Kaupunkilaistunut Ella-Maria, kavereiden kesken Emppu, joutuu lomautetuksi, mutta synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus. Työttömänä Empulla on aikaa auttaa jylhäsalmelaista ystäväänsä Heliä vauvaperheen ja pitopalvelun kiireissä. Jylhäsalmella Emppu tapaa muitakin kyläläisiä, kuten nuoruusaikojen koulukaverinsa Sampon ja leskeksi jääneen Paulin, joka aikoo kasvattaa lapsensa edesmenneen vaimonsa kotitilalla Notkossa. Mutta onko Jylhäsalmelle mahdollista enää juurtua, kun säästöt ajavat maaseudun palvelut alas ja Jylhäsalmen kappelinkin kohtalo on vaakalaudalla? Entä mitä suunnitelmia on Paulin edesmenneen vaimon sisarella Monikalla, joka ilmaantuu yllättäen pysyvän oloiselle vierailulle Notkoon?
Juuret Jylhäsalmella on kolmas osa suositussa maalaisromanttisessa sarjassa, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.
Juuret Jylhäsalmella on kolmas osa itäsuomalaiselle Jylhäsalmelle sijoittuvassa maalaisromanttisessa sarjassa. Kirsi Pehkonen kuvaa sujuvasti kylän elämää. Jokainen maaseudulla asunut varmaankin osaa samaistua pienessä yhteisössä sattuviin ”draamoihin”, rakastumisiin ja suruihin.
Tässä tarinassa päähenkilö on metallialan firmasta lomautettu Ella-Maria eli Emppu, joka palaa Jylhäsalmelle etsiäkseen jotain mielekästä tekemistä. Hän törmää pian leskimies Pauliin sekä aiemmasta elämästä tuttuun Sampoon. Seuraa pieni kolmiodraama jonka seassa on myös muuta jännitystä.
Jaksoin keskittyä tarinaan, vaikken suunnattomasti välitäkään perinteisistä rakkausromaaneista. Jylhäsalmen kyläyhteisön kuvaus oli viehättävää ja Pehkosen kirjoitustyyli sujuvaa. Sarjalle lienee jatkoa, koska tämä romaani loppui aitoon cliffhangeriin.
Kepeää, herttaista ja helppoa. On aika yllättävää, että pidettävimmäksi hahmoksi nousi Kala-Sepe, vaikka hahmo jäikin jotenkin sivulliseksi. Sepelle ja Kutvoselle toivoo jotenkin kaikkea hyvää, vaikka ovatkin semmosia puliveivareita molemmat.
Jossain muussakin sarjassa taitaa olla Pauli ja Notko. Katajamäki- kirjoissa ehkä? Tai jossain kotimaisessa telkkarisarjassa, Karjalan kunnailla?
Mun kesä = uusi Jylhäsalmi-kirja. Pidän näistä tavattomasti, herttaisia muttei ällöjä. Sopivasti vähän jotain jännyyksiä seassa ja lopulta kaikki kääntyy parhain päin.
Raikkaampaa maalaisromantiikkaa, joka tempaa mukaansa, vaikka loppuratkaisun tietääkin etukäteen. Juonikin kulkee samaa, hyväksihavaittua kaavaa kuin aiemmatkin Jylhäsalmi-kirjat.
Pyöristän kolmeen tähteen - kirjasta oli iloa kesäfiiliksen virittäjänä näin takatalven päivinä. Ryytimaan, saunan ja sateen tuoksut tuntuivat nenässä. Jylhäsalmi toimii minulle paremmin kuin esim. Katajamäki-sarja ja henkilöhahmot tuntuvat luontevammilta.
Erityisesti tässä kirjassa ilahdutti hieman kypsempien ihmisten toisensa ja rakkauden löytäminen. Heidän taustatarinansa loi syvyyttä hahmoihin. Ei kesähömpässäkään tarvitsisi päähenkilön aina olla vastavalmistunut nuori nainen. Kirjassa olisi voitu keskittyä enemmänkin ko. parin kuvaamiseen. Tällaisia tarinoita lukisi mielellään lisää. Monika-kuvio oli hieman irrallinen esteeksi rakennettu tarinan osio, joka ei oikein palvellut kerrontaa. Palaan varmaan vielä parin seuraavan kuukauden aikana uudelleen Jylhäsalmeen kunhan koittaa kunnon riippumatto-kelit!