Kun kolme nuorisorikollista surmataan, läpitunkematon rikosvyyhti pakottaa sympaattisen komisario Zettermanin eläkkeeltä sorvin ääreen.
Nuorisorikollisten joukko kylvää kauhua pääkaupunkiseudun öisillä teillä. He seuraavat yksinäisiä autoilijoita, pysäyttävät nämä syrjäisessä paikassa ja pahoinpitelevät. Sitten kolmikko löydetään helsinkiläisestä asunnosta ammuttuna.
Työkyvyttömyyseläkkeelle passitettu komisario Zetterman heittää aikansa kuluksi keikkaa kukkakaupan lähettinä. Tapettujen nuorukaisten ympärillä vellova mysteeri kuitenkin pakottaa hänet takaisin murhaajajahtiin. Etenkin kun uhka näyttää kohdistuvan suoraan Zettermanin lähipiiriin.
Yksi Zetterman-sarja kirja lisää autossa kuunneltuna. Tässä kirjassa on siinä määrin erilaisia yllätyksiä, että kovin tarkkaa juonitiivistelmää ei oikein voi kirjoittaa. Zetterman on jäänyt viime kirjan lopun tapahtumien jälkeen eläkkeelle ja ajankulukseen hän keikkailee kukkakaupan lähettinä. Alussa tuntematon nainen löytyy puistosta tajuttomana ja eikä varmuudella tiedetä mitä on tapahtunut, onko kyseessä ollut pahoinpitely vai onnettomuus. Erinäisten sattumien myötä Zetterman päätyy selvittämään tätä tapausta vähän muiden asioiden joukossa. Kirja oli samankaltaista letkeää kerrontaa kuin aikaisemmat, enkä tälläkään kerralla ihan täysin juonta keksinyt - osasyynä tosin oli hiukan tekemällä tehty kirjailijan harhautus. Turhaa juonen polveilua oli tässäkin osassa kohtalaisen paljon, mutta se tuntuu olevan aika luonnollinen osa koko sarjaa. Zetterman on leppoisa tuttavuus, jota melkein jo tulee ikävä, etenkin kun mökkimatkoja on kesää vähemmän tiedossa.
Oikein hyvä ja mukaansatempaava kirja! Kerronta oli sujuvaa ja piti otteessaan. Zetterman ja lähipiiri olivat oikein elämänmakuisia persoonia. Ja syyllinen tuli ihan puskista, en todellakaan arvannut. Edellinen osa oli jäänyt lukematta, joku pieni muistelu tapahtumista olisi ollut ihan valaiseva. Kirja loppui kutkuttavasti, seuraavaa osaa ei pidä missata.
Jari Salonen ja Zetterman olivat uusia tuttavuuksia, ja osoittautuivat positiivisiksi sellaisiksi. Kirjan juoni kantoi loppuun saakka ilman kuolleita kohtia. Zettermanin kanssa varmaan jatketaan jonain hetkenä.
Salonen on parasta dekkariskenessä pitkään aikaan - nyt luin jo neljännen lähes putkeen. Yleensä dekkareissa ärsyttää toisto, mutta näissä se on pieniä pätkiä lukuun ottamatta toteutettu toimivasti. Päähenkilöiden perustarina jatkuu toimivasti ja itse poliisityö on mukavan monipolvista.
Hyvä kirja kestää kaksi lukemiskertaa. Tarina alkoi tuntua tutulta, tänne en ollut merkannut, piti alkaa kaivamaan kirjaston järjestelmistä. Kaksi vuotta sitten on tämän läpi kahlannut.
Käänteitä ja jännitystä viimeisille sivuille saakka.