsinyt teosta, joka pyörittelisi kaikkea sitä turhaksi nimettyä yleissivistystä kuin lasillista hyvää viiniä, ja antaisi sille oikeutuksen. Olen etsinyt teosta, joka yhtä aikaa leikkisi lukijallaan sekä vaatisi tältä omistautumista ja tarkkaavaisuutta. Olen etsinyt teosta, joka kipinöisi hirvittävällä tavalla, ja joka sytyttäisi kyseenalaisen palon koko kehossa.
Olen etsinyt Ystäväni Nataliaa.
Olen etsinyt Ystäväni Nataliaa.
March 23, 2021
At first I was terrifyed and then I laughed. The book is not easy att all. It is feministic in a way that gives women the responsibility. It really made me think of my own sexlife. And my friend's too.
I only recommend this to women and men who has guts to face the facts. Even the facts are wrapped into humorous exaggeration!
I only recommend this to women and men who has guts to face the facts. Even the facts are wrapped into humorous exaggeration!
October 31, 2021
Natalija - moteris, pasirodžiusi ant psichoterapeuto durų slenksčio, pasisako, kad viskas, apie ką ji tesugeba gyvenime galvoti, tai seksas. Visoks seksas, su įvairiais žmonėmis, ne visada svarbu kokiomis sąlygomis. Psichoterapautė imasi rečiau naudojamų metodų ir pasitelkdama meną, literatūrą, įvairius žodžius imasi narstytis po Natalijos sielos kerteles.
Šimtu procentų - patenka į keisčiausių kada nors skaitytų knygų trejetą. Nekalbu apie tokias, kuriose kliedesiai, nes ši ne tokia. Čia labiau stebino veikėja, jos elgesys, provokacijos, pasakojami dalykai. Paprastai kalbant, tai knyga tikrai ne davatkoms ar naivioms moterėlėms, kurios tikisi kažko, pavadinkime, pošlo… Bus čia ir to, bet kaip jau galima suprasti iš anotacijos, viskas lupama ir nulupama tarsi svogūno sluoksniai, tik labai lėtai, su baime, kad truktelėjus stipriau galimai nudirsi visą odą…
Priminė nelabai seniai skaitytą knyga „Agata“, bet tik dėl to, kad veiksmo ir įvykių centre - psichoterapeutas ir jo pacientas. Daugiau tarp šių knygų aš neradau nieko. Šoko faktorius ir elementai priminė knygą „Vegetarė“, o pati temą - „Žmogėdros sode“. Norėtųsi apie knygą pakalbėti kitaip, plačiau, per kažkokius pajautimus, patirtis, pačios suvokimą. Tačiau to padaryti nesigaus niekaip. Savęs tapatinti su Natalija net ir negalėčiau (kaži, ar ir noro tam būtų). Ir būtent dėl to knyga nepaliečia. Nesujudina nieko ar beveik nieko viduje.
Ar mane šokiravo? Be abejonės. Verti puslapius, skaitai, supranti, kad nieko švento ir doro čia nebus, kai gyvenimo įspūdžiais dalinasi nimfomanė, ir tada bum - iliustracija. Nekukli iliustracija. Tik pagalvojau: o jei knygą tuo metu būčiau skaičiusi autobuse…
Jei kalbėti apie rimtesnius dalykus - nelabai ką naujo ši knyga pasakė. Tai, kad daug ką atsinešame iš tėvų, ne naujiena. Kad jie formuoja mūsų asmenybę, mūsų baimes, mūsų gebėjimą bendrauti ir kitus dalykus. Tačiau čia pasigedau daug visko. Gilesnio kapstymo, matymo, norėjosi gal kiek mažiau pokalbių apie galvas, daugiau apie priežastis ir pasekmes. Bet gal tik man taip pasirodė. Nesu psichoterapeutė, ir nieku gyvu nenoriu apsiimti kažką kritikuoti.
Jei norite labai keistos, šiurpinančios ir šokiruojančios knygos - pirmyn. Tik aš šiek tiek bijau, kad tik tiek iš jos ir tegavau. Nors ne, meluoju. Radau nemažai man artimo humoro, vis juokiausi, ir stebėjausi autorės išmone arba jos pacientų fantazija.
Susitikime instagrame:
www.instagram.com/gretabrigita.lt
Visas apžvalgas rasite čia:
www.gretabrigita.lt
Leidyklos dovana.
Šimtu procentų - patenka į keisčiausių kada nors skaitytų knygų trejetą. Nekalbu apie tokias, kuriose kliedesiai, nes ši ne tokia. Čia labiau stebino veikėja, jos elgesys, provokacijos, pasakojami dalykai. Paprastai kalbant, tai knyga tikrai ne davatkoms ar naivioms moterėlėms, kurios tikisi kažko, pavadinkime, pošlo… Bus čia ir to, bet kaip jau galima suprasti iš anotacijos, viskas lupama ir nulupama tarsi svogūno sluoksniai, tik labai lėtai, su baime, kad truktelėjus stipriau galimai nudirsi visą odą…
Priminė nelabai seniai skaitytą knyga „Agata“, bet tik dėl to, kad veiksmo ir įvykių centre - psichoterapeutas ir jo pacientas. Daugiau tarp šių knygų aš neradau nieko. Šoko faktorius ir elementai priminė knygą „Vegetarė“, o pati temą - „Žmogėdros sode“. Norėtųsi apie knygą pakalbėti kitaip, plačiau, per kažkokius pajautimus, patirtis, pačios suvokimą. Tačiau to padaryti nesigaus niekaip. Savęs tapatinti su Natalija net ir negalėčiau (kaži, ar ir noro tam būtų). Ir būtent dėl to knyga nepaliečia. Nesujudina nieko ar beveik nieko viduje.
Ar mane šokiravo? Be abejonės. Verti puslapius, skaitai, supranti, kad nieko švento ir doro čia nebus, kai gyvenimo įspūdžiais dalinasi nimfomanė, ir tada bum - iliustracija. Nekukli iliustracija. Tik pagalvojau: o jei knygą tuo metu būčiau skaičiusi autobuse…
Jei kalbėti apie rimtesnius dalykus - nelabai ką naujo ši knyga pasakė. Tai, kad daug ką atsinešame iš tėvų, ne naujiena. Kad jie formuoja mūsų asmenybę, mūsų baimes, mūsų gebėjimą bendrauti ir kitus dalykus. Tačiau čia pasigedau daug visko. Gilesnio kapstymo, matymo, norėjosi gal kiek mažiau pokalbių apie galvas, daugiau apie priežastis ir pasekmes. Bet gal tik man taip pasirodė. Nesu psichoterapeutė, ir nieku gyvu nenoriu apsiimti kažką kritikuoti.
Jei norite labai keistos, šiurpinančios ir šokiruojančios knygos - pirmyn. Tik aš šiek tiek bijau, kad tik tiek iš jos ir tegavau. Nors ne, meluoju. Radau nemažai man artimo humoro, vis juokiausi, ir stebėjausi autorės išmone arba jos pacientų fantazija.
Susitikime instagrame:
www.instagram.com/gretabrigita.lt
Visas apžvalgas rasite čia:
www.gretabrigita.lt
Leidyklos dovana.
April 10, 2020
Olipa raivostuttava teos.
Olisin toki voinut selvittää, mitä aihetta tää kirja käsittelee, mutta en selvittänyt. Eikä toi aihekaan ehkä itsessään ollut vastenmielistä tässä (vaikka ei jaksa kiinnostaa seksin kuvaus, olen pahoillani jos tämä tekee musta huonon feministin) vaan ehkä nimenomaan se, miten aihetta käsiteltiin. Ei kyllä jäänyt mitään käteen.
Olisin toki voinut selvittää, mitä aihetta tää kirja käsittelee, mutta en selvittänyt. Eikä toi aihekaan ehkä itsessään ollut vastenmielistä tässä (vaikka ei jaksa kiinnostaa seksin kuvaus, olen pahoillani jos tämä tekee musta huonon feministin) vaan ehkä nimenomaan se, miten aihetta käsiteltiin. Ei kyllä jäänyt mitään käteen.
en-lukenut-loppuun
March 19, 2020Ehkä joskus toiste, nyt ei nappaa
January 9, 2022
Natalia è una donna a cui piace il sesso. Pensa al sesso 24/7, il ché ha una grave ripercussione sull’ambito lavorativo e, soprattutto, socio-familiare. Non riesce a portare avanti una relazione stabile, il lavoro va a rilento. La soluzione sembrerebbe essere nelle sedute di psicoterapia con l’analista. Se non fosse che Natalia ha anche un altro problema: è una bugiarda patologica. E allora, come discernere il falso dal vero? Quali eventi della sua vita sono reali, quali sono metafore e dove si celano le menzogne?
La voce narrante è quella dell’analista, che ci riporta conversazioni, pagine di esercizi, parole della ragazza. Appare chiaro che piuttosto che procedere verso la guarigione, la donna cerchi di stabilire una relazione con l’analista - vuole impressionare, scandalizzare, attirare l’attenzione (sessuale) della persona seduta alle sue spalle a prendere appunti. E pare evidente che in qualche modo ci riesca - nonostante l’analista neghi morbosamente ogni forma di attaccamento.
Transfert e contro-transfert in azione.
Il dialogo si sviluppa al punto che si perde di vista chi sia il paziente e chi l’analista.
I personaggi sono complessi, e la narrazione non è mai banale.
Ho molto apprezzato che la traduttrice abbia rispettato l’intenzione prima di Laura Lindstedt di non caratterizzare sessualmente l’analista.
Il testo è scorrevole e ti invoglia ad indagare nella psiche di Natalia.
Una lettura piacevole, che consiglio vivamente.
La voce narrante è quella dell’analista, che ci riporta conversazioni, pagine di esercizi, parole della ragazza. Appare chiaro che piuttosto che procedere verso la guarigione, la donna cerchi di stabilire una relazione con l’analista - vuole impressionare, scandalizzare, attirare l’attenzione (sessuale) della persona seduta alle sue spalle a prendere appunti. E pare evidente che in qualche modo ci riesca - nonostante l’analista neghi morbosamente ogni forma di attaccamento.
Transfert e contro-transfert in azione.
Il dialogo si sviluppa al punto che si perde di vista chi sia il paziente e chi l’analista.
I personaggi sono complessi, e la narrazione non è mai banale.
Ho molto apprezzato che la traduttrice abbia rispettato l’intenzione prima di Laura Lindstedt di non caratterizzare sessualmente l’analista.
Il testo è scorrevole e ti invoglia ad indagare nella psiche di Natalia.
Una lettura piacevole, che consiglio vivamente.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 14, 2020
Oneironin jälkeen tämä oli erittäin virkistävää luettavaa! En saanut Oneironista oikein otetta, en kyllä tästäkään toisaalta, koska loppu jäi niin auki ja Natalian motiivit kysymysmerkeiksi. Mutta kirjan tiivis tunnelma ei vienyt ajatuksia harhapoluille ja tätä oli nautinto lukea. Kieli oli hienoa ja kuvaus hauskaa ja humoristista, todellakin kielellä leikittelyä. Kertoja-terapeutin itseriittoisuus oli välillä humoristisen ärsyttävää. Natalian pohtiva ote vuorovaikutukseen otti terapeutista voiton 1-0. Natalia otti vallan vuorovaikutuksessa tavalla, joka ei vaikuttanut täysin uskottavalta varsinkin, kun se toistui toistumistaan. Terapeutin epäuskottavuus saa minut laittamaan tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. (kirjassa on epäluotettava kertoja).
Äänikirjalle miinus siitä, etten alussa meinannut päästä yli Lindstedtin epäammattimaisesta äänenkäytöstä. Mutta kuunneltuna silti helppo kirja, koska tila oli aina sama ja henkilöitä oli vähän.
Äänikirjalle miinus siitä, etten alussa meinannut päästä yli Lindstedtin epäammattimaisesta äänenkäytöstä. Mutta kuunneltuna silti helppo kirja, koska tila oli aina sama ja henkilöitä oli vähän.
May 20, 2019
On pakko ihailla kirjoittajan monipuolista, normeja uhmaavaa mielikuvitusta. Kieli on rikasta, kaunista, täsmällistä, kekseliästä - tarina taas melkein uuvuttavan uskomaton ja sen aivan kirkkain kärki jää hahmottumatta. Miksi Natalia tuli terapiaan, mitä hänelle tapahtui terapian myötä, kumpi oli hullumpi, Natalia vai terapeutti? Ei tällä onneksi väliä ole, tarina on joka tapauksessa nautinto ja häpeämättömän riettaan naisen ääni saakin tulla kirjallisuudessa kuuluviin, vaikka kirjailija vähän koketeeraakin omalla akateemisuudellaan mikä yleensä rasittaa minua huomattavasti jos se on näin alleviivaavaa.
January 16, 2020
Fyysisisiltä mitoiltaan pieni mutta laadultaan muhkea romaani hyperseksuaalisesta naisesta. Romaanin minäkertoja on psykologi, joka on kehittänyt omintakeisen kerrostushoidon, jossa etsitään "syväajatuksia" kirjoitusharjoitusten ynnä muiden ohjattujen assosiaatioiden kautta. Natalia muun muassa piirtää elimen jos toisenkin sekä kuvaa seksivideon ja jopa masturboi vastaanotolla. Kirja on rakennettu terapiaistuntojen sarjaksi, ja osa sen jännitteestä syntyy siitä, että terapeutin sukupuoli pysyy arvoituksena aivan viimeisille sivuille saakka. Vaikka dialogit ovat osin perin oppineita, ei kirja kuivahda teoreettisuuteensa, vaan on paikoitellen jopa riehaksas, kunnes loppuu kuin seinään.
Displaying 1 - 30 of 140 reviews